Blogi: Timo Vihavainen, ke 21.08.2019 23:09

Liberalismin siunaukset

Liberalismin ongelmia

 

Pikku kirjasesta ”Arabialaista viisautta” (Arabskaja mudrost) huomasin sananparren, jonka mukaan raha on hyvä renki, mutta huono isäntä.

No, eihän idea kovin tuore ole, mutta sitäkin tärkeämpi.

Kun raha pääsee isännäksi, joutuu sen palvelija kovaan kouluun, jossa ei ole lepoa eikä rauhaa, kuten jo Saarnaaja totesi. Harvinaista ei ole, että upporikkaat saattavat suorastaan psykoottisesti tulla saitureiksi, jotka eivät uskalla edes koskea palvomaansa rikkauteen.

Rahan tulee tosiaankin olla vain rengin asemassa, kuten koiran tulee olla perheessä ja sotilaan valtiossa. Jos arvojärjestys järkkyy, on seurauksia ikävä katsella.

Tämä vain tuli mieleeni lukiessani hesarin pääkirjoitusta ja Sixten Korkmanin kolumnia. Siellä näyttää rahan herruuden olettaminen käsitetyn suurimmaksi viisaudeksi. Liberalismikin on hyvää siksi, että se palvelee hyvin tuota herraa.

 Epäilemättä Venäjä tekee väärin salliessaan valtion suuren roolin taloudessa, kuten IMF olettaa. Sen kasvuhan voisi voinut viime vuosina olla jopa prosenttiyksikön verran suurempaa ilman erinäisiä ongelmia, joihin kuuluu öljynhinnan aleneminen ja mm. talouspakotteiden vaikutus.

Pari vuosikymmentä sitten muistan IMF:n paheksuneen sitä, ettei Venäjän vanhaa, ruostunutta teollisuutta tapettu ja sijoitettu sen sijaan pääomia uuteen ja tuottavaan.

Turha sanoakaan, mitä se olisi merkinnyt niille yhden tehtaan kaupungeille, joita Venäjä on täynnänsä. Siinä sitten kävi vähän kuin sen ampiaisen kanssa, joka ei taannoisten tiedemiesten mukaan edes voinut lentää, mutta lensi vain.

Korkman luonnehtii Venäjän viime vuosien talouskehitystä sanalla surkea, mutta kaikki on suhteellista. Onhan se sentään koko ajan rämpinyt eteenpäin myös suurten kasvuvuosien jälkeen, vaikka yleinen viisaus koko ajan julisti, että romahdus tulee kahden vuoden sisällä, kunhan pakotteet purevat.

Mutta eiväthän ne purreet.

Siitä huolimatta on kovin huolestuttavaa, että Venäjän ja läntisen Euroopan välille on rakentunut vastakkainasettelu, jossa jopa täysin mielettömästi uhkaillaan ydintuholla, vaikka kukaan ei ole vielä kertonut, mikä on se niin suuri periaatteellinen kuilu, joka oikeuttaisi edes yhden pikkukaupungin ihmisten käristämisen kuoliaaksi.

Mutta jos nyt puhumme siitä rahasta ja sen, eli siis sillä saatavien hyödykkeiden lisäämisestä, näyttäisi tosiaan siltä, että liberalismille on niukasti hyviä vaihtoehtoja, kuten Korkman kolumninsa otsikoi.

Itse asiassa hän kuitenkin vesittää koko käsitteen sulkemalla sen piiriin myös pohjoismaisen sosialismin ja samaan aikaan sulkemalla siitä pois amerikkalaisen demokratian sikäli, kuin se tuottaa Trumpin kaltaisia poliitikkoja.

Nyt on kuitenkin niin, että liberaali poliittinen järjestelmä on liberaali vain sikäli, kuin sen piirissä ihmisillä on täysi vapaus äänestää valtaan mieleisiään henkilöitä. Sellainen liberalismi, jossa vain tietyt mielipiteet ovat sallittuja, muistuttaa totalitarismia ja tietyssä vaiheessa muuttuu sellaiseksi.

Ellei asiaa ymmärrä, kannattaa tutustua totalitaarisen demokratian historiaan, jota J.L. Talmon on ansiokkaasti tutkinut.

Korkman muistuttaa, että liberaaleiksi tunnustautuneet maat ovat taloudellisesti pärjänneet hyvin, kun taas putinilainen ei-liberaali demokratia on viimeisten viiden vuoden aikana menestynyt huonosti.

Tähän olisi voinut lisätä senkin, että Venäjä oli sitä ennen, lähes kymmenen vuoden ajan, pärjännyt ei ainoastaan hyvin, vaan jopa erinomaisesti.

Nyt menestyksen jatko saattaa kyllä olla korkean kynnyksen edessä, kuten on jo kauan uumoiltu. On aivan mahdollista, että Putin on lyhytnäköisellä politiikallaan tuominnut maansa kyräileväksi syrjästäkatsojaksi ja nurkasta huutelijaksi maailman kansojen yhteisössä, vaikka olisi voinut olla mahdollista päästä niiden eturiviin.

Venäjästä ei ole kenellekään esikuvaksi, vakuuttaa Korkman ja tämän voi kyllä uskoa. eihän toista samanlaista maata voi löytääkään.

Huvittavaa kyllä, maan patrioottiset voimat korostavat altruismia ja henkisten arvojen ensisijaisuutta materiaalisten rinnalla, mutta samaan aikaan köyhää kyykytetään ja rikkaita varkaita suositaan aivan häpeämättömästi.

