Tyhmyys sen kuin lisääntyy

Älykkyystestejä on kritisoitu syystä ja syyttä. Eivät ne tarkasti kuvaa ihmisyksilön nokkeluutta eivätkä ota huomioon monia lahjakkuuden osa-alueita, joilla huonosti testeissä pärjäävä saattaakin olla ylivertainen.

Yksilön kohdalla hajonta saattaa päivän mittaan olla jopa 5-8 pistettä riippuen muun muassa siitä, miten yö tuli nukuttua.

Mutta miljoonien populaatiossa nämä satunnaisvaihtelut häviävät. Piste sinne tai tänne alkaakin merkitä jo suuria. Pelkästään Euroopan unionin puitteissa parin pisteen pudotuksen pelkkä rahallinenkin arvo on 150 miljardia euroa.

Näin väitetään Die Zeitin uusimmassa numerossa, jossa muuan teemana on, että olimme kerran fiksumpia -wir waren mal schlauer.

Maallikolle tulee tässä kiusaus kysyä, onko väliä sillä, miten muutos tapahtuu. Jos koko käyrä lysähtää alaspäin samanmuotoisena, lienee se eri asia kuin mikäli se litistyy muistuttamaan enemmän miehille tyypillistä käyrää.

Mikäli huippulahjakkaiden suoritus huononee, sen voi ymmärtää jotain merkitsevän, mutta jos muutos tapahtuu tyhmemmässä päässä, se ehkä saattaisi merkitä vähemmän.

Ja mitä väliä koko älykkyysosamäärillä onkaan? Suomen toimittajat ainakin tiesivät taannoin, että niiden pitäminen tärkeänä asiana oli pelkkää epätieteellistä huuhaata ja sitä paitsi epäkorrektia, ainakin Tatu Vanhasen tapauksessa.

Die Zeitin haastattelemat asiantuntijat ovat eri mieltä.

Muuan uusiseelantilainen professori Flynn oli se, joka aikoinaan huomasi, että ihmisten menestyminen älykkyystesteissä oli läntisessä maailmassa tasaisessa nousussa, joka vieläpä oli sangen ripeää. Yhden sukupolven aikana se oli viidestä jopa 25 pisteeseen.

Tätä ruvettiin nimittämään Flynn-efektiksi.

Nyt hiljattain on sitten havaittu suunnan kääntyneen, tulosten jatkuva, tasainen heikkeneminen on saanut nimen käänteinen Flynn-efekti.

Norjassa huomattiin ensin nuorten miesten saamien tulosten kaikilla älykkyyden osa-alueilla heikenneen. Sama suuntaus osoittautui vallitsevan muissakin maissa. Älykkyys laski puolesta yhteen pisteeseen per vuosi. Joissakin maissa kyse oli vain älykkyyden osa-alueista ja joissakin kaikista.

Syitä on tietenkin haettu innokkaasti.

Muuan selitys on tietenkin alhaisen ÄO:n maista tuleva siirtoväki, mutta se ei selitä vielä koko asiaa. Toinen on haastavien kirjojen puute, toisin sanoen se, ettei niitä enää lueta. Myös koulujen siirtyminen tietokoneisiin näyttää selvästi laskevan kykyä pärjätä älykkyystesteissä. Puhutaan jopa google-aivoista…

Mutta älykkyyden on todettu olevan 70-prosenttisesti periytyvää. Onko perimässä tapahtunut joitakin muutoksia? Kun eugeniikasta -myös positiivisesta- on tullut kirosana, onko se johtanut siihen, että yhä suurempi osa kansaa kantaa kussakin maassa entistä huonompia geenejä.

Mutta tulosten on havaittu huononneen myös samojen sukujen piirissä: pojat ovat siis isiään tyhmempiä. Sivumennen sanoen, tyttäristä ei tässä jutussa erikseen puhuta.

