Yhdessä yössä Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on paljastanut karvansa sekä liittolaisilleen että vastustajilleen. Hän lupasi aktiivisempaa tukea liittolaisilleen Lähi-idässä, erityisesti Israelille sekä sunni-arabeille, ja vannoi heikentävänsä Iranin vaikutuspiiriä.

Eiliset ilmaiskut Syyriaan osoittavat, että presidentti on tosissaan.

Trump on pitkään kantanut kaunaa Obaman hallinnolle sen lepsuilusta Syyriassa. Hänen mukaansa juuri Obaman toiminta on yksi syy sille, että Isis on päässyt vahvistumaan ja maa luisunut totaaliseen kaaokseen. On totta, ettei Obaman hallinto juurikaan puuttunut kemiallisten aseiden käyttöön Syyriassa, vaikka oli uhonnut sen olevan “red line” eli viiva, jonka yli ei saa astua ilman merkittäviä seurauksia.

Uhkaukset jäivät tyhjiksi, ja sen takia Trump iskee nyt takaisin.

///

Nyt, kun Yhdysvallat on iskenyt Syyriaan, on syytä muistaa, että länsi on ollut pitkään passiivinen.

Syyrian ”sisällissota” on toki jo kauan ollut mitä kansainvälisin, sillä konfliktiin ovat sotkeutuneet lähes kaikki ne valtiot, joilla on omia intressejä Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa. Länsi ja erityisesti Yhdysvallat ovat kuitenkin olleet alusta alkaen ja aina tähän päivään asti passiivisessa roolissa Syyrian tapahtumissa.

On luotettu siihen, että Turkki lännen liittolaisena osaisi hoitaa naapurimaansa konfliktin. Tämä osoittautui virheeksi, sillä myöhemmin paljastui miten vahva oma agenda Turkilla on Syyriassa. Maa ei ole halunnut olla konfliktin ratkaisija, vaan se on halunnut vahvistaa paikallisia sunni-islamistisia ryhmittymiä ja estää Syyrian kurdien pyrkimykset perustaa demokraattinen itsehallintoalue.

Kun länsi myöhemmin ymmärsi Turkin tavoitteet, olivat islamistit merkittävästi jo vahvistuneet Syyriassa. Näin syntyi Isis ja al-Qaidan kaltaiset uudet terroristijärjestöt.

Tämä kuvio muutti kokonaan sodan dynamiikan. Syyrian kansa sekä kansainvälinen yhteisö olivat aluksi pitäneet ensisijaisena tavoitteenaan syrjäyttää Bashar al-Assad, mutta Turkin toiminnan myötä ykkösvihollinen kuitenkin vaihtui, ja suurimmaksi pahaksi tulivat islamistiterroristit.

Nyt Isis on tappiolla ja menettänyt lähes kaikki merkittävät tukikohtansa Syyriassa, joten onkin odotettavissa, että fokus siirtyy jälleen konfliktin alkulähteelle eli siihen, että al-Assad saadaan syöstyä vallasta.

///

Miten Yhdysvallat pyrkii rajoittamaan al-Assadin valtaa Syyriassa Isisin jälkeen?

Shiia-leiri on heikkenemässä, ja Trumpin avulla sunni-leiri voimistuu. Uskon, että Yhdysvaltojen iskut jatkuvat Syyriassa kunnes Iranin ja sen liittolaisten tuki Syyriassa saadaan katkaistua.

Lännen kannalta huonoin mahdollinen skenaario on vahva Bashar al-Assad, joka paistattelee hallitsijana Iranin ja Venäjän turvin. Nyt pidän mahdollisena, että Libyan skenaario toistuu Syyriassa.

Yhdysvallat taas kerää taakseen kansainvälisen yhteisön hyökätäkseen al-Assadin liittolaisia vastaan, Venäjän kannasta piittaamatta ja vahvistaa entisestään tukiasemiaan Syyrian pohjoisilla kurdialueilla.

