Mikäli minulta kysytään, missä instituutiossa kerrotaan eniten kansalaisten elämään merkittävästi vaikuttavia valheita, vastaukseni on ilman muuta sana eduskunta.

Eduskunnan suuressa salissa ei saa syyttää toista kansanedustajaa valehtelusta. Perustuslain pykälässä 31 todetaan toisessa lauseessa, ”kansanedustajan tulee esiintyä vakaasti ja arvokkaasti sekä loukkaamatta toista henkilöä”.

Valehtelusta syyttäminen katsotaan loukkaavaksi ja vähemmän arvokkaaksi toiminnaksi. Hassu juttu, sillä pykälän kohta tarkoittaa käytännössä sitä, että rehellisyydestä rangaistaan. Ei valehtelu miksikään muuksi muutu, vaikka sen [valehtelun] toteaminen kielletään. Perustuslain tulkinnassa on tässä kohdin kyse tekopyhyydestä.

En väitä, että kaikki eduskunnassa istuvat henkilöt ovat valehtelijoita, sen sijaan tiedän, että tietoinen harhaanjohtaminen ja valehtelu ovat kantaneet useita poliitikkoja heidän urallaan.

Seuraavassa muutama esimerkki lähimenneisyydestä.

Kansanedustajana ja SDP:n varapuheenjohtajana istunut Sanna Marin valehteli vuoden 2019 eduskuntavaalien alla kysyttäessä, onko hän toivonut Suomeen lisää pakolaisia ja turvapaikanhakijoita.

Kysyttäessä aiheesta Marin vastasi (video kohdasta 1:28), ”en mää oo sellasta esittänyt”.

Ylen vaalikone kertoo aivan muuta kuin Marin väittää (osio 5. Tulevaisuus, väittämä numero 3). Marin on itse lisännyt vuoden 2015 vaalikonevastaukseen täydentävän kommentin, jossa hän kirjoittaa sanatarkasti näin: ”Suomen tulisi ottaa vastaan nykyistä enemmän pakolaisia ja turvapaikanhakijoita”. (Huom! Marinin vaalikonevastaukseen liittyvä linkki ei toimi enää, Yle on poistanut tiedot.)

Mariniin palaan myöhemmin tässä blogissa.

Alexander Stubb valehteli väittäessään Donald Trumpille osoittamassaan tviitissä, että Ruotsi on yksi maailman turvallisimmista maista, vaikka todellisuudessa Ruotsi on ollut jo usean vuoden ajan Euroopan ykkönen raiskaustilastoissa, kranaatti-iskuissa, ampumistapauksissa ja koulupaloissa. Autojen poltossa maa kilpailee ykkössijasta Ranskan kanssa. Ruotsin erittäin negatiivisella turvallisuuskehityksellä on vankka yhteys Lähi-idästä ja Afrikasta saapuvaan maahanmuuttoon.

Stubbin puoluetoveri Arto Satonen otti 28.7.2018 Aamulehdessä julkaisemassaan kirjoituksessa kantaa rajavalvonnan palauttamiseen. Satonen: ”Aika ajoin nousee esille rajatarkastusten palauttaminen Schengen-alueelle. Tämä on kuitenkin mahdotonta yhdistyneessä Euroopassa, jossa ihmiset ja tavarat liikkuvat sujuvasti. ”

Satonen valehteli, sillä hänen julkaisemansa blogitekstin ajankohtana yhdistyneessä Euroopassa rajatarkastuksia (rajavalvontaa) toteutettiin Itävallassa, Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Saksassa ja Ranskassa. Tiedossa oli lisäksi se, että Ranska ei ottanut vastaan turvapaikanhakijoita Italiasta vaan noudatti heidän suhteensa bumerangi-menettelyä eli kiinni jäänyt henkilö palautettiin välittömästi Italian puolelle.

Satosen teksti mitätöityi myös syksyllä 2021, kun Valko-Venäjä ryhtyi hybridivaikuttamaan pyrkien työntämään ”turvapaikanhakijoita” rajan yli Puolaan, Latviaan ja Liettuaan.

