Blogi: Timo Vihavainen, ti 19.01.2021 11:08

Mikä on kunnioituksen asema arvopohjassamme?

Kunnioittaen

 

Joko Iso-Antti tai Rannanjärvi päästi aikoinaan suustaan kuolemattoman ajatuksen: Kukkaan ei oo mittään. Iso-Antti kun ei miestä pelännyt, niin hänestä ainakin tuntui siltä, ettei sen korkeampaa asemaa tässä maailmassa ollut kenellekään muullekaan suotu.

Tässähän näemme tietenkin negatiivisen lähestymistavan asioihin. Amerikkalaisten kerrottiin sen sijaan ihastuneen itseensä ja julistaneen, että jokainen on yhtä hyvä kuin kuka tahansa toinenkin -ellei vähän parempikin.

Käytännössähän molemmat näkökannat edustivat egalitarismia ja päätyivät siis samaan hierarkioiden kieltämiseen, joka tänäkin päivänä kiehtoo yksinkertaisia sieluja, joilla ei ole kykyä nähdä maailmassa mitään kunnioittamisen arvoista.

Kun länsimainen kulttuuri vielä oli herkistynyt hierarkialle, näkyi asia mitä moninaisimmissa muodoissa, muun muassa puhutteluissa.

Englannin kielessä kävi sittemmin niin, että yksikkö- ei sinuttelumuoto (thou) jäi tykkänään pois käytöstä ja yleinen teitittely valtasi alaa. Jokainen oli sitten komeasti you, eli te ja on tänäkin päivänä.

Ruotsissa taas on ihan viime vuosikymmeninä luovuttu monikkomuodosta (ni). Aluksi sinuttelu oli vain maalaisten ja rahvaan harrastama asia eräin poikkeuksin. Kerrotaan, että Ruotsin kuningas kävi joskus Norjan Lapissa ja kysyi: onko totta, että te täällä sinuttelette kaikkia? Näinhän se on, myönsi joku kylänvanhin. Mutta kyllä me sinun suhteesi teemme poikkeuksen…

Mainittakoon tässä yhteydessä, että sinuttelu on meilläkin ihan uusi asia. Vielä vanhempani teitittelivät aina omia vanhempiaan.

Ruotsissa, kuten muuallakin, oli vielä 1800-luvulla tapana, etenkin kirjallisessa esityksessä puhutella vastaanottaja varsin koukeroisesti, jotta kunnioitus varmasti tuli kylliksi esille. Kirjeet allekirjoitti nöyrin palvelijanne -er ödmjukaste tjänare eikä niissä sopinut puhutella vastaanottajaa edes teitittelemällä, vaan kolmannessa persoonassa, ellei nyt sitten ollut veljenmaljoja juotu.

Mikäli samantasoinen tai -luoja paratkoon-rangissa alempi virkamies teititteli tuntematonta vastaanottajaa, kyseessä oli verinen loukkaus. Etiketti olisi nimittäin vaatinut kolmatta persoonaa ja titulatuurin käyttämistä, ainakin lyhyessä muodossaan.

Hierarkiat menivät tuolloin läpi yhteiskunnan ja yleisesti tiedossa oli, kuka on kutakin arvossa alempi tai ylempi. Itse asiassa rankijärjestys kyllä myös meillä löytyi paperillakin, vaikka sen merkitys ei Ruotsissa tai 1800-luvun Suomessa ollut samaa luokkaa kuin Venäjällä, jossa se oli siviilissä yhtä selkeä kuin armeijassa ja myös yhtä näkyvissä. Venäjähän oli loputtomien univormujen maa ennen vallankumousta ja ennen pitkää myös sen jälkeen.

Itse asiassa Pietari Suuren käyttöön ottama 14-portainen rankitaulukko -tabel o rangah- oli kuitenkin aikansa oloissa hyvin edistyksellinen instituutio.

Vielä tsaari Aleksein aikana oli ollut voimassa systeemi nimeltä mestnitšestvo, joka määräsi kullekin suvulle ja sen edustajalle oman paikkansa nokkimisjärjestyksessä. Se perustui ikivanhoihin ja aivan irrationaalisiin perimätietoihin ja aiheutti käytännössä suuria ongelmia.

Ylempi pajari ei voinut olla taistelussakaan alempaan kastiin kuuluvan käskettävänä.  Arvoa ei ratkaissut kyky, vaan peritty asema. Vielä nykyään näemme vastaavan arkaaisen ilmiön eräiden kansanheimojen keskuudessa -meilläkin.

No, tällaistahan oli liikkeellä koko Euroopassa ja vasta Ranskan vallankumous toteutti suuren periaatteen kyvyn asettamisesta perityn arvon edelle: carrières ouverts aux talents! Pietari suuren uudistusten henki oli hyvin edistyksellinen, Venäjällä saattoi vaikkapa murjaani nousta kenraaliksi (ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=hannibal ).

