Blogi: Timo Vihavainen, to 06.06.2019 23:11

Heräämisiä

Heräämisiä

 

Kauppis-Heikki kirjoitti vuonna 1912 kertomuksen, jossa kuvitteli, miten hämmästynyt olisi 30 vuotta sitten kuollut mies, jos saisi nyt herätä uuteen maailmaan. (https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=suuri+murros ).

Kaikkihan oli ympärillä muuttunut. Eivät olleet työt niin kuin ennen, eivätkä tavat ja tavarat. Pyörittämällä kävi kaikki ja ostotavaran varassa elettiin. Herra oli helpon antanut, mutta oltiinko muka tyytyväisiä? Vielä mitä. Päinvastoin.

Se muutos, jota entinen pappilan renki kuvasi, oli suuri modernisaatioloikka. Lajissaan  ensimmäinen, vaikka tiettyä kehitystä oli kyllä pikku hiljaa tapahtunut Suomessakin ja jopa sen maaseudulla.

Mutta nyt hypättiin yhden sukupolven aikana aivan uuteen maailmaan. Vanhat arvot oli unohdettu tai ainakin sysätty nurkkaan.

Tämähän oli se hullu kausi, josta Philip Blom kuvasi kirjassaan Der taumelnde Kontinent. Paitsi, että vauhti oli hurjaa, kuljettiin myös silmät kiinni, kuten muuan toinen kirjoittaja asiaa hieman myöhemmin kuvasi. Maailmansotahan se siitä syntyi, sellainen, jota kukaan ei halunnut eikä odottanut.

Mutta se oli sitä aikaa. Mieleen tulee, että vastaavanlaisia irtiottoja on Euroopalla, ihmiskunnalla ja kansakunnalla sittemmin ollut muitakin. Meillä ovat olleet sodat ja suuri muutto, yhtenäiskulttuurin lopullinen hajoaminen. Uuden varallisuuden ja koulutuksen, uuden liikkuvuuden ja uusien keksintöjen maailma on tullut vanhaan maailmaan syntyneille äkkiä ja yllättäen.

Koko sotien jälkeinen aika on ollut yhtä muutoksen huumaa ja sen on koettu yleensä tapahtuvan aina vain parempaan suuntaan. Uudenaikainen tai nykyaikainen ovat jo kauan olleet lyömättömiä suosituksia mille tahansa. Vanha on aina vain ylitetty ja kehitys on ollut edistystä.

Mutta silmät ummessa tässäkin on menty tai ainakin illuusioiden vallassa.

Ajatelkaamme sitä sukupolvea, joka sai herätä kansalaissotaan. Se oli jotakin aivan luonnotonta ja odottamatonta.

Mikäli ihminen olisi kuollut vuonna 1888 ja sitten herännyt vuonna 1918, hän ei olisi ymmärtänyt näkemästään mitään. Kaikki oli tavallaan saavutettu ja myös tuhottu. Koko suuri ihmiskunnan siveellisen kasvun projekti oli muuttunut irvokkaaksi väkivallan orgiaksi.

Mutta entäpä, jos ihminen olisikin kuollut vuonna 1942 ja herännyt vuonna 1972?

Hänkin olisi saanut todeta, ettei vanhan maailman perusteista ollut jäljellä mitään. Suur-Suomi ja kansallisromantiikka kelpasivat tuskin edes mauttomien vitsien aiheeksi. Nuoriso hurrasi bolševikkien suurimmillekin typeryyksille ja yleinen riettaus lisääntyi jättiaskelin.

Samaan aikaan aineellinen hyvinvointi oli rintamailla räjähtänyt ja sydänmaat olivatkin nopeasti tyhjenemässä. Nyt puhuttiin käsitteestä elintaso ja oli myös mistä puhua. Jäädytetyn kanan sai itsepalveluna vaikka joka päivä pöytäänsä, mökin mummon saattoi tavata etelän lomarannalla, auto oli melkein jokaisella. Oliko ihmiskunta itse asiassa yhtäkkiä saavuttanut kehityksensä huipun?

