A. Median ja somen useat kommentaattorit ovat seonneet SDP:n ministeri Krista Kiurun esiintymisestä Ylen A-studiossa.

Joidenkin mielestä Kiuru on boss tai koronakuningatar. Kokoomuksen kansanedustaja esittää jopa Kiurun nostamista pääministeriksi.

Pientä rajaa. Ja toivon mukaan edes hivenen verran järjen käyttöä ja ymmärrystä siitä, millä tavoin pyrkyrimäiset poliitikot useimmiten toimivat, kun tilaisuus tulee.

Kuka on ministeri, joka on toistuvasti istunut käsiensä päällä, mutta jolla olisi ollut jo kuukausien ajan mahdollisuus ryhtyä toteuttamaan uudenlaista koronastrategiaa liittyen esimerkiksi kuntien ja sairaanhoitopiirien toimintaan?

Ettei vain Krista Kiuru?

Kiurun esiintymisessä haisee jälleen kerran vahvasti poliittinen valtapeli.

Kun puoluetoverinsa Sanna Marin on ryvettänyt itsensä oma-aloitteisesti typerällä käytöksellään ja lapsellisella kommentoinnillaan, astuu Kiuru esiin pimennosta ikään kuin suurena pelastajana.

Kiurun normaalista poikkeava esiintyminen – ymmärrettävää puhetta ilman sekavaa pomppimista asiasta toiseen - oli oiva poliittinen veto, jolla pääministerin jo entuudestaan lahonnut maine vajosi taas pari porrasta alemmalle tasolle.

Entä kenen poliittinen status koheni kertaheitolla ainakin sen perusteella, kun katsoo median ja somen kommentointia?

Demarien sisäinen tila tuli Kiurun esiintymisen myötä kertaheitolla selväksi. Valtataistelu käynnistyi viimeistään nyt toden teolla.

Miettikää hetki millainen kyynärpäät edellä kulkeva taktikko Kiuru on ollut koko poliittisen uransa ajan.

Ajatukset voi palauttaa vaikka hetkeen, jolloin Antti Lindtman (sdp) yritettiin siirtää syrjään demarien eduskuntaryhmän puheenjohtajan paikalta. Kenen arveltiin hääränneen kulisseissa Lindtmanin syrjäyttämiseksi? 

Kiuru on aina ollut valmis iskemään kovaa vaikka omiaan, jos tilanne sallii ja edessä häämöttää poliittinen taivaspaikka.

Entä kuka ilmestyi pyytämättä ja yllättäen perustuslakivaliokunnan etäyhteydellä järjestettyyn tiedotustilaisuuteen poiketen käytännöstä, jonka mukaan ministerit eivät puutu millään tavalla valiokunnan työhön? 

Huomionarvoista on, että kyseinen valiokunnan tiedotustilaisuus lähetettiin useassa mediassa suorana, joten Kiuru olisi voinut seurata sen ilman läsnäolijaksi kiilaamista.

Väitteiden mukaan valiokunnan väliaikaisena puheenjohtajana toiminut Antti Rinne (sdp) oli pyytänyt Kiurua osallistumaan. Rinne kiisti tiedon, mutta kysyttäessä aiheesta Rinteen muisti pätki, kuten hänen kohdallaan tapahtui lähes täydellisesti, kun hovioikeudessa puitiin Levin hissijupakkaa. 

Kiurun konstit ovat aina olleet moninaiset, kun hän on pyrkinyt korostamaan itseään. Hän on muun muassa mainostanut itseään opinto-ohjaajana eduskunnan sivuilla. Lisäksi Kiurun omilla sivuilla luki vuonna 2014 (Kiuru oli Kataisen hallituksen ministeri) seuraavaa: "Olen 38-vuotias nuori nainen, koulutukseltani ja ammatiltani opettaja".

Tosiasiassa Kiurulla ei ole opinto-ohjaajan tai opettajan ammattinimikkeen edellyttämää koulutusta, vaan hän on toiminut kummassakin tehtävässä epäpätevänä henkilönä.

Kuten ylempää selviää, Kiuru toimi Kataisen / Stubbin hallituksen opetusministerinä ajanjaksona, jolloin hän tarjoili itsestään julkisuuteen virheellistä ja valheellista tietoa.

Kiurun toiminnasta syntyy kuva, jonka mukaan hän on tarvittaessa valmis valehtelemaan tai tyrkkäämään jyrkänteeltä alas vaikka aatetoverinsa, mikäli ajattelee teon edistävän omaa asemaansa.

B. Entä missä asiassa Yle jättää jälleen kerran jotain oleellista kertomatta?

Ylen Viron kirjeenvaihtaja Rain Kooli ei taida pitää kansalliskonservatiivisesta EKRE-puolueesta. Tällainen käsitys on muodostunut hänen raporteistaan, jotka käsittelevät Viron politiikkaa.

