Blogi: Timo Vihavainen, la 14.08.2021 23:39

Ihmisillä on hyvä tahto

Toisin keinoin

 

Parin päivän takaisessa hesarissa Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Juho Romakkaniemi kirjoitti otsikolla Vastustajasi toivoo sinulle hyvää.

Kaikessa simppeliydessään tämä on koko yhteiskunnallemme keskeisen tärkeä asia, joka itse kunkin olisi syytä ymmärtää. Sen tuominen esille tuntuu kuitenkin juuri nyt virkistävän erilaiselta näkökulmalta. Joka tapauksessa on ilmeistä, että hän on oikeassa.

On ensiarvoisen tärkeää, että voimme luottaa kanssaihmisiimme tässä omassa kotimaassamme, jonka hyväksi työskentelemme ja luovutamme suuren osan hankkimistamme tuloista.

Meidän ei tarvitse pelätä, että jokin ryhmä haluaa tehdä muille vääryyttä ja väkivaltaa ja väijyy vain tilaisuutta siihen.

Saatamme turvallisin mielin lähteä siitä, että eduskunnassamme toimivat puolueet pyrkivät kukin kohdaltaan toteuttamaan politiikkaa, joka toimii myös kokonaisuuden parhaaksi siten kuin he asian ymmärtävät.

Käsitykset siitä, mitä tuo paras on ja miten se saavutetaan, vaihtelevat suurestikin, mutta ei ole syytä ajatella, että minkään puolueen tavoitteena olisi maamme raunioittaminen tai jonkin kansanosan pysyvä vahingoittaminen.

Asiat olivat toisin vielä sata vuotta tai jopa puoli vuosisataa sitten, kuten kirjoittaja huomauttaa. Porvareita ja sosialisteja erotti ammottava kuilu, joka jakoi heidät jopa omien kauppojensa ja pankkiensa asiakkaiksi, urheiluseuroista puhumatta. Vastustaja saatettiin kokea paitsi maanpetturiksi, myös viime kädessä eksistentiaaliseksi uhaksi.

Tilanne on tuossa suhteessa perusteellisesti muuttunut ja politiikan merkitys jokapäiväiselle elämällekin on siirtynyt toiselle tasolle kuin ennen, jolloin kysymyksessä saattoi olla ero nälän ja normaalin ravinnon välillä. Nyt keskimääräinen elintaso takaa jo kaikille välttämättömimmän ja kakunjaossa voidaan keskittyä riitelemään siitä, mikä määrä aineellista hyvinvointia kullekin voisi tuntua oikeudenmukaisimmalta.

Kuten Romakkaniemi huomauttaa, juuri viime vuosina on kuitenkin tullut tavaksi kauhistella sitä, miten ihmiset vetäytyvät omaan kuplaansa ja lukevat samanmielisten twiittejä, ymmärtämättä mitään muusta ympäröivästä todellisuudesta.

Toki samanmielisten taipumus kerääntyä yhteen on normaalia, eikä voitane kuvitella, että kaikki ihmiset olisivat kiinnostuneita seurustelemaan kaikkien kanssa. Vaarana kyllä tosiaan on, että omissa porukoissa sitten harrastetaan noista muista kaikenlaisia, yleensä hauskoiksi tarkoitettuja ja vähintäänkin puujalkavitsin tasoisia puheita, mikä vahvistaa ryhmien omaa koheesiota. Kun olen kerran tällainen, en sitten missään tapauksessa ole enkä halua olla tuollainen, niillä tavallaan sanotaan.

Tällä toiminnalla näyttää olevan taipumus kärjistää kuviteltuja eroja, hieman kuten tapahtuu urheilujoukkueiden välillä.

Vaikka joukkueet tosiasiassa koostuvat aivan samanlaisia, yleensä nuorista henkilöistä, tehdään vastustajista omien ja kannattajien silmissä suoranaisia kehnouden ja paheiden ruumiillistumia, joiden löylyttämisestä kelpaa hekumoida.

