Jyrki Kataisen (kok, WEF) ministeriaika kasvatti valtion velkaa lähes 45 miljardia euroa (45 000 000 000 €).

Kun Katainen aloitti ministeriuransa valtiovarainministerinä Suomen valtionvelka oli noin 55 miljardia. Hänen poistuessaan pääministerin paikalta velka oli kivunnut lähellä 100 miljardia. Melkoinen saavutus mieheltä, jonka puolueen valtamedia kertoo olevan talouspuolue!!

Saattaa kokoomus talouspuolue ollakin, mutta lähihistorian todellisuuden perusteella ei ainakaan Suomen valtion ja kansalaisten jättimäisen enemmistön hyväksi.

Tästä on lukuisia esimerkkejä, kuten ministeri Olli-Pekka Heinosen (kok) vastuulla ollut ilman ostaminen Saksasta 4,3 miljardilla ja Jyri Häkämiehen (kok) vastuuministerinä junailema lannoitetuotannon myynti norjalaisille (välitön seuraus oli lannoitteiden hinnannousu lähes 30 prosenttia) sekä Kataisen ja Jan Vapaavuoren (kok) suosittelema ja vastuuministeri Pekka Haaviston (vihr) sallima Fortumin sähköverkkojen myynti kansainvälisille sijoittajille.

Pääministeri Katainen ja elinkeinoministeri Vapaavuori väittivät sähköverkkojen myyntiä kannattaessaan, että sähkölaskun hinta ei liiemmin nouse, koska markkinoita valvotaan ja sähköyhtiöiden tuotolle on määritelty yläraja.

Vapaavuori: "Verkkoyhtiöille on määrätty tuoton yläraja, joten mitään hintapiikkiä ei pystytä edes rakentamaan."

Katainen: "Sähkönsiirtoa ja sen hinnoittelua säädellään tarkasti."

Katainen muistetaan myös valtiovarainministerinä antamastaan lausunnosta, jonka mukaan ”jos taantuma tulee se vain vähän hipaisee Suomea ja siihen on varauduttu”.

No ei hipaisssut, vaan kouraisi kunnolla, jonka seurauksena pääministeri Matti Vanhanen (kesk), valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok), työministeri Tarja Cronberg (vihr) ja kulttuuriministeri Stefan Wallin (rkp) tekivät päätöksen, jonka mukaan Suomi ryhtyy ottamaan lisää velkaa sen sijaan, että siirrytään elämään niin sanotusti "suu säkkiä myöten". Päätöksen johdosta Matti Vanhasta pidetään Suomen nykyisen velkaantumispolitiikan isänä.

Vanhanen on sittemmin todennut, että ei kadu päätöstä velkakierteen aloittamisesta. Eipä tietenkään, koska valtion velkaantuminen ei vaikuta millään tavalla Vanhasen ja eliittipoliitikoiden tilipussin suuruuteen ja elintasoon.

Sen sijaan tulevat sukupolvet maksavat poliitikkojen virheellisistä päätöksistä kuten aina.

Tässä kohdin on todettava, että ylivoimaisesti vastuuttominta talouspolitiikkaa itsenäisen Suomen historiassa on noudattanut SDP-johtoinen Antti Rinteen / Sanna Marinin hallitus, jonka ministereillä ei tunnu olevan mitään käsitystä siitä, mitä hyvä taloudenpito ja vastuullisuus tarkoittavat.

Erityisesti Marinin hallituksen noudattama maaninen vihreän siirtymän edistäminen on kuljettamassa Suomea kohti vakavaa energia- ja ruokapulaa, jollainen on jo nähty Sri Lankassa, joka noudatti presidenttinsä, hallintonsa, YK:n ja Maailman talousfoorumin (WEF) tahtoa onnistuen tuhoamaan yhteiskuntansa pohjamutia myöten. Seurauksena äärimmäinen energia- ja ruokakriisi sekä presidentin lähtö maanpakoon raivostuneen kansanjoukon koston pelossa.

Entä mitä pitäisi ajatella entisestä valtiovarainministeristä, nykyisestä Afrikka-komissaarista peruskoulunopettaja Jutta Urpilaisesta, joka väitti Suomen tehneen tuottoisan diilin Kreikan vakuustakuussopimuksen myötä?

Vuonna 2018 Suomen vastuut Kreikka-paketista olivat toistakymmentä miljardia (yli 10 miljardia euroa).