Mutta tällaisen puhetavan me tunnemme jo niin sanotun neuvostovallan ajoilta. Propaganda väitti silloin maan olevan paratiisi sorretuille ja solvatuille samaan aikaan kun se tosiasiassa piti ”hallitsevaa” työväenluokkaa tiukoissa pihdeissä.

Autoritaarisen Venäjän esimerkki ei moniakaan houkuttele, eikä syynä ole vain se, ettei sen talouskasvu tällä hetkellä ole sen parempaa kuin lännessäkään- ainakaan vielä.

Poliittinen vapaus on arvo sinänsä ja siihen kuuluu tosiaankin oikeus äänestää valtaan vaikkapa konservatiivisia voimia. Ellei joku asiaa tiennyt, huomautan, että konservatismi on osa liberaalista jatkumoa, joka taas poikkeaa periaatteellisella tasolla radikalismista.

Venäjällä liberalismi ei ole koskaan menestynyt. Muuan Viktor Leontowitsch julkaisi aikoinaan perusteoksen Geschichte des Liberalismus in Russland.

Sen nimi kannattaa panna merkille. Siinä otetaan huomion, ettei kyseessä ollut Russischer Liberalismus eli venäläinen liberalismi, koska sellaista ei ollut, vaan läntinen ideologia, jolla oli omat kohtalonsa Venäjällä.

Tänäänkin Venäjällä toimii niin sanottu Liberaalidemokraattinen puolue. Epäilemättä kyseessä on eräänlainen koomikkopuolue, jollaiset ovat nykyään muuallakin muodissa, tämä tapaus kuitenkin mielestäni ansaitsee hieman tarkastelua.

Kerran puolueen puheenjohtaja Žirinovski puheessaan todisteli, että Venäjällä oli aina mennyt huonosti, kun vallassa olivat olleet liberaalit ja demokraatit.

Kun muuan toisen puolueen edustaja kysäisi, mikä nimi Vladimir Volfovitšin omalla puolueella sitten oikein oli, tämä vastasi häkeltymättä: Žirinovskin puolue. Ei hän suotta ole juristin poika.

Muuan merkittävä tämän puolueen linjaus oli noin neljännesvuosista sitten esitetty ajatus, että Turkki voitaisiin liittää Venäjään. Tämä voidaan tehdä aivan demokraattisesti, selitti Žirinovski: pidetään kansanäänestys, johon ottavat osaa sekä turkkilaiset että venäläiset. Venäläiset, joilla on enemmistö, tietenkin voittavat ja enemmistön valtaanhan demokratia ja liberalismi aina pyrkivätkin.

Asialle voi hymähtää, mutta ehkäpä sentään on syytä myös pysähtyä miettimään, onko siinä syvempääkin totuutta,

Silloin, kun kansainvälisissä yhteyksissä enemmistö ratkaisee asiat, ollaan epäilemättä jonkin määritelmän mukaan demokratian kannalla.

Suomen kaltaisille pienille maille kyseessä saattaa kuitenkin olla joutuminen suurempien kansojen ylivoiman armoille.

 

 

Timo Vihavainen ke 21.08. 23:09

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Kasakat ilman kiilloitusta

ke 18.09. 23:01

Turpiin

ti 17.09. 23:21

Huuhkainten moraalia

ma 16.09. 23:07

Ikuinen Putin

su 15.09. 22:31

Miksi Karjala menetettiin

to 12.09. 23:11

Jumala Ranskassa

ke 11.09. 22:25

Kuinka se tapahtui?

ti 10.09. 23:32

Sensuurista ja sen puutteesta

ma 09.09. 19:18

Heittäminen

to 05.09. 23:28

Teloitettujen ja teloittajien historia

ke 04.09. 00:10

blogit

Vieraskynä

Konservatiivisivistyneistö, ulos kaapista!

ke 11.09.2019 22:30

Juha Ahvio

Miksi toisten sana on vapaampi kuin toisten?

su 15.09.2019 22:34

Professorin Ajatuksia

Arvoitus

ke 18.09.2019 23:00

Marko Hamilo

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

pe 05.07.2019 00:00

Jukka Hankamäki

Etnisiä eteisvärinöitä

ke 18.09.2019 23:03

Petteri Hiienkoski

Sananvapaus on jakamaton

ti 17.09.2019 01:15

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Rauhan projekti ei etsi vihollisia omistaan

ti 30.07.2019 17:12

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Monikulttuurisuus lisää rikollisuutta

su 18.08.2019 04:14

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Suomi Ranskan euroarmeijaan - kirje presidentille

ke 11.09.2019 22:27

Mika Niikko

Väärinajattelijoiden oikeudet

ma 08.07.2019 21:55

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

YK:n ilmastopaneeli IPCC tukeutuu pseudotieteeseen

la 07.09.2019 07:11

Heikki Porkka

Yle matkalla monikulttuurisuudesta ilmastonmuutokseen

to 12.09.2019 16:12

Tapio Puolimatka

Yhteiskunnan perusteita murennetaan

to 12.09.2019 23:16

Olli Pusa

Ylen aivopesu ja valehtelu

ti 27.08.2019 04:28

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Ev.-lut kirkosta vasemmiston kivakerho

ti 18.06.2019 13:42

Reijo Tossavainen

Vihreät nuoret haukkuvat väärää puuta

pe 23.08.2019 09:24

Jessica Vahtera

Työhyvinvointia yhteiskunnan piikkiin

to 22.08.2019 16:17

Pauli Vahtera

Mansikanpoimintaa ja sokerijuurikkaan harvennusta

su 14.07.2019 21:43

Timo Vihavainen

Kasakat ilman kiilloitusta

ke 18.09.2019 23:01

Matti Viren

Me elvytetään

su 15.09.2019 22:55