Moni suomalainen on opiskellut Uppsalassa taloustieteitä.

Heitä kutsutaan ”Uppsalan ekonomeiksi”. Tunnetuin Uppsalan ekonomi taitaa olla presidentti Mauno Koiviston tyttären kanssa naimisissa ollut Jari Komulainen.

Uppsalan maine mukavana opiskelupaikkana on kuitenkin rapistumassa, sillä viime aikoina Uppsala on noussut otsikoihin muslimiraiskaajien mekkana. Mediatietojen mukaan raiskaajille kelpaavat kummatkin sukupuolet.

Kolme esimerkkiä viimeisten kuukausien ajalta.

1. Viisi afgaaninuorta pakotti lokakuussa 2016 nuoren pojan metsään Uppsalan Gottsundan kaupunginosassa ja raiskasi hänet puukolla uhkaamalla.

Ruotsalaisen hovioikeuden tuoreen päätöksen mukaan viisikko palaa seikkailemaan Afganistaniin toisin kuin käräjäoikeus aiemmin päätti. Hovioikeus teki päätöksensä piittaamatta vetoomuksista, joiden mukaan Afganistanin turvallisuustilanne on huono.

Suomalaisen oikeuskäytännön mukaan viisikko olisi jatkanut seikkailuaan vapaana, koska suomalaislogiikan mukaan valkoisen miehen aiheuttama syrjäytyminen ja eriarvoistuminen ovat siirtäneet vastuun pahoista teoista ympäröivälle yhteiskunnalle.

2. Lauantaina 21.1.2017 kolme lähi-itäläistä turvaa hakemaan tullutta joukkoraiskasi naisen. Raiskauksen he näyttivät suorana lähetyksenä facebookissa.

3. Tuorein tapaus on nuoren pojan raiskaus, jonka tekijöiksi uhri on ilmoittanut kolme hänelle tuntematonta miestä. Uhri löydettiin torstain ja perjantain (9 – 10.3.2017) välisenä yönä tajuttomana rappukäytävästä Gottsundan kaupunginosasta, josta hänet vietiin ambulanssilla sairaalaan.

Uppsalan kaupunginosien monikulttuurisuusasteesta on syytä tiedostaa, että Gottsundan asukkaista on ulkomaalaistaustaisia 54,6 %, Valsätran 51 %, Stenhagenin 48,5 % ja Gränbyn 52,8 %.

Monikulttuurisuustiedot perustuvat Uppsalan kunnan viralliseen vuoden 2015 tilastoon.

Islam on Afganistanin valtionuskonto. Maan asukkaista yli 99 prosenttia on islaminuskoisia.

Vanhempien miesten nuoriin poikiin kohdistuva homostelu on Afganistanissa perinteistä ja melko yleistä, vaikka homoseksuaalisuudesta saa islamilaisen lain, sharian, mukaan kuolemantuomion.

Käytännössä kaikki Afganistanin muslimit haluavat sharian olevan maansa laki, kertoo maailman suurin muslimien asenteita koskeva PEW-tutkimus, jossa haastateltiin kasvotusten 38 000 muslimia 39 maassa yli 80 eri kielellä. Tulokset julkistettiin vuonna 2013.

Suomeen saapuneista ”turvapaikanhakijoista” afgaanit kuuluvat määrällisesti kärkikolmikkoon yhdessä somalien ja irakilaisten kanssa. Kaikki tanakasti islamin hallitsemia maita.

Somaliassa islam on valtionuskonto. Vuoden 2004 Somalian tasavallan liittovaltion peruskirja (perustuslaki) määrittää uskonnosta ja laista seuraavaa:

Artikla 8

1. Islam shall be the religion of the Somali Republic. (Islamin tulee olla Somalian tasavallan uskonto.)

2. The Islamic Sharia shall be the basic source for national legislation. (Islamilaisen sharialain tulee olla kansallisen lainsäädännön perusta.)

Irakin väestöstä noin 97 prosenttia on islaminuskoisia. Heistä 91 prosenttia haluaa sharian olevan asuinmaansa laki.

Wikipedian mukaan ”Irakin parlamentti hyväksyi lokakuussa 2015 henkilötodistusta käsittelevän, mutta samalla vähemmistöuskontoja (muita kuin islamia) syrjivän lain. Se säätää esimerkiksi, että jos perheen vanhemmista jompi kumpi on tai kääntyy islaminuskoiseksi, perheen alaikäisten lapsien uskonnoksi kirjataan islam. Muut kuin islaminuskoiset voivat vaihtaa uskontoaan, mutta islaminuskoiset eivät saa kääntyä muuhun uskontoon.”

Suomalaiset poliitikkojen valtaosan, suvaitsevaisen kansanosan ja poliisihallituksen suosiollisella avustuksella Suomessa ollaan hautomassa kultamunia, joiden kuoriutuminen on johtanut kaikkialla muualla läntisessä Euroopassa surulliseen lopputulokseen.

Suomessa on seurattu tismalleen samaa rataa kuin niissä maissa, joissa tuhansien ihmisten elämästä on tullut helvettiä monikulttuurisuuden rantautumisen myötä.

Monikulttuurisuus on pakkomielle, jonka valtaan joutunut ihminen ei usko, vaikka hänen eteensä kantaa miljoona todistetta monikulttuurisuuden erittäin haitallisesta vaikutuksesta länsimaiseen yhteiskuntaan.

Poliitikkojen päättämättömyys ja poliisihallituksen kannanotot ovat jättämässä sivistystä ja turvallisuutta arvostavat kansalaiset ikävään asemaan.

Tehdäkö jotain vai eikö tehdä, kas siinä vasta pulma. Ja jos aikoo tehdä, millaisia konsteja on käytettävä kehityskulun muuttamiseksi?