Uutinen hedelmällisyysluvun laskusta 1.4 prosenttiin on aika nopeasti kadonnut lehtien etusivuilta. Uutisen kirvoittama keskustelu on sekin jäänyt aika aneemiseksi; yleinen päätelmä on ollut, että asialle ei mahda mitään. Kysymys on asenteista ja muista saman tason tekijöistä, joihin ei politiikalla voi vaikuttaa. Silmiinpistävä piirre keskustelussa, jos siksi voi kutsua, on julkisen talouden tulevaisuudennäkymien voivottelu. Verotuloja ei tule riittävästi. Näinhän se tietenkin on, mutta hieman askarruttaa perusasenne: onko tosiaan niin, että verotulojen riittävyys on perusongelma? Pitääkö lapsia tehdä siksi, että verotulot riittävät? Luulisi, että suomalaisten olemassaololla on jokin itseisarvo, vai onko niin, että paljon tärkeämpää on, että liito-oravan ja Saiman norpan tapaiset lajit säilyvät Suomen niemellä.
No, tästä on turha kiistelemään, mutta sen sijaan sopii varmaan kiistellä siitä, onko lapsiluku todellakin sellainen eksogeeninen fakta, johonka mitkään politiikkainstrumentit eivät pure. Todistekeksi ei varmaan riitä se, että lapsiluku on laskenut jo pitkän aikaa niin Suomessa kuin muissakin kehittyneissä maissa. Toistaiseksi on olemassa kovin vähän näyttöä sellaisten politiikkatoimenpiteiden vaikutuksista, jotka olisivat suuruusluokkansa puolesta poikenneet pitkän aikavälin trendistä.
Tällöin on pakko pohtia sitä, miten lapsilukuun on pyritty vaikuttamaan. Meikäläisen järjestelmä tärkein instrumentti on lapsilisä, jota maksetaan noin puolitoista miljardia euroa aika tarkkaan miljoonasta lapsesta. Kun ajatellaan lapsilisän luonnetta, on pakko kysyä, onko se instrumentti, jonka tarkoituksena on (a) vaikuttaa tulonjakoon lapsiperheiden hyväksi vai (b) lisätä lapsilukua. Kysymys on siinä mielessä aiheellinen, että vanhempien tulosta riippumaton lapsilisä ottaa voimakkaasti kantaa tulonjakoon onhan sillä huomattavasti suurempi merkitys pienituloisille kuin keski- ja suurituloisille perheille.
Poliittisesti tällainen asetelma on tietenkin korrekti, mutta onko se järkevin tapa lisätä lapsilukua. Ajatellaan lasten hankinnan kustannuksia? Valtaosa niistä on menetettyjä ansiota (ja niihin mahdollisesti liittyviä ansioeläkkeitä). Menetykset ovat tietenkin aivan eri suuruusluokkaa naisilla/perheillä, joiden tulot ovat peruspäivärahan suuruisia tai vaihtoehtoisesti keskiansion (n. 3500 €/kk) ansaitsevilla puhumattakaan korkeasti koulutetuista, joiden ansiot ovat vielä kaksi kertaa tätä suuremmat. Ajatellaan vaikka nettoansioiden menetyksiä kolmen vuoden ajanjaksolta. Eli kysymys kuuluu, onko korrektia, että joidenkin perheiden kustannukset (menetettyjen ansioiden muodossa) ovat kymmenkertaiset toisiin lapsiperheisiin verrattuna!
Varmaan moni vastaa, että aivan oikein, koska tasa-arvo. Mutta meidän ei pidä tuijottaa vain rahasummia, vaan kannustinvaikutuksia (insentiivejä). Jos lapsiin liittyvä tuki on suurimmillaan nollatuloilla, liittyy siihen ilmeinen riski kielteisistä kannustinvaikutuksista. Ehkä tyypillinen esimerkki siitä on nuori/nuoret, jo(i)lla ei ole koulutusta eikä töitä, mutta joka kuitenkin haluaa pois kotoa. Lapsen saaminen takaa automaattisesti oman asunnon ja jonkinlaisen toimeentulon. Mutta toimeentulo eri tuilla ei todellakaan ole hyvä. Siksi hyvin suuri riski on, että näistä lähtökohdista perheen koko loppuelämä on yhtä niukkuutta ja niukkuus voi jatkua aina seuraaviin sukupolviin asti.
