Islamin historiallisista juurista keskustellaan vilkaasti muslimitutkijoiden sekä sekulaarien, kristittyjen ja juutalaisten tutkijoiden kesken.

Melko yleisen käsityksen mukaan Allah on arabiankielessä lyhenne artikkelista al ja sanasta ilah, joka tarkoittaa ”jumalaa” (al-ilah). Sitä käytetään kuitenkin erisnimenä islamin jumalasta. Arabiankielessä Allah voi tarkoittaa myös Raamatun Jumalaa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että Koraanin Allah olisi sama kuin Raamatun Jumala.

Lähi-idän kulttuurien tutkimus on laajentanut käsitystä esi-islamilaisen ajan uskonnollisesta kehitystä ja tilanteesta Arabian niemimaalla islamin syntyajankohtana sekä Allah-jumalan alkuperästä.

Viime kädessä islamin Allah on kuitenkin tunnettavissa Koraanista (16:89) samaan tapaan kuin kristinuskon Jumala ainoastaan Raamatusta. Historiallisiin tietoihin on suhtauduttava sillä varauksella kuin historiantutkimukseen yleensäkin.

Oliko Allah alkujaan kuunjumala Hubal?

Esi-islamilaisella ajalla Allah ei tarkoittanut samaa kuin Raamatun Jahveh (JHWH) tai Elohim ja ʾĒl (Il), joka on Jumala hepreaksi. Sanana se tosin lienee samaa sukua jälkimmäisen kanssa.

Eräiden tutkijoiden mukaan arabit kutsuivat Allahiksi kuunjumalaa. Al-Lāt (Al-ilat) (feminiinimuoto ”jumalasta”) oli auringonjumalatar ja al-‘Uzzá tarkoitti Venusta personoivaa jumalaa tai -jumalatarta.

Toiset ovat edellisen ”kolminaisuuden” sijasta sitä mieltä, että Allahilla oli kolme "tytärtä", joihin mainittujen kahden lisäksi kuului Manāt. Päätelmä saa tukea Koraanin niin sanotuista saatanallisista säkeistä, joissa Allahin rinnalle kelpuutetaan kolme jumalatarta: Al-Lāt, al-‘Uzzá ja Manāt. Myöhemmin Muhammedin (570–632) kerrotaan saaneen korjaavan ilmoituksen, jonka mukaan jakeet ovat saatanan työtä.

• …totisesti hän [Muhammed] näki suurimman Herransa [Allahin] tunnusmerkeistä. Oletteko sitten ajatelleet al-Latia ja al~Uzzaa ja Manatia, kolmatta ja viimeistä? Kuuluvatko pojat teille ja Hänelle [Allahille] tyttäret? Mikä nurja jako! Nämä eivät ole muuta kuin nimiä, joita te olette antaneet heille, te ja esi~isänne, eikä Jumala [Allah] ole lähettänyt heille mitään valtuutta. (Tähden suura 53:18-23 Varhaismekkalainen suura.)

Kaikilla kolmella tiedetään olleen erilliset pyhäköt Mekassa. Elleivät saatanallisissa säkeissä mainitut al-Lat ja al-‘Uzzá ja Manāt olleet ”jaloimpia nimiä”, joilla Allahia oli määrä rukoilla, mitkä niitä olivat?

• Ja Jumalan [Allahin] ovat kaikkein jaloimmat nimet (ominaisuudet). Sentähden rukoilkaa Häntä [Allahia] niillä ja karttakaa niitä, jotka väärinkäyttävät Hänen nimiään! (Rajamuurin suura 7:180 Kuuluu myöhäisiin Mekassa ilmoitettuihin suuroihin.)

Allahia ilmeisesti pidettiin monijumalaisen Mekan ylijumalana, jota Kaaban (Ka’bah) temppelissä palvottiin. Kaabassa arvioidaan tuolloin olleen jopa 360 epäjumalankuvaa. Kaaba on rakennuksen sijasta alkujaan saattanut tarkoittaa siellä säilytettyä mustaa kiveä, jota myös muslimit käyvät suutelemassa. Kivi lienee pala meteoriittia, jonka mekkalaiset ilmeisesti uskoivat olevan peräisin Kuusta.

