Blogi: Timo Vihavainen, la 19.12.2020 01:29

Ankkalammikon Augustinus?

Myöhempien aikojen Augustinus?

 

Kai Ekholm, Jörn Donner, kuinka te kehtaatte. Docendo 2020, 389 s.

 

Olin aika kauan Jörn Donnerin naapurina. Hänen talonsa oli noin 30-50 metrin päässä venepaikastani Helsingin Pohjoisrannassa. Joskus isäntääkin näki, vaikka harvemmin.

Donnerin kirjoja olen lukenut muutaman, myös hänen parhaiksi mainittujaan ja katsonut ainakin elokuvan Fanny ja Alekxander, joka sai aikoinaan Oscarin sekä ohjaajalle että tuottajalle. Filmihän oli ihan mukava ja oli tavallaan merkittävää, että se ymmärrettiin jopa Amerikassa. Tuottajan roolista annetun palkinnon merkitystä en tosin ole ymmärtänyt eikä sitä ole tähän päivään mennessä kukaan minulle selittänyt. Joka tapauksessa ne ovat meillä harvinaisia.

Epäilemättä siis Donner oli merkittävä persoona ja yhdistin hänet aina 50-luvulla nousseeseen nuorten vihaisten miesten joukkoon, joka nyt on jo majan majoilla. Heidän roolinaan ja missionaan oli yleisestikin épatage -porvarin ärsyttäminen ja jopa säikyttäminen.

Suomen sodanaikainen yhdenmukaisuuden paine ja ahdasmielisyys olivat se kauhistus, joka oli vihaisten mielestä murskattava. Jopa kirkkokin, ihan voltairelaisessa mielessä, oli meillä noussut kumitukseksi, joka kuristi kulttuuria ja ansaitsi vain tuhoamisen.

Donner kuului niihin, jotka uskalsivat käydä virtaa vastaan, samoin teki pasifismissaan Linkola ja pian koko nuori älymystö. Esikuvat löytyivät Englannista ja muualtakin suuresta maailmasta. Suomi kulki perässä samaa tietä, jonka läntinen älymystö oli viitoittanut, mutta jälkijoukoissa. Ehkä enempää ei voinutkaan vaatia. Ei kai meidän maamme voi olla mikään länsimaisen sivilisaation trendsetter. Ei edes Donner.

Tiesin, että Donner oli monipuuhainen mies, mutta mieleeni ei ollut koskaan juolahtanut, että hän olisi oikeasti merkittävä. Mieleen jäi muistikuvia arrogantista ja jopa moukkamaisesti käyttäytyvästä kirjailijasta, joka nautti saadessaan rikkoa tabuja tai ainakin nyt hyviä tapoja.

Varsinaisia tabuja en tiennyt hänen koskaan rikkoneen, ainakaan intellektuellille sopivalla argumentaatiolla. Sukupuolielimensa näyttäminen filmissä oli epäsovinnaista, mutta ei kai se nyt merkittävästä älyllisestä potentiaalista todistanut. Luettuani muutama Donnerin kirjan, mukaan lukien Ihmisen ääni, mielikuvani vahvistui: en voi löytää tästä mitään älyllisesti kiinnostavaa, saati vakuuttavaa uutta.

Minulle Donner oli aina aikansa tuote. 1950-luvun vihaisilla nuorilla miehillä oli aikakautensa sosiaalinen tilaus. Sen jälkeen heidän sopi yrittää päteä yhteiskunnan ja kulttuurin kriitikkoina käyttäen sellaisia argumentteja, joihin heidän henkinen kapasiteettinsa riitti. Useinhan se vaikutti aika merkittävältä, kuten Paavo Haavikolla, joka sitten hurahti oman erinomaisuutensa harhoihin ja höperehtelyssään toimi akateemikkona kansakunnan yleisenä vaivaannuttajana.

Mutta Donnerista ei tullut akateemikkoa. Olisikin muuten kiinnostaa leikkiä ajatuksella, että olisi tullut. Tosin pelkään, että hän ei olisi edes ottanut pestiä vastaan. Vaikka olisi kai se olympolainen asema antanut hyvän kaikupohjan älyllisesti vaatimattomallekin kansakunnan ja sen kulttuurin linttaamiselle.

