Blogi: Timo Vihavainen, ma 24.06.2019 23:40

Demokraattinen repressio

Ajattelun lopettamisesta demokratiassa

 

Alexis de Tocqueville, Democracy in America II, University of Chicago Press 2000, 722 s.

 

Alexis de Tocquevillen (1805 – 1859) teos De la dèmocratie en Amerique (Demokratia Amerikassa) oli muuan aikakautensa tarkkanäköisimpiä ja profeetallisimpia kirjoja, jonka rinnalle sopii asettaa tuskin muita kuin markiisi Astolphe de Custinen La Russie en 1839.

Molempia kirjoja sopii tietenkin syyttää kohteensa panettelusta ja myös siitä, ettei käytetty metodi, sikäli kuin siitä voi puhua, täytä tieteen mittoja. Kirjoittajien tarkkanäköisyyttä ei sentään voi kiistää.

Demokratia oli tuossa vaiheessa vielä suuri uutuus ja sanan varsinaisessa merkityksessä sitä käytännössä löytyi tuskin muualta kuin Amerikasta. Moni ymmärsi kuitenkin jo tuolloin, että Amerikka saattoi hyvinkin olla se malli, jota kohti yhteiskunta oli Euroopassakin siirtymässä.

Tocquevillen kuvaukset ja pohdiskelut herättivät suurta huomiota ja levisivät laajalle. Venäjälläkin ne kuuluivat aikaansa seuraavan älykön lukemistoon.

Kirjoittajan tärkeä huomio oli, ettei demokratia tietenkään tarkoittanut vapautta vallasta, vaan toisenlaista valtajärjestelmää, mikä sinänsä oli jo tuttua antiikin kirjallisuudesta.

Tocqueville näki kohtaamassaan amerikkalaisessa todellisuudessa paljon kiinnostavaa ja ihailtavaa. Kansan nimessä tapahtuva hallitseminen edesauttoi tiettyjä hyveitä ja instituutioita, kuten oli odotettavissakin.

Samaan aikaan se kuitenkin tukahdutti toisia. Itse asiassa demokratia, mahdollisesti oman valtansa erityisestä pyhyydestä vakuuttuneena, ulotti vaikutuksensa paljon laajemmalle kuin monarkia, olipa jälkimmäinen sitten absoluuttinen tai perustuslaillinen.

Ehkä merkittävintä oli se, että demokratia mahdollisti enemmistön tyrannian, joka tunkeutui aina ihmisten ajatteluun saakka.

Kukapa olisi kuvitellut, että itsevaltias julkenisi mennä puuttumaan siihen, mitä ihmiset ajattelivat? Jopa absoluuttisen monarkian suuren teoreetikon, Jean Bodinin mukaan kansalaisille kuului tietty ajattelun vapaus.

Olipa itse periaatteen laita miten tahansa, Tocqueville totesi, etteivät ”useimmat” Euroopan absoluuttiset monarkit pystyneet estämään sitä, että heidän auktoriteetilleen vihamieliset ajatukset levisivät heidän valtioissaan.

Amerikassa oli toisin. Niin kauan kuin enemmistön mielipide oli epäselvä, ihmiset saattoivat puhua, mutta kun se oli julki lausuttu, kaikki ryhtyivät oitis sen kannattajiksi.

Kuninkaiden käytössä oli pakotuskoneisto, mutta demokraattisella enemmistöllä oli lisäksi moraalinen voima, joka vaikutti myös tahtoon eikä vain tekoihin.

En tunne yhtään maata, jossa yleisesti ottaen olisi vähemmän henkistä itsenäisyyttä ja aitoa keskustelun vapautta, kuin Amerikka, totesi Tocqueville ja varmasti hämmästytti monet.

Euroopan perustuslaillisissa valtioissahan oli mahdollista saarnata millaisia oppeja tahansa ja mikäli joku onnettomuudekseen asui absoluuttisesti hallitussa valtiossa, hän saattoi aina muuttaa sieltä pois.

Amerikassa taas enemmistö muodosti ajattelun ympärille pelottavan renkaan. Sen sisällä sana oli vapaa, mutta onnettomuus seurasi, mikäli sieltä uskalsi poistua.

Mitään auto-da fétä ei toki järjestetty, mutta vainoa oli luvassa joka päivä ja poliittinen ura oli toisinajattelijalta suljettu. Kahleet ja pyövelit olivat niitä karkeita instrumentteja, joita tyrannia aikoinaan käytti, mutta meidän aikanamme sivilisaatio on täydellistänyt itse despotisminkin, joka jo näytti kaiken oppineelta, totesi Tocqueville.

Demokratiassa tyrannia ei käyttänyt karkeita lyöntejä, vaan tunkeutui suoraan sieluun. Yksilölle annettiin vapaus ajatella kuten haluaa, mutta väärin ajattelemisen jälkeen hänestä tuli yhteiskunnassa muukalainen, jolle elämä kävi huonommaksi kuin kuolema.

Absoluuttiset monarkiat olivat saattaneet despotismin huonoon maineeseen, totesi kirjoittaja ja nyt oli oltava varuillaan, etteivät demokratiat rehabilitoisi sitä.

Itse asiassa Jean de la Bruyère kirjoitti satiirinsa ”suuruuksista” Ludvig XIV:n hovissa ja Molière esitytti pilkallisia näytelmiään hovimiehille.

Se valta, joka hallitsi USA:ta ei suvaitsisi tällaista leikinlaskua, arveli Tocqueville.

