Mistä tietää varmuudella, että tänä keväänä järjestetään eduskuntavaalit? Vastaus kysymykseen löytyy kirjoituksen loppuosasta.

Eduskunnan puhemies Paula Risikko (kok) oli lauantaiaamupäivän (5.1.2019) Ylen TV1:n ykkösaamun vieraana. Haastattelijana, tai pikemminkin hampaattomana myötäjuoksijana, esiintyi toimittaja Kirsi Heikel, joka ei kyseenalaistanut ainoatakaan Risikon sanaa. Kyseenalaistamisen aiheita olisi riittänyt, mutta Heikel käyttäytyi kuin olisi Risikon poliittinen aisankannattaja.

Risikko otti kantaa turvallisuuteen, jossa yhteydessä hän viittasi kansainvälisiin sopimuksiin presidentti Niinistön uudenvuodenpuheen tavoin.

Kuten tiedetään, Suomi on mukana kansainvälisissä sopimuksissa, jotka eivät ole lainsäädännöllisesti velvoittavia, mutta joihin vedotaan tarpeen tullen, jos sopimukseen vetoaminen käy yksiin hallituksen tai kansanedustajan poliittisten tekojen kanssa.

Kansainvälisiin sopimuksiin ja Suomen lakiin Risikko viittasi puhuessaan turvaa hakemaan tulleiden ulkomaalaisten tekemistä järkyttävistä rikoksista. Risikon mielestä Suomen lainsäädäntöä tulee tiukentaa ja saapujille täytyy tehdä selväksi, että Suomessa noudatetaan Suomen lakia.

Risikko kehaisi lähetyksessä ohimennen Suojelupoliisia, joka ei ole ihme, sillä Supon päällikkönä toimii Risikon serkku, kokoomuslainen Antti Pelttari. Suojelupoliisin kehuminen on sinänsä melko merkillistä, sillä Turun terrori-isku oli suoraa seurausta Supon edustajien välinpitämättömyydestä. Supo oli saanut ilmoituksen henkilön radikalisoitumiseen viittaavasta käytöksestä, mutta ei pistänyt tikkua ristiin valvoakseen miehen toimintaa. Seuraukset olivat karmeat.

Risikon toinen puoluetoveri, kansanedustaja Pertti Salolainen (kok) vaati terrori-iskun jälkeen tiedustelulain hyväksymistä nopeutetussa järjestyksessä. Salolainen ohitti tosiasian, jonka mukaan uudella tiedustelulailla ei olisi ollut mitään vaikutusta iskun ehkäisyn suhteen. Supolle oli jo kerrottu henkilön radikalisoitumisesta, mutta reagointia ei tapahtunut.

Sisäministerinä istuessaan Paula Risikko jarrutti hallituksen oman 80 kohdan maahanmuuttopoliittisen ohjelman etenemistä ainakin perheenyhdistämisten tiukennusten osalta. Perheenyhdistämisen positiivisiin vaikutuksiin viittasi vastikään myös ex-presidentti Tarja Halonen (sdp).

Vastauksen perheen yhdistämisen integroitumista edistävään vaikutukseen he saivat, kun perheensä kanssa Suomeen 90-luvulla saapunut pakistanilainen muslimimies murhasi sisarensa pienen pojan. Poliisin mukaan murha toteutettiin raa’alla tavalla.

Suomen poliittinen johto, presidenttiä myöten, on viitannut viime vuosina useaan otteeseen kansainvälisiin sopimuksiin.

Ikävimpänä esimerkkinä on Petteri Orpo (kok), joka vetosi valheellisesti kansainvälisiin sopimuksiin perustellessaan yli 30 000 tuntemattoman henkilön, pääosin muslimimiehiä, vapaata vaeltamista Suomen rajan yli. Orpo ei edes yrittänyt noudattaa kansainvälisiä sopimuksia (Dublin asetus) tai EU-direktiivejä (direktiivit säilöönotosta ja rajavalvonnasta).

