Yleisradion uutisoinnin myötä Aku Louhimieheen kohdistuneita syytöksiä tutkittaessa on käynyt ilmi, että Ylen artikkelissa on lukuisia väitteitä, jotka eivät kestä lähempää tarkastelua. Dokumenttimateriaali ja elokuvanteossa paikalla olleiden henkilöiden lausunnot todistavat Ylen uutisointia vastaan.

Yle on kieltäytynyt korjaamasta virheitä. Miksi? Tiedonvälityksen ja uutisoinnin pitäisi perustua tosiasioihin epämääräisten muistikuvien, mielipiteiden ja oletusten sijaan.

Toimitusalan ammattilehti Journalistissa 9.2.2018 julkaistussa kirjoituksessa Louhimiestä koskevan artikkelin Ylen nettisivuille kirjoittanut toimittaja Sara Rigatelli toteaa:

”Lynkkausmielialaa ei tarvita, eikä uusia nimiä ole syytä julkaista vain siksi, että niitä vaaditaan, selvittämättä kutakin tapausta huolella. ”

Rigatelli on antanut lausuntonsa Journalistille Lauri Törhöstä koskeneiden ahdistelusyytösten jälkeen, ennen Louhimiehestä julkaistua Yle-artikkelia.

Louhimiestä käsittelevässä kirjoituksessa Rigatelli kertoo, että juttua varten on kuultu myös kuvausryhmien jäseniä ja miesnäyttelijöitä. Toimittaja toteaa, etteivät kaikki näyttelijät uskalla puhua asiasta julkisuudessa, vaikka olisivat Louhimiehen otteista kärsineet.

Toimittaja Rigatelli ei kerro, että on käyttänyt näyttelijöitä “tiedustelijoinaan”. Näyttelijät ovat ottaneet yhteyttä esimerkiksi kuvausryhmien jäseniin ja mikäli muistikuvat ovat vastanneet toivottuja, on yhteystiedot välitetty toimittajalle.

Käsky-elokuvassa ohjaajan assistenttina ollut Oskari Sipola kertoo Rigatellin ”tiedustelumetodista” seuraavaa: ”Tämä pitää paikkansa. Minulta kysyttiin (Pihla Viitala) valmiutta kommentoida Käskyn tapahtumia, ja kun toin esiin, että ne todennäköisesti poikkeavat siitä mitä juttuun halutaan, minua ei lopulta haastateltu vaikka annoin siihen suostumukseni.”

Rigatelli totesi Journalistissa, ”…selvittämättä kutakin tapausta huolella”, mutta kuinka huolellisesti Rigatelli paneutui Louhimiehen tapaukseen? Toimiko hän pyyteettömästi ja hyvän journalismin oppien mukaisesti?

Käsittelen seuraavassa useita kohtia (1 - 14) Rigatellin kirjoituksesta. Tämän tekstin lopussa kerron millaiseen tietolähteeseen alla kerrotut, Ylen uutisoinnista poikkeavat tiedot perustuvat.

1. Ylen artikkelin mukaan näyttelijä Eero Aho on joutunut kantamaan sotilasta virtaavan joen yli yhteensä 30 tuntia kolmen päivän aikana. Absurdi väite, sillä kuvanauhoilta selviää, että Aho kantoi miestä kahtena kuvauspäivänä yhteensä kuusi kertaa kunkin jakson kestäessä noin kolme minuuttia. Vedenalaiset otot mukaan lukien Aho on ollut vedessä yhteensä 35 minuuttia.

Suomalaiset äänestivät Tuntemattoman sotilaan vuoden parhaaksi kotimaiseksi elokuvaksi. Tuntematon on saanut jo yli miljoona katsojaa. Kulttuuriministeri Sampo Terho (sin) kieltäytyi ojentamasta Louhimiehelle ja Tuntemattomalle sotilaalle Yleisö-Jussia.

Miksi naisnäyttelijöiden 10 – 20 vuoden takaisiin tapahtumiin liittyvät muistot tuotiin esiin juuri ennen Jussi-gaalaa? Hyötyykö joku siitä, jos Tuntematonta ei esitetä maailmanlaajuisesti? Kateus vie kalatkin vesistä on vanha sanonta, joka ei välttämättä ole kaukana totuudesta, kun puhutaan useita suomalaisia vaivaavasta kateusmentaliteetista.

Miksi Rigatelli ylipäätään kirjoitti Tuntemattomasta ja miksi ministeri Terho kieltäytyi ojentamasta Jussi-palkintoa Louhimiehelle, vaikka elokuvalla ei ole mitään tekemistä varsinaisen aiheen eli metoo – hengessä esitettyjen väitteiden kanssa? Pyrkikö Rigatelli luomaan kuvaa, jonka mukaan Louhimies on moraaliton ja julma ohjaaja?

