Islamin historiallisista juurista keskustellaan vilkaasti muslimitutkijoiden sekä sekulaarien, kristittyjen ja juutalaisten tutkijoiden kesken.
Melko yleisen käsityksen mukaan Allah on arabiankielessä lyhenne artikkelista al ja sanasta ilah, joka tarkoittaa ”jumalaa” (al-ilah). Sitä käytetään kuitenkin erisnimenä islamin jumalasta. Arabiankielessä Allah voi tarkoittaa myös Raamatun Jumalaa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että Koraanin Allah olisi sama kuin Raamatun Jumala.
Lähi-idän kulttuurien tutkimus on laajentanut käsitystä esi-islamilaisen ajan uskonnollisesta kehitystä ja tilanteesta Arabian niemimaalla islamin syntyajankohtana sekä Allah-jumalan alkuperästä.
Viime kädessä islamin Allah on kuitenkin tunnettavissa Koraanista (16:89) samaan tapaan kuin kristinuskon Jumala ainoastaan Raamatusta. Historiallisiin tietoihin on suhtauduttava sillä varauksella kuin historiantutkimukseen yleensäkin.
Oliko Allah alkujaan kuunjumala Hubal?
Esi-islamilaisella ajalla Allah ei tarkoittanut samaa kuin Raamatun Jahveh (JHWH) tai Elohim ja ʾĒl (Il), joka on Jumala hepreaksi. Sanana se tosin lienee samaa sukua jälkimmäisen kanssa.
Eräiden tutkijoiden mukaan arabit kutsuivat Allahiksi kuunjumalaa. Al-Lāt (Al-ilat) (feminiinimuoto ”jumalasta”) oli auringonjumalatar ja al-‘Uzzá tarkoitti Venusta personoivaa jumalaa tai -jumalatarta.
Toiset ovat edellisen ”kolminaisuuden” sijasta sitä mieltä, että Allahilla oli kolme "tytärtä", joihin mainittujen kahden lisäksi kuului Manāt. Päätelmä saa tukea Koraanin niin sanotuista saatanallisista säkeistä, joissa Allahin rinnalle kelpuutetaan kolme jumalatarta: Al-Lāt, al-‘Uzzá ja Manāt. Myöhemmin Muhammedin (570–632) kerrotaan saaneen korjaavan ilmoituksen, jonka mukaan jakeet ovat saatanan työtä.
Kaikilla kolmella tiedetään olleen erilliset pyhäköt Mekassa. Elleivät saatanallisissa säkeissä mainitut al-Lat ja al-‘Uzzá ja Manāt olleet ”jaloimpia nimiä”, joilla Allahia oli määrä rukoilla, mitkä niitä olivat?
Allahia ilmeisesti pidettiin monijumalaisen Mekan ylijumalana, jota Kaaban (Ka’bah) temppelissä palvottiin. Kaabassa arvioidaan tuolloin olleen jopa 360 epäjumalankuvaa. Kaaba on rakennuksen sijasta alkujaan saattanut tarkoittaa siellä säilytettyä mustaa kiveä, jota myös muslimit käyvät suutelemassa. Kivi lienee pala meteoriittia, jonka mekkalaiset ilmeisesti uskoivat olevan peräisin Kuusta.
Tutkijoiden mukaan Allah oli sama kuin Hubal. Toisten mielestä Hubal olisi ollut Allahin kilpailija ylijumalana ja kuunjumalana. Esi-islamilaisella ajalla Mekkaa ja Kaabaa hallitseva Quraish-heimo – johon myös Muhammed kuului – palvoi ylijumalana Hubalia, jota kutsuttiin ”Kaaban Herraksi”. Rakennuksen katolla kerrotaan olleen Hubalin tunnuskuva noin 400 vuotta ennen Muhammedia.
Muhammedin isä oli nimeltään Abdullah ibn Abdul-Muttalib (noin 546–570). Etunimi tulee sanoista Abd, joka tarkoittaa ”orjaa” tai ”palvelijaa”, ja Allah, joka viittaa jumalaan. Tämä osoittanee, että Allah-jumalalla oli keskeinen asema Mekassa jo esi-islamilaisena aika. Muhammedin isoisästä kerrotaan, että hän oli uhrata Abdullah-poikansa Hubalille.
