Blogi: Timo Vihavainen, ma 08.07.2019 21:53

Kriisiajan näkökulmia

Tulevaisuus valinkauhassa

 

Tuleva Suomi. 1918 1. vuosikerta. Edistysseurojen kustannus-OY. Helsinki, 320 s.

 

Liberaali suomalainen kansalaismielipide oli hätää kärsimässä silloin, kun vanhoilliset piirit kukistetun kapinan jälkeen pyrkivät vyöryttämään politiikkaa takaisin oikealle.

Se argumentti, että yleinen äänioikeus oli saatu liian aikaisin ja tyhmä kansa oli siitä riehaantuneena vienyt maan sisällissodan helvettiin, ei ollut erityisen huono. Monesta se oli jopa vakuuttava.

Mutta itse asiassa Suomen kansan enemmistö ilmeisesti oli kapinaa vastaan. Sen kukistaminen tapahtui kansannousun avulla, sanottiin aikanaan, eikä turhaan. Entäpä jos kapina olisikin tehty aiempia säätyvaltiopäiviä vastaan? Olisiko kansan enemmistö silloin noussut puolustamaan sitä valtaa, jota nuo valtiopäivät edustivat?

Tätä kysyy lehden nimimerkki V.H. arvostellessaan Volter Kilven teosta Kansallista itsetutkistelua. Kansallinen onnettomuus oli päässyt tapahtumaan, mutta kaikkein pahin oli sittenkin vältetty. Suomi oli nyt ensimmäistä kertaan historiansa aikana riippumaton tasavalta.

Tuo asia oli todettu jo itsenäisyysjulistuksessa vuonna 1917, mutta nyt, kun vallassa oli tynkäeduskunta ja lähes puolet kansan valitsemista edustajista oli poissa vallan kahvasta, oli taantumuksella suuri kiusaus pyörittää historian pyörää taaksepäin.

Tämä näkyi kuninkaan valitsemisessa, kunnallislakeihin ehdotetuissa muutoksissa, saksalaissuuntauksessa ja monessa muussa asiassa. Suuri määrä kansalaisia oli vankileireillä, joita ei kyetty kunnolla muonittamaan ja niin edelleen.

Tuleva Suomi kritisoi tiukasti niitä poliitikkoja, jotka poikkeusoloissa ja kansan ääntä vastaamattoman tynkäeduskunnan voimalla käyttivät nyt valtaa.

Hallituksen viaksi luettiin muun muassa pyhän kansallisen velvollisuuden eli Suur-Suomen luomisen ajaminen karille. Hallitus suuntautui Saksaan, mutta Saksa taas oli Venäjän kanssa sopinut, ettei Brest-Litovskin rauhan lisäsopimuksessa, ettei se millään tavalla sekaannu Venäjän ”ja sen eri osien” suhteisiin.

Tulevan Suomen liberaali väki ei toki halunnutkaan Suur-Suomea tai Varankia (Petsamoa) sotilaallisin keinoin, mutta uskoi, että Suomella oli edelliseen selvä ”siveellinen” ja jälkimmäiseen juridinenkin oikeus.

Lehdellä riitti kritisoitavaa noudatetun politiikan suhteen koko vuoden ajan, aina siihen saakka, kun tynkäeduskunnan kuninkaaksi valitsema Friedrich Karl vapautti Suomen velvollisuuksistaan itseään kohtaan.

Tasavaltalaisuus olikin lehden ehdoton ykkösteema. Toinen liittyi kasvatuskysymyksiin. Olivathan lehden keskeiset hahmot Oskari Mantere ja Gunnar Sarva tunnettuja koulumiehiä. Heidän laatimiaan oppikirjojahan minunkin sukupolveni sai lukea vielä 1960-luvulla.

Lehti oli kiinnostunut myös ajan muotiaatteesta, valtiososialismista ja esitteli muiden aatteiden muassa kristillistä sosialismiakin, joka sen kehittelijä kutsui myös kansallissosialismiksi.

Maltillinen sosialidemokraatti Väinö Voionmaa kirjoitti lehden palstoilla Suur-Suomi-kysymyksestä ja muistakin ajankohtaisista teemoista.

Kiinnostavia aiheita käsitteli myös Lauri Sauramo, joka kirjoitti kansanluonteista ja niiden jakaantumisesta eri kategorioihin.

Venäläinen kansanluonne oli hänen siteeraamansa auktoriteetin mukaan itse asiassa etelämaalaista -johtopäätös, jonka monet muutkin ovat kautta aikain tehneet. Suomalaisuudesta hän ei anna selkeätä tuomiota, mutta toteaa meidän olevan liian lähellä tätä kaaoksellista alkuainetta ja valitettavasti länsimainen sivistys, johon me liitymme niin luonteeltamme kuin historialliselta kehitykseltämmekin, on meidän kansassamme ollut aivan liiaksi pinnalla.

