Blogi: Petteri Hiienkoski, su 03.02.2019 02:01

Saatanallisista säkeistä Muhammed-pilakuviin eli mitä tapahtui sananvapaudelle?

Salman Rushdie esitti brittien yleisradioyhtiö BBC:n haastattelussa syyskuussa 2012 hätkähdyttävän lausunnon. Sen mukaan hänen neljättä romaaniaan tuskin enää nykyään julkaistaisiin. Se oli kiusallinen väite, josta valtaeliitti epäilemättä olisi halunnut vaieta.

Muutoksen, johon kirjailija viittasi, voi osoittaa vertaamalla sitä, miten suhtauduttiin Saatanallisten säkeiden julkaisemiseen syyskuussa 1988 ja miten taas Muhammed-pilapiirrosten julkaisemiseen syyskuussa 2005. Tapahtumia ei aiemmin ole nähty osana laajempaa yhteyttä siihen, miten islam vaikuttaa länsimaiseen demokratiaan.

Huolimatta siitä, että tapausten välillä on eroja, molemmat aiheuttivat samantyyppisiä reaktioita muslimiaktivisteissa. Suhtautumisessa sananvapauteen oli länsimaissa kuitenkin tapahtunut selvä muutos. Se ei ole selitettävissä ainoastaan tapausten yksityiskohtiin liittyvillä eroilla.

"Saatanallisten säkeiden" julkaiseminen syyskuussa 1988

Brittiläistynyt Rushdie – joka vietti lapsuutensa Intian muslimiväestön asuttamassa Kashmirissa ja asui Britanniassa vietettyjen opiskeluvuosiensa jälkeen Pakistanissa – sai neljännen romaaninsa julkaisemisesta vyöryn tappouhkauksia. Tunnetuin niistä oli Iranin korkeimman johtajan ajatollah Khomeinin 1989 langettama fatwā, joka vaati hänelle kuolemantuomiota.

Mustafa Mahmoud Mazeh teki elokuussa 1989 epäonnistuneen murhayrityksen Rushdieta vastaan Lontoossa. Kirjepommi räjähti ennenaikaisesti ja tappoi Mazehin. Libanonissa toimiva Islamilainen mujahidin-järjestö ilmoitti, että hän kuoli valmistellessaan hyökkäystä "luopio Rushdieta vastaan".

Teheranilaisella hautausmaalla on Mazehille omistettu pyhäkkö: "Ensimmäinen marttyyri, joka kuoli tehtävässään Salman Rushdien tappamiseksi." Iranilaissäätiön tarjoamaa "verirahaa" tämän murhasta on vuosien mittaan kasvatettu: sen kerrottiin 2012 nousseen jo 3,3 miljoonaan dollariin.

Rushdien kirja kiellettiin monissa maissa, joissa lähes kaikissa oli suuri muslimiyhteisö. Kirjan julkaiseminen ja fatwā herättivät väkivaltaisuuksia ympäri maailmaa, jopa kirjakauppoihin iskettiin palopommeilla. Rushdien kirjan kopioita poltettiin.

Moni, joka osallistui kirjan kääntämiseen tai julkaisemiseen, joutui hyökkäysten kohteiksi: ihmisiä loukkaantui vakavasti, jopa kuoli. Useampi kuoli mellakoissa. Rushdielta estettiin pääsy muun muassa Pakistaniin, jossa hänen äitinsä elää edelleen.

Kun länsimaat puolustivat sananvapautta

Tapaus herätti länsimaissa vastalauseiden myrskyn. Kritiikki ei kohdistunut Rushdieta vastaan kuten nykyään saattaisi kuvitella. Protestit suunnattiin lähes yksinomaan niihin, jotka uhkasivat hänen koskemattomuuttaan.

Länsimaat puolustivat yhtenäisesti sananvapautta kuten kylmän sodan aikana. Monet muslimiyhteisöt lännessä sanoutuivat ainakin muodollisesti irti tappokäskystä, vaikka paheksuivat Rushdien teosta.

Brittipääministeri Margaret Thatcher (kons.) katsoi maansa velvollisuudeksi taata Rushdien turvallisuuden ja määräsi tälle ympärivuorokautisen suojelun. Silloiset EU-maat vetivät yksissä tuumin suurlähettiläänsä Teheranista. Britannia ja Iran katkaisivat diplomaattisuhteensa. Brittihallitus ilmoitti karkottavansa maasta 20-30 iranilaista.