Hubal lienee lyhenne sanasta Ha-Baal, joka on sama kuin Vanhassa Testamentissa mainittu Baal (esim. 1. Kun. 18:18–40; 2. Kun. 10:18–28). Se on suomeksi ”Herra" tai "Hallitsija”. Tutkijoiden mukaan Baal oli hedelmällisyyden jumala ja länsiseemiläisten kansojen ylijumala. Itäseemiläiset kansat käyttivät siitä nimeä Beel (Asbel). Foinikialaisten Baʿal Hammon on tunnistettu myös kuunjumalaksi. Vanhan Testamentin perusteella näyttää kuitenkin siltä, ettei Baal ollut kuunjumala ainakaan yksinomaisesti, vaan pikemminkin ylijumala.
Allāhu ʾakbar -huuto (Takbir) tarkoittaa ”Allah on suurempi”. Alkujaan sillä tunnustettiin, että Allah on suurempi kuin muut jumalat, joita Arabian niemimaalla palvottiin. Muhammedin mukaan Allah ei kuitenkaan ollut ainoastaan muita suurempi, vaan ainoa jumala. Kun Muhammed vuonna 630 sai Mekan hallintaansa, hänen kerrotaan poistaneen Kaabasta – mustaa kiveä lukuun ottamatta – kaikki pakanajumalten kuvat – myös Hubalin patsaan.
Väittäessään, että Allah on sama kuin Mooseksen, Abrahamin, Daavidin ja Jeesuksen Jumala, koraaninkirjoittaja on kuitenkin ristiriidassa sen kanssa, mitä Raamattu Jumalasta ilmoittaa.
Palvotaanko islamissa kuunjumalaa?
Ensimmäisessä käskyssä Raamattu kieltää kaiken epäjumalanpalveluksen. Vanhassa Testamentissa Jumala varottaa israelilaisia jumalankuvan tekemisestä sekä taivaankappalten palvelemisesta (5. Moos. 4:15–19). Pakanakansat hän on hylännyt näin tekemään, koska ne ovat kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa (Room. 1:25).
Koraanikin kieltää paitsi Baalin avuksi huutamisen (37:125) myös Auringon ja Kuun kumartamisen (41:37). Islamissa on kuitenkin piirteitä, jotka voi nähdä jäänteinä edeltävältä ajalta.
Koraanin mukaan Aurinko ja Kuu ovat Allahin tunnusmerkkejä.
Muhammedin kokemalla ”ilmestysmatkalla” (Isra ja Miraj), jonka hän Koraanin mukaan teki yhden yön aikana Mekan moskeijasta ”Jerusalemin moskeijaan” (jota siellä ei todellisuudessa tuolloin ollut) ja ”seitsemään taivaaseen” noin vuonna 621, voitaneen myös nähdä yhteys Kuuta ja tähteä kuvaaviin tunnustusmerkkeihin.
Kuulla on islamissa merkittävä asema, sillä Muhammed vahvisti Kuun kiertoon perustuvan arabialaisen kalenterin. Se poikkeaa Auringon kiertoon perustavasta gregoriaanisesta ja sitä edeltäneestä juliaanisesta ajanlaskusta. Kuunsirppi, joka tunnetaan nimellä Hilal, määrittelee kuukausien alun ja lopun samoin kuin babylonialainen kalenteri muinoin.
Myös Ramada-kuukauden aikainen päiväpaasto, joka öisin muuttuu lähes juhlinnaksi, lienee perua esi-islamilaiselta ajalta. Se saattaa viitata pyrkimykseen lepyttää tai lähestyä kuunjumalaa.
Ellei muslimi voi paastota, Koraanin mukaan on paaston korvaukseksi ravittava joitakin köyhiä, paastoamalla muslimi kuitenkin täyttää parhaiten Allahin tahdon (2:184).
Myös vannomiseen liittyvissä koraaninkohdissa on nähty jäänteitä esi-islamiselta ajalta.
Raamattu osoittaa, että vannominen tai vakuuttaminen jonkun kautta, tarkoittaa sen tunnustamista itseä mahtavammaksi, jonka kautta vannotaan tai vakuutetaan.
Ovatko kuunsirppi ja tähti muinaisten pakanajumalten tunnusmerkkejä?