Viimeisimmän näyttönsä kirjeenvaihtaja Kooli tarjoili tänään (15.12.2021) artikkelissa, jossa hän valottaa syitä Viron huolestuneisuudesta suhteessa Yhdysvaltain presidentti Joe Bidenin Venäjä-politiikkaan.

Koolin artikkeli on muutoin varsin asiallinen, mutta oletetun EKRE-inhonsa vuoksi hän on jättänyt tekstistä kokonaan pois puolustusvaliokunnan varapuheenjohtaja Leo Kunnaksen (ekre) lausunnon, joka on saanut Virossa varsin paljon julkisuutta viime päivinä.

Lausunnossaan Kunnas toteaa, että "Presidentti Bidenin ei pitäisi nykyisessä tilanteessa toimia kuten Neville Chamberlain, Britannian tuolloinen pääministeri, joka meni Münchenin konferenssiin , vaan sen sijaan hänen pitäisi toimia kuten Winston Churchill".

Kunnaksen mielestä Bidenin suunnitelma ”järjestää neljän suuren Euroopan maan (UK, Ranska, Saksa, Italia) neuvottelu Venäjän kanssa ilman Itä-Euroopan (mm. Baltian maat, Unkari, Tsekki, Slovakia, Puola) ja Ukrainan edustusta ei ole kovin viisas idea".

Vuoden 1938 Münchenin konferenssissa eurooppalaiset valtiot, Britannia, Ranska ja Italia allekirjoittivat Hitlerin Saksan kanssa sopimuksen, jonka mukaan Tsekkoslovakian sudeettialueet luovutettiin Saksalle.

Itäisen Euroopan valtioissa nähdään nyt historian ikävää havinaa. Viiden vuosikymmenen ajan Neuvostoliiton ikeessä olleissa valtioissa Bidenin esitystä katsotaan ylikävelynä, itäisen EU-alueen valtioiden syrjäyttämisenä, jollainen tapahtui Münchenin konferenssissa, kun Tsekkoslovakia jätettiin Hitlerin kanssa käydyistä neuvotteluista pois.

Idässä ollaan vahvasti sitä mieltä, että Venäjälle ei saa antaa piiruakaan periksi. Itänaapurin politiikan käytännöt erinomaisen hyvin tuntevat virolaiset tiedostavat, että Venäjällä ei arvosteta pehmeää ja huojuvaa politiikkaa eikä heikkoja poliitikkoja, jollaisia  EU:sta löytyy nykyisin enemmän kuin Vilkkilästä kissoja. 

Britannian pääministeri Neville Chamberlain kuvitteli Saksalle tehdyn myönnytyksen estävän sodan syttymisen. Puoli vuotta Münchenin sopimuksen solmimisen jälkeen Saksa petti sopimuksen ja miehitti Tsekkoslovakian kokonaisuudessaan.

EKREn Leo Kunnas on Virossa hyvin tunnettu henkilö. Hän istuu nykyisin Viron parlamentissa oltuaan aiemmin merkittävissä tehtävissä Viron armeijassa, jonka lisäksi hän on kirjoittanut useita kirjoja ja toiminut käsikirjoittajana suomalaisyhtiö Matila-Röhrin tuottamassa elokuvassa 1944. 

Kunnaksen sijaan Ylen kirjeenvaihtaja Kooli nostaa artikkelissa esiin Reformipuoluetta edustavan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan Marko Mihkelsonin lausunnot.

Mihkelsonin siteeraaminen on hyvä asia ja aivan oikein, mutta mistä syystä toimittaja Kooli unohtaa EKREn Kunnaksen kommentit, jotka saivat laajaa näkyvyyttä Viron mediassa? 

Jälleen kerran Yle vaikuttaa toteuttavan tarkoitushakuista uutisointia nostaessaan esiin itselleen ja agendalleen sopivan henkilön ja pimittäessään toisen, jonka kommentit saattaisivat antaa toisenlaisen mielikuvan poliittisesta suuntauksesta, jota Yle markkinoi jatkuvasti negatiivisella otteella.

Mihkelsonin edustama Reformipuolue on useiden poliittisten teemojensa osalta verrattavissa Suomen kokoomukseen. 

Sotaan ja sen mahdolliseen eskaloitumiseen liittyvissä asioissa, kun puhutaan itänaapurin toiminnasta, Leo Kunnas kuuluu itseoikeutetusti Viron parhaisiin asiantuntijoihin, joten siinä(kin) mielessä toimittaja Koolin harjoittama pimitys vaikuttaa perin kummalliselta.

Ikävä jälleen todeta, mutta Yleen ei voi koskaan luottaa, mikäli arvostaa mahdollisimman neutraalia ja tasapuolista uutisointia.