Mutta teoria on teoria ja käytäntö on käytäntö. Länsi-Euroopan suuret filosofit ihailivat Venäjän uusia lakeja ja odottivat tulevaisuudelta paljon. Mutta Venäjä kulki eri tietä.

Venäjällä jokaista rankiin päässyttä kohdeltiin aatelisena ja jopa alimman eli neljännentoista tšinin saanutta vänrikkiä tai kornettia kutsuttiin puhuttelulla teidän jalosukuisuutenne (vaše blagorodie). Sama tietenkin toteutui siviilipuolella, jossa samanarvoinen oli kollegireistraattori (kolležki registrator).

Kuten tunnettua, kun arvoasteikossa mentiin ylöspäin, puhuttelut muuttuivat yhä kunnioittavammiksi.

Näin ne menivät:

«Ваше высокопревосходительство» (vaše vysokoprevoshoditelstvo) — к лицам в имперских чинах 1-го и 2-го классов;  Ylimmät tšinit 1-2. Hierarkian olympolainen huippu.

«Ваше превосходительство» (vaše prevoshoditelstvo)— к лицам в чинах 3-го и 4-го классов;

«Ваше высокородие» (vaše vysokorodie)— к лицам в чинах 5-го класса;

«Ваше высокоблагородие»  (vaše vysokoblagorodie)— к лицам в чинах 6—8-го классов;

«Ваше благородие» — к лицам в чинах 9—14-го классов.

Siis korkeajalosukuisuus, korkeasukuisuus, ylhäisyys, korkeaylhäisyys, alemmasta ylempään.

Ensimmäisessä tšinissä oli sotilaspuolella marsalkka ja siviilipuolella kansleri eli ulkoministeri, kun alaspäin mentiin, tulivat erilaiset salaneuvokset ja muut potentaatit, sotaväessä mentiin marsalkoista kenraaleihin ja eversteistä kapteeneihin sekä viimein vänrikin arvoisiin jalosukuisuuksiin. Siviilipuolella oli erilaisia neuvoksia, jotka tunnemme klassisesta kirjallisuduesta.

Näiden lisäksi oli hoviarvojen hierarkia, joka tässä jätetään yksinkertaisuuden vuoksi selostamatta. Tulkoon mainituksi, että meilläkin aikoinaan hyvin tunnettu Kesar Filippovitš Ordin oli arvoltaan hovimestari, mikä vastasi kenraaliluutnanttia tai vara-amiraalia -siis kolmas tšin.

Ettei systeemi kävisi liian simppeliksi, oli myös aatelisarvot huomioitava ainakin joissakin yhteyksissä. Silloin ylimpänä oli tietenkin keisari, jota puhuteltiin teidän majesteetiksenne (vaše velitšestvo). Suuriruhtinaat olivat vain keisarillisia korkeuksia (imperatorskoje vysotšestvo). Sitten tuli muita:

«Ваше Императорское Величество» — к императору, императрице и вдовствующей императрице;  Keisarille, keisarinnalle ja leskikeisarinnalle.

 

Прошение к Александру II о назначении на должность.

«Ваше Императорское Высочество» — к великим князьям, великим княгиням и великим княжнам (детям и внукам императора, а в 1797—1886 годах и правнукам и праправнукам императора);  Siis keisarillinen korkeus. Suuriruhtinaille eli keisarin lapsille ja lapsenlapsille. Vuodesta 1886 vielä seuraaviinkin polviin.

«Ваше Высочество» — к князьям, княгиням и княжнам императорской крови после 1886 года;  Teidän ylhäisyytenne, ruhtinaille, jotka olivat keisarillista sukua, vuoden 1886 jälkeen.

«Ваша Светлость» — к герцогам; младшим детям правнуков императора и их мужским потомкам, а также к светлейшим князьям по пожалованию. Teidän loisteenne, herttuoille, keisarin kaukaisempien perillisten nuoremmille edustajille ja heidän miespuolisille jälkeläisilleen ja myös loistavimmille ruhtinaille, joille on myönnetty tämä erityinen arvo (oli mm. Kutuzovilla).

«Ваше Сиятельство» — к князьям, графам. Teidän loistavuutenne. Ruhtinaille ja kreiveille.

«Ваше Благородие» — к баронам и всем остальным дворянам. Teidän jalosukuisuutenne. Paroneille ja muille aatelisille.

 

Ortodoksinen kirkko oli ja on hyvin hierarkkinen laitos. Siellä puhuttelut menivät sen mukaisesti. Valitettavasti minulle en löydä nyt auktorisoitua sanastoa. Pahoittelen, jos käännös ei ole asianmukainen, mutta kääntäväthän koneetkin. Siis näin menivät ja menevät Venäjällä yhä kirkon hierarkiassa puhuttelut:

Титулование при обращении к лицам, имеющим духовный сан

При обращении к лицам, имеющим духовный сан, в России употребляются и поныне следующие титулования:

«Ваше Святейшество» — к патриарху (до 1721 года и после 1917 года); Teidän suurin pyhyytenne. Patriarkalle.