Vielä pahempaa on tiedossa, jos vanhemmiksi ryhtyvät ovat alkoholin tai muiden huumeiden käyttäjiä. Lapsilla on suuri riski syntyä vammautuneena tai muuten jäädä jälkeen. Usein on mainittu arvio, jonka mukaan vuosittain syntyy 600 – 3000 äidin alkoholin käytön vaurioittamaa vauvaa. Muiden käytöllä on vielä jos mahdollista pahemmat seuraukset, jos kohta lukumääräarvioiden tekeminen on vaikeampaa. Kun lapsia syntyy vain vähän yli 40 000, ovat edellä mainitut lukumäärät huolestuttavan korkeita; voi vain kuvitella, miten paljon alkoholin ja huumeiden vahingoittama lapsi tulee maksamaan yhteiskunnalle.
Siksi voi kysyä, että onko sittenkään hirveän järkevää harjoittaa perhepolitiikkaa sillä ajatuksella, että tärkeintä on, että hyvätuloiset eivät vaan missä tapauksessa pääse osallisiksi lapsiin liittyvistä tuista (eli ”lapsilisät pois hyvätuloisilta”!). Kohtuullisen toimeentulon omaavat vanhemmat kykenevät kuitenkin takaamaan lapsilleen riittävän elintason ja huolenpidon ilman, että julkisen vallan pitäisi joka käänteessä avustaa perheen menoissa.
Mitä tämä sitten tarkoittaa käytännössä? Sitä että lapsiperheiden tuen pitäisi (myös) korvata jollain säädyllisellä tavalla ansionmenetykset. Käytännössä tämä tietenkin tarkoittaa tuloveron (ja mahdollisesti työnantajamaksujen) alennusta lapsen/lasten vanhemmalle/vanhemmille. Tällainen järjestelmä meillä itse asiassa olikin ennen kuin tasa-arvosta tuli elämää suurempi asia Suomessa (siis ennen vuotta 1994).
Vielä yksi asia. Jos lapsilukuun aiotaan vaikutta rahallisten kannustimien muodossa, se maksaa paljon. Paljon enemmän kuin uudet hävittäjät. Muutaman euron tai prosentin satsaukset ovat yhtä tyhjän kanssa. Jo sillä on merkitystä, minkä viestin yhteiskunta antaa. Nyt se viesti on, ”ei mahda mitään, suomalaiset lapset ovat liian kalliita. Siksi emme tee mitään, vaan tuomme ulkomailta väkeä tilalle”.
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006252180.html
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/23507/sikioaik.pdf?sequence=3
https://www.kehitysvammaliitto.fi/kehitysvammaisuus/fasd/
Matti Viren Turun yliopiston professori (emeritus)
Jälleen kerran kaikki alkoi siitä, kun Israel ampui takaisin
su 17.11.2019 00:37Suomessa näyttää vallitsevan kommunistinen etuoikeus
su 24.11.2019 22:35Uutisia muuttuvasta Suomesta
pe 06.12.2019 00:08Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan
pe 05.07.2019 00:00Gallupeissa kullan kiiltoa - Perussuomalaisten kannatus ylitti Kepun ja Sdp:n yhteiskannatuksen
pe 06.12.2019 00:11Sananvapaus on jakamaton
ti 17.09.2019 01:15Mistä on pienet getot tehty?
ma 27.08.2018 23:18Haluan provosoida ihmisiä tutkimaan asioita itse
la 12.10.2019 11:17Vallankaappaus
ke 14.06.2017 09:13Espoon nuorisotiloissa jatkuvia etnisiä konflikteja
la 05.10.2019 23:55Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa
ke 17.01.2018 08:44Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan
ke 29.05.2019 09:00Keulakuvat eivät sovi Suomen hallitukseen!
pe 06.12.2019 00:10Mielipide tai vihainen puhe ei ole rikos!
ma 11.11.2019 22:02Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä
pe 08.02.2019 13:23Hourulan väen ilmastovallankumous julkistettiin
su 17.11.2019 09:51Viro kellisti kaikki monikulttuurisuutta ylistävät hyvinvointivaltiot
to 05.12.2019 11:14Voiko mies synnyttää?
ma 07.10.2019 23:31Oikeusviranomaiset vastaan kansa
pe 22.11.2019 18:37Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin
ti 12.06.2018 11:53Mikä on muuttunut 30-vuodessa.
pe 11.10.2019 00:57Vihreät nuoret haukkuvat väärää puuta
pe 23.08.2019 09:24Työhyvinvointia yhteiskunnan piikkiin
to 22.08.2019 16:17Mansikanpoimintaa ja sokerijuurikkaan harvennusta
su 14.07.2019 21:43Lavasteitakin tarvitaan aina joskus
pe 06.12.2019 00:09Saastuttajat kuriin!
pe 29.11.2019 23:14