1. Vasemmistoliitto ja aktiivimalli

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Anderssonin mukaan Juha Sipilän hallituksen esittämän aktiivimallin purkaminen oli vasemmistoliitolle kynnyskysymys hallitukseen menolle.

No, aktiivimalli purettiin, mutta sen tilalle hallitus tuotti ”työnhakumallin”, joka ei liiemmin poikkea Sipilän hallituksen ehdottomasta aktiivimallista.

Sipilän hallituksen aktiivimalli 2 ja Sanna Marinin hallituksen malli edellyttävät kumpikin työnhakijalta 0 - 4 työhakemusta kuukaudessa.

Jos ei hae työtä, seuraa kummassakin mallissa ensimmäisenä muistutus.

Jos ei vieläkään hae, Sipilän mallissa seurasi 10 päivän karenssi, Marinin mallissa 5 päivän.

Jos ei vielä tämänkään jälkeen hae, seurasi Sipilän mallissa 20 päivän karenssi, Marinin mallissa 10 päivää.

Ja jos ei vieläkään hae, seuraa kummassakin mallissa rangaistuksena työssäolovelvoite.

Varsin samanlaiset mallit, mutta Marinin malli kelpasi vasemmistoliitolle.

Poliittinen moraali tai moraali ylipäätään on aina ollut hyvin tulkinnanvarainen käsite äärivasemmistolle.

2. Vasemmistoliitto ja Nato

Vasemmistoliiton puoluevaltuusto teki keväällä 2019 linjauksen, jonka mukaan ”puolue voi osallistua ainoastaan sellaiseen hallitukseen, joka pitää Suomen sotilasliittojen ulkopuolella”.

Tämän ehdon ja aktiivimallista luopumisen [josta ei oikeasti luovuttu] täyttyessä vasemmistoliitto meni mukaan Rinteen hallitukseen, josta tuli sittemmin Marinin hallitus.

Puolueen puheenjohtaja Li Andersson kertoi 19.3.2022, että sotilasliittoon liittyminen ei ole enää vasemmistoliitolle hallituskysymys.

Sen pituinen se.

On tietysti hienoa, että äärivasemmistossakin kyetään muuttamaan näkemyksiä, mutta toisaalta voidaan kysyä onko vasemmistoliitolla aidosti selkärankaa ja kynnyskysymyksiä vai koetaanko ministerin asema niin arvokkaaksi, että sen edestä luovutaan kaikista ”kynnyskysymyksistä” ja poliittisesta moraalista?

3. Petteri Orpo – notkeaselkärankainen teatterihenkilö

Syyskesällä 2015 Suomeen suuntautui massiivinen hybridioperaatio, jonka myötä maan rajojen sisälle saapui Ruotsin kautta noin 33 000 turvapaikanhakijaksi ilmoittautunutta henkilöä, joista lähes kaikki edustivat islamilaista maailmaa.

Petteri Orpo istui tuolloin sisäministerinä ja hänellä oli virkansa puolesta mahdollisuus ja laillinen (Suomen lain ja EU-direktiivien mukainen sekä Dublin-asetukseen että Schengen-sopimukseen perustuva) oikeus käännyttää kaikki Ruotsista sisään pyrkineet tulijat.

Mitä Orpo teki? Imeskeli peukaloa ja päästi kaikki rajan yli. Karmivat seuraukset tiedämme.

Terrori-isku, murhia, tappoja, raiskauksia, pahoinpitelyjä, varkauksia, ryöstöjä ja laittoman maahantulon järjestämisiä.

Nyt, kun Suomi pyrkii Natoon, Petteri Orpo leikkii suurta johtajaa. Hän siteeraa jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothin sanoja ”ei koskaan enää yksin” ja toteaa ”nyt me voimme vastata hänelle: herra kenraali, me emme ole enää koskaan yksin”.

Orpo esittää halpahintaista draamaa. Selkärankainen mies hän olisi voinut olla syksyllä 2015, jolloin hänellä oli tilaisuus osoittaa millä tavoin toimii vastuullinen ja omasta kansasta huolen pitävä sisäministeri.

Toisin sanoen Orpo ei kyennyt rauhan aikana sisäministerinä suojelemaan omaa kansaa, vaikka lait ja asetukset olisivat antaneet hänelle täyden oikeuden tehdä niin.

Sen sijaan Orpo syyllisti avoimesti kaikkia niitä suomalaisia, jotka kritisoivat ”turvapaikanhakijoiden” päästämistä Suomeen.

Orpo ei käyttänyt edes direktiivien suomaa mahdollisuutta, jonka mukaan tulijat olisi voinut sijoittaa rajatulle ja suljetulle alueelle, josta he eivät olisi päässeet yhteiskuntaan (tai odottamaan maasta poistoa) ennen kuin heidän henkilöllisyytensä ja motiivinsa olisi saatu varmuudella selvitettyä.

Tosiasiassa vuoden 2015 tulijoista vain 20 prosentin henkilöllisyys saatiin maahanmuuttoviraston mukaan varmuudella selvitettyä. Tämä tarkoittaa, että Suomeen päästettiin vapaasti liikkumaan yli 26 000 lähinnä irakilaista sotilaskuntoista miestä, joiden henkilöllisyyttä ja maahantulon todellista motiivia ei tiedetty ja joista merkittävä osa oli sotilaskarkureita ja karkuun lähteneitä poliiseja.

Selkärangattomiksi tällaisia poliitikkoja kutsuttiin joskus menneinä vuosina, nyt he esittäytyvät suurina sankareina suurine puheineen.

Orpon teatraalinen Ehrnroothin sanojen lainaaminen on äärimmäisen noloa, kun miettii sitä Orpon vuoden 2015 toiminnan pohjalta.

Oikeassa elämässä suuria tekoja tehdään silloin, kun asema ja tapahtumat sitä edellyttävät. Orposta ei tekijäksi ollut ja siitä joutuivat liian monet suomalaiset kärsimään jopa henkensä menettäen.

Natomyönteisyys ei ole sankariteko, vaan luonnollinen seuraus tilanteessa, jossa Eurooppa on tällä hetkellä Venäjän aloittaman hyökkäyssodan vuoksi.

Orpon selkärangattomuus on tullut esiin myös aiemmin, esimerkiksi silloin, kun Suomen eduskunta päätti EU:n elpymispaketista, jolla ei ole todellisuudessa mitään tekemistä koronan kanssa, vaan sillä ostettiin Italian kaltaisten valtioiden jäsenyyden säilyttäminen EU:ssa.

Joten. Jos Orposta leivotaan seuraava pääministeri, saa Suomi pääministeriksi Marinin kaltaisen mielistelijän, joka on valmis kurittamaan omiaan (suomalaisia) samalla, kun myötäilee hymyssä suin EU-komissiota kultainen oksa mielessään.