Suomen ulkoministeri Pertti Paasio (sd.) esitti Iranin Helsingin suurlähettiläälle virallisen vastalauseen Rushdielle langetetun tuomion takia. Länsimaisesta näkökulmasta elettä pidettiin lievänä. Suomettuneisuuden henki vaikutti edelleen.

WSOY ilmoitti julkaisevansa Saatanalliset säkeet suomeksi.

Muhammed-pilakuvien julkaiseminen syyskuussa 2005

Alle 20 vuotta myöhemmin Tanskan suurin päivälehti Jyllands-Posten julkaisi kaksitoista Muhammedia esittävää pilapiirrosta. Tavoitteena oli julkisen keskustelun kautta selvittää, oliko sananvapaus kaventunut maahan muuttaneiden muslimien takia. Heidän määränsä oli noin 270 000 mikä oli noin 5 % väestöstä.

Useat muslimit Tanskassa ja muualla ilmaisivat suuttumuksensa. Erityisen loukkaavaksi väitettiin kuvaa, jossa Muhammedilla on turbaanissaan pommi. Se yhdisti islamin suoraan terrorismiin. Tämä oli juuri se "tabu", jota länsimaiden poliitikot olivat syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen yrittäneet kieltää.

Yhdentoista muslimimaan suurlähettiläät allekirjoittivat Tanskassa asuvien imaamien pyynnöstä maan pääministerille osoitetun kirjeen, jossa he vaativat tapaamista. Pääministeri Anders Fogh Rasmussen (lib.) ei suostunut tähän vedoten siihen, että maan demokratia perustuu ilmaisunvapauteen eikä hallitus voi puuttua lehdistön toimintaan.

Islamilaisten maiden yhteistyöjärjestö (OIC) ja Arabiliitto lähettivat Rasmussenille kirjeen, jossa ne ilmaisivat huolensa pilakuvista sekä loukkauksista, joihin tanskalaispoliitikkojen väitettiin syyllistyneen. Koska Tanskan hallitus ei ryhtynyt toivottuihin toimenpiteisiin Egyptin ulkoministeri valitti asiasta OIC:n ja Arabiliiton pääsihteerien kanssa Ety-järjestölle, OECD:lle ja EU:n ulkopoliittiselle koordinaattorille.

Tanskan muslimiaktivistit eivät tyytyneet tähän vaan matkustivat Lähi-idän maihin etsimään lisätukea. Ryhmä maahan muuttaneita imaameja, jotka esiintyivät todellisuutta laajemman muslimijoukon edustajana, esitteli siellä myös kolmea alatyylistä pilakuvaa, joita ei ollut Jyllands-Postenissa julkaistu. Johtajana esiintynyt imaami perusteli väärien piirrosten käyttöä sillä, että ne havainnollistivat kuinka vihamielisesti Tanskassa suhtauduttiin muslimeihin.

Tanskalaisimaamit jatkoivat vihan lietsontaa. He kertoivat muslimien huonosta kohtelusta ja antoivat ymmärtää, että Jyllands-Posten olisi maan hallituksen ohjauksessa. Heidän onnistui levittää harhaanjohtavia väitteitään Mekassa joulukuussa 2005 järjestetyssä Islamilaisten maiden (OIC) huippukokouksessa.

Kokous tuomitsi pilakuvat Muhammedin häpäisemisenä ja hyökkäsi sitä vastaan, että "ilmaisunvapautta käytetään tekosyynä uskontojen herjaamiseen". Lisäksi vaadittiin, että YK hyväksyy sitovan päätöslauselman, jolla kielletään uskonnollisten vakaumusten halveksunta ja määrätään rangaistuksista kieltoa rikkoville valtioille tai instituutioille.

Huippukokousuutisoinnin kautta tapaus sai ennennäkemätöntä julkisuutta. Ympäri maailmaa järjestettiin mielenosoituksia, joista monet kääntyvät väkivaltaisiksi. Kaikkiaan ainakin 200 ihmisen arvioidaan kuolleen. Laajoja protesteja nähtiin monissa muslimimaissa ja lähes kaikissa maissa, joissa oli merkittävä muslimivähemmistö.

