Iran on tunnettu huonosta ihmisoikeustilanteestaan. Se keikkuu jatkuvasti erilaisten tilastojenhäntäpäässä, kun mitataan kansalaisten vapauksia ilmaista itseään vapaasti. Vuoden 1979 islamilaisen vallankumouksen myötä maa muuttui käytännössä suureksi vankilaksi asukkailleen. Sadat tuhannet iranilaiset ovat lähteneet muualle asumaan.

Pakeneminen ei kuitenkaan takaa iranilaisille sananvapautta. Iranilainen papisto tekee kaikkensa vaientaakseen myös ulkomailta kantautuvat soraäänet ja mustamaalatakseen kritiikkoja, tutkijoita, toimittajia ja vapaa-ajattelijoita. Pahimmissa tapauksissa Iranin tiedustelupalvelut ovat jopa jääneet kiinni Iranin oppositiojohtajien murhaamisesta EU-maissa.

Toimittajat ilman rajoja -järjestön tuoreen raportin mukaan Iranin valtio harjoittaa laajaa ja systemaattista painostusta ulkomailla asuvia iranilaisia toimittajia ja kriitikkoja kohtaan. Hallinnon tavoitteena on estää vapaa ja riippumaton uutisointi, usein keinoja kaihtamatta. Ulkoiranilaisilla on usein kotimaassa perhettä tai sukulaisia, ja valtio luo painetta käyttäytymällä heitä kohtaan uhkaavasti: pidätyksiä, kyselyitä, vakoilutoimintaa. Lisäksi omaisuutta voidaan takavarikoida ja maassa vierailevia kriitikkoja vangita tekaistuihin syytöksiin nojaten.

Iranin valtio pyrkii kaikin tavoin edistämään omaa agendaansa ulko- ja sisäpoliittisesti

Vaikka Iran on ulkopoliittisesti, erityisesti Obaman kaudella, hieman avautunut länsimaille, on syytä muistaa, että sisäpoliittisesti parannukset antavat yhä odottaa. Ihmisoikeustilanne Iranissa on surkea. Etnisten ja uskonnollisten vähemmistöjen ja naisten oikeuksia poljetaan systemaattisesti. Heihin kohdistetaan perusteettomia pidätyksiä tai teloituksia, heitä syrjitään rekrytoinneissa ja heidän omaisuuttaan saatetaan takavarikoida. Viattomien ihmisten tappaminen ja vangitseminen on osa iranilaisten arkipäivää.

Iranin ulkosuhteet naapurimaihin ovat myös kaukana ruusuisista. Iran sekaantuu Syyrian, Irakin, Jemenin, Libanonin, Israelin ja Persianlahden maiden sisäisiin asioihin tukemalla aseellisesti, taloudellisesti ja poliittisesti shiia-järjestöjä. Monin paikoin Iranin joukot osallistuvat suoraan aseellisiin taisteluihin, esimerkiksi Syyriassa. Maa saattaa myös tukea muita kuin shiia-järjestöjä silloin, kun se palvelee hallinnon agendaa. On esimerkiksi hiljattain väitetty, että Iran toimittaa aseita Afganistanin Talibanille. Terorristijärjestö taistelee keskushallitusta ja USA:n johtama koalitiota vastaan. Niin tai näin, Iranin ydinohjelma herättää edelleen runsaasti huolta ja Trumpin kauden aikana syytökset Iranin terrorismin tukemisesta ovat vain voimistuneet.

Iranin valtio pyrkii kaikin tavoin edistämään omaa agendaansa ulko- ja sisäpoliittisesti. Yhtenä osana tätä Iran on viime vuosien aikana rakentanut vahvaa lobbausjärjestelmää länsimaihin. Monen muun hirmuvaltion tavoin se turvaa osin ideologisiin, osin maksettuihin kumppaneihin omien tarkoitusperiensä edistämiseksi. Kuten lähihistoria osoittaa, lobbaajat saattavat olla yhteiskunnassa korkealle edenneitä poliittisia tai yhteiskunnallisia vaikuttajia. Iran-lobbareiden tehtävä on mustamaalata kriitikkoja ja pyrkiä murtamaan heidän uskottavuutensa.

Tiedustelutoimintaa ja lobbausta on hankala kitkeä, koska propagandisteilla ei ole jäsenkortteja. Kuten Suomessa Venäjän naapurina on totuttu näkemään, he tekevät toimintaansa salassa ja mahdollisimman vähin äänin. Uskon, että kansalaisten on kuitenkin helppo tunnistaa, milloin kyseessä on kätyri tai trolli ja milloin rehellinen ihminen, vaikka oikeudessa asti todistaminen on vaikeaa. Fiksut ihmiset täällä tai muualla eivät alistu vieraiden valtioiden vaikutuspyrkimyksille, vaan osaavat katsoa ilmiöiden läpi ja tehdä omia analyysejään. Aiemmin tai myöhemmin ihmisten tarkoitusperät yleensä kuitenkin paljastuvat.