Trumpin määräämä isku on jo saanut laajaa tukea Yhdysvaltojen liittolaisilta. Myös kotikentällä Yhdysvalloissa se on saanut poikkeuksellisen paljon positiivista palautetta ollakseen epäsuositun presidentin tekemä. Israel että arabiliittolaiset ovat jo ilmaisseet tukensa ilmaiskuille. Sunni-leirin johtaja eli Saudi-Arabia antoi välittömästi oman tukensa.

Israelille Yhdysvaltojen ohjusiskulla on iso merkitys.

Kun viime aikoina al-Assad on ollut niskan päällä ja vallannut takaisin itselleen useita alueita opposition käsissä, Israelissa on herännyt pelko että al-Assadin liittolaiset Iran ja Hizbollah vahvistuvat Syyriassa.

Shiia-leirin vahvistuminen vaarantaa Israelin olemassaolon, varsinkin jos sunni-islamilainen terroristijärjestö Isis nyt kukistetaan, mutta al-Assadia ei kyetä syöksemään vallasta.

///

Yhdysvaltojen ja Venäjän kumppanuuteen ohjusisku saattaa tehdä ison loven

Trumpia on pitkään syytetty Venäjän kanssa vehkeilystä, mutta eiliset iskut ovat kyllä merkittävä isku ystävyydelle. Myös Iran odotetusti paheksuu Yhdysvaltojen uutta, aktiivista roolia Syyriassa.

Kuten tiedetään, al-Assadin tärkeimpiä alueellisia tukijamaita Lähi-idässä on Iran. Yli tuhat korkea-arvoista iranilaista vierastaistelijaa on jo tietojen mukaan menehtynyt Syyrian taisteluissa oppositiota vastaan. Muita al-Assadin tukijoita Lähi-idässä ovat Irakin shiia-muslimit ja Libanonin Hizbollah, jotka ovat sodan alusta alkaen sotineet al-Assadin riveissä.

Iranin liittolainen Venäjä pyrkii säilyttämään liittolaissuhteitaan ja siksi haluaa al-Assadin pysyvän vallassa. Sitä kautta suurvaltio säilyttää jalansijan Lähi-idässä ja Välimeren alueella. Ilman Syyriaa Venäjän vaikutuspiiri Lähi-idässä olisi merkittävästi suppeampi.

///

Ei ole syytä unohtaa, että ohjusiskut ovat kaukana Syyrian katastrofin ratkeamisesta.

Iranin johtamat shiiat haluavat säilyttää shiia-läheisen al-Assadin vallan, sillä se vahvistaa heidän uskontoryhmänsä asemaa ja takaa heille hyvät kauppasuhteet. Turkki ja muut konfliktiin sekaantuneet sunnivaltiot (mm. Saudi-Arabia ja Qatar) haluavat syrjäyttää al-Assadin ja istuttaa tilalle sunnihallitsijan.

He haluavat myös rajoittaa Iranin vaikutusvaltaa arabien keskuudessa. Kumpikaan leireistä (shiia/sunni) ei halua demokratiaa maahan. He haluavat itseään lähellä olevan islamilaisen hallinnon.

Ratkaisu ei ole se, että al-Assad voittaa ja islamistit häviävät. Tai että shiiat voittavat sunnit. Ainoa ratkaisu on Syyrian jakaminen kolmeksi federaatioksi, jossa sunneilla, shiioilla ja kurdeilla on kullakin oma kotialue hallittavanaan parhaaksi katsomallaan tavalla.

Jos taas maahan perustetaan vahva keskushallitus, jota johtaa kuka vain näistä kolmesta ryhmästä, ei rauhaa todennäköisesti pääse syntymään – varsinkaan, kun kurdit ja kristityt haluavat ajaa itselleen sekulaarista ja demokraattista hallitusmuotoa, mutta sunnit uskonnollista mallia.