Tutkijat eivät ole yksimielisiä siitä, milloin kuunsirpistä ja tähdestä tuli islamin tunnus. Kerrotaan, ettei se ollut käytössä ainakaan vielä Umajadien arabidynastian aikana (661–750).
Legendan mukaan tunnus omaksuttiin vasta keskiajalla osmanivaltion myötä. Kerrotaan, että kun ottomaanit valloittivat Bysantin pääkaupungin Konstantinopolin vuonna 1453, he omivat kaupungin tunnuksen, joka oli kuunsirppi ja tähti. Se tuskin pitää paikkansa, koska merkki oli turkkilaisten käytössä jo sitä ennen.
Toisen teorian mukaan kuunsirppi ja tähti, joka symboloi Aurinkoa, olivat alkujaankin turkkilaista esi-islamilaista perua. Muinaiset turkkilaiset – joiden kerrotaan paimentolaisina vaeltaneen hevosillaan Siperiassa ja Keski-Aasiassa – harjoittivat shamanismia ja pitivät ylijumalanaan Tanria, joka oli ”Taivaan Jumala”. Tanrilla oli kuitenkin rinnallaan muita jumalia, kuten Kuu ja Aurinko.
Sotaisat turkkilaiset omaksuivat islamin vasta 900-luvulla ja lähtivät valloittamaan Lähi-itää. He toivat islamiin uskomuksia omasta kulttuuristaan. Kerrotaan, että Ottomaanien valtakunnan perustaja Osman (ʿUthmān) (1258–1324) näki unen, jossa kuunsirppi levittäytyi yli maanpiirin. Sen perusteella hän teki siitä dynastiansa tunnuksen.
Osmanien valtakunnan lipusta tunnus on kuitenkin vuosisatojen saatossa levinnyt islamin epäviralliseksi tunnukseksi. Sunnalaisuudessa vaikuttava kuvakielteisyyskään (ikonoklasmi) ei ole sitä estänyt. Osa muslimeista torjuu tunnuksen käytön kuitenkin edelleen jyrkästi.
Kuviona kuunsirpin katsotaan juontuvan muinaisesta Mesopotamiasta hedelmällisen puolikuun alueelta. Alue on saanut nimensä kuunsirppiä muistuttavasta muodostaan ja hyvistä viljelyolosuhteistaan. Siellä Kuun ja Auringon kuvat symboloivat ilmeisesti hallitsijan universaalia herruutta.
Myöhemmin tunnuskuvan aurinko on kutistunut tähdeksi kuunsirpin sisäpuolelle. Tähti viittaa joko Aurinkoon tai Venukseen, joka on Kuun jälkeen yötaivaan kirkkain kohde. Sitä kutsutaan myös ”aamu- ja iltatähdeksi” sekä ”kointähdeksi”. Kuu ja tähti kuvasivat vastaavia taivaankappaleita tai niiden jumalallisia personifikaatioita.
Kuunsirppi ja tähti tavataan myös muinaispersialaisessa zarathustralaisuudessa ja mitralaisuudessa. Niissä tähti symboloi Aurinkoa Kuun vastavoimana.
Kuuta ja Venusta personoivat jumalat
Mesopotamialaisessa uskonnossa esiintynyt kuunjumala oli nimeltään Sîn (Suen), joka sumeriksi oli Nanna eli ”Valaisija”. Ne olivat alkujaan eri jumaluuksia mutta alkoivat myöhemmin viitata samaan maskuliiniseen kuunjumalaan, mutta eri nimillä. Sîn on yleensä kuvattu vanhana parrakkaana miehenä, joka kantaa sirppiä ja ratsastaa siivekkäällä härällä. Häneen liitettiin myös luku 30, joka on lähes sama määrä kuin kuunkierron mukaisen kuukauden kesto päivinä.
Antiikin ajan kreikkalaisessa uskonnossa kuunjumalatar oli sen sijaan feminiininen Selene, joka oli noitien ja maagien suojelujumalatar. Seleneen samaistettiin myöhemmin Hekate ja Artemis.
Hekate oli yön, tienhaarojen, magian ja noituuden jumalatar, josta myöhemmin tuli kuunjumalatar. Kuunjumalattarena hänet kuvattiin yleensä kolmipäiseksi.
