Blogi: Timo Vihavainen, ti 23.07.2019 22:29

Ennustelua

Ennustajaukon prognooseja

 

Paul Kennedy, Uuden vuosituhannen haasteet. Otava 1994, 448 s.

 

Paul Kennedy herätti vuonna 1987 suurta huomiota kirjallaan The Rise and Fall of Great Powers.

Siinä hän vertaili imperiumin häviön syitä ja toteutumisen tapoja historiassa. Kuuluisaksi tuli hänen käsitteensä imperial overstretch –kun imperiumi paisui liikaa, se jossakin vaiheessa repesi ja hajosi.

Lopullinen hajoaminen saattoi itse asiassa olla hyvinkin nopeaa. Neuvostoliiton tapaus oli pian oleva siitä esimerkkinä ja USA:n tapauksessakin merkit olivat pahaenteiset.

Itse asiassa jokainen saattoi nähdä noita amerikkalaisen yhteiskunnan epäterveitä ilmiöitä, tulonjaon epätasaisuudesta, köyhyydestä, huumeista, vankien tavattomasta määrästä, rahvaan surkeasta sivistystasosta ja oikeusjärjestelmän mielivaltaisuudesta aina luonnonvarojen tuhlaukseen, velkaantumiseen ja kaupallisesta kilpailusta putoamiseen.

Silti Yhdysvallat vain venytti valtaansa lähettäen jopa siirtoarmeijoita valtameren taa ja tukien avokätisesti joitakin vallanpitäjiä toisia vastaan. Yksinapaisen maailman houkutus oli yksinkertaisesti poliitikoille liikaa.

Kaikki tämä oli jo nähtävissä vuonna 1994, kun Kennedy julkaisi kirjansa 2000-luvun haasteista (Preparing for the Twenty-First Century). Sen jälkeen samat ilmiöt ovat vain syventyneet ja muun muassa Kennedyn ounastelemat kauppasodat alkavat olla todellisuutta.

Euroopan unioni näytti Kennedystä itse asiassa lupaavammalta tulevaisuuden mahdilta, mutta senkin edessä oli runsaasti ongelmia, joiden lähteinä olivat toisaalta historia ja traditiot ja toisaalta kansainvälinen ympäristö.

Mutta kaiken takana olivat sentään ne reunaehdot, jotka maapallo ihmiskunnalle asetti.

Rooman klubin hälyuutiset olivat jo 1970-luvulla ennustaneet kasvun rajojen tulevan vastaan jo vuoteen 1980 mennessä tai viimeistään parikymmentä vuotta myöhemmin.

Näin ei käynyt, mutta ennuste säikäytti ihmiskunnan ottamaan asian vakavasti, kuten se ansaitseekin.

Kennedy siteeraa oman aikansa versioita tästä teemasta ja arvioi, että ihmiskunnan huippunopea lisääntyminen, eli väestöräjähdys on pelottavimpia meneillään olevia prosesseja.

Vuonna 1990 ihmisiä oli jo 5,3 miljardia ja vaikka syntyvyyden kasvu oli hidastumassa, lisääntyisi maapallon ihmispopulaatio vielä paljon. Pienin vaihtoehto oli 7,5 miljardia (joka nyt on todellisuutta). Keskimmäinen vaihtoehto oli 8,5 miljardia ja suurin oli 9,4 miljardia.

Suurempiakin lukuja esitettiin, Maailmanpankissa oli väläytelty10 ja jopa 14,5 miljardin lukemia.

Ikävä kyllä nuo viimeksi mainitut luvut tuntuvat nyt todennäköisimmiltä.

Maailman väestösuhteiden kannalta tämä kasvu oli siihen saakka merkinnyt, että kun Afrikan väkiluku oli vuonna 1950 puolet Euroopan väkiluvusta, olivat maanosat vuonna 1985 tasoissa, mutta vuonna 2025 Afrikan väkiluvun ennustettiin olevan Eurooppaan verrattuna kolminkertainen.

Väkiluvun kasvu jakaantui siis hyvin epätasaisesti. Käytännössä se tuotti lähes pelkkiä ongelmia eikä vähiten luonnonvarojen ja biosfäärin kestävyyden kannalta. Muuan seuraus oli myös valtavien megalopoliksien, kaupunkikurjaliston keskittymien synty.

Tosin luonto saattoi ottaa esille punakynänsä ja tasata tilejä. Kennedy pitää mahdollisena, että AIDS aiheuttaisi nimenomaan Afrikassa suurta tuhoa: eräät tutkijat ennustivat Keski- ja Itä-Afrikkaan 2000-luvun alussa vain 1 prosentin kasvulukuja ja jopa väestömäärän vähenemistä vuoden 2010 paikkeilla.

Kuten tunnettua, nämä ennusteet eivät toteutuneet. Joka tapauksessa Kennedy katsoi, että väestön paisuminen aiheuttaisi sen, ettei nykyisiä kulutustapoja ja –tasoa voisi pitkän päälle säilyttää.

Tosiasiassahan ne ovat huomattavasti kasvaneet.

Väestönkasvu joka tapauksessa oli ja on se kirjoitus seinällä, jonka jokaisen tulevaisuuteen katsojan on pakko nähdä. Vieraan väestön siirtyminen kasvualueilta väestökadon Eurooppaan oli yksi odotettavissa oleva ilmiö. Kestäisivätkö ns. länsimaiset arvot sitä ja koko läntisen maailman suhteellista pienenemistä, oli toinen ja edelliseen liittyvä.

Se toinen suuri ongelma oli ympäristö, joka tietenkin liittyi mitä läheisimmin tuohon ykkösongelmaan eli väestönkasvuun.