Muuan selitys näyttäisi löytyvän endokrinologiasta. Avainasemassa on kilpirauhashormoni, jota kehittyy riittämättömästi, ellei elimistö saa jodia. Silloin lapsista tulee enemmän tai vähemmän jälkeenjääneitä, pahimmassa tapauksessa kretiinejä.

Tämä ongelma oli takavuosina ratkaistu lisäämällä suolaan jodia, mutta enää se ei ole pakollista ja erilaiset gourmet-gurut muistavat aina korostaa käyttävänsä jotakin muuta kuin jodioitua suolaa. Noin puolet EU:n lapsista saa liian vähän jodia.

Jodinpuutteen vaikutusta lisäävät monenlaiset ympäristömyrkyt. Niiden ”myrkyllinen cocktail” saattaisi kukaties olla vähenevän älykkyyden syynä.

Sopii vain toivoa, että prosessi onnistuttaisiin pysäyttämään. Nykykulttuuri toki osaa antaa arvoa myös niiden kehitysmaiden eli siis takapajuisten maiden kulttuurille, joissa ÄO on hyvin vaatimattomissa lukemissa, joten kehitys tuskin erinäisillä kulttuuripalstoilla herättää mitään levottomuutta, ehkä sen sijaan jopa toiveikasta odotusta.

Mikäli kyseessä samaan aikaan joka tapauksessa on miljardiluokan taloudellinen tappio, huolehtivat kai poliitikot siitä, että kaikki mahdollinen tehdään kehityksen kääntämiseksi.

Mutta ehkä pitää vielä kysyä, mikä vaikutus kehityksellä on onnellisuuteen? Lieneekö asiaa edes tutkittu.

Sivumennen sanoen, Die Zeit käyttää älykkyystestissä menestyneestä systemaattisesti adjektiivia schlau, jonka perusmerkitykseksi ainakin minä olen oppinut viekas, ovela. Kyseessä on siis suomalaisittain ottaen aika kyseenalainen termi, noin moraaliselta kannalta. Mehän emme omia vastineitamme voisi tässä käyttää.

Meillä samassa tilanteessa aina puhutaan vain älykkyydestä, jos halutaan olla korrekteja ja sama taitaa olla tilanne myös anglosaksisessa maailmassa. Smartness taitaa kyllä myös olla mahdollinen termi.

Miksi saksalaiset ovat ainakin tässä valinneet sanan schlau, on minulle tietymätöntä. Kenties halutaan käyttää arkipäiväistä termiä ja välttää juhlallisuutta.

Suomeksi sana olisi kai tässä käännettävä nokkeluudeksi tai fiksuudeksi. Esimerkiksi järkevä ei tietysti sovi lainkaan ja ymmärtäväkään ei kuulu testin mittaamien asioiden piiriin.

Sivumennen sanoen venäjässä on sana hitryi, joka nykyään myös merkitsee oveluutta ja viekkautta. Aikoinaan sitä käytettiin kuitenkin myös kuvaamaan tieteen ja tekniikan hienouksia.

Vanha merkitys on vielä säilynyt vaikkapa sanonnassa eto -delo ne hitroje -se nyt ei ole konstikaan. Mutta en voisi kuvitella älykkyystestien mittaavan siellä ominaisuutta nimeltä hitrost.

Mitä ne testit sitten oikein mittaavat? Erään asiantuntijan mukaan testeissä on kysymys ennen muuta tietojen käsittelynopeudesta. Siis samaan tyyliin kuin tietokoneessa.

Tietokoneita voidaan tunnetusti myös kellottaa suuremman tehon aikaan saamiseksi, ainakin vielä takavuosina voitiin.

Ilmeisesti myös tämän nokkeluuden kohdalla itse niin sanottu hardware asettaa omat reunaehtonsa, joten asiaan vaikuttaminen voi olla vaikeaa.

Mutta ei tätä asiaa -siis käänteistä Flynn-efektiä- ole vielä loppuun asti selvitetty. Mikähän mahtoi olla itse varsinaisen Flynn-efektin takana? Tuskin nopea rodun jalostuminen sentään?