Artemis oli yötaivaan ja kuunjumalatar mutta myös metsästyksen jumalatar, jonka uskottiin edistävän hedelmällisyyttä ja varttuvaa elämää. Artemis vastasi roomalaisten uskonnossa Dianaa, joka oli metsästyksen, kuun, synnytyksen, naisten, villieläinten ja metsien jumalatar. Roomalaisilla erityinen kuunjumalatar oli kuitenkin Luna, joka on Kuu latinaksi.
Sumerilaisessa uskonnossa esiintynyt Inanna (Ninnanna) eli ”taivaan kuningatar” oli rakkauden, hedelmällisyyden ja sodan jumalatar. Toisinaan hänet esitetään Venus-planeetan Ninsianna-nimisenä personifikaationa. Inannan symbolina oli kahdeksansakarainen tähti. Inannaa vastasi mesopotamialaisilla Ištar, jonka symboleina olivat kahdeksansakarainen tähti ja leijona. Sakaroiden määrä kuitenkin vaihteli: myös kuusisakaraista tähteä käytettiin usein.
Taivaan kuningatar Inanna (eli Ištar) oli kuunjumala Sînin (Nannan) tytär. Tunnus, jossa on Sîniä symboloiva kuunsirppi ja Ištaria symboloiva viisisakarainen tähti, löytyy babylonialaisesta rajamerkistä kuningas Nebukadnessarin (noin 600-luvulla eKr.) ajalta.
Historiateoksessaan Herodotos (485–noin 420 eKr.) esittää yhteyden Babylonian Ištarin, assyrialaisten Mylitta-jumalattaren, foinikialaisten Astarten, arabien Al-ilatin, persialaisten Mithran ja kreikkalaisten Afroditen (Aphrodite) välille. Nabatealaisten tosin kerrotaan samastaneen al-Uzzan ja Afroditen. Astarte tunnetaan Vanhassa Testamentissa siidonilaisten jumalattarena, joka lienee ollut Baal-jumalan puoliso (Tuom. 2:13; 1. Kun. 11:5). Roomalaisten jumalissa heitä vastasi Venus, joka yhdistettiin rakkauteen ja kauneuteen.
”Tähtien jumalten kolminaisuuteen” kuului myös auringonjumala
Mesopotamialaisessa uskonnossa auringonjumala Shamash (Šamaš) – joka sumereilla oli Utu – oli oikeudenmukaisuuden jumala ja koko universumin hallitsija. Hänet kuvattiin istumassa valtaistuimella, kädessään oikeuden ja oikeudenmukaisuuden symbolit, sauva ja sormus. Shamashin kuvissa on usein myös ympyrä tai kiekko symboloimassa Aurinkoa.
Auringonjumala Shamash oli kuunjumala Sînin poika. Yhdessä Venusta personoivan Ištar-jumalattaren kanssa ne muodostivat ”tähtien jumalten kolminaisuuden”.
Kreikkalaisessa jumalgalleriassa Auringon henkilöitymä oli Helios, johon myöhemmin samastettiin valon jumala Apollon (Aplu). Apollon liitettiin aurinkokulttiin hellenistisellä ajalla. Vastine roomalaisessa jumalgalleriassa oli Sol, joka on aurinko latinaksi.
Sol (Ausel) yhdistettiin myöhemmin Janukseen. Janus kuvattiin – kuten tunnettua – kaksikasvoisena. Alkujaan toinen kasvo oli parraton ja toinen parrakas, mahdollisesti symboloimassa Kuuta ja Aurinkoa.
Myöhäishellenistisellä tai varhaisroomalaisille kaudella kuunsirppi ja tähti -motiivia tavataan myös Bysantissa, jonka perustamisesta asti kerrotaan harjoitetun kuunjumalatar Hekaten kulttia. Myöhemmin vahvistui Artemis, jota kuunsirppi symboloi.
Jos esitetyt tiedot pitävät paikkansa, näyttää siltä, etteivät kuunsirppi ja tähti päätyneet islamin tunnuksiksi suoraan Arabian niemimaalta, vaan turkkilaisten kautta Siperiasta ja Keski-Aasiasta tai Bysantista.
Sikäli kuin islamin symbolissa oleva tähti on alkujaan viitannut Venukseen, löytyykö islamilaisesta kulttuurista jotain pyöreää tai kiekkomaista, mikä voisi viitata Aurinkoon?