Muiden kysymysten ohella myös Kennedyä kiinnosti suuresti kasvihuoneilmiö ja ilmaston lämpeneminen, joka saattaisi nousta 1-4,5 asteeseen.

Viiden asteen nousu lopettaisi muun muassa riisintuotannon, ellei geeniteknologia ehdi kehittää uusi lajikkeita. Toisaalta sadot eräillä alueilla paranisivat.

Silloin luultavasti myös merenpinta nouseisi. Metrinkin nousu aiheuttaisi väistämättä liikettä sen uuden ylijäämäväestön keskuudessa, joka usein keskittyy juuri matalille rannikkoalueille. Toki muitakin ympäristön uhkia ja ongelmia on: otsonikerrosta syövät freonit, metsiä vaurioittavat happosateet, pohjavesivarastojen ehtyminen…

Miten tuollaiseen tulevaisuuteen olisi valmistauduttava?

Kennedy referoi kiinnostavasti The Economistin artikkelia vuodelta 1930, jolloin maailmassa oli noin 2 miljardia ihmistä. Silloinkin riitti aihetta synkkyyteen, suuren lamakauden tunnelmissa.

Nyt ollaan kuitenkin aivan toisenlaisten ongelmien edessä.

Hyödykkeitä tuotetaan jälleen liikaa, mutta nyt on vastassa luonto. Jos ihmisiä tulee jopa yli 10 miljardia, ei nykyistä kulutustasoa voida ylläpitää tai edes puoltakaan siitä.

Myös kutistuvien reunaehtojen vaikutus politiikkaan on laskematon. Maailmanhallitus olisi toivottava asia, mutta missä määrin kehityksen epätasaisuus antaa sille tilaa?

Kaikenlaistahan voidaan tehdä tulevaisuuteen valmistauduttaessa. Yksi välttämätön asia on ”julma, mutta välttämätön” ylikansoitetuista maista kehittyneisiin maihin tulevien siirtolaisvirtojen pysäyttäminen.

Tähän voinee lisätä, että holtittomalla muuttoliikkeen sallimisella ne vasta julmat vaikutukset olisivat…

Naisten koulutuksen lisääminen vähentää lapsilukua ja siihen on tietenkin panostettava.

Mutta kaiken kaikkiaan poliittinen puuttuminen kehitykseen saattaa aiheuttaa myös aivan ennakoimattomia seurauksia. Todennäköisesti edessä ei ole uusi maailmanjärjestys, vaan rauhaton ja pirstaleinen planeetta, arvioi Kennedy.

Mutta yritettävä on. Ellei mitään tehdä, ihmiskunta voi syyttää vain itseään. Jos se mieltä rauhoittaa, voi vaikka pyöräillä autoilun sijasta, mutta onhan se vain symbolista korviketoimintaa. Ellei väestönkasvulle tehdä mitään, on muukin pelkkää näpertelyä.

 

 

Timo Vihavainen ti 23.07. 22:29

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Demokratuuria kohti

to 02.04. 22:52

Epitafiton aika

ma 30.03. 23:06

Ruttolippu

pe 27.03. 01:17

Setä ei viihdy

ti 24.03. 23:56

Kirjattomat, karjattomat miehet

ma 23.03. 23:17

Spenglerin pamfletti

pe 20.03. 23:48

Rikollisuuden ehkäisyä entisaikaan

ke 18.03. 22:23

Ruton näkökulma

ma 16.03. 23:22

Pyhän Yrjön maassa

to 12.03. 22:21

Talvisodan muistaminen

ke 11.03. 22:04

blogit

Vieraskynä

Piispa Teemu Laajasalo on väärässä ja johtaa kristikansaa harhaan

ma 09.03.2020 23:42

Juha Ahvio

Kristus on ajallisen historian voittoisa Herra

to 02.04.2020 22:56

Professorin Ajatuksia

Älyllisesti epärehellisen palkka

to 02.04.2020 22:51

Marko Hamilo

Kaksi kirjaa humanismin hulluudesta

su 22.12.2019 00:08

Jukka Hankamäki

Korona on joukkotiedotuksen henkinen AIDS

pe 20.03.2020 23:49

Petteri Hiienkoski

Maassa nimeltä Suomi: Surullinen tarina Sanna Marinin hallituksesta

ke 01.04.2020 16:17

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Globalismista kansallismielisyyteen

pe 27.03.2020 14:29

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Huonosta eläinten kohtelusta koronaepidemiaa ja antibioottiresistenssiä

pe 03.04.2020 14:40

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Presidentti Niinistö voi pelastaa Suomen

to 02.04.2020 22:54

Mika Niikko

Liittyen Suomen Kuvalehden uutisointiin (20. ja 21.1.2020)

ke 22.01.2020 22:20

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

Mikä ihmeen Woke?

pe 21.02.2020 00:16

Heikki Porkka

Suomalaisten hengelle ja terveydelle vaarallinen sisäministeri Ohisalo

ti 31.03.2020 09:54

Tapio Puolimatka

Sukupuoli muutoksessa

ke 19.02.2020 21:42

Olli Pusa

Koronan harhat

pe 03.04.2020 20:43

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Silakat - vasemmistofasismin valeviitta ?

ma 13.01.2020 20:49

Reijo Tossavainen

Auta avun tarpeessa

to 19.03.2020 07:33

Jessica Vahtera

Työhyvinvointia yhteiskunnan piikkiin

to 22.08.2019 16:17

Pauli Vahtera

On aivan sama

su 08.03.2020 18:38

Timo Vihavainen

Demokratuuria kohti

to 02.04.2020 22:52

Matti Viren

5 miljardia

ma 23.03.2020 23:19