Tämä on tietenkin infantiilia psykologiaa, mutta sellaisella huvittelevat yhä uudelleen aikuisen kirjoissa olevat, normaalielämässä aivan vastuulliset henkilöt, joista laskeutuminen lapsen tasolle näyttää olevan palkitsevaa leikkiä.

Se heille suotakoon. Poliittisessa ja yhteiskunnallisessa elämässäkin moiselle harrastukselle on sijansa, niin kauan kuin se ei saa helposti epäterveitä piirteitä mikä voisi tulehduttaa ihmisten välejä.

Niin sanottu vihapuhe on meillä havaintojeni mukaan meillä ollut lähes yksinomaan leikillistä tai ainakin normaaliin kielenkäyttöön mahtuvaa mielipidekirjoittelua, jonka tarkoituksena ei ole ollut uhata ketään.

Loukkaavia puheita eli jyrkkää arvostelua politiikan piiristä sen sijaan tietenkin on aina löytynyt ja kuuluukin löytyä. Ammattinsa vuoksi poliitikkojen on syytä sitä kestää.

Politiikassa on omat sääntönsä ja toimiva parlamentarismi perustuu juuri siihen, että niitä kunnioitetaan ja niihin ollaan sitoutuneita. Mikäli yritetään vahingoittaa itse sääntöjen perusteita, ollaan arveluttavalla tiellä.

Niin sanotut ääriliikkeet ovat aina olleet juuri sellaisia poliittisia suuntauksia, joille normaalit parlamentaariset pelisäännöt eivät ole kelvanneet. Reilua peliä harrastavien piirissä moinen on syystäkin herättänyt epäilyksiä ja protesteja, joissakin tapauksissa jopa pelkoa.

Meillä ääriliikkeet ovat sentään aina olleet harvinaisia. Se vanha työväenpuolue, joka tarttui aseisiin vuonna 1918, ansaitsee tietenkin ääriliikkeen nimen. Yhtä äärimmäinen oli myös sen aiheuttama reaktio, mutta jo maailmansotien välisenä aikana poliittista elämäämme hallitsivat suvereenisti parlamentarismiin sitoutuneet tahot.

Tämähän on jatkunut näihin päiviin saakka ja jatkuu yhä. Vallankumoukseen sitoutunut vasemmistolainen ääriliikekin integroitiin käytännössä osaksi normaalia parlamentarismia jo varhain, eikä äärioikeistolaisuudelle ole täällä ollut mitään vakavaa poliittista pohjaa. Se on jäänyt yksittäisten kummajaisten harrastukseksi.

Huomiota kyllä herättää, että sellaisesta on puhuttu jo 1970-luvulta lähtien. Merkittävimpänä tuon leimakirveen käyttäjänä oli presidentti Kekkonen, joka ei tuntenut estoja poliittisia kalavelkoja maksaessaan. Pientalonpoikien puolueen hän vihjasi olevan fasistinen ja normaaleja presidentinvaaleja vaatineet perustuslailliset leimattiin äärioikeistolaisiksi.

Jokaiselle hiukankin kriittiseen ajatteluun kykenevälle oli tietenkin selvää, mikä tässä oli totuus. Äärioikeistolaisiksi kuvatut puolueet kannattivat ja edustivat nimenomaan normaalia parlamentarismia, eivätkä suinkaan pyrkineet mihinkään vähemmistödiktatuuriin.

Mutta presidentin sana vaikutti kyllä siihen joukkoon, joka ei harjoittanut itsenäistä ajattelua ja joka ei ollut suinkaan pieni. Asiaa tuskin varsinaisesti uskottiin, mutta sen pitämisestä ikään kuin totena tuli jotenkin salonkikelpoista.

Kekkosella oli valtiomiestason poliitikkona suuret ansiot, mutta hän oli kaikkea muuta kuin synnitön ja tuo mainittu julkinen valehteleminen lisäsi ikävän tahran hänen ansioluetteloonsa. Eihän sellainen valtiomiehelle sopinut.