Se, joka kuoli vuonna 1972 ja sai herätä vuonna 2002 joutui kyllä toteamaan, ettei kulminaatiopistettä ollutkaan saavutettu eikä edes saturaatiota.

Kirjainyhdistelmä IT, joka menneelle sukupolvelle oli tarkoittanut vain ilmatorjuntaa, oli nyt mullistanut maailman. Globaalisuus oli käsin kosketeltavaa, lapset pelasivat pelejä toisella puolella maailmaa asuvien kanssa ja puhuivat yhteistä kieltä. Herkkujen ja härpäkkeiden määrällä ei ollut äärtä, ei rajaa, mediat keskittyivät kulutuksen ylistämiseen.

Mutta missä olikaan nyt Neuvostoliitto, aatteen –typeränkin- palo ja koko työväenluokka?

Ne olivat siellä, missä mennen talven lumetkin ja niiden tilalle oli tullut villin luonnon ja villin ihmisen palvonta. Kulttuuriarvot, joita kansalle niin suurella touhulla ja suurin uhrauksin oli oltu tuomassa vuonna 1890, oli jo kauan sitten unohdettu.

Ihmiskunta oli nyt vapaa kaikesta muusta kuin luonnosta.

Toki siitäkin pyrittiin vapautumaan julistamalla, että luonnoton on yhtä luonnollista kuin kaikki muukin, mutta eihän maailmaa puheilla muuteta.

Luonto on sitkeä ja vastahakoinen ja lopulta se aina voittaa eli siis pitää omansa.

Öljyn loppuminen jo vuoteen 1980 mennessä oli kyllä havaittu ennenaikaiseksi peloksi samoin kuin happamien sateiden ja otsoniaukon vaikutus. Nyt oli kuitenkin löydetty uusi uhka, ilmaston liiallinen lämpeneminen ja nimenomaan ihmisen toiminnan takia.

Niinpä ihmiskunta ensimmäistä kertaa historiansa aikana avasi silmänsä ja ryhtyi valmistautumaan kohtaloonsa, josta ei tosin tiedetty, millainen se on oleva, mutta ottaen huomioon kaiken sen holtittomuuden, jonka vallassa oli eletty, oli syytä odottaa pahinta. Kukapas se ihmiskunnan asiat ratkaisisi, ellei ihminen itse?

Kun nyt ajattelee vuonna 2002 kuollutta ihmistä, joka herätetään henkiin vuonna 2032 (ehkäpä se tosiaan onnistuu?), niin voi vain arvailla, mikä häntä ihmetyttää.

Kun aikaa on jo tuosta vuodesta kulunut pian kaksi vuosikymmentä, helpottaa tämä ehkä arvausta.

Luulen, että muuan ihmetyksen aihe on ympärillä olevan ihmisaineksen muuttuminen. Kyllä suuri muuttoliike Eurooppaan oli vanha ja vakiintunut tosiasia jo 1990-luvulla. Silloin se kuitenkin koski lähinnä entisiä siirtomaavaltoja. Vuonna 2032 tilanne on jo laadullisesti muuttunut.

Kiinnostavaa on, miten korkealle tuo tuleva aikakausi priorisoi hiilidioksidipäästöjen merkityksen. Luulen kuitenkin, että niiden sijasta on herätty huomaaman hillittömän väestönkasvun katastrofaalisuus ja yritetään tehdä jotakin sen hyväksi.

Se, ettei asioita ratkaista muuttoliikkeellä etelästä pohjoiseen on kukaties jo havaittu ja jotakin itse aiheutetusta vahingosta ehkä voidaan jopa korjata ja sitä nyt yritetään.

Feminismin ja sen liepeillä viihtyvien friikki-ideologioiden ehtyminen saattaa olla jo käsillä, vaikka vielä ei ehkä ole aika sille, että ne aikakauden perspektiivistä katsoen alkavat näyttää puhtaalta idiotismilta, kuten taistolaisuus vuonna 2002.

