Vesimaksu, Riihimäki

Tuijotan hieman epäuskoisesti vesilaskua. Veden kulutuksen arviolasku on 75 €, mutta miten ollakaan, loppulasku onkin 329 €, kun mukaan tulevat perusmaksut, huleveden maksu ja ALV. Eli vesimaksu onkin loppujen lopuksi yli nelinkertainen kulutetun veden ”arvoon” verrattuna,

No, joku voi sanoa, että sehän on vain sinun pääsärkysi, mutta ikävä kyllä, taustalla on paljon suurempia ongelmia. Kaupungin perimä vesimaksu on käytännössä vero. Veden kaupunki ottaa (ilmaiseksi) kaupungin alueella olevista kaivoista; jäteveden kaupunki joutuu puhdistamaan, mutta tuskin sekään kustantaa jäteveden tariffia.

Maksamme kunnallisveroa, jotta rahoittaa peruspalvelusten tuottaminen. Luulisi peruspalveluksiin jo kuuluvan vesihuollosta vastaaminen. Mutta ei. Maksamme siis vedestä ja viemäröinneistä. Ja maksuistamme (jotka ovat käytännössä veroja) peritään vielä arvonlisävero. Kukaan ei ole vielä älynnyt lisätä maksettuihin kunnallisveroihin arvonlisäveroa (sekin kävisi helposti niin, että kunnallisveron nimi muutettaisiin kunnallismaksuksi). Kiinteistöverossa ei vielä ole lisäkkeenä ALV:tä mutta ehkä senkin aika koittaa. Olemme menossa kohti järjestelmää, jossa meillä on ensin kunnallisvero (ehkä 25 %), mutta sen lisäksi kaikki palvelukset ovat vielä erikseen maksullisia (jätehuolto, vesihuolto, katumaksut, pysäköinti, terveydenhoito, koulutus, päivähoito, vanhusten hoito, rakennustarkastus, liikuntafasiliteetit, ym. ym.). Ja maksuista peritään vielä arvonlisävero.

Kunnat ovat järjestään suurissa talousvaikeuksissa. Ja pian koittaa aika, jolloin vesilaitokset myydään yksityisille (ulkomaisille) sijoittajille. Silloin vasta riemu repeää. Vesilaitosten monopolista ei pääse mitenkään eroon. Vaikka käyttäisi vain pullotettua vettä, tariffit voidaan hulevesimaksujen ja perusmaksujen avulla räätälöiden säätää millaisiksi tahansa. Kehityskulku on täsmälleen sama kuin sähköverkkojen myynnin tapauksessa. Uusia kohteita varmaan löytyy: myydään liikenneväylät pääomapiireille. Automaattivalvonta raksuttaa 24/7 rahaa omistajille. Saattaa näyttää siltä, että verotus ei kiristy, jos tarkastellaan vain valtion tuloveroja, mutta todellinen verotuksen kireyden mitta on itse asiassa julkisten menojen kokonaismäärän suhde tuloihin. Tavallisen ihmisen kannalta on aivan saman tekevää, nostetaanko kunnan vesimaksuja vai kunnallisveroäyriä.

Suurin osa poliitikoista puhuu yhä hurmioituneesti hyvinvointivaltion kasvattamisesta ja julkisten palvelusten laadun parantamisesta sekä tulojen tasaamisesta. Toivoisi edes joskus pohdintaa siitä, miten pitkälle yhteiskunnan voimavarat riittävät näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Jottei tarvitsisi ihmetellä, mistä ihmeestä nämä ”keltaliivit” oikein ilmestyivät.