Dublinin perusteella Suomi olisi voinut käännyttää kaikki Ruotsista saapuneet turvapaikanhakijat, kuten pääministeri Juha Sipilä (kesk) myönsi 12.3.2016 Ylelle antamassaan lausunnossa. 

Kaoottisen tilanteen vuoksi Suomi olisi voinut noudattaa rajavalvonnan aloittamisen mahdollistavaa direktiiviä, jonka mukaan ”Jos alueella, jolla ei suoriteta sisärajavalvontaa, yleiseen järjestykseen tai sisäiseen turvallisuuteen kohdistuu jäsenvaltiossa vakava uhka, jäsenvaltio voi poikkeuksellisesti palauttaa rajavalvonnan kaikille sisärajoilleen tai niiden tiettyihin osiin rajoitetuksi, enintään 30 vuorokauden ajaksi tai, jos vakava uhka kestää pitempään kuin 30 vuorokautta, sen arvioidun keston ajaksi. Sisärajoille väliaikaisesti palautetun rajavalvonnan laajuus ja kesto eivät saa ylittää sitä, mikä on uhan vakavuuden vuoksi ehdottoman välttämätöntä.”

Lisäksi Suomi olisi voinut noudattaa säilöönottoa koskevaa direktiiviä, jossa todetaan esimerkiksi seuraavaa:

"Hakija voidaan ottaa säilöön

-jotta voidaan määrittää tai varmentaa henkilön henkilöllisyys tai kansalaisuus

-jotta menettelyn yhteydessä voidaan tehdä päätös hakijan oikeudesta tulla alueelle

-kun se [säilöönotto] on tarpeen kansallisen turvallisuuden tai yleisen järjestyksen vuoksi"

Jussi Halla-ahoa (ps) kuuntelemalla suomalaiset olisivat säästyneet monelta pahalta. Helsingin Sanomien 24.9.2015 julkaistussa artikkelissa Halla-aho esitti direktiivin oikeuttamaa ratkaisua, jonka mukaan tulijat ohjataan rajatulle (suljetulle) alueelle niin pitkäksi ajaksi, että heidän henkilöllisyytensä ja motiivinsa saadaan varmuudella selville.

Orpon vastuuttoman toiminnan seuraukset ovat nykyisin kaikkien suomalaisten silmien edessä. Orpo sai eduskunnan oppositiolta täyden tuen, suurimman kehun hän vastaanotti sosialidemokraateilta, joista näkyvimmin Orpoa ylisti Eero Heinäluoma (sdp), joka totesi eduskunnan istunnossa 15.10.2015 klo 15:41:

”Kiitokset myös ministeri Orpolle, joka on hoitanut vaikeaa tehtävää taitavalla, vastuullisella ja maltillisella tavalla.” 

Täysin selvää on, että Suomi ei edes yrittänyt noudattaa kansainvälisiä sopimuksia, kuten Dublinia ja EU-direktiivejä.

Sen sijaan ne, jotka vaativat sopimusten mahdollistamaa tiukempaa linjaa, leimattiin useiden poliitikkojen ja valtamedian edustajien toimesta ulkomaalaisvastaisiksi ksenofobeiksi.

Lisäksi Petteri Orpo esitti sisäministerinä useita kitkeriä kommentteja Unkarin turvapaikkapolitiikasta, joka noudatti juuri niitä EU-direktiivejä, joita Suomi olisi halutessaan voinut toteuttaa.

Montako terrori-iskua Unkarissa on toteutunut ja kuinka moni unkarilaisnainen tai –tyttö on joutunut turvapaikanhakijan raiskaamaksi? Oikea vastaus on nolla.

Suomen hallitus osoitti kyvyttömyytensä, Unkarin hallitus puolestaan kykynsä ja tahtonsa suojella omaa kansaa ja maansa sivistyskulttuuria.

Kun Laura Huhtasaari (ps) totesi, että turvapaikanhakijoiden virta on pysäytettävä keinolla millä hyvänsä, vaikka sopimuksia rikkomalla, pöyristyttiin eduskunnassa ja hallituksessa. Yle uutisoi 12.11.2015 kansanedustaja Kristiina Salosen (sdp) reaktiosta Huhtasaaren vaatimukseen. Salosen mukaan ”yhteisiä sopimuksia pitää noudattaa. Aikuisten tapa vaikuttaa asioihin on käydä neuvotteluja, jos on muutostarpeita”. 