2. Rigatelli nostaa esiin Pihla Viitalan Käsky-elokuvaan liittyvän pahan muiston, jonka mukaan lapsinäyttelijä on juossut hysteerisenä hänen luokseen.

Viitalan mukaan Louhimies oli kuiskannut lapselle tämän vanhemman kuolleen saadakseen tämän itkemään. Tosiasiassa elokuvassa on vain yksi varsinainen lapsinäyttelijä, joka on Louhimiehen oma poika Eemeli. Muut elokuvassa esiintyvät lapset ovat avustajia. Tapausta, josta Viitala kertoo, ei ole elokuvassa lainkaan.

Lapsia (avustajia) on erikseen pyydetty itkemään, mutta juuri sinä päivänä Viitala ei ole ollut mukana kuvauksissa. Kohtaus, jossa lapset itkevät, kuvattiin maanantaina 16. huhtikuuta Jokioisten museorautatiellä. Näissä kuvauksissa Viitala ei ollut läsnä, lasten vanhemmat sen sijaan olivat.

Toimittaja Rigatellin ja Louhimiehen välisessä puhelinkeskustelussa Rigatelli on kertonut Viitalan tarkoittavan kohtausta, jossa hän saapuu orpokodin pihaan. Kyseisessä kohtauksessa lapsia ei pyydetty itkemään vaan laulamaan iloisesti.

Elokuvan teon aikana Louhimies on ohjannut vain omia lapsiaan. Muiden lasten ohjaamisesta on vastannut yleensä apulaisohjaaja. Lapsiavustajien vanhemmat ovat olleet mukana kuvauksissa tai paikalla on ollut erikseen nimetty lapsista huolehtiva henkilö, joten lasten hyvinvoinnista ja turvallisuudesta on pidetty hyvä huoli toisin kuin Rigatellin artikkeli antaa ymmärtää.

3. Pihla Viitala on kertonut, että ohjaaja on pakottanut hänet syömään ruokaa, johon Viitala oli oksentanut. Louhimies on kiistänyt Viitalan väitteen ja saa vahvistuksen ohjaajan assistentilta (Oskari Sipola), jonka mukaan Viitala on pitänyt ruokaa ja astiaa oksettavina ja todennut, että häntä oksettaa. Sen sijaan kukaan paikalla olleista ei ole oikeasti oksentanut.

Elokuvan leikannut Benjamin Mercer on nähnyt kaiken Käskyyn liittyvän materiaalin ja vahvistaa Sipolan sanat. Elokuvan kuvattu materiaali olisi ollut myös Ylen edustajien katsottavissa.

4. Rigatellin artikkelin mukaan Pihla Viitala ei ole koskaan kokenut yhtä nöyryyttävää ja alistavaa tapaa ohjata. Omituinen lausunto, koska myöhemmässä vaiheessa Viitala on Louhimiehelle lähettämissään viesteissä kehunut yhteistyötä, kertonut olevansa ylpeä elokuvasta ja kaavailevansa Louhimiestä ohjaamaan omaa tekstiään. Lisäksi hän on kutsunut Louhimiehen lapsineen kylään kotiinsa Berliiniin.

5. Ylen artikkelissa kerrotaan Aku Louhimiehen raivonneen vieressä, kun näyttelijä Eero Ahon roolihahmo kuristi Jessica Grabowskya 8-pallon kohtauksessa. Artikkelissa Grabowsky väittää Louhimiehen huutaneen: "Sä et kurista oikeasti, sormet ei mene ihoon, mä näen että te näyttelette!"

Aku Louhimies kiistää huutamisen ja raivoamisen eikä 8-pallon leikkaajana toiminut Samu Heikkilä ole löytänyt elokuvan materiaalista viitteitä siitä, että Louhimies olisi raivonnut tai huutanut. Näyttelijöitä on pyydetty toimimaan aidon näköisesti, ei satuttamaan oikeasti.

6. Pihla Viitala kertoo olleensa Käsky-elokuvassa Eero Ahon kanssa väkivaltakohtauksissa, joissa häneen on oikeasti sattunut. Artikkeli ei kerro, onko kyse vahingosta, ei myöskään sitä, mitä kohtauksia tarkoitetaan. Sen sijaan Eero Aho on kertonut vahingosta, jossa hän on osunut avokämmenellä Viitalaan.

7. Pihla Viitala Ylen artikkelissa: ”– Olen ikuisesti kiitollinen, että lavastajamme Markku Pätilä ainoana puolusti minua, eikä Louhimies heittänyt minua veteen pahimman aallokon aikana. Aallot olivat niin kovat, ettei catering päässyt edes saarelta pois. Olisin voinut lyödä pääni kiveen.”