Tutkijoiden mukaan Allah oli sama kuin Hubal. Toisten mielestä Hubal olisi ollut Allahin kilpailija ylijumalana ja kuunjumalana. Esi-islamilaisella ajalla Mekkaa ja Kaabaa hallitseva Quraish-heimo – johon myös Muhammed kuului – palvoi ylijumalana Hubalia, jota kutsuttiin ”Kaaban Herraksi”. Rakennuksen katolla kerrotaan olleen Hubalin tunnuskuva noin 400 vuotta ennen Muhammedia.

Muhammedin isä oli nimeltään Abdullah ibn Abdul-Muttalib (noin 546–570). Etunimi tulee sanoista Abd, joka tarkoittaa ”orjaa” tai ”palvelijaa”, ja Allah, joka viittaa jumalaan. Tämä osoittanee, että Allah-jumalalla oli keskeinen asema Mekassa jo esi-islamilaisena aika. Muhammedin isoisästä kerrotaan, että hän oli uhrata Abdullah-poikansa Hubalille.

Hubal lienee lyhenne sanasta Ha-Baal, joka on sama kuin Vanhassa Testamentissa mainittu Baal (esim. 1. Kun. 18:18–40; 2. Kun. 10:18–28). Se on suomeksi ”Herra" tai "Hallitsija”. Tutkijoiden mukaan Baal oli hedelmällisyyden jumala ja länsiseemiläisten kansojen ylijumala. Itäseemiläiset kansat käyttivät siitä nimeä Beel (Asbel). Foinikialaisten Baʿal Hammon on tunnistettu myös kuunjumalaksi. Vanhan Testamentin perusteella näyttää kuitenkin siltä, ettei Baal ollut kuunjumala ainakaan yksinomaisesti, vaan pikemminkin ylijumala.

• …epäjumalain papit … polttivat uhreja Baalille, auringolle, kuulle, eläinradan tähdille ja kaikelle taivaan joukolle. (2. Kun. 23:5.)

Allāhu ʾakbar -huuto (Takbir) tarkoittaa ”Allah on suurempi”. Alkujaan sillä tunnustettiin, että Allah on suurempi kuin muut jumalat, joita Arabian niemimaalla palvottiin. Muhammedin mukaan Allah ei kuitenkaan ollut ainoastaan muita suurempi, vaan ainoa jumala. Kun Muhammed vuonna 630 sai Mekan hallintaansa, hänen kerrotaan poistaneen Kaabasta – mustaa kiveä lukuun ottamatta – kaikki pakanajumalten kuvat – myös Hubalin patsaan.

Väittäessään, että Allah on sama kuin Mooseksen, Abrahamin, Daavidin ja Jeesuksen Jumala, koraaninkirjoittaja on kuitenkin ristiriidassa sen kanssa, mitä Raamattu Jumalasta ilmoittaa.

Palvotaanko islamissa kuunjumalaa?

Ensimmäisessä käskyssä Raamattu kieltää kaiken epäjumalanpalveluksen. Vanhassa Testamentissa Jumala varottaa israelilaisia jumalankuvan tekemisestä sekä taivaankappalten palvelemisesta (5. Moos. 4:15–19). Pakanakansat hän on hylännyt  näin tekemään, koska ne ovat kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa (Room. 1:25).

• Ottakaa siis itsestänne tarkka vaari - sillä te ette sinä päivänä, jona Herra puhui teille tulen keskeltä Hoorebilla, nähneet hänestä minkäänkaltaista muotoa - ettette menettele kelvottomasti ettekä tee itsellenne jumalankuvaa, ette minkään muotoista patsasta, ette miehen tai naisen kuvaa, ette maan päällä liikkuvan nelijalkaisen eläimen kuvaa, ette taivaan alla lentävän siivekkään linnun kuvaa, ette maassa matelevaisen kuvaa ettekä vesissä maan alla olevan kalan kuvaa; ja ettet, kun nostat silmäsi taivasta kohti ja katselet aurinkoa ja kuuta ja tähtiä, kaikkea taivaan joukkoa, anna vietellä itseäsi kumartamaan ja palvelemaan niitä, sillä Herra, sinun Jumalasi, on jakanut ne kaikille muille kansoille koko taivaan alla. (5. Moos. 4:15-19.)