Normaalin parlamentaarisen puolueen leimaaminen ääriliikkeeksi ja normaalin kriittisen maahanmuuttopolitiikan leimaaminen rasismiksi ja fasismiksi ovat nyt meillä tätä päivää. Erinäiset lehdet ovat kunnostautuneet tällaisten käsitysten kampanjoinnissa ja vajonneet välillä aina niin sanoakseni hihamerkkitasolle saakka. Alemmashan ei journalismi enää voi vaipua.

Näitä asioita tuskin kannattaa tässä enemmälti vatvoa, vaikka myös niiden unohtaminen olisi kovin kevytmielistä. Tehokasta katumista ei ole kuulunut ja vastaavan uudistumista voi odottaa koska tahansa.

Tässä kuitenkin haluaisin nostaa esille yhden esimerkin, joka tulee oikeuslaitoksen piiristä ja ilmentää myös helppohintaista asioiden tarkoitushakuista vääristelyä, jollaisesta Paasikivi käytti vanhaa termiä brännvinsadvokatyr.

Kyseessä on Päivi Räsäsen tapaus. Räsästähän on syytetty, vieläpä virallisen syyttäjän toimesta, vakavasta rikoksesta, kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Aiheenahan olivat Räsäsen mielipiteet homoseksuaalisuudesta, joita hän pyydettäessä julkisesti esitti ja jotka ovat uskonnollisesti perusteltuja ja perinteisiä maassamme esiintyviä käsityksiä.

Mainittakoon erityisesti, ettei Räsänen vaatinut mitään toimenpiteitä homoja vastaan, esimerkiksi heidän viemistään korkean rakennuksen katolle ja pudottamista sieltä. Hänen mielestään kyseessä vain oli synti ja, kuten tiedetään, synnin palkka on raamatun mukaan kuolema. Kuolemahan meitä kaikkia kohtaa, mutta saman ajatuksenjuoksun mukaan jokainen ja siis myös homo, voi pelastua uskon kautta ja vain sen kautta: sola fide, sola gratia, propter Christum.

On siis pääteltävissä, että Räsänen kantoi suurta huolta myös homojen haudantakaisesta kohtalosta ja kehotti heitä parannukseen, jollainen kaikkien muidenkin pitäisi tehdä, kunkin omista synneistään.

Homoutta vastustava Räsänen siis aivan ilmeisesti toivoi näille hyvää, eikä tietenkään millään tavoin kiihottanut ketään käymään homojen kimppuun. Normaalin elämän pelisäännöt pidettiin kunniassa.

On sitäkin oudompaa, että näin itsestään selvässä tapauksessa ihmisen oikeutta ilmaista julkisesti vakaumuksensa, on haluttu tulkita rikolliseksi toiminnaksi.

Mikäli ne, joita vastaan oli muka kiihotettu, olisivat tunteneet aiheellista pelkoa väkivallan uhan takia, voisi ajatella olevan jonkinlaisia perusteita pohtia uskonnollisen mielipiteen ilmaisemisen oikeutta. Tällaiseksi tapaukseksi voisimme kuvitella jonkin fundamentalistisen kokouksen, jossa olisi pyhään sanaan vedoten vaadittu homojen tappamista, koska se on jumalan tahto.

Luultavasti myös jälkimmäisen kaltaista toimintaa esiintyy, mutta ei kuitenkaan kristillisen armouskonnon piirissä ja ainakaan luterilaisuudessa, jossa lain vaatimukset ymmärretään kaikille ylivoimaisiksi täyttää ja kaikenkarvaiset syntiset ovat enemmän tai vähemmän samalla viivalla. Heidän pelastumisensa puolesta voidaan vain rukoilla.

On tietenkin skandaali, että aivan normaaleja uskonnollisia mielipiteenimaisuja on kehdattu viedä oikeuden käsiteltäviksi ja yhtä skandaalimaista on, että niin monet julkisuudessa esiintyvät kirjoittelijat ovat kehdanneet olla ottavinaan syytökset tosissaan. Tämä on jo koko maatamme leimaava häpeä.