«Ваше Высокопреосвященство» — к митрополитам и архиепископам;  Teidän korkeapyhittyneisyytenne. Metropoliitalle ja arkkipiispalle.

«Ваше Преосвященство» — к епископам;  Teidän suuripyhittyneisyytenne. Piispoille.

«Ваше Высокопреподобие» — к архимандритамигуменам монастырей и протоиереямTeidän korkeahurskautenne. Arkkimandriitoille, igumeneille ja esipapeille.

«Ваше Преподобие» — к иеромонахам и иереямTeidän suurhurskautenne. Pappismunkeille ja papeille.

«Ваше Благовестие» — к протодиаконам и архидиаконам, диаконам и иеродиаконам. Teidän hyväsanomaisuutenne. Esidiakoneille, arkkidiakoneille, diakoneille ja hierodiakoneille.

«Ваше Боголюбие» — между прихожанами[3]Teidän jumalanrakkautenne. Seurakuntalaisten kesken.

Tässä hierarkkisuudessa näemme epäilemättä jyrkän kontrastin luterilaisuuteen. Meillähän korostetaan sitä, että Jumalan edessä kaikki ovat maan matosia, jotka voivat pelastua vain sola fide, sola gratia, propter Christum. Kaikkihan meidän käsityksemme mukaan ovat suuria syntisäkkejä, joiden kuuluu kerjätä armoa. Iso-Antti oli tässä perusasiassa samaa mieltä kuin Ukko-Paavokin -aitoja luterilaisia.

Luterilaisuudelta siis puuttuu ajatus ihmisen mahdollisuudesta jumalallistua eli saavuttaa pyhyys. Se saattaa olla suurikin puute tai sitten ei, mutta mielestäni ero on ainakin merkittävä ja sitä kannattaa miettiä.

Hierarkioiden kaikkiallisuus löi leimansa myös uuden, eli Pietari Suuren jälkeisen Venäjän instituutioihin ja se kesti itse asiassa myös vallankumouksen.

Toki jo heti Helmikuun vallankumouksessa poistettiin armeijasta koukeroiset puhuttelut ja siirryttiin yksinkertaiseen teitittelyyn. Myös upseerinarvot ja jopa itse upseeri-sanakin (ofitser) poistettiin taantumuksellisina ilmiöinä, mutta sieltähän ne oitis putkahtivat takaisin uudessa muodossa: alettiin puhua komentajista (komandir) ja alemman miehistön (nižnyje tšiny) sijasta puhuttiin puna-armeijalaisista (krasnoarmejtsy).

Hehän eivät olleet sanan vanhassa mielessä edes sotilaita, vaan edustivat aseistettuja työläisiä ja talonpoikia ja kuulivat instituutioon RKKA (Rabotše-krestjanskaja krasnaja armija) eli työläisten ja talonpoikien puna-armeija. Ei siellä mitään sotilaita (soldaty) ollut eikä tarvittu.

Myöhemmin vanhat termit palasivat ja Puna-armeija, kuten tunnettua, muutettiin Neuvostoarmeijaksi vuonna 1946. Samaan aikaan muitakin ”vallankumouksellisia” termejä palautettiin vanhaan, porvarilliseen asuun, esimerkiksi ns. kansankomissariaatteja alettiin kutsua ministeriöiksi.

Puhutteluksi riitti vallankumouksen jälkeisessä puna-armeijassa sana toveri (tovarištš), jota muuten käytetään yhä. Mutta kun ympäri käydään, niin yhteen tullaan. Kyllä herra taisi olla herra toverinkin nimellä. Radio Jerevanilta kysyttiin joskus, miten asiat olivat nyt muuttuneet, kun sanotaan, että kapitalistisissa maissa ihminen on ihmiselle susi. Miten on nyt meillä?

Vastaus kuului, että meillä ihminen on ihmiselle toveri susi. Mutta ainakin puhuttelut olivat vallankumouksen jälkeen helpompia.

Armeijassakaan noiden mainittujen vanhojen puhuttelujen oppiminen ei nimittäin ollut helppoa ja erehdyksiä oli syytä välttää, sillä opetuskeinoista parhaana pidettiin keppiä. Suomalaisissa joukko-osastoissa oli puhuttelut myös lausuttava venäjäksi, mikä tuotti ongelmia maalaispojille, kuten Ilmari Kianto muistelmissaan kertoo.