Koraanikin kieltää paitsi Baalin avuksi huutamisen (37:125) myös Auringon ja Kuun kumartamisen (41:37). Islamissa on kuitenkin piirteitä, jotka voi nähdä jäänteinä edeltävältä ajalta.

Koraanin mukaan Aurinko ja Kuu ovat Allahin tunnusmerkkejä.

• Hänen tunnusmerkkejään ovat yö ja päivä, aurinko ja kuu. (Erottelemisen suura 41:37 kuuluu Mekassa ilmoitettujen suurain keskiryhmään.)

Muhammedin kokemalla ”ilmestysmatkalla” (Isra ja Miraj), jonka hän Koraanin mukaan teki yhden yön aikana Mekan moskeijasta ”Jerusalemin moskeijaan” (jota siellä ei todellisuudessa tuolloin ollut) ja ”seitsemään taivaaseen” noin vuonna 621, voitaneen myös nähdä yhteys Kuuta ja tähteä kuvaaviin tunnustusmerkkeihin.

• Kunnia olkoon Hänelle [Allahille], joka yön aikana kuljetti palvelijansa pyhitetystä moskeijasta toiseen, kaukaiseen [al-aksa] - jonka ympäristön olemme siunanneet - jotta hän saisi nähdä joitakin tunnusmerkeistämme. (Israelin lasten suura 17:1 suura voitaneen sijoittaa Mekan kauden keskiryhmään.)

Kuulla on islamissa merkittävä asema, sillä Muhammed vahvisti Kuun kiertoon perustuvan arabialaisen kalenterin. Se poikkeaa Auringon kiertoon perustavasta gregoriaanisesta ja sitä edeltäneestä juliaanisesta ajanlaskusta. Kuunsirppi, joka tunnetaan nimellä Hilal, määrittelee kuukausien alun ja lopun samoin kuin babylonialainen kalenteri muinoin.

• He tiedustelevat sinulta, Muhammed, uuden kuun merkitystä. Sano: Kuunvaiheet ovat määrätyt ihmisten ajanlaskua ja toivioretkiä varten. (Lehmän suura 2:189 suuran sisällöstä enin osa on ilmoitettu Medinassa vuosina 1 ja 2 Hedzran jälkeen.)

Myös Ramada-kuukauden aikainen päiväpaasto, joka öisin muuttuu lähes juhlinnaksi, lienee perua esi-islamilaiselta ajalta. Se saattaa viitata pyrkimykseen lepyttää tai lähestyä kuunjumalaa.

• Paastonaikana teidän on sallittu öisin olla vaimojenne luona; he ovat teidän verhonne, ja te olette heidän verhonsa. Jumala tietää, että te aikaisemmin kiusasitte itseänne pidättyväisyydellä; siksi on Hän säälinyt teitä, Hän on suvaitsevainen. Olkaa siis yhteydessä heidän kanssaan ja etsikää sitä, minkä Jumala on teille määrännyt; syökää ja juokaa aamuhämäriin asti, kunnes vaalea lanka selvästi erottuu mustasta. Mutta sitten noudattakaa tarkoin paastoa yön tuloon saakka älkääkä koskeko heihin, vaan omistautukaa hartaudenharjoituksille rukoushuoneissa. Nämä ovat Jumalan asettamat rajat; älkää siis sinä aikana koskeko heihin. (2:187.)

Ellei muslimi voi paastota, Koraanin mukaan on paaston korvaukseksi ravittava joitakin köyhiä, paastoamalla muslimi kuitenkin täyttää parhaiten Allahin tahdon (2:184).

Myös vannomiseen liittyvissä koraaninkohdissa on nähty jäänteitä esi-islamiselta ajalta.

