Blogi: Timo Vihavainen, pe 11.10.2019 22:34

Suomalainen kasakkaupseeri

Kasakkajesauli Nurmijärveltä

 

Paul Linder, Keisarillisen kaartin upseerina. Otava 1938, 367 s.

 

Linderien merkittävä suku tunnetaan. Aikanaan Mannerheimin lanko, kamariherra Hjalmar Linder omisti Kytäjän kartanon, joka oli maamme toiseksi suurin ja lisäksi vielä Mustion kartanon ja paljon muuta, Lohjan selluloosatehdas mukaan lukien. Ylihovijahtimestari Konstantinista onkin tullut jo kirjoitettua (https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=linder ).

Suomen oloissa Hjalmar pystyi pitämään varsin poikkeuksellista elintasoa. Kuvaavaa lienee, että kun hän kutsui vieraakseen hirvijahtiin erään suuriruhtinaan, tämä saapui erikoisjunalla Pietarista ja vietiin sitten asemalta Lohjalle kahdella Rolls-Roycella.

Nautittuaan pari päivää paikallista vieraanvaraisuutta suuriruhtinas totesi, että hän nyt tietää, ”miten on elettävä”. Taisi sekä isännälle että vieraalle sopia epiteetti bon vivant.

Sivumennen sanoen, Hjalmarilla riitti myös empatiaa kansan suuntaan ja hän tunnetusti puuttui vuonna 1918 arkebuseerauksiin ja vankileirikurjuuteen ja sai siitä hyvästä luokkaveljien vihat niskoilleen ja katsoi parhaaksi poistua maasta.

Mutta nyt on kyseessä Paul, joka kirjoitti Helsingissä ylioppilaaksi vuonna 1892 ja aloitteli juridisia opintoja täkäläisessä yliopistossa. Hän suoritti myös asevelvollisuutensa Suomen kaartissa.

Mieli teki kuitenkin suurempiin ympyröihin ja niin hän matkusti vuodeksi Venäjälle Tulan tienoille opiskelemaan kieltä. Sinne hänet järjesti Hugo Standertskjöld, joka toimi Tulan kivääritehtaan ja patruunatehtaan vuokraajana.

Yllättävää kyllä, itse Leo Tolstoi kutsui Hugon vierailulle Jasnaja Poljanaan ja Paul sai tulla seuraksi, vaikka ei vielä venäjää osannutkaan ja joutui pärjäilemään ranskalla. Sivuennen sanoen, Paul kävi myös nuoren kreivi Tolstoin kutsumana tanssiaisissa Tulan aateliskokouksen talossa, jossa viime viikolla pidettiin suomalais-venäläinen kulttuurifoorumi.

Vuoden kieliopintojen ja kaksivuotisen Nikolain (eikä Nikolajevskin) ratsuväkikoulun jälkeen upseerinplanttu saattoi ryhtyä palvelukseen ja pääsi peräti henkikaartin ulaanirykmenttiin.

Henkikaartiin kuului suuri määrä rykmenttejä, mutta Paulille joka tapauksessa tarjoutui siinä yhteydessä tilaisuus päästä varsin lähelle keisarillista perhettä ja hän tutustui myös moniin suuriruhtinaisiin. Ulkomaisista suuruuksista tuttavaksi tuli Ranskan prinssi Louis Napoleon, joka palveli kaartissa kenraalina.

Merkittävistä vieraista kirjoittaja mainitsee muun muassa Saksan keisari Wilhelmin, joka oli Viipurin rykmentin kunniakomentaja. Kaikkien yllätykseksi Wilhelm manöövereillä komensi joukkoaan puhtaalla venäjän kielellä ja osoitti hallitsevansa myös venäläisen ohjesäännön.