Heinäkuussa 2018 Nordean päästrategi Jan von Gerich totesi, että "tässä pidetään yllä illuusiota, että Kreikka joskus maksaisi velkansa takaisin".

Kreikan maksuaikataulua on siirretty joidenkin lainaerien osalta vuoteen 2070. Kuka uskoo, että Suomi tekee Kreikan lainojen suhteen hyvän tilin, kuten ovat väittäneet sekä Urpilainen että Vanhanen?

Tänä päivänä kansalaiset saavat jälleen kerran ihmetellä Fortumin toimintaa, tällä kerralla Uniper-omistukseen liittyen.

Vaarana on, että suomalaiset joutuvat jälleen maksumiehiksi - ovat jo joutuneet aiemman kahdeksan miljardin (8 000 000 000 €) Uniper-tukipaketin vuoksi - koska yrityksen johto ja hallituksen omistajaohjausministeri eivät ole hoitaneet tehtäviään vastuunsa edellyttämällä tavalla. On lähdetty soitellen sotahan huolimatta siitä, että useat asiantuntijat varoittivat Fortumia Venäjä-seikkailusta ja Uniperin ostosta etukäteen.

Kuinka suuri luottamus suomalaisilla on omistajaohjausministeri Tytti Tuppuraiseen (sdp), jonka mielestä "oma kansa ensin -ajattelu on vahingollista" (vuonna 2020) ja joka totesi muutama päivä takaperin ennen lähtöään Saksaan Uniper-neuvotteluun, että "eurot ovat tärkeitä, mutta vielä tärkeämpää on, että EU-maat pysyvät yhtenäisenä".

Entä mitä pitäisi ajatella pääministeri Sanna Marinista (sdp, WEF), joka vaikuttaa toistuvasti pakenevan vastuuta, kun Suomi kohtaa taloudellisia ongelmia?

Jännityksellä odotamme millaiseen asuun pääministeri seuraavan kerran pukeutuu, kun haluaa siirtää kansalaisten huomion pois oikeasti merkittävistä asioista.

Vai vetääkö hän sittenkin leukoja ja kertoo tehneensä uuden ennätyksen? Olisi siinä kansan aivopeseytyneelle osastolle puhuttavaa ennen kuin pääsevät jälleen kerran äänestämään demareita, koska onhan se meidän pääministeri niin edustavan näköinen.

Entä millä tavoin elämä on kohdellut edellä mainittuja poliittisia päättäjiä, joiden jäljiltä Suomesta löytyy jo lukuisia "raunioita"?

Katainen matkasi ensin nollakomissaariksi Brysseliin, jonka jälkeen kokoomus ja keskusta palkitsivat hänet Sitran johtajaksi.

Vapaavuori siirtyi ministerikauden jälkeen Helsingin pormestariksi, josta vapauduttuaan hänet palkittiin Olympiakomitean puheenjohtajan paikalla.

Urpilainen seurasi Kataisen jalanjälkiä siirtyen Brysselin palvelukseen Afrikka-komissaariksi, jossa roolissa on muun muassa ihastellut islamin mahtavuutta.

Pekka Haavisto porskuttaa ministerinä, jossa roolissa on entisten tihutöidensä lisäksi ehtinyt jo valehdella ja rikkoa lakia järjestellessään Isis-henkilötä Suomeen.

Haaviston toimia miettiessä ei tarvitse ihmetellä, että Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan syyttää Suomea terroristien suojelusta. Erdoğanin kohteena ovat kurdit, mutta täytyy muistaa, että Suomella on neuvostoajoista lähtien historiaa Lähi-idän terroristien ymmärtämisestä ja jopa tukemisesta.

Olli-Pekka Heinonen toimi ensin pääministeri Kataisen valtiosihteerinä, jonka jälkeen hänet nimettiin Opetushallituksen pääjohtajaksi.

Heinosen pääjohtajuuden aikana Suomen pisa-tulokset romahtivat, jolla on vankka yhteys siihen, että opetustoimessa siirryttiin inkluusion ja monikulttuurisuuden aikakauteen, josta kärsivät koulumaailmassa kaikki muut ryhmät paitsi oppimattomat ja häiriköt.

Inklusiivinen koulu tarkoittaa, että kaikki oppilaat opiskelevat yhdistyneessä koulujärjestelmässä ilman erityiskouluja tai erityisluokkia. Kaunis ajatus, joka toimii käytännössä yhtä hyvin kuin kommunismi hyvän yhteiskunnan rakennuspalikkana.

