STT kertoi tänään (26.11), että Eläketurvakeskuksen (ETK) mukaan maahanmuuton lisääminen vähentäisi paineita korottaa eläkemaksuja. Vähenevä maahanmuutto taas heikentäisi eläketurvan rahoitusta. ETK:n laskelmien mukaan eläkemaksujen taso riippuu ratkaisevan paljon maahanmuuton määrästä; kuvaavaa on, että ero eri skenaarioiden välillä on vuosisadan lopulla jopa luokkaa 4 prosenttiyksikköä.

Toki on hyvä, että arvioidaan eläkemenojen kehitystä pitkällä tähtäimellä, mutta arvioihin liittyy tietenkin aina omat ongelmansa, etenkin kun laskelmien pohjana on yksinkertainen Excel-kehikko, joka ei salli mitään käyttäytymismuutoksia. Tuottavuuden, palkkojen, palkkarakenteen, tuotannon ja niin edelleen oletetaan olevan eksogeenisia. Tuli maahanmuuttajia sitten 10 tai 1000 000, se ei muuta Suomen talouden kuvaa.

Toinen konkreettisempi ongelmia liittyy tietenkin siihen, että tällä tavalla tehdyt skenaariot ovat vain oletusten lopputulemia; se mitä oletetaan, tulee numeroina ulos. Jotkut oletukset ovat kriittisiä, jotkut eivät. Kriittisimpiä oletuksia ovat tietenkin ne, jotka liittyvät maahanmuuttajien työvoiman tarjontaan ja tuottavuuteen. Ongelma näiden lukujen suhteen on se, että meillä ei ole kunnon dataa siitä, miten esimerkiksi työllisyysasteet kehittyvät maassaolokauden aikana. Ennen vuotta 2000 maahan tulleita on monen kansalaisuuden osalta niin vähän, että ikäprofiilit joudutaan aika paljon arvaamaan. Tällöin tietenkin paljon riippuu siitä, mikä on tutkijan maailmankuva ja kokemus tutkimuksen tekemisessä.

Tunnetusti maahanmuuttokeskustelun suurin ongelma on se, että maahanmuuttajien (tai maastamuuttajien) välillä ei tehdä mitään eroa; tarkastellaan kaikkia kansalaisuuksia, ikäryhmiä jne. yhtenä kokonaisuutena. Valitettavasti tämä ongelma koskee myös ETK:n laskelmia, koska niissä kansalaisuudet ryhmitellään kolmeen ryhmään. Toki kolme on parempi kuin yksi, mutta ongelma on siinä, että ryhmittelyperusteena on HDI (Human Development Index), joka aika paljon vain heijastaa lähtömaan tulotasoa, siten esimerkiksi Lähi-idän öljyntuottajamaat ovat ryhmässä 1 yhdessä Sveitsin kanssa. Toisaalta ryhmä (alin HDI) kolme pitää sisällään kovin erilaisia maita esimerkiksi työllisyysasteen suhteen: ero esimerkiksi Nigerian ja Somalian välillä on yli nelinkertainen. Tällä on kuitenkin merkitystä, koska tosiasia on, että Suomeen pyrkivät kaikkien innokkaimmin ne, joiden lähtömaan tilanne on kaikkien heikoin: eivät ”ryhmän” keskimääräiset asukkaat. Jakaumat eivät yksinkertaisesti ole symmetrisiä.

Kuten jo edellä todettiin, laskelmien lopputuloksiin vaikuttaa olennaisen paljon se, mitä oletetaan työllisyysasteista ja tulokehityksestä. Perusolettaman on, että työllisyysasteiden taso ja muutos yli ajan (tarkemmin sanoen muutos yli maassaoloajan) noudattaa vuoden 2017 tilanteen mukaista kehityskulkua. Olennaista siinä on se, että työllisyysasteet nousevat maassaoloajan mukaan. Silti etenkin ryhmän kolme (alimman HDI-lähtömaan) osalta tilanne vaikuttaa aika lohduttomalta, työllisyysasteet jäävät kauas kantaväestön tasosta etenkin, maahanmuuttajat ovat vanhemmista ikäluokista.

Laskelmissa oletetaan, että tilanne paranee sitä kautta, että maahanmuuttajien hedelmällisyys (lapsiluku) on pysyvästi korkeampi kuin kantaväestöllä ja toisen polven maahanmuuttajien tunnusluvut ovat ”parempia” eli tarkemmin sanoen konveksi kombinaatio (painoilla puolet ja puolet) kantaväestön ja ao. maahanmuuttajaryhmän luvuista. Tässä suhteessa ollaan jo arvausten polulla, koska oletuksia ei voi perustaa mihinkään tilastotietoihin. Tietojen puute vaivaa erityisesti tulokehitystä: raportissa todetaan, että käytettävissä ei ole maahanmuuttajaryhmittäisiä tietoja tulojen kehityksestä yli (maassaolo)ajan puhumattakaan siitä, että olisi olemassa tietoja toisen sukupolven maahanmuuttajaväestön tulokehityksestä.

Paljonko maahanmuutto sitten vaikuttaa eläkemenojen rahoitukseen. Vastaus on: paljon. Mutta hirveän paljon riippuu siitä, mistä muuttujat tulevat. Niin sanotussa perusskenaariossa oletetaan, että maahanmuutto jatkuu samanlaisena kuin vuosina 2013-2017 (sama rakenne & samat lukumäärät). Mutta jos maahanmuutto koostuu ryhmän kolme maissa syntyneistä, tulos on hyvin epäedullinen, etenkin jos maahanmuuton määrä kasvaa 15 000:sta 25 000:een. Henkeä kohden laskettu BKT supistuu vuosisadan loppuun (2085) mennessä lähes kymmenen prosenttia. Itse asiassa henkeä kohden laskettu BKT supistuu kaikissa muissa skenaarioissa kuin siinä, jossa maahanmuuton kasvu tulee ryhmästä yksi (”rikkaista maista”). Ehkä juuri tämä tulos, maahanmuuton vaikutusten äärimmäinen sensitiivisyys lähtömaan suhteen, on laskelmien tärkein anti. Historiallisen kehityskulun (etenkin rakenteen osalta) ekstrapoloiminen tulevaisuuteen ei sitä varmaan ole.

Vielä yksi detalji. Laskelmissa on käytetty maahanmuuttajien työllisyysasteen tasapainotasona 7.9 prosenttia, joka on (käytännössä) sama kuin kantaväestöllä. Koska kuitenkin maahanmuuttajien työttömyysaste (koskien kaikkia) maahanmuuttajia on ollut viimeiset 20 vuotta kolminkertainen kantaväestöön verrattuna, oletus ei ole kovin järkevä. Esimerkiksi suurimpien pakolaismaiden (Afganistan, Irak, Syyria ja Somalia) osalta yhteenlaskettu työttömyysaste vuonna 2017 oli peräti 67 %. Siksi toiseksi Tilastokeskuksen työssäkäyntitilasto antaisi mahdollisuuden laskea ”oikea” tasapainotaso jopa yksittäisen lähtömaan tasolla.

Raportissa on 69 sivua. Kannattaa lukea se itse. Lehdistöreferaatit kertovat ehkä enemmän toimittajien odotuksista/mieltymyksistä kuin laskelmien tuloksista.

https://www.etk.fi/wp-content/uploads/Skenaariolaskelmia-muuttoliikkeen-vaikutuksista-elakejarjestelman-kestavyyteen.pdf