Lopuksi
En väitä, että muslimit palvoisivat Kuuta tai kuunjumalaa. Monijumalaisessa Mekassa kuitenkin palvottiin Muhammedin aikana Kuuta tai kuunjumalaa ylijumalana, jota ilmeisesti kutsuttiin Allahiksi ja Hubaliksi. Islamissa näyttää kuitenkin olevan jäänteitä tästä vaikka sekä Kuun ja Auringon kumartaminen että Baalin avuksi huutaminen Koraanissa muuten kielletään.
Islamin tunnuksena nykyisin pidetty kuunsirppi ja tähti symboloivat muinaisessa Mesopotamiassa niitä personoivia jumalia. Niiden on myös väitetty olleen Siperiasta ja Keski-Aasiasta lähtöisin olevien muinaisten turkkilaisten käytössä. Islamiin ne eivät ilmeisesti ole kuitenkaan tulleet Muhammedin aikana suoraan Arabiasta vaan tavalla tai toisella osmanivaltion kautta vasta keskiajalla.
Petteri Hiienkoski
Lähteitä ja lisätietoja
Kirkkoraamattu. Vuoden 1933/1938 kirkolliskokouksen käyttöön ottama suomennos.
Koraani suomeksi. Kustantaja Z. I. Ahsen Böre. Hämeen Kirjapaino Oy Tampere 1942.
Origin of the Star and Crescent! Ascertainthetruth.com. Published: 08 July 2016.
Hubal and Allah Revisited. Addressing one Muslim Polemicist’s Denials. Sam Shamoun. Answering Islam.
Revisiting the Identity of the pre-Islamic Allah at Mecca Pt. 1. Sam Shamoun. Answering Islam.
The Plain Truth About Islam. By Peter Salemi. British-Israel.ca.
Elokuva- ja tv-ilmaisun ja käsikirjoittamisen vastuuopettaja. VTM, TaK. Lastentarhanopettajavaimon aviomies ja neljän koululaisen isä. Toiminut aiemmin muun muassa vapaana toimittajana ja Ulkopoliittisen instituutin tutkijana. "Sydän taivaassa, jalat tukevasti maassa".
Tp-Utva historian polttopisteessä
to 03.10.2024 15:30Keskuspankit ja tullit keskiössä
ma 05.05.2025 10:37Yle teki diasarjan, mutta miksi niin moni seikka unohtui?
to 13.05.2021 20:23Ydinvoimaa, talouskasvua ja teollisia työpaikkoja
ti 28.03.2023 20:22Sähköistävä klikinvastainen uutinen
su 07.01.2024 18:08Uhraavatko globalistit seuraavaksi Suomen?
su 12.01.2025 00:48Mistä on pienet getot tehty?
ma 27.08.2018 23:18Jolla on korvat, se kuulkoon
ke 23.08.2023 20:50Vallankaappaus
ke 14.06.2017 09:13Espoossa torjutaan segregaatiota - 25% vieraskielisiä
to 03.04.2025 19:38Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa
ke 17.01.2018 08:44Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan
ke 29.05.2019 09:00Punavihreä hallitus komentaa! Maakuoppaan mars!
la 25.02.2023 13:58Suvaitsevaisuuden kirjavat käsitteet
su 13.09.2020 23:07Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä
pe 08.02.2019 13:23Avoin kirje Helsingin Sanomien toimittajalle Heli Saavalaiselle - Osa 2 Corrigendum
pe 16.05.2025 17:52Kultamunat ovat kuoriutuneet - Pisa-tutkimus paljastaa
ti 01.10.2024 14:12Onko sukupuoli-identiteetti-ideologiasta tullut uusi valtionuskonto?
to 24.04.2025 11:23Käännytyslaki ratkaisevassa vaiheessa
pe 28.06.2024 10:23Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin
ti 12.06.2018 11:53Rikkaat rikastuvat ja köyhät kituuttavat
ti 18.08.2020 10:15Auta avun tarpeessa
to 19.03.2020 07:33Olisinko yrittäjä, enkä palkansaaja
su 25.10.2020 22:57Häpeänsä kullakin
ke 19.07.2023 21:26Odotellaan vuotta 2023
la 14.08.2021 23:44