Tässä kohdin voi muistella Neuvostoliittoa tai pohtia kiinalaista yhteiskuntaa, jonka uusimpana pyrkimyksenä on kaikkien kansalaisten ympärivuorokautinen digivalvonta ja pisteytys, jossa parhaaseen luokkaan kuuluvat saavat parhaat edut. Parhaaseen yhteiskuntaluokkaan nousevat ne ihmiset, jotka noudattavat uskollisimmin kommunistipuolueen johdon tahtoa.

Wikipedian tarjoaman tiedon mukaan Heinonen siirtyi Opetushallituksen johdosta IBO:n palvelukseen. IBO = International Baccalaureate Organization.

Suomen velkaantumispolitiikan isä, Matti Vanhanen katsottiin puolestaan niin suureksi talousneroksi, että lähdettyään lopullisesti politiikasta - näin hän kertoi Perheyritysten liiton edustajille tullessaan valituksi liiton toimitusjohtajaksi, jossa tehtävässä Vanhanen vaikutti vuodet 2010-14 - hän palasi politiikkaan, jossa Vanhanen istutettiin keskustan suuren vaalitappion jälkeen Marinin hallituksen valtiovarainministeriksi (tottunut valtionvelan kasvattaja kun on), josta siirtyi eduskunnan puhemieheksi, kun puolueen puheenjohtaja Annika Saarikko (kesk, WEF) otti valtiovarainministerin pestin hoitaakseen.

Lannoitekauppis Jyri Häkämies istuu nykyisin EK:n (Elinkeinoelämän keskusliitto) toimitusjohtajana, joten oikein mukavan palkinnon hänkin sai tuhottuaan omalta osaltaan maaseudun ihmisten mahdollisuutta huolehtia Suomen omavaraisuudesta sekä elättää itseään omalla työllään ja tuottaa samalla ruokaa suomalaisille.

Näyttää vahvasti siltä, että mitä huonompi talousosaaja ja mitä suomalaisvastaisempaa politiikkaa noudattaa, sitä paremman tulevaisuuden Suomen poliittinen eliitti yhteiskunnan tuhoajille takaa.

Kenen asialla poliittinen eliitti on ollut siitä päivästä lähtien, kun Suomi päätettiin liittää EU:n jäseneksi ja ilman kansanäänestystä myös rahaliiton jäseneksi?

Euroon liittyminen on Suomen taloushistorian pahin virhe, johon ei sortunut yksikään muu Pohjoismaa. Kun valuutta ei jousta, joustavat työvoima ja palkat, kuten moni on viime vuosina havainnut. Ruotsi, Tanska, Norja ja Islanti omaavat kaikki oman valuutan. Islanti ja Norja eivät ole myöskään EU:n jäseniä, Islanti ei liittynyt, vaikka sitä yritettiin jäseneksi painostaa EU:n taholta.

Neuvostoliitto oli ensimmäinen Eurooppaa koskeva koelaboratorio, kun "uutta maailmanjärjestystä" - kaikkien kansojen kotia - ryhdyttiin rakentamaan. Kun Neuvostoliitto romahti, kopioitui sen rakenteellinen hallintomalli EU:iin, jonka politiikka on puolestaan edennyt yhä enemmän yhteisvastuupolitiikan suuntaan.

Yhteisvastuupolitiikka on nimenomaisesti kielletty (no bail out) sen sopimuksen mukaan, jonka voimalla Suomi liittyi unioniin.

Euroopan unionin talous- ja rahaliiton no bail out -sääntö on avustamiskielto, "jonka mukaan toiset jäsenvaltiot eivät saa auttaa julkisyhteisöjen rahoitusasemansa kanssa vaikeuksiin joutuvaa jäsenvaltiota", eli käytännössä kyse on siitä, että jokaisen eurovaltion on huolehdittava talousvastuistaan itse, ilman toisten jäsenvaltioiden apua.

Viimeisin, vaan ei ensimmäinen, no bail out –säännön rikkomiseen liittyvä merkittävä toimi oli EU:n elpymispaketti, joka vie tämän päivän tiedon mukaan suomalaisilta 4,2 miljardia = 4 200 000 000 euroa etelän vetelien hyväksi. Paketin väitettiin liittyvän koronakriisin hoitoon, vaikka tosiasiassa se laadittiin siksi, koska EU-komissio pelkää erityisesti Italian irtautumista unionista.

