Sananvapauden tila vaikuttaa yhä surkeammalta.

Feministit, queer-aktivistit ym. vasemmistoradikaalit, jopa muslimikiihkoilijat, levittävät vihaideologiaa ja laukovat mielipiteitään muista. Ei ole harvinaista, että nämä käsitykset ovat muita loukkaavia ja halventaviakin: toistuvaa natsittelua ja rasistiksi, fasistiksi, ekstremistiksi tms. leimaamista.

Taustoiltaan erilaiset, rauhaa ja maataan rakastavat suomalaiset – olivatpa klassisia liberaaleja tai konservatiiveja, uskonnollisia tai uskonnottomia – eivät sen sijaan saisi esittää omia mielipiteitään. Edes tavallinen kristitty ei saisi enää ilmaista vakaumustaan ja siteerata Raamattua. Näille suomalaisille ei sallittaisi muiden kritisoimista ilman, että syytetään epämääräisesti "vihapuheesta", koska sen koetaan loukkaavan joidenkin arvoa ihmisenä. 

Siinä ei olisi mitään uutta tai erikoista, jos kysymys olisikin vain eroista ihmisten välisissä näkemyksissä tai vakaumuksessa. Eikä siinäkään, vaikka osapuolet tämän seurauksena arvostelevat toisiaan ja toistensa käsityksiä sekä käyttävät toisinaan rajuakin kieltä toisiaan vastaan. Maailma on täynnä julkaisuja, joiden voi sanoa loukkaavan joidenkin ihmisarvoa.

Eriävät vakaumukset ja näkemykset, samoin kuin erilaiset jännitteetkin, kuuluvat yhteiskuntaan. Sellaisia välttämättä on ihmisten ja ihmisryhmien välillä, milloin enemmän, milloin vähemmän. Kaikkia mahdollisia keinoja on historian aikana kokeiltu sopimattomana pidettyjen käsitysten ja vakaumusten juurittamiseksi pois – mutta huonolla menestyksellä.

Avoimen ja moniarvoisen yhteiskunnan edellytyksenä on se, että kaikilla näkemyksillä – myös niillä, jotka koetaan loukkaaviksi, jopa kaikkein iljettävimmillä – on oikeus tulla julki. Sananvapaus on länsimaiselle demokratialle suorastaan elinehto!

Tämä on pitkän historiallisen kehityksen tulos, johon on päädytty väkivaltaisten kokemusten opettamana. Sananvapauden turvaamiseksi on sen takia laadittu myös perustuslakeja sekä kansanvälisiä julistuksia ja sopimuksia. Niillä ei kuitenkaan ole mitään merkitystä, ellei niitä todellisesti noudateta ja sovelleta käytäntöön.

Oikeus ilmaista itseään ei tarkoita sitä, että keskenään vastakkaisten näkemysten esittäjien olisi oltava toisilleen väkivaltaisia. Puheiden ja tekojen välillä on suuri ero. Edellisiä ei ole pakko kuunnella.

Kaikkein vihantäyteisimmistä ja ihmisarvoa loukkaavimmista puheistakaan ei myöskään automaattisesti seuraa väkivaltaa. Yhteiskunnallisen väkivallan syyt ovat moninaiset eikä niitä ole pelkistettävissä väkivaltaa lietsovaan puheeseen. Ilmaisuvapauden tukahduttaminen sen sijaan on monessa tapauksessa ollut keskeisiä syitä nousta julkisen vallan harjoittamaa sortoa vastaan.

Yksityiset ihmiset ja heidän sanansa eivät ole saaneet aikaan ainoatakaan kansanmurhaa. Sellainen edellyttää aina julkisen vallan osallisuutta. Siihen johtavat tapahtumat puolestaan alkavat yleensä siitä, että julkinen valta rajoittaa niiden yksilönvapauksia, joihin kansanmurha kohdistuu. Ensimmäiset askeleet siihen suuntaan on otettu.

Sanojen ja tekojen välille tehtävä erotus on välttämätön edellytys sananvapaudelle. Raja on pidettävä selvänä, eikä julkisen vallan pidä sallia kenenkään turvautua väkivaltaan. Sen päätehtäviin kuuluu ihmiselämän fyysisen koskemattomuuden turvaaminen. Jokaiselle yhdenvertaisesti.

Vakavaksi nykytilanteen tekee juuri se, että julkista valtaa käytetään mielipidevainon välineenä. Tilannetta vaikeuttaa se, että valtaosa joukkotiedotuksesta on eri tavoin integroitu julkiseen vallan ohjaukseen.

Sananvapaus on yksilön oikeus, kuten uskonnonvapauskin. Näiden oikeuksien perimmäinen tarkoitus on turvata yksilölle vapaus nimenomaan siltä varalta, ettei julkista valtaa käytettäisi häntä vastaan. Se on välttämätöntä, sillä tälle kuuluu paitsi oikeus harjoittaa pakkovaltaa, myös yksinoikeus väkivallan käyttöön.

Julkisen vallan pitäisi sen takia tykkänään pidättäytyä kieltämästä, saati kriminalisoimasta, mitään poliittisia, uskonnollisia, ideologisia tms. käsityksiä. Sen tulisi päinvastoin taata jokaiselle ilmaisunvapaus. Yhdenvertaisesti.

Yhteiskunnalliseen keskusteluun sopimattomien käsitysten esittämisen rajoittaminen ei mahdu länsimaiseen demokratiaan ja avoimeen yhteiskuntaan. Ylhäältä ohjattu mielipiteenmuokkaus – miten sitä toteutetaankin – on ominaista totalitaarisille ja autoritaarisille järjestelmille. Viime vuosisata antoi Euroopalle siitä kovan läksyn.

Asiat on käännetty päälaelleen, kun julkinen valta valjastetaan yksilöitä vastaan näiden esittämien "väärien" käsitysten tai ilmaisutapojen vaientamiseksi. Menettelyä voidaan toki perustella toinen toistaan "paremmilla" syillä. Niin on historian aikana tehtykin. Hyvältä kuulostavan retoriikan, johon yleisen mielipiteen muokkauksessa välttämättä turvaudutaan, ei pitäisi antaa johtaa harhaan.

Kieltämällä sananvapaus yhdeltä, se kielletään kaikilta: sitä ei enää ole. Samalla vedetään pois se varmistin, jonka tarkoituksena on estää yhteiskunnallisten jännitteiden purkautuminen väkivaltana.

Ne, jotka nyt käyttävät julkista valtaa rajoittaakseen poliittisten vastustajiensa sananvapautta, tekevät suuren virheen. Siinä otetaan vaarallisia askelia, joiden jälkeen rauhanomainen paluu kansanvaltaiseen järjestykseen ja avoimeen yhteiskuntaan voi osoittautua mahdottomaksi.

Joten meidän on oltava varuillamme mielipiteen tyranniasta, joka yrittää tehdä ainoastaan kysymyksen yhdestä puolesta sellaisen, jota voidaan kuulla. –Kaikki kannattavat sananvapautta. Tuskin menee päivä ilman, että sitä korostetaan, mutta eräiden ihmisten käsitys siitä on sellainen, että he itse ovat vapaita sanomaan, mitä he haluavat, mutta jos joku sanoo jotain vastaan, se on törkeää. – Pääministeri Winston Churchill, puhe Englannin parlamentissa 13.10.1943.

Petteri Hiienkoski