Sivumennen sanoen, muistan, miten äitini suuttui kuullessaan Donnerin elokuvan otsikon: Perkele, kuvia Suomesta. Hän ei tietenkään sitä koskaan nähnyt eikä olisi vapaaehtoisesti suostunut katsomaankaan.

Tätä voi verrata siihen, miten Donner, eräässä Ruotsin TV:lle tekemässään haastattelussa kovisteli muuatta kirjailijaa hänen teostensa takia. Oletteko lukenut teoksiani, kysyi kirjailija. -En ole, tiedän muutenkin, millainen paska te olette, vastasi Donner.

Tämähän oli haastattelijalta ylittämätöntä moukkamaisuutta aina siihen pisteeseen saakka, ettei sitä voi antaa anteeksi millään perusteella. Se oli synti intellektualismin henkeä vastaan.

Äitini reaktio oli älyllisyyden puutteessaan lähellä tätä, mutta on otettava huomioon, ettei hän ensinnäkään ollut intellektuelli ja toiseksi se, että hän kuului toiseen maailmaan ja toiseen aikakauteen. Meitä se nauratti, mutta sillä oli objektiiviset syynsä. Sitä maailmaa vastaanhan Donner hyökkäsi.

Kun huomasin Kai Ekholmin, yleensä fiksuna tunnetun miehen kirjoittaneen paksun kirja Donnerista, kiinnostuin oitis asiasta, semminkin kun kirja löytyi helposti Sulkavan kunnankirjaston uutuushyllystä.

Täytyy sanoa, että kirjan alku hämmästytti minua aika lailla. Siinähän suorastaan tunsi lukevansa uuden Boswellin tekstiä, jossa ehtimiseen kerrotaan ”This great man…” Boswellhan varsinaisesti loi koko Samuel Johnsonin  maineen hengen jättiläisenä, suurmiehenä.

On selvää, että myös Ehkolmille Donner on ollut sankari, henkilö, joka on sanonut ja tehnyt jotakin aivan uranuurtavaa, maanmainiota. Kirjan loppua kohden kriittinen asenne kuitenkin valtaa alaa. Kovin paljon Donnerin valtavasta grafomaanisesta kymmenien tuhansien sivujen tuotannosta osoittautuukin olevan merkityksetöntä sälää ja jopa kehnoa pakkopullaa.

Mammuttia, Donnerin eräänlaista testamenttia ja tunnustuskirjaa en ole lukenut enkä koskaan aikonutkaan lukea.

Tämän Ekhokmin kirjan jälkeen mielenkiintoni kyllä heräsi myös tähän kirjalliseen epäluomaan, joka se näyttää olevan. Juorukirjat eivät minua kiinnosta lainkaan, mutta ehkä voisi ainakin vilkaista, mitä vanha ekshibitionisti on vielä haudan partaalla keksinyt kuvitella paljastamisen arvoiseksi. Tässä positiossammehan me sentään olemme lähinnä kollegoita.

Kirjaa voisi varmaankin sanoa hyväksi ja kiinnostavaksi. Se on kirjoitettu ainakin kohdettaan arvostaen, mikä aina on kunnon elämäkerran tunnus. Lukija ratkaisee, miten kauas överiksi on menty, mutta eihän kirja suinkaan ole vailla myöskään kriittistä näkökulmaa.

Omalta kohdaltani luulisin oman nihkeän suhtautumiseni Donneriin juontavan juurensa siitä tosiasiasta,  ettei moukkamaisuus ollut minulle koskaan mikään kova juttu. Sen sijaan se oli, ei suinkaan lähtökohta, mutta kuitenkin infantiilin teini-ikäisen yksityisajatteluni hedelmä, jolla kuvittelin olevan suurtakin intellektuaalista arvoa, edistystä nähkääs.

 Kun Donner julkisuudessa toteutti samanlaista filosofiaa, hän olin aikansa lapsi, épateur, porvariston järkyttäjä. Sillä roolilla oli aikanaan oma tilauksensa, mutta 2000-luvun puolella se oli jo pahoin passé. Entinen public intellectual oli jäänyt kelkasta Oliko hänellä muka jotakin tärkeää sanottavaa sitten 1960-luvun? Jos, niin mitä?

Hän toki haukkui silloin tällöin abstraktilla tasolla Suomea, mutta entäs sitten? Oliko hänellä ihan oikeita ja perusteltuja, konkreettisia argumentteja?

