Se, että olemme siirtyneet kylmän sodan jälkeisestä Yhdysvaltain johtamasta yksinapaisesta maailmasta moninapaiseen maailmaan, ei ole mielipidekysymys. Se on tosiasia.

Yhdentymiseen perustuvan globalistisen agendan tarina alkaa olla lopussa - halusimme sitä tai emme.

Suomen ja muiden Euroopan maiden kannalta olennaista on sen takia se, miten asemoimme itsemme moninapaisessa maailmassa. Miten määrittelemme strategiset tavoitteemme poliittisesti, taloudellisesti ja sotilaallisesti muuttuneissa olosuhteissa?


KUVA Valtiolliset talousjärjestöt (https://wwg.eu.com/news-blog/what-is-a-trading-bloc-everything-you-need-to-know-in-2019/).

Alistuminen laskevaa asemaansa vastaan kamppailevan Yhdysvaltain ohjaukseen

Ensimmäinen päävaihtoehto on alistuminen Yhdysvaltain ohjaukseen edistämään globalistista agendaa. Sillä ei kuitenkaan ole tulevaisuutta.

Tämän vaihtoehdon taustalla on pyrkimys "demokratian" ja "ihmisoikeuksien" nimissä maailmanlaajuisesti edistää länsimaissa omaksuttua poliittisideologista agendaa tai ainakin legitimoida harjoitettava politiikka retorisesti sen avulla.

Moninapaisessa maailmassa tämä johtaa paitsi vastakkainasettelun ja konfliktien lisääntymiseen muita kuin Yhdysvaltoja vastaan, käytännössä myös eristäytymiseen maailmasta, joka ei alistu Yhdysvaltain ohjaukseen. Eristäytyminen tarkoittaa väistämättä Suomelle ja muille Euroopan maille niiden taloudellisen ja poliittisen aseman heikentymistä.

Ainakin niin kauan kuin Yhdysvaltain nykyhallinnolla on hallitseva asema, tämä johtaa sotiin sen määräysvaltaa tavalla tai toisella uhmaavien valtioiden ja valtioryhmien kanssa.

Askelmerkit esimerkiksi proxy-sodalle Kiinaa vastaan Taiwanilla ovat jo selvät. Valtamerten takaisten sotien avulla Yhdysvallat pyrkii horjuttamaan kilpailevien suurvaltojen asemaa sotilaallisesti, taloudellisesti ja poliittisesti kuitenkaan itse osallistumatta avoimesti sotatoimiin: sitä varten ovat liittolaiset.

Euroopan maiden itsenäisen aseman vahvistaminen kansallisten etujen pohjalta

Toinen päävaihtoehto on se, että Suomi ja muut Euroopan maat määrittelevät asemansa itsenäisesti kansallisten etujensa perusteella Yhdysvalloista poliittisesti riippumattomina.

Lähes kaikki muut maailman maat kuin Yhdysvaltain lähimmät länsiliittolaiset ovat Intian ja Brasilian esimerkkiä seuraten näin jo tehneet.

Nato-maista itsenäistä politiikkaa on harjoittanut ennen muuta Turkki sekä Unkari, joka lisäksi on EU-maa. EU-maista Ranskalla on aiemmin ollut nykyistä huomattavasti itsenäisempi asema ja ulkopolitiikka, jossain määrin myös Saksalla.

Tämä vaihtoehto tarkoittaa käytännössä sitä, että Suomi ja muut Euroopan maat ryhtyvät edistämään hyviä kansainvälisiä suhteita ja rauhanomaista kehitystä, ei ainoastaan Euroopassa, vaan myös suhteessa muuhun maailmaan kuin vain Yhdysvaltoihin.

Hyvien suhteiden edistäminen perustuu molemminpuoliseen kunniottamiseen riippumatta siitä, millainen kulttuuri ja yhteiskuntajärjestelmä missäkin maassa on.

Tämän vaihtoehdon taustalla on ensisijaisesti pyrkimys edistää ihmisten aineellista hyvinvointia harjoittamalla omien etujen pohjalta molempia osapuolia hyödyttävää ja reiluilla ehdoilla tapahtuvaa kaupallista, taloudellistuotannollista ja tieteellisteknistä yhteistyötä.

Kansainvälisten suhteiden kehittämistä ei sen takia voi rajoittaa ainoastaan Yhdysvaltoihin ja sen liittolaisiin. Niitä on kehitettävä nimenomaan muiden valtioiden ja valtioryhmien kanssa, joiden kautta on mahdollista vahvistaa omaa taloudellista ja poliittista asemaa maailmassa.

Euroopan maissa tehtävä uusi tilannearvio

Ensimmäinen vaihtoehto on tällä hetkellä vallitseva. Toiselle vaihtoehdolle ei juuri tällä hetkellä näytä olevan poliittisia edellytyksiä.

Ensimmäisen vaihtoehdon taloudelliset ja sotilaalliset perusteet ovat Venäjän vastaisen sodan – jota Ukrainassa käydään aseellisesti – epäonnistumisen seurauksena kuitenkin nopeasti murenemassa. Poliittisten päättäjien on Euroopan maissa, myös Suomessa, sen takia ennemmin tai myöhemmin arvioitava tilannetta uudestaan.

Valtamedian levittämästä sotapropagandasta huolimatta päättäjiin kohdistuva poliittinen paine kasvaa hitaasti mutta varmasti yhteiskunnallisten olosuhteiden heikentyessä ja tilanteen kiristyessä.

Petteri Hiienkoski
 

Samasta aihepiiristä:

"Länsimaiden harhautumisen synkkä logiikka" OM Blogi: Petteri Hiienkoski, pe 26.05.2023.

"Bidenin hallinnon tavoite Venäjän tuhoamisesta ja keinot sen saavuttamiseen" OM Blogi: Petteri Hiienkoski, la 13.05.2023.

"Pelinappulana Bidenin ulkopolitiikassa" OM Blogi: Petteri Hiienkoski, ma 01.05.2023.

"Biden häviämässä sodan Venäjää vastaan Ukrainassa" OM Blogi: Petteri Hiienkoski, pe 28.04.2023.

"Miksi NATO-jäsenyys vaarantaa Suomen turvallisuuden?" OM Blogi: Petteri Hiienkoski, pe 14.04.2023.

"Jos Venäjän vastainen sotapolitiikka ei olekaan menestys?" OM Blogi: Petteri Hiienkoski, su 19.03.2023.

"Miksi Yhdysvallat haluaa Suomen ja Ruotsin Natoon?" OM Blogi: Petteri Hiienkoski, pe 20.05.2022.

"Suurvaltapoliittinen peilikuva Ukrainan kriisille" OM Blogi: Petteri Hiienkoski, su 01.05.2022.

"Natosta ja suurvaltapolitiikasta inhorealistisesta näkökulmasta" OM Blogi: Petteri Hiienkoski, la 05.03.2022.