Todellisuudessa Louhimies ei ole missään tilanteessa heittänyt ketään veteen. Kuvatusta materiaalista selviää, että Viitala ui lähellä rantaa eikä aallokko ole voimakasta. Viitalaan on sidottu köysi, jonka lisäksi hänellä on takkinsa alla pelastusliivit.

8. Rigatelli kirjoittaa: ”Kun Tola makasi silmät kiinni peloissaan ambulanssissa, ensihoitajat leikkasivat hänen paitansa kokonaan auki. Näin Louhimies oli ohjeistanut heitä tekemään. Kukaan ei saanut kertoa asiasta Tolalle.”

Tosiasiassa Pamela Tolan on täytynyt olla tietoinen siitä, mitä tapahtuu, sillä kohtaus on kuvattu hyvin tarkasti elokuvan käsikirjoituksessa. Toimittaja ei kerro mihin perustuu väite, jonka mukaan Tolalle ei olisi saanut kertoa mitään.

9. Ylen artikkelissa todetaan, että jossain 8-pallo -elokuvan kohtauksessa Louhimies on kuiskannut Jessica Grabowskylle olevansa kiihottunut, kun tämän suuhun tungettiin ase.

Elokuvan materiaalin perusteella tällaista ei ole tapahtunut. Toimittajaa on pyydetty useaan otteeseen täsmentämään mihin tilanteeseen tapaus liittyy, jotta asiaa voidaan kommentoida. Artikkeliin liittyneen kommenttikierrosten aikana väite asetettiin välillä kuvaustilanteeseen, välillä yksityiseen keskusteluun vapaa-ajalla. Selvää on, että väite perustuu hyvin hataralle pohjalle, mutta toimittaja on jättänyt sen tekstiin huomioarvon vuoksi.

Elokuvan leikkaaja Samu Heikkilän mukaan hän olisi huomannut, mikäli materiaalissa on edellä mainittu kuiskaaminen, koska näyttelijällä on radiomikrofoni, joka tallentaa jokaisen kuiskauksenkin.

10. Yle: ”Hän [Matleena Kuusniemi] huomauttaa, että Levottomien aikaan ei ollut nettiä.

Nykyään freimejä eli kuvia voidaan irrottaa elokuvista, mikä on saanut monet näyttelijät varovaisiksi.

Louhimies poikkeaa muista ohjaajista siinä, että hän antaa kameroiden käydä koko ajan, myös silloin kun kohtaus ei ole käynnissä.”

Tosiasiassa kamerat eivät käy koko ajan, koska se on teknisesti mahdotonta. Ohjaajan assistentin Oskari Sipolan mukaan väite kameroiden jatkuvasta käymisestä on absurdi, sillä esimerkiksi Levottomat kuvattiin 35-milliselle filmille.

11. Yle: ”Lotta Lehtikari kertoo toisenlaisen esimerkin roolittamiseen liittyvästä vallankäytöstä. Lehtikari oli nimetty vuonna 2002 Irtiottoja-tv-sarjaan.”

Lehtikaria oli pyydetty rooliin, mutta häntä ei oltu nimetty eikä sopimusta roolista tehty. Toimittaja Rigatelli luo tekstillään harhaanjohtavan vaikutelman, jonka mukaan Lehtikarin Ylen artikkelissa myöhemmin esiin tuleva työttömyys johtuisi Louhimiehestä. Ohjaaja ei tee sopimuksia näyttelijöiden kanssa vaan ne kuuluvat tuotantoyhtiön tehtäviin.

12. Yle: ”Muutamaa viikkoa ennen kuvauksia hänen (Lehtikari) roolihahmolleen oli ilmestynyt yhtäkkiä 12 roisia seksikohtausta.”

a. Louhimies ei käsikirjoittanut sarjaa. Käsikirjoituksessa tapahtuvat muutokset eivät näin ollen liity Louhimieheen.

b. Mainittuja kohtauksia ei ilmestynyt käsikirjoitukseen, vaan havainto perustuu Lehtikarin muistiin.

Toimittaja haastatteli pyydettäessä myös käsikirjoittajia, Paavo Westerbergiä ja Mikko Koukia, mutta heidän todistuksensa on jätetty artikkelista pois.

13. Yle: ”Bardy oli tuottamassa Käsky-elokuvaa ja muistelee tuotantoa raskain sydämin.

– Onneksi Pihla on vahva. Harkitsin kuvausten keskeyttämistä jo Louhimiehen aikataulu- ja budjettiongelmien takia. Jos olisin tiennyt Pihlan kokemuksista, olisin keskeyttänyt tuotannon varmasti, Bardy sanoo.”

Helsinki-filmin pääomistaja Aleksi Bardy johdattaa toimittaja Rigatellia harhaan. Budjetti- ja aikatauluongelmat ovat tuotantoyhtiön vastuulla. Ohjaajasopimuksen mukaan ohjaaja ei voi lisätä toimillaan elokuvan tuotantokustannuksia.