Eräät muslimimaat vetivät diplomaattejaan Tanskasta. Tanskalaisten ja norjalaisten henkeä uhkailtiin. Ajoittain väitettiin ruotsalaistenkin olevan vaarassa. Tanskan ja Norjan lippuja poltettiin mielenosoituksissa muslimimaissa. Palestiinalaisalueella poltettiin myös pääministerin Rasmussenin kuvia. Tanskalaisia ja norjalaisia vaadittiin lähtemään palestiinalaisalueilta ja heistä Gazassa työskennelleet karkotettiin.

Tappouhkauksia kohdistettiin lehtien toimituksiin ja pilapiirtäjiin, joiden oli piilouduttava henkensä edestä. Jyllands-Postenin toimitus jouduttiin evakuoimaan pommiuhan takia. Myös erään hollantilaislehden toimitusta uhattiin pommilla. Islamilainen mujahediini-armeija kiihotti muslimeja terrori-iskuihin Tanskassa ja Norjassa.

Useita länsimaiden lähetystöjä vastaan hyökättiin. Damaskoksessa mielenosoittajat polttivat Tanskan suurlähetystön. Väkijoukko yritti käydä myös Norjan ja Ranskan suurlähetystöjä vastaan, mutta Syyrian poliisi esti tämän. Tästä alkoi Tanskan ulkomaan edustustojen sulkeminen eräissä muslimimaissa.

Al-Aksan marttyyrien prikaatit vaati anteeksipyyntöä EU-mailta, joissa pilapiirroksia oli julkaistu. Määräajan jälkeen Nablusissa kidnapattiin saksalaismies, joka lyhyen ajan kuluttua vapautettiin. Eräs taliban-komentajana toiminut mullah lupasi 100 kiloa kultaa pilapiirtäjän murhaamisesta. Norjalaisen, tanskalaisen tai saksalaisen sotilaan surmaamisesta hän lupasi viisi kiloa kultaa.

Väkijoukko tunkeutui Afganistanissa palvelevien NATO:n rauhanturvajoukkojen leiriin. Mielenosoittajien joukosta ammuttiin rynnäkkökiväärillä ja heiteltiin käsikranaatteja. Kaksi norjalaissotilasta loukkaantui. Paikallinen poliisi ampui kolme mellakoitsijaa.

Saudi-Arabiassa, Kuwaitissa ja Keski-Aasian muslimimaissa järjestettiin laajoja tanskalaistuotteiden boikotteja. Suomen islamilaisen yhdyskunnan imaami ilmoitti, että myös Suomessa asuvat muslimit boikotoivat tanskalaistuotteita. Yhtiöistä etenkin Arlan liiketoiminta kärsi rajusti. Terroristijärjestö Al-Qaida vaati ostoboikotin laajentamista norjalaisiin, ranskalaisiin ja saksalaisiin hyödykkeisiin. Osama Bin Laden vaati vielä huhtikuussa 2006 boikottia kaikkiin länsimaisiin, myös amerikkalaisiin, tuotteisiin.

Vielä kesäkuussa 2008 Tanskan suurlähetystön portilla Pakistanin Islamabadissa rähjähti autopommi. Itsemurhaiskussa kuoli kuusi ja haavoittui lähes 30 ihmistä. Al-Qaidan mukaan isku oli kosto Tanskalle, joka ei pyytänyt anteeksi pilapiirrosten julkaisemista.

Valtamedian suhde sananvapauteen horjuu

Muslimiaktivistien kiihkoiluun vastattiin julkaisemalla tuen ilmaisuna Jyllands-Postenin pilapiirrokset uudestaan ja myös uusia pilapiirroksia. Tavoitteena oli se, etteivät aggressiot voisi kohdistua yksinomaan tanskalaisjulkaisua tai Tanskaa vastaan vaan vastassa olisi laaja länsimainen mielipide sananvapauden puolesta.

Toimittajat ilman rajoja -järjestö kannatti piirrosten julkaisemista tässä tarkoituksessa. Pilakuvia julkaistiin sen jälkeen ainakin 30 maan mediassa. Ne julkaistiin myös kaikissa Pohjoismaissa tuen osoittamiseksi Tanskalle.

Suomen valtamediassa kuvia saattoi kuitenkin nähdä vain ohimennen tapauksesta kertovien uutisten kuvituksena. Julkisen sanan neuvoston (JSN) puheenjohtaja Kalevi Kivistö (vas.) varoitti, että lehti rikkoisi Journalistin ohjetta, jos se julkaisisi pilakuvat.

Pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) ilmoitti olevansa "tyytyväinen, ettei piirroksia julkaistu Suomessa". Hän piti "suomalaista ... sanavapauden tulkitsemista" hyvänä ja vaati, että jumalanpilkan tuomitseminen täytyy toteutua myös islamin kohdalla. Tämä vastasi Islamilaisten maiden yhteistyöjärjestön (OIC) ja Arabiliiton vaatimuksia.

Somalitaustaisen hollantilaisparlamentaarikon Ayaan Hirsi Alin (lib.) mukaan ne, jotka Lähi-idässä levittivät väärää tietoa, tulisi asettaa syytteeseen maanpetoksesta. Uutismediat olivat hänen mukaansa puolestaan velvollisia julkaisemaan Muhammed-piirrokset puolustaakseen sananvapautta. Niille lehdille ja televisiokanaville, joilla ei ollut rohkeutta tähän, Hirsi Alilla oli tyly viesti: "Shame on you!" (Hävetkää!)

Ensimmäisenä osan kuvista julkaisi egyptiläinen Al-Fagr-lehti. Se ei herättänyt maailmanlaajuista huomiota. Vasta kun evankelinen norjalaislehti ja Brysselissä ilmestyvä belgialaislehti julkaisivat kuvat, asian merkitys kasvoi. Muut seurasivat pian perässä. Ranskalainen France Soir julkaisi kaikki kuvat ja saksalainen Die Welt niistä aluksi vain osan, myöhemmin kaikki.

Muhammed-pilakuvia julkaistiin Berliner Zeitungissa. Italialaiset La Stampa ja Corriere della Sera sekä espanjalainen El Periodico päättivät julkaista kuvia. Lähi-idässä pilakuvia julkaisivat ainakin jordanialaislehdet Al-Mehwar ja Al-Shihan. Kuvia nähtiin myös useilla kurdinkielisillä uutissivuilla.

Kaksitoista tunnettua kirjoittajaa, joihin kuului Salman Rushdie ja Hirsi Ali, esittivät manifestin, jonka mukaan "Fasismista, natsismista ja stalinismista saadun voiton jälkeen maailmaa kohtaa nyt uusi globaali uhka: islamismi". Kirjoittajat totesivat, että käynnissä on "maailmanlaajuinen kamppailu demokraattien ja teokraattien välillä" ja kutsuivat "kaikkia vastustamaan uskonnollista totalitarismia".

Sellaista yhtenäisyyttä, mikä Rushdien tapauksessa osoitti länsimaiden sitoutumista niiden demokratian perustana oleviin perusperiaatteisiin, ei kuitenkaan enää löytynyt.

France Soirin kustantaja erotti päätoimittajansa kuvien julkaisemisen takia. "Ilmaisemme pahoittelumme muslimiyhteisölle ja kaikille niille, joita sarjakuvan julkaiseminen järkytti", kustantaja ilmoitti.

Saksan sanomalehtimiesten liitto arvosteli Die Weltiä kaikkien kuvien julkaisemisesta. Toteamalla, että jutun olisi voinut kuvittaa yhdellä kuvalla, liitto torjui ajatuksen tuesta sananvapaudelle.

Jordaniassa, Libanonissa ja Etelä-Afrikassa sanomalehtiä sensuroitiin tai suljettiin ja toimittajia irtisanottiin tai pidätettiin päätöksestään tai aikomuksestaan julkaista pilakuvia. Johannesburgin korkein oikeus kielsi lehtiä julkaisemasta piirroksia. Tuomari Mohamed Jajbhay totesi, että ne "loukkaavat muslimien arvokkuutta" ja määräsi, että "oikeus arvokkuuteen ylittää oikeuden sananvapauteen".

Useimmat pohjoisamerikkalaiset uutismediat kieltäytyivät julkaisemasta piirroksia, samoin brittimediat, ikäänkuin ne olisivat yksimielisesti päättäneet toimia näin. Vain muutama yhdysvaltalais- ja kanadalaisjulkaisu rohkeni mannereurooppalaisten tavoin puolustaa tanskalaislehteä julkaisemalla niitä.