Suurimman vastuun kantavat toki ne, jotka ovat tämän masinoinnin takana. On vähintäänkin todennäköistä, ettei langettavaa päästöstä voida antaa, mutta jo pelkkä tämän tason juristeria aiheuttaa vähitellen muutosta siihen, mitä me pidämme tai olemme pitävinämme normaalina.

Siihen ei ole syytä alistua. Vastustajamme, sikäli kuin hän on rehellinen, haluaa yleensä yhäkin meille vain hyvää, vaikka syyttäisi meitä suorastaan synnistä.

Valitettavasti rehellisyys taitaa olla hupeneva luonnonvara julkisen sanamme piirissä. Epärehellinen hyökkäys itse pelisääntöjen kulmakiveä, sananvapautta vastaan, osoittaa, etteivät ihan kaikki taidakaan haluta hyvää ainakaan perinteiselle avoimelle yhteiskunnallemme.

 

 

Timo Vihavainen la 14.08. 23:39

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Luonteikas kansa

pe 08.10. 01:15

Kohti pinnan katkeamista

to 16.09. 23:47

Symbolit

su 05.09. 20:39

Ihmisillä on hyvä tahto

la 14.08. 23:39

Muuan tragedia

to 13.05. 20:28

Stalin julisti vuonna 1937, että ensimmäisen kysymyksen oli aina oltava:

to 29.04. 23:29

Pääkirjoitusskandaali

to 15.04. 23:18

Mikä on kunnioituksen asema arvopohjassamme?

ti 19.01. 11:08

Ankkalammikon Augustinus?

la 19.12. 01:29

Kohti konfliktia?

ke 25.11. 23:32

blogit

Vieraskynä

KIRJE KANSANEDUSTAJILLE 11.10.2021

ma 11.10.2021 23:53

Juha Ahvio

Todellisuus on James Bond -tarua ihmeellisempää

su 10.10.2021 22:18

Professorin Ajatuksia

Yle teki diasarjan, mutta miksi niin moni seikka unohtui?

to 13.05.2021 20:23

Marko Hamilo

Kansalaiset vaarassa! Nyt tarvitaan hätätilahallitus!

su 19.04.2020 22:47

Jukka Hankamäki

Kotouttaminen ei tunnu onnistuvan

ke 18.11.2020 16:56

Petteri Hiienkoski

Ilmastopolitiikka systemaattisessa harhassa

su 23.05.2021 18:06

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

AUKUS yllätti EU:n

ti 21.09.2021 14:41

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Gangsta rap lisännyt väkivaltaisuutta mamunuorissa

pe 15.10.2021 23:00

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Löfvengate - kun Suomen valtiovalta luovutettiin suullisesti Ruotsille

ke 18.11.2020 17:19

Mika Niikko

Suvaitsevaisuuden kirjavat käsitteet

su 13.09.2020 23:07

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

EU:n vihreä korttitalo romahtanut

pe 08.10.2021 11:15

Heikki Porkka

Sebastian Tynkkysen tuomio ja Lars Vilksin kuolema todistavat aikamme poliittisesta mädännäisyydestä

ti 05.10.2021 14:38

Tapio Puolimatka

Miten virallista koronakertomusta valvotaan?

pe 08.10.2021 11:29

Olli Pusa

Koronarokotukset ja logiikka

la 16.10.2021 12:13

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Rikkaat rikastuvat ja köyhät kituuttavat

ti 18.08.2020 10:15

Reijo Tossavainen

Auta avun tarpeessa

to 19.03.2020 07:33

Jessica Vahtera

Kuuden euron kohtuus missä palkkatasa-arvo?

ma 11.05.2020 17:17

Pauli Vahtera

Olisinko yrittäjä, enkä palkansaaja

su 25.10.2020 22:57

Timo Vihavainen

Luonteikas kansa

pe 08.10.2021 01:15

Matti Viren

Odotellaan vuotta 2023

la 14.08.2021 23:44