• Vakuutan kuun ja valkenevan yön nimessä sekä aamun nimessä, kun sen valkeus sarastaa… (Viittaan Kiedotun suura 74:33-34 kuuluu kaikkein varhaisimpiin Mekassa ilmoitettuihin.)
• Vannon iltaruskon nimessä, yön nimessä ja sen, mitä yössä liikkuu, ja kuun nimessä, kun se täydeksi kasvaa. (Ratkeamisen suura 84:16-18 varhaismekkalainen suura.)
• Kautta auringon ja sen kirkkauden, kautta valonsa lainaavan kuun… (Auringon suura 91:1-2 kuuluu Mekassa ilmoitettujen suurain kaikkein varhaisimpaan ryhmään.)

Raamattu osoittaa, että vannominen tai vakuuttaminen jonkun kautta, tarkoittaa sen tunnustamista itseä mahtavammaksi, jonka kautta vannotaan tai vakuutetaan.

• Sillä ihmiset vannovat suurempansa kautta, ja vala on heille asian vahvistus ja tekee lopun kaikista vastaväitteistä. (Hepr. 6:16.)

Ovatko kuunsirppi ja tähti muinaisten pakanajumalten tunnusmerkkejä?

Tutkijat eivät ole yksimielisiä siitä, milloin kuunsirpistä ja tähdestä tuli islamin tunnus. Kerrotaan, ettei se ollut käytössä ainakaan vielä Umajadien arabidynastian aikana (661–750).

Legendan mukaan tunnus omaksuttiin vasta keskiajalla osmanivaltion myötä. Kerrotaan, että kun ottomaanit valloittivat Bysantin pääkaupungin Konstantinopolin vuonna 1453, he omivat kaupungin tunnuksen, joka oli kuunsirppi ja tähti. Se tuskin pitää paikkansa, koska merkki oli turkkilaisten käytössä jo sitä ennen.

Toisen teorian mukaan kuunsirppi ja tähti, joka symboloi Aurinkoa, olivat alkujaankin turkkilaista esi-islamilaista perua. Muinaiset turkkilaiset – joiden kerrotaan paimentolaisina vaeltaneen hevosillaan Siperiassa ja Keski-Aasiassa – harjoittivat shamanismia ja pitivät ylijumalanaan Tanria, joka oli ”Taivaan Jumala”. Tanrilla oli kuitenkin rinnallaan muita jumalia, kuten Kuu ja Aurinko.

Sotaisat turkkilaiset omaksuivat islamin vasta 900-luvulla ja lähtivät valloittamaan Lähi-itää. He toivat islamiin uskomuksia omasta kulttuuristaan. Kerrotaan, että Ottomaanien valtakunnan perustaja Osman (ʿUthmān) (1258–1324) näki unen, jossa kuunsirppi levittäytyi yli maanpiirin. Sen perusteella hän teki siitä dynastiansa tunnuksen.

Osmanien valtakunnan lipusta tunnus on kuitenkin vuosisatojen saatossa levinnyt islamin epäviralliseksi tunnukseksi. Sunnalaisuudessa vaikuttava kuvakielteisyyskään (ikonoklasmi) ei ole sitä estänyt. Osa muslimeista torjuu tunnuksen käytön kuitenkin edelleen jyrkästi.

Kuviona kuunsirpin katsotaan juontuvan muinaisesta Mesopotamiasta hedelmällisen puolikuun alueelta. Alue on saanut nimensä kuunsirppiä muistuttavasta muodostaan ja hyvistä viljelyolosuhteistaan. Siellä Kuun ja Auringon kuvat symboloivat ilmeisesti hallitsijan universaalia herruutta.

Myöhemmin tunnuskuvan aurinko on kutistunut tähdeksi kuunsirpin sisäpuolelle. Tähti viittaa joko Aurinkoon tai Venukseen, joka on Kuun jälkeen yötaivaan kirkkain kohde. Sitä kutsutaan myös ”aamu- ja iltatähdeksi” sekä ”kointähdeksi”. Kuu ja tähti kuvasivat vastaavia taivaankappaleita tai niiden jumalallisia personifikaatioita.

Kuunsirppi ja tähti tavataan myös muinaispersialaisessa zarathustralaisuudessa ja mitralaisuudessa. Niissä tähti symboloi Aurinkoa Kuun vastavoimana.