Kokoomuksen nykyinen puheenjohtaja Petteri Orpo (kok) valehteli sisäministerinä ainakin pariin kertaan. Hän väitti vuonna 2015, että kansainvälisten sopimusten mukaan Suomen on pakko ottaa Ruotsista suuntautuva invaasio vastaan, vaikka kansainväliset sopimukset (Dublin-asetus, Schengen-sopimus, EU-direktiivi) olisivat sallineet, tai jopa edellyttäneet käännyttämistä rajalla.

Lisäksi Orpo valehteli EU:n sisäministerien enemmistön olleen taakanjaon kannalla, vaikka vain 10 maata 28:sta kannatti kiintiöitä. Oikean tiedon kertoivat muun muassa saksalainen Die Welt -lehti ja Suomen Uutiset. 

SDP:n Jutta Urpilainen valehteli valtiovarainministerinä ollessaan allekirjoittaneensa vakuussopimuksen Kreikan kanssa, vaikka todellisuudessa toisena sopimusosapuolena olivat kreikkalaiset liikepankit.

Lisäksi Urpilainen väitti, että sopimuspaperit ovat niin salaisia, että niitä ei voi asettaa näkyville. Korkein hallinto-oikeus totesi myöhemmin Urpilaisen väitteet vääriksi perussuomalaisten Pirkko Ruohonen-Lernerin tehtyä valituksen KHO:lle.

Kreikka-sopimukseen liittyen pääministerinä istunut Jyrki Katainen (kok) ja valtiovarainministeri Urpilainen vakuuttivat, ettei Kreikan kanssa tehtyjä rahoitusehtoja tulla huojentamaan.

Valhetta kaikki tyynni, sillä toukokuussa 2013 luottojen takaisinmaksua lykättiin 15 vuodella ja samalla Kreikka vapautettiin korkojen maksusta 10 vuodeksi.

Jyrki Kataisen kotimainen poliittinen ura lähti nousuun pöytäkirjaväärennösten myötä. Pöytäkirjaväärennösten tekoon osallistuivat myös Kataisen viheraivot, keskuskauppakamarin nykyinen toimitusjohtaja Juho Romakkaniemi. Romakkaniemen johtamana kauppakamari on nykyisin pikemminkin EU:n kuin suomalaisyritysten etujen puolustaja.

Kataisen ja Romakkaniemen uran nousukiitoon lähettäneisiin pöytäkirjaväärennöksiin pääsee tutustumaan tästä linkistä. Kannattaa lukea, jotta oivaltaa millaiset herrat istuvat tällä hetkellä keskuskauppakamarin toimitusjohtajana ja Sitran yliasiamiehenä. Valheella ja rikollisella toiminnalla ei ole ollut heidän kohdallaan lyhyet jäljet, vaan suomalaisten kannalta kovin pitkät ja tuhoisat.

Romakkaniemen epärehellisyydestä (tai hölmöydestä) kertoo myös se, että hän viittasi twitterissä WEF:n (Klaus Schwabin johtama Maailman talousfoorumi) kansainväliseen salaliittoon, vaikka WEF kertoo täysin avoimesti tavoitteistaan sekä vaikutuspiiriinsä saamista poliitikoista ja hallituksista (esimerkiksi Kanadan hallituksen ministereistä enemmistö on WEF-henkilöitä).

Salaliitolla tarkoitetaan esimerkiksi yhteisöä, joka ei kerro tavoitteistaan eikä kulisseissa toteuttamiensa operaatioiden onnistumisesta. Klaus Schwab on julkaissut kirjan WEF:n tavoitteista ja netti on pullollaan videoita ja artikkeleita, joissa Schwab ja hänen kumppaninsa avaavat agendaansa. Lisäksi WEF omaa nettisivut, joiden avulla kuka tahansa voi tutustua organisaation tavoitteisiin, joista on nähtävissä yhtä aikaa sekä fasismin että kommunismin kaipuu vihreään siirtymään paketoituna.

Kanadalainen konservatiivipoliitikko, maan seuraavaksi pääministeriksi tähtäävä Pierre Poilievre on kertonut kieltävänsä kaikkia hallituksensa ministereitä osallistumasta millään tavoin WEF:n toimintaan, mikäli hän nousee maan poliittiseksi johtajaksi. Poilievren mukaan WEF ei ole Kanadan edun mukainen toimija.

Suomen nykyinen pääministeri Sanna Marin ja valtiovarainministeri Annika Saarikko (kesk) ovat WEF:n alaisen YGL:n (Young Global Leaders) jäseniä.