Amerikassa ei muuten vielä ollut lainkaan suuria kirjailijoita. Asia mahtoi johtua siitä, ettei kirjallinen nerous ole mahdollista ilman hengen vapautta ja sellaista Amerikassa ei ollut.

No, nykyään Amerikkakin on jo toista kuin 1800-luvun alkupuolella. Monet näyttävät olevan jopa sitä mieltä, että siellä on tai on ollut suuria kirjailijoita ja asiaa voikin pitää uskottavana.

Toki Amerikassa myös nykyään on hyvin selvästi toisistaan riippumattomia kulttuureita, jotka saattavat aivan estottomasti arvostella ja jopa rienata toisiaan ja tarvittaessa levittää valheita ja tehdä tyhjästä skandaaleja. Siinä mielessä henkinen vapaus lienee hyvinkin saavuttanut ja ylittänyt absoluuttisten monarkioiden olot.

Mutta luultavasti Tocqueville sentään tavoitti jotakin oleellista. Demokratiassa lauman vaikutusvalta nousee helposti hyvin suureksi, mikä puolestaan johtaa henkiseen taantumiseen, regressioon.

Myös meillä, täällä omassa demokratiassamme, näemme ympärillämme joka päivä, miten johtavat poliitikot esittävät lapsentasoisia väitteitä ja kieltäytyvät ymmärtämästä järjen argumentteja tai edes selviä faktoja.

Heitä seuraa hurraava lauma, joka demonisoi vastapuolen ja keksii mitä typerimpiä epiteettejä yrittäessään todistaa, etteivät nuo ihmiset missään tapauksessa saisi ajatella, niin kuin ajattelevat.

Ehkäpä tätä voitaisiin Tocquevillen hengessä kutsua demokraattiseksi mentaliteetiksi?

Tätä en sentään haluaisi tehdä. Kyllä demokratia on tietyissä vaiheissa osoittanut myös aitoa pluralismin sietoa ja sellaista poliittista asennetta, jota voisi nimittää suvaitsevaisuudeksi. Teoriassahan sellaisen arveltiin valistusajalla ilman muuta kuuluvan asiaan.

Mutta maailma muuttuu. Demokratia Amerikassa 1800-luvulla ei vielä ollut samaa kuin se on 2000 luvulla ja demokratia Suomessa 1900-luvulla oli monessakin suhteessa jatkuvan muutoksen tilassa. Nykyistä tilannetta sentään tuskin voitiin kuvitella.

Lienee mahdollista, että se pompöösi ilveily ja poliittisen suvaitsemattomuuden bakkanaali, joka nyt vallitsee ainakin median pintatasolla, jää lyhytaikaiseksi.

Toivotaan nyt ainakin.

 

Timo Vihavainen ma 24.06. 23:40

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Juutalaiset Venäjän kirjallisuudessa

to 20.02. 23:46

Rotututkimusta

ke 19.02. 21:37

Fariseuksille kyytiä

ti 18.02. 21:50

Maailman napojen siirtyminen

ma 17.02. 21:09

Suomalaisia perustyyppejä

ke 12.02. 20:42

Sodasta rauhaan

pe 07.02. 19:35

Inkeriläisten vaellus

su 02.02. 19:49

Inkeriläisten vaellus

pe 31.01. 17:10

Perisynnin paluu

to 30.01. 00:11

Mikko Saksalainen

ti 28.01. 22:34

blogit

Vieraskynä

Viranomaiset tukevat vanhemmilta salaa nuoren suunnitelmia sukupuolen vaihtamiseksi

ma 17.02.2020 21:34

Juha Ahvio

Kristillisyys ja arvokonservatismi totalitaarisen aggression kohteina EU:ssa

ma 17.02.2020 21:16

Professorin Ajatuksia

Ahdistaako feminismi nuorison masennukseen?

to 20.02.2020 23:45

Marko Hamilo

Kaksi kirjaa humanismin hulluudesta

su 22.12.2019 00:08

Jukka Hankamäki

Vasemmisto rikkoo arvopohjansa sekä omat yhteisö- ja puhenorminsa

ke 12.02.2020 20:44

Petteri Hiienkoski

Hallituskriisi on myös laillisuuskriisi

pe 13.12.2019 14:45

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Apua, valta vaihtuu

la 04.01.2020 00:01

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

HS: Nepalilaisten ravintoloiden annetaan pyöriä orjatyövoimalla

to 20.02.2020 00:53

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Haavistogate ja laillisuuden periaate

ke 19.02.2020 21:39

Mika Niikko

Liittyen Suomen Kuvalehden uutisointiin (20. ja 21.1.2020)

ke 22.01.2020 22:20

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

Mikä ihmeen Woke?

pe 21.02.2020 00:16

Heikki Porkka

Yleisradio pimitti olennaista tietoa Hanaun joukkomurhasta

pe 21.02.2020 11:05

Tapio Puolimatka

Sukupuoli muutoksessa

ke 19.02.2020 21:42

Olli Pusa

Huijaus ankkurilapsilla?

su 16.02.2020 22:05

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Silakat - vasemmistofasismin valeviitta ?

ma 13.01.2020 20:49

Reijo Tossavainen

Somaleille rahaa, suomalaisille ei!

ma 17.02.2020 21:25

Jessica Vahtera

Työhyvinvointia yhteiskunnan piikkiin

to 22.08.2019 16:17

Pauli Vahtera

Mansikanpoimintaa ja sokerijuurikkaan harvennusta

su 14.07.2019 21:43

Timo Vihavainen

Juutalaiset Venäjän kirjallisuudessa

to 20.02.2020 23:46

Matti Viren

Uusi luokka

ke 12.02.2020 20:48