Niinpä meidän terveen edistyksemme ehdoton edellytys oli kiinni pitäminen länsimaalaisuudesta, arvostelevasta, lakipohjaisesta historiallisesta kehityksestä, jonka piiriin koko olemuksellamme ja kaikilta edellytyksiltämme kuulumme.

Miten sitten saatoimmekin joutua tuon äskeisen (1918) venäläis-aasialaisen tartunnan valtaan, saattoi jäädä enemmän tai vähemmän käsittämättömäksi.

Joka tapauksessa Sauramon kynästä lähti myös komein ylistys parlamentaariselle laitoksellemme, mitä olen missään nähnyt. Kyseessä oli peräti runo, jonka jokainen säkeistö päättyy kertosäkeeseen:

 

Ollut yksi on kaikkein ylin:

eduskunta on kansan pää.

Se lämmöllä äidin sylin

elinrientomme yhdistää.

 

Eiköhän tämä runo tänäkin päivänä soveltuisi eduskunnan juhlahymnin sanoitukseksi? Sitä laulettaisiin aina valtiopäivien avajaisissa ja muina suurina juhlina.

Tässä esimerkiksi kolmas säkeistö:

 

Niin kortemme yhteen kannamme

niin parhaamme kansalle annamme

nisut kaunasta puhdistamme

Voi sitä, ken kantanut kaunaa on,

eikä alistu alle sen tuomion,

jonka antavi korkeimpamme!

Sillä yksi on kaikkein ylin, jne.

 

Ja viides eli viimeinen säkeistö:

 

Miten tuimana taistelu riehuukaan,

ei nousta se saa, ei milloinkaan,

eduskuntamme korkeutta vastaan.

Sitä kansa on kantava kalleinnaan,

ja kansan se turvaa parmaillaan,

kuin äiti vaalivi lastaan.

 

Yks aina on kaikkein ylin:

eduskunta on kansan pää.

Se lämmöllä äidin sylin

elinrientomme yhdistää.

 

Se oli kalliisti ostettua viisautta, minkä eduskuntamme nälvijät muistakoot.

 

Timo Vihavainen ma 08.07. 21:53

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Häpeänsä kullakin

ke 19.07. 21:26

Suurista erehdyksistä

to 23.02. 21:02

Modernin maailman syntysijoilta

ti 18.01. 23:48

Saaliseläiminä

ke 15.12. 23:51

Tolstoin aivoituksia

ma 22.11. 23:49

Ajan kuvaa

to 18.11. 22:48

Kansan parhaaksi

ti 02.11. 23:57

Luonteikas kansa

pe 08.10. 01:15

Kohti pinnan katkeamista

to 16.09. 23:47

Symbolit

su 05.09. 20:39

blogit

Vieraskynä

Teemu Keskisarja: Miksi ajan Halla-ahoa presidentiksi?

ke 20.12.2023 22:32

Juha Ahvio

Onko historialla merkitystä?

su 18.02.2024 17:41

Professorin Ajatuksia

Yle teki diasarjan, mutta miksi niin moni seikka unohtui?

to 13.05.2021 20:23

Marko Hamilo

Ydinvoimaa, talouskasvua ja teollisia työpaikkoja

ti 28.03.2023 20:22

Jukka Hankamäki

Sähköistävä klikinvastainen uutinen

su 07.01.2024 18:08

Petteri Hiienkoski

Puhkeaako globalismin kupla Ukrainaan?

pe 15.03.2024 23:04

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Jolla on korvat, se kuulkoon

ke 23.08.2023 20:50

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Valtuustoaloitteeni mamujen 43 äidinkielen opetuksen lopettamiseksi verovaroilla Espoossa

su 15.01.2023 14:49

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Punavihreä hallitus komentaa! Maakuoppaan mars!

la 25.02.2023 13:58

Mika Niikko

Suvaitsevaisuuden kirjavat käsitteet

su 13.09.2020 23:07

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

USA:sta johdettu sensuuriteollinen kompleksi ulotettiin Suomeen vuonna 2015 - Tucker Carlson haastatteli USA:n ulkoministeriön entistä kyberjohtajaa Mike Benziä

la 24.02.2024 12:33

Heikki Porkka

Suomi sanojen vankina - manipulointia Ylen tapaan

to 28.03.2024 13:04

Tapio Puolimatka

Pedoseksuaalisten fantasioiden varaan rakentuva seksuaalikasvatus

ke 20.03.2024 08:51

Olli Pusa

YLEN häveliästä

pe 02.02.2024 14:01

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Rikkaat rikastuvat ja köyhät kituuttavat

ti 18.08.2020 10:15

Reijo Tossavainen

Auta avun tarpeessa

to 19.03.2020 07:33

Pauli Vahtera

Olisinko yrittäjä, enkä palkansaaja

su 25.10.2020 22:57

Timo Vihavainen

Häpeänsä kullakin

ke 19.07.2023 21:26

Matti Viren

Odotellaan vuotta 2023

la 14.08.2021 23:44