Kuuta ja Venusta personoivat jumalat

Mesopotamialaisessa uskonnossa esiintynyt kuunjumala oli nimeltään Sîn (Suen), joka sumeriksi oli Nanna eli ”Valaisija”. Ne olivat alkujaan eri jumaluuksia mutta alkoivat myöhemmin viitata samaan maskuliiniseen kuunjumalaan, mutta eri nimillä. Sîn on yleensä kuvattu vanhana parrakkaana miehenä, joka kantaa sirppiä ja ratsastaa siivekkäällä härällä. Häneen liitettiin myös luku 30, joka on lähes sama määrä kuin kuunkierron mukaisen kuukauden kesto päivinä.

Antiikin ajan kreikkalaisessa uskonnossa kuunjumalatar oli sen sijaan feminiininen Selene, joka oli noitien ja maagien suojelujumalatar. Seleneen samaistettiin myöhemmin Hekate ja Artemis.

Hekate oli yön, tienhaarojen, magian ja noituuden jumalatar, josta myöhemmin tuli kuunjumalatar. Kuunjumalattarena hänet kuvattiin yleensä kolmipäiseksi.

Artemis oli yötaivaan ja kuunjumalatar mutta myös metsästyksen jumalatar, jonka uskottiin edistävän hedelmällisyyttä ja varttuvaa elämää. Artemis vastasi roomalaisten uskonnossa Dianaa, joka oli metsästyksen, kuun, synnytyksen, naisten, villieläinten ja metsien jumalatar. Roomalaisilla erityinen kuunjumalatar oli kuitenkin Luna, joka on Kuu latinaksi.

Sumerilaisessa uskonnossa esiintynyt Inanna (Ninnanna) eli ”taivaan kuningatar” oli rakkauden, hedelmällisyyden ja sodan jumalatar. Toisinaan hänet esitetään Venus-planeetan Ninsianna-nimisenä personifikaationa. Inannan symbolina oli kahdeksansakarainen tähti. Inannaa vastasi mesopotamialaisilla Ištar, jonka symboleina olivat kahdeksansakarainen tähti ja leijona. Sakaroiden määrä kuitenkin vaihteli: myös kuusisakaraista tähteä käytettiin usein.

Taivaan kuningatar Inanna (eli Ištar) oli kuunjumala Sînin (Nannan) tytär. Tunnus, jossa on Sîniä symboloiva kuunsirppi ja Ištaria symboloiva viisisakarainen tähti, löytyy babylonialaisesta rajamerkistä kuningas Nebukadnessarin (noin 600-luvulla eKr.) ajalta.

Historiateoksessaan Herodotos (485–noin 420 eKr.) esittää yhteyden Babylonian Ištarin, assyrialaisten Mylitta-jumalattaren, foinikialaisten Astarten, arabien Al-ilatin, persialaisten Mithran ja kreikkalaisten Afroditen (Aphrodite) välille. Nabatealaisten tosin kerrotaan samastaneen al-Uzzan ja Afroditen. Astarte tunnetaan Vanhassa Testamentissa siidonilaisten jumalattarena, joka lienee ollut Baal-jumalan puoliso (Tuom. 2:13; 1. Kun. 11:5). Roomalaisten jumalissa heitä vastasi Venus, joka yhdistettiin rakkauteen ja kauneuteen.

”Tähtien jumalten kolminaisuuteen” kuului myös auringonjumala

Mesopotamialaisessa uskonnossa auringonjumala Shamash (Šamaš) – joka sumereilla oli Utu – oli oikeudenmukaisuuden jumala ja koko universumin hallitsija. Hänet kuvattiin istumassa valtaistuimella, kädessään oikeuden ja oikeudenmukaisuuden symbolit, sauva ja sormus. Shamashin kuvissa on usein myös ympyrä tai kiekko symboloimassa Aurinkoa.

Auringonjumala Shamash oli kuunjumala Sînin poika. Yhdessä Venusta personoivan Ištar-jumalattaren kanssa ne muodostivat ”tähtien jumalten kolminaisuuden”.

Kreikkalaisessa jumalgalleriassa Auringon henkilöitymä oli Helios, johon myöhemmin samastettiin valon jumala Apollon (Aplu). Apollon liitettiin aurinkokulttiin hellenistisellä ajalla. Vastine roomalaisessa jumalgalleriassa oli Sol, joka on aurinko latinaksi.

