Duodecimin lääkärikirjastoon on kesän aikana lähetetty uusi outo tautidiagnostiikka.

Kaksi kirjoitusta kesäyössä

”….heinäkuussa 2015 henkilö X kirjoitti omilla internetsivuillaan englanniksi haaveilevansa ”vahvasta kansakunnasta, joka voittaisi painajaisen nimeltä monikulturismi”. Seurauksena oli ”paskamyrsky”, jossa valtamedia nosti maitoja, kohutti ja kiehutti yleistä mielipidettä. Syntyi ”spontaaneja” mielenosoituksia nimeltä ”meillä on unelma”, jossa vastustettiin henkilöä X.

Tasavallan presidentti lähetti mielenosoitukseen viestin, jossa luki: ”…jos demokratiassa ajaa asiaansa väkivaltaa käyttämällä – oli sitten kyse sanoista tai teoista – se on väkivaltaa kaikkia kohtaan…” Mielenosoituksen yhteisessä huumassa buuattiin ja solvattiin häväistyksiä yhdelle rohkealle toimittajalle, joka uskalsi tulla puolustamaan sananvapautta.

Heinäkuussa 2018 tilanne oli toinen. Eräs henkilö Y fantasioi omilla internet-sivuillaan sekä suomeksi että englanniksi Suomeen tulevan ulkomaisen valtionpäämiehen murhaamisesta. Fyysisesti.

Mitään ei synny. Suora toive väkivallasta ei herätä tunteita. Valtamedia ei syväpöyristy, perusahdistu, tule jojoksi, revi pelihousujaan, eikä presidentti lähetä viestiä millekään mielenosoitukselle… jota ei tule. Kellään ei ole unelmaa ja vasta pitkän ajan päästä Vihreiden puheenjohtaja kertoo twitterissä olevansa lomalla – mutta kertoo ”jollekin, joka oli kysellyt”, että ei hyväksy väkivaltaa…”. Edellinen vihreitten puheenjohtaja oli aikanaan kehunut henkilömme Y poliittisen osaamisen maasta taivaisiin.

Selektiivisen syväpöyristymisen taudinmäärittely

Lääketieteellisesti kysymys on medialle tyypillisestä selektiivisestä syväpöyristymisestä – latinaksi ” Inpulsa gravis electionem selectivam” (INGEN). Kognitiiviset oireet: kyseinen tauti etenee hiipivästi ja salakavalasti lehtien ja ruotsalaisten omistamien medioiden kautta toimittajiin. Itämisaika viikko.

Tyypilliset oireet ovat tiettyyn poliittiseen puolueeseen kohdistuva kakova yskä ja allergia, joka pakottaa tarkkailemaan ja urkkimaan pakkomielteisesti ko. poliittista ryhmää siten, että olisi mahdollista herättää syvää ja yleistä ahdistusta yleisössä. Entinen suvaitsevainen ja lipelaari maailmankatsomus muuttuu täydellisesti. Syntyy inkvisiitionomainen halu tulkita maailmaa yksipuolisesti.

Muistioireita saavat myös poliitikot, joilla selektiivinen muisti on jo tätä ennen vahingoittunut.  Vihreät ”hyväpoliitikot” voivat tehdä mitä tahansa ja tätä oireyhtymää ei synny.

Käytösoireena oireiden (BPSI - behavioral and psychological symptoms of INGEN) aiheuttama haitallinen muutos käytöksessä tai tunne-elämässä vahingoittaa journalistista kykyä. Syntyy kyvyttömyys kirjoittaa tai ajatella puolueettomasti (Impotense of thinking and journalism).

Lääkäriliitto suosittelee kaikkia journalisteja, jotka ovat saaneet tartunnan ilmoittautumaan terveyskeskuksissa ilman viivytystä. Lääkärille on sanottava tunnussana: ”INGEN SJUKDOM”, jonka jälkeen lääkäri ohjaa spesialistien luokse kiireelliseen hoitoon.

Mitä opimme näistä kahdesta kirjoituksesta heinäkuussa?

Ensinnäkin sen, että suomalainen journalismi on rikki. Se ei toimi. Se ei ole luotettavaa vaikka se on "hyvää". Se nostaa tietoisesti joitain asioita esille, eikä noudata omia journalistisia ohjeitaan,

Toiseksi, on olemassa puolueita, jotka nauttivat jonkinlaisesta suojeluksesta. Vihreillä näyttää olevan immuniteetti, joka suojelee heitä miltei kaikelta. Myös vihapoliisilta. Ensimmäisessä tapauksessa se kyllä selvitteli asiaa, mutta ei ryhtynyt esitutkintaan aivan oikealla perusteella, että X ei ”nimennyt kirjoituksessaan mitään tiettyä ryhmää tai tahoa ajatustensa kohteeksi”.

Jätän kaikkien lukijoiden itsensä päätettäväksi, koskeeko tämä myös Y:tä.

Kolmanneksi, tämä selektiivisyys vie uskottavuutta - ei pelkästään suomalaisesta journalismista vaan myös poliittisesta järjestelmästä. Hömpötys "luotettavasta mediasta" jää ontoksi sanaksi. Se luo mielikuvan siitä, että on olemassa "hyvä puolueet" ja sitten "inhokit", joiden suhteen ei tarvitse noudattaa minkäänlaista tasapuolisuutta.