Suomessa vallitsee yhden totuuden monologia, joka mielestäni on vain kärjistynyt turvapaikkakriisin myötä. Olipa teemana mikä vaan, toisinajattelijoihin suhtaudutaan puolin ja toisin vihamielisesti. Moni on lyönyt kantansa lukkoon ja takertunut siihen. Kuljetaan silmät suljettuina ja korvat tukossa, eikä vastaanoteta argumentteja.

Harmillista on, että ilmiö on yhä yleisempää myös politiikassa. Poliitkot muodostavat mielipiteitä leipätyökseen, ja heillä ovat tärkeitä suunnannäyttäjiä seuraajilleen. Siksi olisi suotavaa, että he kykenisivät dialogiin myös niistä aiheista, joista ovat ilmaisseet mielipiteen. Näkemyksille on annettava tilaa muuttua tarvittaessa, eikä opponointia saa karistaa kannoiltaan vain haukkumalla, esimerkiksi fasistiksi tai suvakiksi. Se muistuttaa pikemminkin Turkin Erdoganin kaltaista kiukuttelua kuin demokraattista keskustelua.

Eilen sattui pieni välikohtaus. Kävelin Narinkkatorilla alkuillasta, kun Vihreiden vaaliesitteitä jakanut edustaja nimitti minua fasistiksi, kun tiesi kantani suurmoskeijahankkeeseen. Hän lisäksi nimitti minua Ayan Hirsi Alin ja Salman Rushdien kaltaiseksi islaminuskon vastustajaksi. Pari kuukautta sitten vasemmiston kansanedustaja, tutkija ja kuntavaaliehdokas nimitti minua Twitterissä populistiksi jälleen sen vuoksi, että kantani suurmoskeijahankkeeseen on kielteinen. Minusta poliitikko itse toimi epätasa-arvoisesti nimittelemällä muita ja tukemalla epätasa-arvoista hanketta.

Kyseessä toki on kaksi yksittäistapausta, mutta ne heijastavat yhteiskunnallisen keskustelun tasoa tällä hetkellä. Eri leireistä huudellaan toisille solvauksin, sen sijaan, että mietitään yhdessä ilmiöitä ja niihin ratkaisuja. Tietenkään käyttäytymistapa ei koske sen erityisemmin vihreitä tai vasemmistoa, sen enempää tai vähempää kuin muitakaan puolueita, vaan on kuvaus aikamme ilmiöstä.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että suurmoskeijahankkeen vastustaminen ei tee kenestäkään “epäsuvaitsevaista” tai “islam-foobikkoa” – epätasa-arvoiset hankkeet ja poliittinen islam eivät vain minusta kuulu Eurooppaan. Itse olen uskonnollisesti sekä poliittisesti sitoutumaton, ja tutkijana analysoin asioita parhaan kykyni mukaan ilman, että tarkoituksena olisi miellyttää tai suututtaa ketään osapuolta.

Euroopassa on pidettävä huolta omista arvoistamme. Niihin kuuluu uskonnonvapaus ja sananvapaus. Erilaisia näkökantoja sen sijaan tulee sallia. Poliittisen islamin rantautumista saa vastustaa, sillä se vaarantaa tänne rakennetun demokratian perusperiaatteet. Maltillista islamia ei ole, maltillisia muslimeita sen sijaan on kymmeniä miljoonia.