Muuttunut suhtautuminen sananvapauteen

Hajaannukseen vaikutti länsivaltojen johtajien luopuminen sananvapauden puolustamisesta. Käänne lienee tapahtunut vuosituhannen vaihteessa. Syyskuun 11. päivän terrori-iskujen vaikutusta tuskin voi yliarvioida.

Presidentti George W. Bushin (rep.) hallinto ja brittiulkoministeri Jack Straw (työv.) tuomitsivat lehdet, jotka olivat julkaisseet pilakuvat, jälkimmäisen pahoitellessa niiden "tunteettomuutta ja kunnioituksen puutteetta". Straw vaati vastuullisuutta sananvapauden käyttämisessä. Ranskan ulkoministeri Philippe Douste-Blazyn (UMP) mukaan "sananvapaus ... asettaa myös velvollisuuden vastuun ottamisesta niille, jotka sitä käyttävät".

EU-komission varapuheenjohtaja Franco Frattini (FI) tyytyi toteamaan, että kuvien julkaiseminen oli "jossain määrin epäviisasta". Italiassa ministeri Roberto Calderoli puolestaan joutui eroamaan Silvio Berlusconin (FI) hallituksesta ilmaistuaan tukeaan pilakuvien julkaisemiselle.

Muslimimaiden OIC-järjestön pääsihteerin mukaan OIC vaatii "EU:lta takeet, ettei tällaisia tapauksia toistu tulevaisuudessa, ja kehotti Länttä varmistamaan, että islamin arvokkuutta kunnioitetaan".

Pisimmälle meni paavi Benedictus XVI. Vatikaani julisti, että "mielipiteen ja ilmaisun vapaus ... ei voi sisältää oikeutta loukata uskovien uskonnollisia näkemyksiä" viitaten myös muslimeihin; jos niitä loukataan, "viranomaiset voivat ja niiden pitää puuttua" siihen. Naulansa sananvapauden arkkuun iski saksalaiskirjailija Günter Grass, joka vertasi pilakuvia natsivallan aikana julkaistuihin antisemitistisiin sarjakuviin.

Asiasta nostettiin oikeusjuttuja pilakuvien julkaisijoita vastaan. Ne päätyivät vapauttaviin ratkaisuihin Tanskassa ja muualla. Valko-Venäjällä viranomaiset sulkivat kuvat julkaisseen Zgodan-lehden 2006. Sen päätoimittaja tuomittiin kolmeksi vuodeksi vankeuteen kiihotuksesta kansanryhmää vastaan.

Ruotsidemokraatit julkaisi pilakuvat SD-Kurirenin verkkosivuilla. Ulkoministeri Laila Freivaldsin (sd.) julkisen kauhistelun jälkeen sivut suljettiin ulkoministeriön vaatimuksesta turvallisuuspoliisi Säpon tuella.

Suomen Sisu -yhdistys julkaisi kuvat sananvapautta tukeakseen sen jälkeen omilla sivuillaan. Eduskunnan suuren valiokunnan puheenjohtaja Jari Vilén (kok.) vaati viranomaisia puuttumaan asiaan. Keskusrikospoliisi käynnisti esitutkinnan kuvien julkaisemisen laillisuudesta. Myöhemmin annetun syyttämättäjättämispäätöksen mukaan julkaiseminen oli laillista eikä rikkonut uskonrauhaa.

Pääministeri Vanhanen ja presidentti Tarja Halonen (sd.) ehtivät julkisesti pahoittelemaan kuvien julkaisemista ja pyytelemään sitä anteeksi muslimeilta. Ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.) tuomitsi Jyllands-Postenin harkitsemattomuuden "ikkunoiden kivittämisenä" ja totesi, että sen "menettely oli typerää".

Myöhemmin Ruotsissa todettiin ulkoministeriön perustuslain vastaisesti rajoittaneen lehdistönvapautta sulkiessaan SD-Kurirenin sivut. Tapaus johti ulkoministerin eroon.

Kun pelolle annettiin valta

Siihen, miten muslimikiihkoilijat suhtautuivat mainittuihin julkaisuihin, liittyi poliittista tarkoitushakuisuutta. Sillä oli molemmissa tapauksissa omat erityispiirteensä.

Rushdien kirjaan reagoimiseen liittyi Iranin shiia-hallituksen pyrkimys pönkittää omaa asemaansa ja tavoitella muslimimaailman johtajuutta Irakille hävityn sodan päätyttyä. Jyllands-Postenin pilakuviin protestoimista motivoi myös tarve kostaa Tanskan hallituksen näkyvä osallistuminen Irakin vastaiseen hyökkäykseen ja maan miehitykseen. Samalla oli mahdollisuus osoittaa muslimiyhteisön voimaa.