Mutta kaikki tapahtuu aikanaan. Joskus kehitys on hyvin nopeaa ja katkokset jyrkkiä, joskus mennään tasaisempaa vauhtia. Ehkäpä 1960-70-lukujen kaltaista todella suurta katkosta ei koskaan aiemmin ole ollut eikä koskaan enää tule? Tai sitten käy toisin.

Mutta onhan tässä jo puolitoista vuosisataa saatu seurata hullun lailla etenevää kehitystä, jonka mukana ihmiset menevät silmät ummessa tai oikeastaan pikemmin unissa kävellen ja juosten ja tuon tuostakin kompastellen, kuten ensimmäisen maailmansodan kaasun sokaisemat kulkueet.

1920-luvulla sanottiin: mitä ylioppilaat tänään, sitä koko kansa huomenna! U.K. Kekkonen, joka oli jo ehtinyt hieman maailmaa nähdä, tokaisi siihen 1960-luvulla: Mitä ylioppilaat tänään, sitä he eivät varmasti enää huomenna.

Mutta eiväthän he tätä usko, eivätkä voisikaan.

 

Timo Vihavainen to 06.06. 23:11

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Ennustelua

Klo 22:29.

Silmäin pyyntö

ma 22.07. 21:42

Suomi Venäjän mediassa

la 20.07. 20:26

Vastustaja

pe 19.07. 22:43

Viha

to 18.07. 23:07

Kultakausi

ke 17.07. 23:07

Sotilaan muona

ti 16.07. 23:08

Onko kulttuuri kielessä?

ma 15.07. 23:11

Gourmandise

su 14.07. 21:40

Papit ja pellet

la 13.07. 23:49

blogit

Vieraskynä

Kansallismielisten liittouma ry/188 -kukkavirta - terrori-iskun uhrien muistokulkue Turussa

ma 08.07.2019 22:05

Juha Ahvio

Pride-sateenkaarilippu julistaa vallankumousta ja kapinaa

la 29.06.2019 00:01

Professorin Ajatuksia

Rasisteja, sanoi Husu

ti 23.07.2019 22:28

Marko Hamilo

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

pe 05.07.2019 00:00

Jukka Hankamäki

"Turvallinen" ja "totuudenmukainen" EU-Suomi

to 18.07.2019 23:25

Petteri Hiienkoski

Käsitys ihmisoikeuksista hämärtynyt

la 29.06.2019 22:22

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

EU:n huippuvirat

ke 03.07.2019 14:39

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Filippiinit on lapsipornon ykköstuottaja - Suomen toimittava!

su 21.07.2019 04:29

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Ylen ja SDP:n pitää sanoutua irti Al-Taheen ja Husun näkemyksistä

ti 23.07.2019 22:30

Mika Niikko

Väärinajattelijoiden oikeudet

ma 08.07.2019 21:55

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

Maailma valitsee lopulta edistyksen vihreän dystopian sijaan

to 04.07.2019 15:38

Heikki Porkka

Ohjaaja Aku Louhimies vastaan päätoimittaja Jouko Jokinen (yle)

pe 05.07.2019 13:39

Tapio Puolimatka

Nuorison parissa leviävä vaarallinen muoti-ilmiö

ti 09.07.2019 22:18

Olli Pusa

Taas hyöky Afrikasta Suomeen

ti 23.07.2019 11:18

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Ev.-lut kirkosta vasemmiston kivakerho

ti 18.06.2019 13:42

Reijo Tossavainen

Punavihreys on politiikan muotiväri, josta myös persut hyötyvät

su 14.07.2019 08:50

Jessica Vahtera

Sananvapauden puolesta on taisteltava

ma 24.06.2019 10:45

Pauli Vahtera

Mansikanpoimintaa ja sokerijuurikkaan harvennusta

su 14.07.2019 21:43

Timo Vihavainen

Ennustelua

ti 23.07.2019 22:29

Matti Viren

Mitä on köyhyystutkimus, osa 2

to 27.06.2019 22:39