Salonen ei kuitenkaan vaatinut yhteisten sopimusten, kuten Dublinin ja EU-direktiivien noudattamista, kun tuhansia ”turvapaikanhakijoita” vyöryi rajan yli.

Missä vaiheessa Salonen kasvaa aikuiseksi? Hän ei ole tähän päivään mennessä vaatinut yhdenkään sellaisen kansainvälisen sopimuksen noudattamista, joka suojelee haitalliselta maahanmuutolta sitä kansaa, jonka edustaja hänen pitäisi olla.

Ei sopimusten noudattamista vaatinut myöskään Paula Risikko, joka väitti lauantaiaamuna (5.1.2019) Ylen lähetyksessä, että Suomen tulee noudattaa kansainvälisiä sopimuksia.

Tavallinen kansalainen laittaa tässä kohdin mietintämyssyn päähän ja pohtii onko Risikko valehtelija, harhaanjohtaja vai ainoastaan perinteinen poliitikko, jollaisen mukaan kansainvälisiä sopimuksia tulee noudattaa vain silloin, kun niillä voidaan perustella omalle kansalle haitallista ja vaarallista politiikkaa, jota poliitikko toteuttaa pyrkiessään miellyttämään kotimaisia ja kansainvälisiä kollegojaan.

Suomalaisia suojelemaan tähtäävän politiikan edistämisen sijaan Risikko ryhtyi sisäministerikaudellaan jahtaamaan suomalaisia vihapuheesta, toisin sanoen siitä, että kansalaiset suuttuivat poliitikkojen toiminnasta, jonka myötä maan sisäinen turvallisuus heikkeni selkeästi. Vantaan Sanomien 22.9.2016 julkaiseman artikkelin mukaan Risikko kehotti ”poliisia valmistelemaan nopeasti toimintamalleja, joilla puututaan entistä tehokkaammin vihapuheeseen”. 

Risikko ei pyrkinyt ehkäisemään hallitsematonta ja vaarallista maahanmuuttoa, vaikka hänellä oli sisäministerinä siihen kaikki valtuudet. Suomalaisten aiheelliseen suuttumukseen hän sen sijaan puuttui vaatimalla poliisilta kansalaisten suiden tukkimista.

Kovin mittavaa älykkyysosamäärää ei tarvita oivallukseen, jonka mukaan Risikon käynnistämä vihapuhejahti on tosiasiassa osoitus poliittisen johdon pelosta, kun he ymmärtävät tehneensä radikaaleja virheitä, joiden seurauksena omia kansalaisia on menehtynyt sekä vammautunut monin tavoin. Maailmanhalaamisen kustannukset ja tuskat on sälytetty kansalaisten niskaan samalla, kun poliittinen johto hamuaa itselleen kansainvälistä meriittiä ja median mainesanoja.

Voiko poliitikko enää halpamaisemmin toimia?

Oikea vastaus alussa esitettyyn kysymykseen, ”mistä tietää varmuudella, että tänä keväänä on edustakuntavaalit”, kerrotaan seuraavassa kappaleessa.

Kokoomuksen eduskuntavaaliehdokkaat ryhtyvät leikkimään maahanmuuttokriittistä - puhutaan turvallisuudesta ja tiukasta maahanmuuttopolitiikasta vakava ilme kasvoilla. Ollaan vakuuttavia.

Sama valehtelun metodi toteutui kokoomuksen useiden ehdokkaiden osalta jo vuoden 2011 sekä vuoden 2015 eduskuntavaaleissa ja on tapahtumassa myös tämän kevään vaaleissa.

Millaista politiikkaa kokoomus on toteuttanut, kun sillä on ollut käsissään kaikki avaimet oman kansan hyvään suojeluun? Erityisesti kannattaa kiinnittää huomio siihen, että kokoomuksella on ollut sisäministeristä lähtien hallussaan koko sisäisen turvallisuuden ketju Suojelupoliisia myöten.