Siinä, miten muslimikiihkoilijat suhtautuvat väkivaltaan poliittisten tavoitteidensa ajamiseksi, ei tapausten välillä ilmennyt vähenemistä. Päinvastoin. Al-Qaidan terrori-iskut Yhdysvaltoihin ja muu lisääntynyt muslimiterrorismi näyttivät tuottaneen tulosta.

Vaikka julkista keskustelua siitä, oliko sananvapaus kaventunut muslimiyhteisön kasvamisen seurauksena, ei Jyllands-Postenin toivomalla tavalla käyty, vastaus kysymykseen ei jäänyt epäselväksi. Tanskaan muuttaneiden muslimiaktivistien voimannäyte toimi tehokkaana pelotteena. Se viimeistään sai länsimaiden poliitikot varuilleen ja monet valtamediassa muuttamaan suhtautumistaan sananvapauteen.

Rushdien lausunto sananvapauden kaventumisesta kuvasi karua todellisuutta. Sensuuri ja itsesensuuri, jotka valtamediassa ilmenevät todenmukaisesta islam-uutisoinnista luopumisena, jopa islam-kriittisyyden kieltämisenä, muistuttaa siitä, miten tehokkaasti väkivalta ja sillä uhkaaminen vaikuttavat. Päinvastaisen hokemisesta huolimatta käytäntö osoittaa, että pelolle annettiin valta. Sitä aiheuttavalle terrorille antauduttiin.

Väkivalta erityisesti niitä vastaan, jonka eivät ole alistuneet on jatkunut. Eräs Al-Qaidan imaameista julkaisi 2010 listan iskukohteista. Siihen kuului Rushdien lisäksi lukuisia muitakin, joiden väitettiin loukkaavan islamia, kuten Ayaan Hirsi Ali, sarjakuvataiteilija Lars Vilks sekä kolme Jyllands-Postenin työntekijää.

Tappolistaan lisättiin myöhemmin Stéphane Charbonnier, joka murhattiin 2015 Charlie Hebdoa vastaan kohdistetussa terrori-iskuissa Pariisissa, sekä yksitoista muuta. Muslimiterroristit ovat sen jälkeen kehottaneet uusiin murhaiskuihin.

Länsivaltojen johtajien myönnytykset Iranin shiia-hallitukselle eivät ole estäneet sitä, että maan nykyinen korkein johtaja ajatollah Ali Khamenei ja muut uskonnolliset johtajat ovat toistuvasti uudistaneet fatwān Rushdien tappamisesta. Päinvastoin. Helmikuussa 2016 palkkiota sen täytäntöönpanemisesta nostettiin 600,000 dollarilla.

Petteri Hiienkoski

Lähteitä ja lisätietoja:

Letters: the Satanic Verses affair marked a low point for politicians. Opinion Salman Rushdie. The Guardian Sun 7 Oct 2018 05.59 BST.

The Satanic Verses sowed the seeds of rifts that have grown ever wider. Kenan Malik. The Guardian Sat 29 Sep 2018 18.00 BST Last modified on Sat 29 Sep 2018 18.05 BST.

Salman Rushdie: Iranian state media renew fatwa on Satanic Verses author with $600,000 bounty. Samuel Osborne. The Independent Sunday 21 February 2016 11:15.

Charlie Hebdo editor Stephane Charbonnier crossed off chilling al-Qaeda hitlist. By Lucy Cormack. The Age. Updated 8 January 2015 — 4:22pm first published at 2:34pm.

Charlie Hebdo cartoonist murdered in Paris terrorist attack was on al-Qaeda wanted list. By Victoria Ward. The Telegraph 1:52PM GMT 07 Jan 2015.

Paris Police Say 12 Dead After Shooting at Charlie Hebdo. By Conal Urquhart. The Time. Updated: January 7, 2015 7:59 AM ET.

Inflammatory Depictions of Prophet Muhammad Spark Repeated Violence. VOA News. Last Updated: January 07, 2015 2:28 PM.

Look Who's on Al Qaeda's Most-Wanted List. Dashiell Bennett. The Atlantic Mar 1, 2013.