Elpymispaketin, josta suomalaiset maksavat 4,2 miljardia euroa, voimalla italialaiset saivat ilmaiset (suomalaisten maksamat) asuntoremontit ja Espanja toteuttaa neljän päivän työviikon kokeilun.

Tragikoomista on, että EU:n Ursula von der Leyen kävi hyväksymässä Suomen elpymispakettipäätöksen, jonka läpimenon eduskunnassa varmisti kokoomus tukemalla Marinin hallituksen esitystä. Von der Leyen kannusti Suomen poliittista johtoa etenemään vihreän siirtymän tiellä. 

Vierailunsa aikana von der Leyen asettui pääministeri Marinin kanssa yhteiskuvaan, jossa he hymyilivät iloisina. Liekö von der Leyen miettinyt mielessään ”kuinka epäisänmaallisia, itsetunnottomia ja tyhmiä päättäjiä suomalaiset ovat itselleen äänestäneet”?

Entä kenen asiaa Jyrki Katainen ja kumppanit ajoivat, kun he väen vängällä halusivat liittää Suomen perustuslakiin kohdan, jossa todetaan, että "Suomi on Euroopan unionin jäsen"?

Mitään Brysselistä kohdistuvaa pakkoa perustuslainmuutokselle ei ollut, joten kenen asialla Katainen ja kumppanit olivat?

Tosin, täytyy muistaa, että Suomen perustuslaki oli esimerkiksi korona-ajan kiivaimmassa poliittisessa vaiheessa pelkkää paperia sekä hallitukselle että kokoomukselle.

Marinin hallitus ja kokoomus olivat valmiita sulkemaan sadat tuhannet suomalaiset yhteiskunnan ulkopuolelle. Ja vain siksi, että halusivat pakottaa koko kansan piikittämään itseensä ainetta, joka ei estä tautia ja sen leviämistä.

Tosiasiassa koronapiikki ei estä edes vakavan tautimuodon saamista, vaikka niin väitetään. Asia selviää, kun katsoo virallisista tilastoista millaisella rokotusstatuksella olevia ihmisiä löytyy sairaaloista ja millaisella statuksella olevat henkilöt ovat suurin ryhmä koronaan kuolleeksi ilmoitettujen joukossa.

Kenen asialla Marinin hallitus ja Orpo ovat olleet koronapolitiikkansa kanssa? Orpo vaati jopa erillistä rokotepassia, joka olisi ollut kovennettu versio koronapassista.

Varsin ikävää on, että vielä tänäkään päivänä maan hallitus ja THL eivät kykene pyytämään anteeksi tekojaan saati muuttamaan koronapolitiikkaansa järjelliseen suuntaan. Tästä jääräpäisyydestä kärsivät tuhannet suomalaiset ja suomalainen terveydenhoito.

Koronapolitiikkaan, WEF:iin, digitalisaatioon ja vihreään siirtymään liittyen on hyvä tiedostaa, että valtioneuvoston 7.2.2020 julkaiseman uutisen mukaan Timo Harakan (sdp) johtama ”Liikenne- ja viestintäministeriö, Helsingin kaupunki sekä Maailman talousfoorumi (WEF) käynnistivät kesäkuussa 2020 kumppanuuden, jonka tavoitteena on digitalisaation, datatalouden ja automaatiokehityksen vauhdittaminen”.

Onko hankkeella jotain tekemistä Annika Saarikon (kesk, WEF) johtaman valtiovarainministeriön asettaman koordinaatioryhmän toimintaan?

Valtiovarainministeriö uutisoi 18.2.2022, otteita uutisesta:

"Valtiovarainministeriö on asettanut koordinaatioryhmän, jonka tavoitteena on vaikuttaa Suomen kannan mukaisesti eurooppalaisen digitaalisen identiteetin valmisteluun. Koordinaatioryhmän toimikausi kestää 31.7.2023 saakka.

Euroopan komissio antoi kesäkuussa 2021 asetusehdotuksen yhteisestä eurooppalaisesta digitaalisesta identiteetistä (eIDAS-asetus). Käytännössä eurooppalaisessa digitaalisessa identiteetissä on kyse digitaalisesta lompakkosovelluksesta. Tulevaisuudessa jokaisella EU:n kansalaisella, EU:ssa asuvalla henkilöllä ja yrityksellä olisi mahdollisuus ottaa käyttöön lompakkosovellus tunnistautumista ja omien tietojen osoittamista varten. Sovellusta voitaisiin käyttää sekä julkisissa että yksityisissä sähköisissä palveluissa ja käyntiasioinnissa."