Luulen, että Donnerin roolin kykenivät näkemään suurena ennen muuta ruotsinkielisen ankkalammikkomme asukkaat: se röyhkeä raljeeraus, joka hänen nimeensä liittyi, ei useinkaan herättänyt sen kummempia reaktioita suomenkielisellä ja etenkään sen älymystöpuolella. Siellä moukkamaisuus nyt vaan oli aika tavanomaista ja jopa arvattavaa uhoamista.

Mutta kun ankkalammikon lähtökohdat olivat kyllin ahtaat -kaikessa kuvitellussa kosmopoliittiuudessa- nousi kauhukakara herostraattiseen maineeseen. Miten hän kehtasi? Sentään hän oli ihan oikea Donner ja hyvin, hyvin sivistynyt tai ainakin lukenut, kuten kerrottiin.

Sellaista oli kai pakko kysyä Donnerin nuoruudessa, mutta kukapa nyt ihan oikeasti olisi viitsinyt kysyä sitä enää 2000-luvulla?

PIränee nyt joka tapauksessa lainata joku Donnerin myöhempi teos. Kyllä tämä kirja sen todistaa, että ainakin joku pitää vanhaa naapuriani suuressa arvossa. Ehkäpä jopa suurmiehenä.

Mutta ei hänestä Augustinusta saa.

 

 

Timo Vihavainen la 19.12. 01:29

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Mikä on kunnioituksen asema arvopohjassamme?

ti 19.01. 11:08

Ankkalammikon Augustinus?

la 19.12. 01:29

Kohti konfliktia?

ke 25.11. 23:32

Suomi Suomeksi

ke 18.11. 17:02

Historian hämärästä nostettua

to 12.11. 21:29

Kun lokakuukin oli marraskuussa.

la 07.11. 23:10

Puolivirallinen toisinajattelija

su 25.10. 22:56

Tärkeimmästä

to 08.10. 22:47

Paluumatkalla

su 27.09. 22:57

Sitkeä pärjää

ma 21.09. 22:43

blogit

Vieraskynä

Poistettu kirjoitus: Kiusaamisen vastustamisen varjolla

pe 08.01.2021 22:01

Juha Ahvio

USA:n presidentinvaalit 2020, vaalivilppi ja sen todisteet

su 07.02.2021 23:54

Professorin Ajatuksia

Peruuko tositalvi ilmastonmuutoksen?

ti 19.01.2021 11:04

Marko Hamilo

Kansalaiset vaarassa! Nyt tarvitaan hätätilahallitus!

su 19.04.2020 22:47

Jukka Hankamäki

Kotouttaminen ei tunnu onnistuvan

ke 18.11.2020 16:56

Petteri Hiienkoski

Facebook bannaa yli kolmen vuoden takaisista päivityksistä

pe 05.03.2021 19:50

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Mielisairas ilmapiiri 2020

to 31.12.2020 18:54

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Johtaako Helsingin vuokra-asuntojen ylitarjonta keskustan kiihtyvään etnistymiseen?

ti 02.03.2021 23:39

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Löfvengate - kun Suomen valtiovalta luovutettiin suullisesti Ruotsille

ke 18.11.2020 17:19

Mika Niikko

Suvaitsevaisuuden kirjavat käsitteet

su 13.09.2020 23:07

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

Petteri Orpo lopaali vaan ei lokaali ilmastosoturi

la 27.02.2021 17:50

Heikki Porkka

Vetlandan puukotukset - maahanmuuton hedelmiä

pe 05.03.2021 19:05

Tapio Puolimatka

Uusi tasa-arvoajattelu murentaa oikeusjärjestelmän perustaa

to 08.10.2020 22:52

Olli Pusa

Kun kulissit romahtavat

ke 03.03.2021 11:26

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Rikkaat rikastuvat ja köyhät kituuttavat

ti 18.08.2020 10:15

Reijo Tossavainen

Auta avun tarpeessa

to 19.03.2020 07:33

Jessica Vahtera

Kuuden euron kohtuus missä palkkatasa-arvo?

ma 11.05.2020 17:17

Pauli Vahtera

Olisinko yrittäjä, enkä palkansaaja

su 25.10.2020 22:57

Timo Vihavainen

Mikä on kunnioituksen asema arvopohjassamme?

ti 19.01.2021 11:08

Matti Viren

Gallupit eivät äänestä, vai äänestävätkö?

ke 18.11.2020 17:06