Sol (Ausel) yhdistettiin myöhemmin Janukseen. Janus kuvattiin – kuten tunnettua – kaksikasvoisena. Alkujaan toinen kasvo oli parraton ja toinen parrakas, mahdollisesti symboloimassa Kuuta ja Aurinkoa.

Myöhäishellenistisellä tai varhaisroomalaisille kaudella kuunsirppi ja tähti -motiivia tavataan myös Bysantissa, jonka perustamisesta asti kerrotaan harjoitetun kuunjumalatar Hekaten kulttia. Myöhemmin vahvistui Artemis, jota kuunsirppi symboloi.

Jos esitetyt tiedot pitävät paikkansa, näyttää siltä, etteivät kuunsirppi ja tähti päätyneet islamin tunnuksiksi suoraan Arabian niemimaalta, vaan turkkilaisten kautta Siperiasta ja Keski-Aasiasta tai Bysantista.

Sikäli kuin islamin symbolissa oleva tähti on alkujaan viitannut Venukseen, löytyykö islamilaisesta kulttuurista jotain pyöreää tai kiekkomaista, mikä voisi viitata Aurinkoon?

Lopuksi

En väitä, että muslimit palvoisivat Kuuta tai kuunjumalaa. Monijumalaisessa Mekassa kuitenkin palvottiin Muhammedin aikana Kuuta tai kuunjumalaa ylijumalana, jota ilmeisesti kutsuttiin Allahiksi ja Hubaliksi. Islamissa näyttää kuitenkin olevan jäänteitä tästä vaikka sekä Kuun ja Auringon kumartaminen että Baalin avuksi huutaminen Koraanissa muuten kielletään.

Islamin tunnuksena nykyisin pidetty kuunsirppi ja tähti symboloivat muinaisessa Mesopotamiassa niitä personoivia jumalia. Niiden on myös väitetty olleen Siperiasta ja Keski-Aasiasta lähtöisin olevien muinaisten turkkilaisten käytössä. Islamiin ne eivät ilmeisesti ole kuitenkaan tulleet Muhammedin aikana suoraan Arabiasta vaan tavalla tai toisella osmanivaltion kautta vasta keskiajalla.   

Petteri Hiienkoski

 

Lähteitä ja lisätietoja

Kirkkoraamattu. Vuoden 1933/1938 kirkolliskokouksen käyttöön ottama suomennos.

Koraani suomeksi. Kustantaja Z. I. Ahsen Böre. Hämeen Kirjapaino Oy Tampere 1942.

Origin of the Star and Crescent! Ascertainthetruth.com. Published: 08 July 2016.

Ba’al, Hubal, and Allah. A Rebuttal to the Islamic Awareness Article Entitled “Is Hubal the Same as Allah?” by M.S.M. Saifullah and ‘Abdallah David. By Timothy W. Dunkin.

Is Hubal The Same As Allah? Islamic Awareness. First Composed: 24th April 2006. Last Modified: 20th January 2008.

Reply To Robert Morey's Moon-God Allah Myth: A Look At The Archaeological Evidence. Islamic Awareness. First Composed: 13th April 2006. Last Modified: 15th September 2007.

Answering Islam and the "Allah is a pre-islamic moon-god" hypothesis. In May/June 2006, Islamic Awareness published a rebuttal to Dr. Robert Morey's hypothesis that Allah is the pre-islamic moon-god. Jochen Katz.
Answering Islam. 2 November 2006.

Whether Moon-gods Were The High-gods In South Arabian Religions by Yoel Natan. Answering Islam. October 2006.

Hubal and Allah Revisited. Addressing one Muslim Polemicist’s Denials. Sam Shamoun. Answering Islam.

Revisiting the Identity of the pre-Islamic Allah at Mecca Pt. 1. Sam Shamoun. Answering Islam.

Did the Meccans Worship Yahweh God? Revisiting the Issue of the Ishmaelites and the worship of the true God. Sam Shamoun. Answering Islam.

Is the Quran An Implicit Endorsement and Continuation of Arab Paganism? Sam Shamoun. Answering Islam.

The Plain Truth About Islam. By Peter Salemi. British-Israel.ca.