"Koordinaatioryhmä koostuu valtiovarainministeriön, liikenne- ja viestintäministeriön, oikeusministeriön, opetus- ja kulttuuriministeriön, sisäministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön, valtioneuvoston kanslian, Digi- ja väestötietoviraston ja Liikenne- ja viestintäviraston edustajista. Ryhmä kuulee myös ulkopuolisia asiantuntijoita, kuten yksityisen sektorin toimijoita."

"Digitaalinen henkilöllisyystodistus on siten myöhemmin mahdollista laajentaa asetusehdotuksen mukaiseksi digitaaliseksi lompakoksi, joka voi sisältää erilaisia lupatietoja, kuten tiedon ajoluvasta tai opinto-oikeudesta. Suunnitelmat näiden osalta tarkentuvat digitaalisen henkilöllisyystodistuksen keittämisen ja EU-valmistelun edetessä."

Eikö ole omituista, että WEF:n vaikutusvaltaa vähätellään, mutta sen kanssa hääräillään kuitenkin kulisseissa ja se haalii jatkuvasti lisää poliitikkoja sisäpiiriinsä ja "kaappaa" jopa hallituksia vaikutusvaltansa piiriin.

WEF:n perustaja ja johtaja Klaus Schwab on kehuskellut julkisesti Kanadan hallituksen ministerien valtaosan pääministeri Justin Trudeau mukaan lukien olevan WEF-aktiiveja.

WEF ja YK allekirjoittivat 13.6.2019 kumppanuussopimuksen ”kestävän kehityksen ohjelman 2030 täytäntöönpanon nopeuttamiseksi”. On makuasia, pitääkö ohjelmaa uuskommunismina vai fasismina, fakta kuitenkin on, että utopistisen ohjelman onnistunut toteuttaminen vaatii täsmälleen samaa kuin kommunismi, kaikkien kansojen ja kansalaisten on noudatettava tarkoin päämäärään tähtääviä toimenpide-esityksiä ja säädöksiä.

Sri Lanka on ensimmäinen valtio, joka pääsi ”nauttimaan” YK:n ja WEF:n kestävän kehityksen ohjelman täytäntöönpanosta.

WEF on EU-komission ohella taustavaikuttajana myös Hollantia kovalla kädellä koettelevan vihreän siirtymän etenemiseen. Hollannin pääministeri on WEF-aktiivi, kuten Suomi-median ahkerasti presidenttiehdokkaaksi tarjoilema Olli ”Turkki EU:n jäseneksi” Rehn (kesk), jonka mukaan polttoaineiden verotusta ei saa laskea eikä ylipäätään tehdä muutoksia, jotka vaarantavat vihreän siirtymän (YK:n ja WEF:n kestävän kehityksen ohjelman päälinja) etenemisen.

Kummallista on myös se, että oikeuskansleri Tuomas Pöysti ei pitänyt Sanna Marinin ja Annika Saarikon WEF-sidonnaisuutta niin merkittävänä, että ministerien olisi pitänyt tuoda se esiin sidosryhmistä kertoessaan.

Sivuhuomautuksena on sanottava, että Viron ja Suomen oikeuskanslerit ovat varsin erilaisia toimissaan.

Siinä missä Viron oikeuskansleri astuu aina esiin, kun katsoo poliitikkojen pyrkivän ylittämään valtuutensa tai rikkovan perustuslakia, Suomen oikeuskansleri hissuttelee ja puolustelee poliitikkojen toimia.

Miten sattuivatkin päättäjät löytämään Suomessa niin sopivan henkilön oikeuskanslerin virkaan, kuten tekivät myös valtakunnansyyttäjän (Toiviainen) virkaa täytettäessä?

Mutta. Näemmekö Sanna Marinin tai Tytti Tuppuraisen Suomen seuraavana komissaarina vai keksitäänkö heille joku vaihtoehtoinen palkinto työstään Suomen omavaraisuuden ja itsenäisyyden tuhoamisesta? Kovasti he ovat ainakin yrittäneet palvella kaikkia muita paitsi suomalaisia.