14. Yle: ”Bardyn mukaan ohjaajilta siedetään paljon, ehkä liikaakin, koska käytännössä tuottajan kädet ovat sidotut. Potkujen antaminen ohjaajalle tarkoittaisi samalla koko elokuvan tuhoutumista ja tuotantoyhtiön konkurssia, hän huomauttaa.

– On totta että työsuojeluvastuu on työnantajalla eli tuottajalla, mutta myös henkilökohtaisesti kaikilla esimiestehtävissä toimivilla kuten ohjaajilla. Kaikkien muiden ohjaajien kanssa on voinut luottaa siihen, että sovittu pitää, Bardy sanoo.

Louhimies pitää selvänä, että jos tuotannossa on kaltoin kohtelua, tuottajan tulee puuttua siihen.

Bardy ei ole tehnyt yhteistyötä Louhimiehen kanssa Käskyn jälkeen.”

Bardy puhuu omiaan, sillä Louhimies ja Bardy ovat suunnitelleet Käskyn jälkeen yhdessä esimerkiksi tv-sarjaa ja elokuvia. Yhteisille suunnitelmille löytyy henkilötodistajia ja sähköpostiviestejä, jotka todistavat Bardyn sanoja ja Ylen artikkelia vastaan.

 

Yllä kerrotut esimerkit (1 – 14) ovat jäävuoren huippu, vain osa virheellisistä tiedoista, joita Rigatellin artikkeli pitää sisällään.

Toimittaja Rigatelli on sivuuttanut toiseen suuntaan osoittavat todisteet eikä ole ottanut yhteyttä paikalla olleisiin näyttelijöihin ja henkilökuntaan, joiden sanat eivät tue Ylen artikkelissa kerrottuja asioita.

Rigatellin tekstissä esiin nostettujen elokuvien käsikirjoitukset, kuvasuunnitelmat ja kuvattu materiaali sekä useiden paikalla olleiden henkilöiden lausunnot puhuvat naisnäyttelijöiden kertomuksia vastaan, mutta se ei ole Rigatellia haitannut eikä hän ole suostunut korjaamaan tietoja pyynnöistä huolimatta.

Kokonaisuudesta syntyy mielikuva, jonka mukaan Rigatellilla on ollut päämäärä, jonka saavuttamista tosiasiat eivät saa estää.

Louhimies joutui lynkkausmentaliteetin kohteeksi. Hänet sidottiin julkiseen häpeäpaaluun ja hänen päälleen sälytettiin alistavan ja ahdistavan ohjaajan maine. Millaista vastuuta Yleisradio ja Rigatelli kantavat artikkelista, jonka seurauksena Louhimiehen ura on vaakalaudalla puhumattakaan taloudellisista menetyksistä?

Painotan, että edellä kerrotut asiat eivät perustu mielipiteisiini, olettamuksiini tai väitteisiini vaan taustamateriaaliin, joka on todennäköisesti vuotanut Yleisradion sisältä useille tahoille. Vuotanut materiaali sisältää ohjaajan ja hänen edustajiensa kommentteja eikä sitä ole  tarkoitettu julkaistavaksi.

Vuotaneessa materiaalissa esiintyvät kommentit perustuvat kartoitukseen, jossa on perehdytty laajasti eri elokuvien saatavilla olevaan materiaaliin. Lisäksi useat elokuvien tekoon liittyvät henkilöt (näyttelijät, muu henkilökunta) ovat antaneet omasta halustaan lausuntoja, jotka puhuvat Ylessä kerrottuja asioita vastaan.

Miksi otan kantaa aiheeseen, enhän edes tunne Aku Louhimiestä?

Siksi, että Yleisradion toimittajat ovat ottaneet Yle-veropäätöksen jälkeen useaan otteeseen poliisin, syyttäjän ja / tai tuomarin roolin sen sijaan, että pyrkisivät hyvään journalismiin, joka pitää sisällään sen, että toimittaja ei asetu jonkun osapuolen puolelle.

Ylen tulee tarjota käsittelemistään aiheista monipuolinen tietopaketti, jonka perusteella vastaanottaja voi itse päättää, miten suhtautuu eri asioihin.

Useiden toimittajien linjana vaikuttaa nykyisin olevan johdatteleva journalismi, jossa toimittaja on jo etukäteen päättänyt millä tavalla kansalaisen tulee ajatella. Juornalismin sijaan on siirrytty propagandaan, jonka avulla pyritään manipuloimaan viestinnän vastaanottajia.

Louhimieheen kohdistuneista syytöksistä nousi Suomessa valtava kohu. Millä tavoin media ja suomalaiset reagoivat nyt esiin nostettuihin uusiin tietoihin?