YGL allekirjoittaa kaikki WEF:n tavoitteet, myös julkisuuteen lanseeratun tunnuslauseen ”et omista mitään, olet onnellinen”.

Tunnuslause on siinä mielessä valheellinen, että todellisuudessa se (et omista mitään) koskee vain rahvasta, ei valikoitunutta eliittiä, jonka päätösvalta ulottuisi kaikkialle ja kaikille elämän sektoreille.

Kommunismissakin on aina ylin johto (eliitti), joka määrittelee miten, millä tavoin ja missä ihminen (rahvas) elää.

Mutta nyt eteenpäin valehtelijoiden klubin esimerkkihenkilöiden parissa.

Keskustan Matti Vanhanen valehteli muun muassa vaalirahakohun aikoina, kuten tästä Iltalehden artikkelista ja keskustan entisen puoluesihteerin Jarmo Korhosen kirjasta selviää. Vanhasella oli myös vahva kytkös Nuorisosäätiöön, jonka piirissä harjoitetun rikollisen toiminnan tiimoilta hän säästyi syytteiltä, koska hänen mahdolliset rikoksensa olivat vanhentuneet toisin kuin keskustan Antti Kaikkosen ja Jukka Vihriälän heidän jouduttuaan syytettyjen penkille ja sittemmin myös tuomituiksi oikeudessa.

Vihreiden Pekka Haavisto on todellinen ammattivalehtelija.

Haavisto on esimerkiksi kertonut toimineensa ulkomaisessa yliopistossa professorina. Tämän tiedon hän kirjaili itse ansioluetteloonsa, mutta poisti sen, kun asiasta nousi kohu ennen vuoden 2012 presidentinvaaleja.

Lisäksi Haavisto ei ole muistanut kertoa, että hänet siirrettiin syrjään (sai potkut) YK:n Sudan (Darfur)-operaatiossa, jota kuvailtiin Suomessa Haaviston suureksi meriitiksi. Haavisto teki Afrikan keikalla ison tilin ja sai suomalaismediassa paljon positiivista huomiota.

MTV3:n presidentinvaalitentissä vuonna 2012 Haavisto väitti, että EU lopetti Darfurin rauhanturvaoperaation, vaikka todellisuudessa Haavisto sai potkut YK-lähettilään tehtävästä ja operaatio jatkui uuden YK-lähettilään johdolla.

Wikileaks-vuodon mukaan Yhdysvallat, Englanti, EU, Hollanti, Ranska, Saksa ja Norja olivat Haavistoa vastaan, koska pitivät Haaviston luotettavuutta ja uskottavuutta heikkona kaikkien osapuolien silmissä.

Haaviston nykyisen ministeriajan tiimoilta, liittyen Isis-naisten Suomeen tuottamiseen ja al-Holiin, ulkoministeriön viestinnästä selvisi, että ministerin (Haavisto) kanslia pyrki painostamaan virkamiehet tehtävään, josta saattaa saada pitkän vankeustuomion.

Iltasanomien toimittaja Timo Haapalan saamien kirjallisten todisteiden myötä paljastui lopullisesti, että Haavisto on valehdellut al-Holi –informaation osalta sekä hallituksen siunauksen että presidentin ja ulkoasiainvaliokunnan valistamisen suhteen.

Länsimaisessa sivistysvaltiossa Haavisto ei istuisi enää päivääkään ministerinä yhdessäkään hallituksessa, mutta Suomessa hän on median mukaan yksi varteenotettava presidenttiehdokas!

Rehellisyyden perikuvana ei voi pitää myöskään vihreiden puheenjohtajaa Maria Ohisaloa, joka väitti 21.12.2021 julkaisemassaan tviitissä Olkiluodon ydinvoimalan kolmannen yksikön käyttöönottoon liittyen, että ”Myös tämä hanke [Olkiluoto] ollut vuosia osana vihreiden energiapalettia. Hidasta oli, mutta etenee.”

Ohisalo valehteli, sillä vuonna 2002 vihreät lähti hallituksesta Lipposen kakkoshallituksen myönnettyä luvan Olkiluodon kolmosreaktorille. Vuonna 2014 vihreät erosi Stubbin hallituksesta vastalauseena Fennovoiman ydinvoimalan luvalle.

