Iranista kantautuu hyviä uutisia vain harvoin. Nyt tämä tiukasti shiia-uskoinen maa on ryvettynyt jälleen uudessa kohussa: ihmisoikeusraporttien mukaan valtio systemaattisesti värvää alaikäisiä afgaanipakolaisia sotimaan Syyriaan.

Shiaalainen Iran on Syyrian diktaattori Bashar al-Assadin merkittävin tukija. Ilman Iranin (ja Venäjän) tukea Syyriassa valta olisi vaihtunut jo kauan sitten. Iran tukee al-Assadia kaikin keinoin: rahallisesti, poliittisesti, asein ja miehin. Ja mistäs niitä nuoria miehiä löytyy, jotka olisivat halukkaita jättämään kaiken ja lähteä vieraaseen maahan sotimaan? No, esimerkiksi pakolaisten keskuudesta.

On yleisesti tiedossa, että Iranin valtio aseistaa ja kouluttaa valtavaa  Fatemiyoun-vierastaistelijaprikaattia, joka koostuu yksinomaan Afghanistanin kansalaisista. Prikaatti taistelee Syyriassa Iranin hallitukselle uskollisena, al-Assadin puolesta. Iranin virallisten lähteiden mukaan Fatemiyoun-prikaatissa on noin 14 000 miestä. Nyt puhjenneet syytökset osoittavat, että Iran systemaattisesti rekrytoi alaikäisiä afgaanipakolaisia Fatemiyoun-prikaattiinsa. Nuorimmat olisivat vain juuri teini-iässä.

Miksi se tekisi niin? Siksi, että alaikäisiä on helpompi aivopestä. Iranilla on pitkä historia lapsisotilaiden käytöstä. Muistan jo lapsuudestani, kuinka meitä yritettiin rekrytoida milloin milläkin houkuttimella sotimaan Irakia vastaan. Saattoi saada esimerkiksi mopon tai “avaimen paratiisiin”. Moni lähti. Semmoista on köyhyys. Myös tukahduttaessaan väkivalloin vuoden 2009 “vihreä vallankumous” -kansannousua, Iranin valtio turvautui ainakin osittain afgaanipakolaisiin.

Iranin valtio on taitava manipuloimaan ihmisiä. Sillä on siitä pitkä kokemus. Nyt afgaaniperheille on paikoin esimerkiksi luvattu kansalaisuus tai pysyvä oleskelulupa, jos heidän lapsensa “haavoittuu tai kuolee marttyyrina Syyriassa”. Tämä on saanut monet perheet lähettämään lapsensa Fatemiyoun-vierastaistelijoihin, sillä afgaanipakolaisten asema Iranissa on erittäin vaikea. Iranin rajanaapuri Afganistan on ollut vuosikymmenien ajan konfliktien pesä. Sotien lisäksi sitä ovat koetelleet kuivuudet ja köyhyys. Afganistanista on jo pitkään virrannut pakolaisia Iraniin, ja muuttoliike jatkuu yhä. Vuonna 2015 Iranin sisäministeriö tiedotti, että Afganistanin kansalaisia on 2,5 miljoonaa. Oikeasti luku saattaa olla jopa korkeampi. Afgaanipakolaisia syrjitään järjestelmällisesti, kyse ei ole mistään “piilorasismista” vaan avoimesta sortamisesta. Afgaanit eivät esimerkiksi saa tulla moniin julkisiin puistoihin, heillä ei välttämättä ole pääsyä terveydenhoidon piiriin yms. Afgaanit tekevät Iranissa vaikeat ja vaaralliset työt halvalla ja pimeästi. Heidän asemansa on vaikea, monin paikoin epätoivoinen, ja Iranin islamilainen hallitus haistaa tässä mahdollisuuden.

Nyt valtio houkuttelee pakolaisperheiden lapsia ja nuoria materiaalisiin ja hengellisiin palkintoihin vedoten. Kansainvälisen lainsäädännön mukaan alle 15-vuotiaiden aktiivinen värvääminen sotaan on sotarikos. Iran ei kuitenkaan piittaa kansainvälisistä laeista. Se puolustautuu sanomalla, että kaikki Fatemiyoun-taistelijat ovat vapaaehtoisia afgaaneja, ja se ei voi mitenkään estää halukkaita lähteä puolustamaan “islamilaisen tasavallan ideologiaa”.

Minusta olisi hauskaa joskus voida kirjoittaa jotain positiivista entisestä kotimaastani. Valitettavasti uutiset ovat toinen toistaan synkempiä. Toivon, että YK tutkii tarkoin Fatemiyoun-taistelijoiden värväysprosessin ja estää paitsi Iranin aikeet tukea al-Assadia, myös lapsisotilaiden käytön nyt ja tulevaisuudessa Iranissa ja kaikkialla muualla maailmassa.

Kommentti:

Suomessa oli myös viime vuosisadan alussa ja sotien jälkeen monilla aineellisilla mittareilla mitattuna köyhää, mutta täältä ei värvätty lapsisotilaita samalla tavalla kuin nyt pakolaisleireiltä. Köyhyys ei ole selittävä tekijä vaan islam sekä erityisesti vasemmistolle tyypillinen materialismi, jossa ihminen itse arvottaa itseään ensisijaisesti omistamiensa asioiden kautta. Vasemmisto myös mielellään ruokkii tuota kateuteen perustuvaa ajattelua.