Kivasti on mennyt? Sattumoisin juuri vaalikevään alussa herätään kuuntelemaan kansalaisten enemmistöä, joka on ollut koko hallituskauden ajan selkeästi tiukemman politiikan kannalla? Ovatko suomalaiset niin tyhmiä, että uskovat vaalipuheisiin, jotka ovat täydellisessä ristiriidassa noudatetun politiikan kanssa?

Politiikassa kaikenlainen harhaanjohtaminen on mahdollista, sillä MTV:n aamussa nähtiin joulukuussa 2018 myös Eero Heinäluoma (sdp) nyökyttelemässä Halla-ahon esittämille vaihtoehdoille. Hassua, että sama mies, Eero Heinäluoma, kehui syksyllä 2015 vastuulliseksi juuri sitä Petteri Orpon toteuttamaa avointen rajojen politiikkaa, jonka seuraukset ovat olleet karmaisevat.

Toistan sanoja, jotka olen kirjoittanut kymmeniä kertoja viimeisen yhdentoista vuoden aikana. Poliitikko, joka ei kykene ennakoimaan vaaroja, on kansakunnalle hyödytön poliitikko, suorastaan vaarallinen.

Sen sijaan henkilö, joka reagoi varhaisessa vaiheessa ja riittävällä tehokkuudella näköpiirissä häämöttäviin ongelmiin, on kansakunnalle kullanarvoinen ihminen.

Lopuksi neljä kysymystä:

Millainen on ihminen,

a) joka äänestää vaalista toiseen henkilöitä ja puolueita, jotka osoittautuvat joka ainoan vaalin jälkeen valehtelijoiksi, joilla ei ole aikomustakaan pyrkiä pitämään lupauksia, joita ovat antaneet ennen vaaleja

b) joka ei reagoi edes siihen, että noudatettu politiikka tuottaa maahan terrorismia sekä kymmeniä lasten- ja naisten raiskaajia, jonka lisäksi noudatettu politiikka aiheuttaa sen, että suomalaiset joutuvat kustantamaan maahan päästettyjen terroristien, potentiaalisten terroristien ja raiskaajien elämän

c) joka sulkee korvansa ja silmänsä omaan kansaan kohdistuvalta pahalta samalla, kun pyrkii esittämään hyvää ihmistä ulkomaailman silmissä

d) joka uskoo hallinnon selityksiä, joiden mukaan Suomen noudattama maahanmuuttopolitiikka on taloudellisesti kannattavaa?

Tyhmän ihmisen tunnistaa siitä, että hän herää vasta siinä vaiheessa, kun ikävät asiat osuvat omalle kohdalle. Kovapäisimmät typerykset eivät herää edes silloin. Fiksuna voi pitää kaikkia niitä, jotka näkevät nenäänsä pidemmälle ja uskaltavat kertoa näkemästään ääneen, vaikka joutuisivat sanomisensa vuoksi kakkamyrskyn kohteeksi.

Sankarit muistetaan kauas tulevaisuuteen ja varmaa on, että historia tulee kiittämään niitä poliitikkoja, jotka ovat toimineet unilukkareina sisäistä turvallisuutta koskevissa kysymyksissä.

Hallitukset ja kansanedustajat, joiden ykkösprioriteetti ei ole oman kansan etu ja turvallisuus, saavat historiankirjoissa luopion tittelin.

Sankarin manttelia sovitellaan tällä hetkellä kovin harvojen harteille, mutta ne, jotka sen ansaitusti vastaanottavat, nousevat tulevina aikoina suurten suomalaisten joukkoon.

Sankareita ja luopioita syntyy historiallisesti merkittävinä aikoina ja jos joku ei ole vielä havainnut, elämme parhaillaan Euroopassa toisen maailmansodan jälkeisen ajanjakson merkittävintä aikakautta, jonka jäljet näkyvät vuosikymmenien päähän.