Vihreät erosi Fennovoimaan liittyen nimenomaan ydinvoiman lisärakentamisen vuoksi, ei siksi, että hankkeella oli kytkös Venäjään, kuten jotkut vihreät ovat valheellisesti viime keväänä pyrkineet kertomaan.

Joulukuun 21. päivänä 2021 julkaisemassaan vihreiden ydinvoimaan liittyvässä tviitissä Ohisalo kirjoitti lisäksi, että on ”hyödynnettävä kaikkia kestäviä ratkaisuja”, joihin hän laski mukaan ydinvoiman.

Vuonna 2002 vihreiden ympäristöministeri Satu Hassi väitti aivan päinvastaista. Hassi totesi vuonna 2002: "Tämä[ydinvoimalan rakentamispäätös] oli niin periaatteellinen kysymys, josta me olimme toista mieltä tehdyn päätöksen kanssa. Pidämme tätä päätöstä kestävän kehityksen vastaisena. Katsomme, tai siis minä katson, että emme voi olla panemassa tätä päätöstä toimeen."

Vuoden 2014 hallituseroon liittyen vihreiden silloinen puheenjohtaja Ville Niinistö puolestaan totesi, että ”ydinvoiman aika on yksinkertaisesti ohi”.

Luotettavina ja uskottavina ei voi pitää vasemmistoliiton Li Anderssonin lausuntoja liittyen Natoon ja aktiivimalliin. Lisää tietoa vasemmistoliittolaisesta uskottavuudesta saa täältä. 

Yllä olevat tiedot ovat vain esimerkkejä siitä, millaisia ihmisiä Suomessa on istunut ja istuu edelleen korkeissa poliittisissa tehtävissä. Mutta ei tässä vielä kaikki, sillä valheen tiellä matkaavia henkilöitä löytyy muualtakin, esimerkiksi vihreiden tukimediaksi muuttuneesta Yleisradiosta.

Sen lisäksi, että Yle halveksii ja sättii toistuvasti omaa kansaa pakkoveron voimalla, se [Yle] pitää sisällään useita toimittajia – mukaan lukien päätoimittaja - joille rehellisyys on toisarvoinen asia.

Yle oli media, joka kertoi saaneensa sataprosenttiset todisteet Suomen palauttaman irakilaismiehen kuolemasta. Ylen harjoittaman valheeseen perustuneen Suomi–vastaisen manipulaation seurauksena Suomi joutui Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen hampaisiin saaden tuomion ihmisoikeussopimuksen rikkomisesta.

Ylen kannalta kävi kuitenkin hassusti, sillä ”sadan prosentin varmuudella” kuollut Irakin Ali heräsi sittemmin henkiin. Tapauksen eri käänteisiin pääsee tutustumaan tämän runsaasti linkkejä sisältävän tekstin pohjalta. 

Yle tunnetaan lisäksi innokkuudestaan esitellä suomalaisille kolmannesta maailmasta saapuneiden maahanmuuttajien menestystarinoita. Totuus on kuitenkin ollut varsin toisenlainen kuin Yle on suomalaisille kertonut. Jos Ylen harjoittama massiivinen manipulaatio kiinnostaa, siitä saa lisää tietoa tämän tekstin lukemalla. 

Ja kukapa ei muistaisi Aku Louhimieheen kohdistunutta jahtia (linkki 1 , linkki 2), joka piti ja pitää edelleen sisällään asioita, joista vaietaan julkisuudessa.

Kuinka moni media on kertonut päätoimittaja Jouko Jokisen totuuden vastaisesta lausunnosta, jonka myötä hän asettui toimittajien puolelle sen sijaan, että olisi edistänyt rehellisyyden asiaa ja ollut Ylen rahoittajien eli suomalaisten puolella?

Päätoimittaja Jokisen 17.10.2018 kirjoittama Näkökulma-teksti kasvatti entisestään Ylen Louhimiehestä esittämien väitteiden halventavuutta. Jokisen mukaan kaikki Ylen julkaisemat asiat ovat totta:

”…[Louhimiehen esittämä] Oikaisuvaatimus käsiteltiin erittäin perusteellisesti, kohta kohdalta. Yle muun muassa kuuli useita Louhimiehen nimeämiä lisätodistajia. Mitkään lisätarkastukset eivät kuitenkaan osoittaneet jutussa esitettyjä kirjauksia virheellisiksi.”