Kun venäjä on täynnään suomen kielelle vieraita äänteitä ja rakenteita, oli kielimestarilla työ ja tuska opettaa pojat lausumaan esimerkiksi puhuttelua vaše vysokoblagorodie. Silloin syntyi kieleen merkillinen ”koplako”-sana, kuten Kianto todistaa.

Itsenäisen Suomen armeijassa käytetty herroittelu oli sitten jo muodoltaan paljon yksinkertaisempaa kuin vanhan väen ja Suomen kaartin meininki. Sekin edusti tavallaan vallankumouksen jälkeistä aikaa ja käyttäytymismallia. Upseerit olivat meillä kyllä suuria herroja ja heitä pelättiin hirvästi, kuten muistelmat tietävät kertoa, mutta ainakin käyttäytymistavat olivat muuttuneet karun asiallisiksi, suoraviivaisiksi, kuten tasavaltaan ja luterilaiseen mentaliteettiin sopikin.

Sivumennen sanoen, olen kuullut, että ulkomaalaiset vieraat olisivat näinä aikoina suuresti hämmästelleet, kuullessaan, että Suomen armeijassa yhä herroitellaan upseereita ja jopa varusmiesesimiehiäkin. Ehkäpä tämä piankin muuttuu, luulen, että siihen suuntaan on olemassa niin sanoakseni intersektionaalisia paineita.

 Ja onhan se natokiimaistenkin porukka. Ainakin takavuosina väitettiin, että Gruusian armeijassa komentokieli oli englanti. Jos näin on, se merkitsee varmaankin sitä, että olemme jääneet siitäkin maasta pahasti jälkeen silläkin alalla. Kulinarismista en tässä puhukaan.

Vai merkinneekö?

 

 

Timo Vihavainen ti 19.01. 11:08

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Muuan tragedia

to 13.05. 20:28

Stalin julisti vuonna 1937, että ensimmäisen kysymyksen oli aina oltava:

to 29.04. 23:29

Pääkirjoitusskandaali

to 15.04. 23:18

Mikä on kunnioituksen asema arvopohjassamme?

ti 19.01. 11:08

Ankkalammikon Augustinus?

la 19.12. 01:29

Kohti konfliktia?

ke 25.11. 23:32

Suomi Suomeksi

ke 18.11. 17:02

Historian hämärästä nostettua

to 12.11. 21:29

Kun lokakuukin oli marraskuussa.

la 07.11. 23:10

Puolivirallinen toisinajattelija

su 25.10. 22:56

blogit

Vieraskynä

Helsingin Sanomat paniikissa Räsäsen takia

ma 26.07.2021 22:57

Juha Ahvio

Bidenin USA radikaalin kumouksen kourissa

la 19.06.2021 09:03

Professorin Ajatuksia

Yle teki diasarjan, mutta miksi niin moni seikka unohtui?

to 13.05.2021 20:23

Marko Hamilo

Kansalaiset vaarassa! Nyt tarvitaan hätätilahallitus!

su 19.04.2020 22:47

Jukka Hankamäki

Kotouttaminen ei tunnu onnistuvan

ke 18.11.2020 16:56

Petteri Hiienkoski

Ilmastopolitiikka systemaattisessa harhassa

su 23.05.2021 18:06

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Jonkinlainen huimaus meitä vaivaa, kun emme itsenäisyyttä puolusta

ke 16.06.2021 18:19

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Terveyskeskuskokemuksia Espoossa ja lääkärituonti ulkomailta

to 10.06.2021 13:37

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Löfvengate - kun Suomen valtiovalta luovutettiin suullisesti Ruotsille

ke 18.11.2020 17:19

Mika Niikko

Suvaitsevaisuuden kirjavat käsitteet

su 13.09.2020 23:07

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

Taas meni sensuuriin Usarissa - V-media jakaa CNN:n valenarratiivia suomalaisille

ti 20.07.2021 17:30

Heikki Porkka

Sisäministeri Maria Ohisalo (vihr) antaa väärän todistuksen lähimmäisestään

ke 14.07.2021 12:01

Tapio Puolimatka

Uusi tasa-arvoajattelu murentaa oikeusjärjestelmän perustaa

to 08.10.2020 22:52

Olli Pusa

EU:n ilmastotavoitteiden valtava hinta

ti 27.07.2021 23:40

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Rikkaat rikastuvat ja köyhät kituuttavat

ti 18.08.2020 10:15

Reijo Tossavainen

Auta avun tarpeessa

to 19.03.2020 07:33

Jessica Vahtera

Kuuden euron kohtuus missä palkkatasa-arvo?

ma 11.05.2020 17:17

Pauli Vahtera

Olisinko yrittäjä, enkä palkansaaja

su 25.10.2020 22:57

Timo Vihavainen

Muuan tragedia

to 13.05.2021 20:28

Matti Viren

Miten rikkaita olemmekaan!

to 13.05.2021 20:26