Haltuuni saaman viestinnän mukaan Louhimiehen nimeämiä todistajia ei ole kuultu Yleisradion taholta, vaikka Jokinen antoi näin ymmärtää.

Alla on Louhimiehen todistajaksi esittämien henkilöiden kirjalliset vahvistukset, joiden mukaan Yleisradio ei kuullut heitä oikaisuvaatimukseen liittyen.

En liitä mukaan henkilöiden nimiä, mutta kerron, että heidän joukossaan olevien ammattinimikkeitä ovat muun muassa näyttelijä, ohjaaja, leikkaaja, käsikirjoittaja, koordinaattori ja assistentti. Joistain vastauksista olen nimien lisäksi peittänyt kohtia, joiden perusteella vastaajan henkilöllisyys saattaisi paljastua.

Jokaiselle Louhimiehen todistajaksi tarjoamalle henkilölle oli lähetetty Louhimiehen edustajan toimesta sähköpostiviesti, jonka sisältö on tämä:

”Ylen päätoimittaja Jouko Jokinen kertoi viikolla kirjoituksessaan että Akun Ylelle maaliskuiseen artikkeliin liittynyt ”Oikaisuvaatimus käsiteltiin erittäin perusteellisesti, kohta kohdalta. Yle muun muassa kuuli useita Louhimiehen nimeämiä lisätodistajia. Mitkään lisätarkastukset eivät kuitenkaan osoittaneet jutussa esitettyjä kirjauksia virheellisiksi.”

Oikaisupyyntö jätettiin Ylelle 17.4. 2018. Sinut oli mainittu yhtenä mahdollisena lisätietojen antajana.

Muistatko oltiinko sinuun yhteydessä oikaisupyyntöön liittyen?”

Vastaus, henkilö nro 1:

”Hei Xxxxx, Yleltä ei oltu minuun yhteydessä. En aina soita takaisin tuntemattomaan numeroon, eli yritys toki on voinut olla. Terkuin, Xxxx”

Henkilö nro 2:

”Hei! Ei tietääkseni oltu yhteydessä, mutta en tiedä onko yritetty tavoitella, tuntemattomiin numeroihin en vastaile. t.Xxxxxx”

Henkilö nro 3:

”Hei Xxxxx,

Kukaan ei ole pyytänyt lausuntoani, ainakaan sähköpostissasi ei ole asiaan liittyviä meilejä.

Jos jutun tehnyt toimittaja on kysynyt lisätietoja oikaisuvaatimuksen jättämisen jälkeen niin sitä en muista ja se ei mielestäni kuulosta ”erittäin perusteellisesti ... ” ja ” lisätarkastukselta”.

Perusteellisen lisätarkastuksen olemukseen mielestäni kuuluisi puolueettomuus ja vähintäänkin jonkun muun kuin ko. toimittajan tekemä todistajien kuuleminen.

Ystävällisin terveisin

Xxxxx xxxxxx”

Henkilö nro 4:

”Moikka!

Ei todellakaan oltu. Tuntui hassulta, kun oon kuitenkin ollut kaikissa sen leffoissa xxxxxxxx. Xxxxxx taisin olla ainoa useamman päivän tyyppi.

Toisaalta ihan ymmärrettävää xxxxxxxxxx huomioon ottaen.

Xxxxxxxx”

Henkilö nro 5:

”Moi,

Hienoa että autat Akua tässä painajaisessa. Toivottavasti tämä joskus rauhottuu...

Muhun ei ollut kukaan yhteydessä Yleltä sen oikaisun puitteissa.

Xxxxx

(Sulla on muuten mahtava xxxx! Ollaan samoissa kuvauksissa täällä Xxxxxxx...)”

Henkilö nro 6:

”Moikka Xxxxxx,

minuun ei olla oltu yhteydessä Ylen taholta oikaisupyyntöön liittyen. Odotin ja oletin silloin yhteydenottoa Ylelta.

Kerro jos voin muuten olla avuksi.

Kuulas syysaamu halauksin,

xxxxxx”

Henkilö nro 7:

”Moi, ei ottanut kukaan yhteyttä jota ihmettelen suuresti, etenkin kun Xxxxxxlehdessä kerroin, että osa

Xxxxxx syytöksistä (epäsuorasti myös minua koskevat) oli epätosia tai törkeästi liioteltuja. Asettaa

Jokisen tuoreen lausunnon outoon valoon.”

Kolmantena esimerkkinä Ylen harjoittamasta moraalittomuudesta ja suoranaisesta valehtelusta on syytä mainita MOT-ohjelman toteuttama (sama toimittaja kuin Ylen Louhimies-jahdissa) leikkaa ja liimaa –manipulaatio, kun Yle vääristeli ilmastoaiheeseen syvästi perehtyneen Simo Ruohon lausuntoja. 

Lopuksi vielä muutama rivi pääministeri Marinista.

Moni on epäillyt puhuiko Sanna Marin totta, kun hän kertoi, ettei ole käyttänyt huumeita eikä ole nähnyt myöskään kenenkään muun käyttäneen niitä Suomessa.

Oletanko, että Sanna Marin on käyttänyt huumeita - kokaiinia tai esimerkiksi amfetamiinia? En oleta, mutta ihmettelen, miksi Marin jätti epäilyksille sijan tarjotessaan julkisuuteen testituloksen, joka perustuu virtsatestiin.

Kuten asiantuntijat ovat valistaneet, hiusnäytteestä saa tuloksen vielä useita viikkoja mahdollisen käytön jälkeen, virtsa- tai verinäyte ei sen sijaan kerro enää mitään, mikäli epäillystä käytöstä on kulunut yli viisi vuorokautta, kuten Marinin huumetestauksen kohdalla oli käynyt.

Täysin omaa syytään Marin jätti ylleen epäilyksen varjon. Ei auta, vaikka hän vetoaa rehellisyyteen, sillä miksi häntä olisi syytä uskoa, koska hän on aiemminkin puhunut vastoin totuutta liittyen omaan ja hallituksensa toimintaan, eivätkä kaikki hänen viimeisimpään biletykseensä liittyvät lausunnotkaan tarjoa kuvaa rehellisestä henkilöstä.

Totean vielä uudemman kerran, että en usko Marinin huumeiden käyttöön, mutta oman etunsa vuoksi hänen kannattaisi sallia kunnollinen testi. Ja tietysti lopettaa kaveeraaminen epäluotettavien ja huumeiden viihdekäyttäjiin yhdistettyjen henkilöiden kanssa.

Huvittava sana sinänsä, viihdekäyttö, sillä huumeiden käyttö on lain mukaan rikollista sekä samalla tavalla vaikuttavaa, käyttää ihminen niitä missä tarkoituksessa tahansa.

Monien ihmisten epäilemää Marinin huumeiden käyttöä enemmän itseäni huolestuttaa hänen  leväperäinen suhtautumisensa merkittäviin talouskysymyksiin, kuten Fortumin seikkailuihin kansainvälisillä vesillä. Ikään kuin Marin ei ymmärtäisi kuinka mittavista summista on ollut kyse esimerkiksi Uniper-vyyhdissä.

Viimeisten tietojen mukaan muutamat hallituksen ministerit ovat pitäneet ”sähköpostikokouksen” ennen Uniperiin liittyvää päätöstä. Uskomaton juttu, jos on ylipäätään totta.

Ja kuten linkistä selviää, Marin kertoi olleensa yhteydessä Saksan liittokansleriin lauantaina 9.7.2022, jolloin hän oli Ruisrockissa ja jota seuraavana päivänä hän juhli Kesärannassa ystäviksi kertomiensa henkilöiden kanssa tunnetuin seurauksin.

Bailaamisen ohessa ja pienessä ”hönössä” on hyvä tehdä miljardiluokan päätöksiä?

Suomen historiassa ei ole koskaan aiemmin ollut pääministeriä, joka on luonut itsestään mielikuvan muotia seuraavana teininä, joka mieluummin bailaa ja bilettää kuin keskittyy kansakunnalle elintärkeisiin poliittisiin kysymyksiin.

Ehkä hän ei edelleenkään ymmärrä mitä pääministerin titteli tarkoittaa? Tai jos hän ymmärtää, tarkoittaa se vielä ikävämpää vaihtoehtoa hänen asenteensa suhteen.