Kaartilaisen elämään kuului loputtomasti manöövereitä, mutta myös loisteliaita juhlia, joita erilaiset mesenaatit tarjoilivat. Kirjoittaja kuvaa harvinaisen elävästi ja perusteellisesti muun muassa sitä, miten kymmenien komeasti pukeutuneiden ratsuväen osastojen tuhannet miehet ja hevoset opetettiin Mars-kentällä hurjaan koreografiaan, jota suuret ihmisjoukot ihailivat.

Jopa vuosittaisella Krasnoje selon leirillä oli varattu tilat myös naispuolisille katsojille ja siellä esitettiin jopa balettia.

Noilla leireillähän oli aina myös henkikaartin suomalainen tarkk’ampujapataljoona (jota ei pidä sekoittaa henkikaartin suomenmaalaiseen rykmenttiin, joka ei ollut lainkaan suomalainen). Sen elämästä leirillä voi lukea monista tuon ajan lehdistä.

Monikansallisessa ympäristössään Paul toki tapasi myös suomalaisia upseereita, joita Venäjän armeijassa oli paljonkin (ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=mirko ). Mannerheimin hän kertoo kuitenkin tavanneensa vasta rintamalla.

Myös kaartin ratsuväestä muodostettiin sitten osasto, joka lähetettiin Japanin sotaan ja sinne meni myös kirjoittaja. Tarinat sodasta ovat aika tavanomaisia, alkaen siitä valheellisesta uutisesta, jonka mukaan Venäjän laivasto oli Tsušimassa saanut murskavoiton ja päätyen siihen, upseereille vaaralliseen ”svabodaan”, joka vallitsi joukkojen sitten palatessa Pietariin.

Ensimmäiseen maailmansotaan Paul ei lähtenyt enää kaartinjoukoissa, vaan Kubanin kasakoiden jesaulina (kapteeni). Linjajoukkoihin siirtyvät kaartilaiset saivat automaattisesti yhden arvoluokan korotuksen. Kirjan kannessa hän esiintyy tämän virkansa mukaisessa tšerkessiläistakissa patruunataskuineen.

Venäjän sota meni sitten kuten meni ja vuoden 1917 lopulla kirjoittaja siirtyi Suomeen. Hän oli jo eversti ja olisi ollut oikeutettu eron jälkeen saamaan kenraalin arvon, mutta noissa oloissa se ei onnistunut, hänen ilmeiseksi harmikseen.

Mannerheimin kohdallahan asiat olivat paremmin ja hänelle myönnettiin vuoden 1918 alussa eläke, jota hän ei tainnut koskaan nostaa.

Paul ei kuitenkaan viihtynyt Suomessa, vaan matkusti oitis Brasiliaan, jossa harrasti bisnestä vaihtelevalla menestyksellä. Välillä hän asui Pariisissakin.

Suomeen hän kuitenkin palasi eikä ole vailla mielenkiintoa lukea, mitä suuri kosmopoliitti kirjoittaa loppusanoissa. Hän nimittäin katsoo voivansa ilman pienintäkään epäilystä sanoa, että nykyinen Suomi on maailman miellyttävin ja rauhallisin kolkka sille, joka kykenee käsittämään, kuinka paljon viehätystään tämä maa alkuperäisessä kauneudessaan on säilyttänyt kyettyään vielä selviytymään kansainvälisyyden syleilystä, joka tuhoaa kaiken sulon.

Eläköön ja kukoistakoon maa ikuisesti niin kuin nyt, ilman sisäisiä ristiriitoja, hiljaisessa rauhassaan.

Tämä on kiitettävää isänmaallisuutta ja tuntuisi olevan aika tyypillistä muidenkin Venäjällä palvelleiden maanmiesten tunnelmille sen jälkeen, kun he olivat ulkomaiselta uraltaan palanneet ( Ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=gerich ).

Toki tänä sanoma kannattaa nauttia suolahiukkasen kera, cum grano salis. Mieleen tulee myös Charles Kingsleyn runo The Last Buccaneer:

 

OH, England is a pleasant place for them that ’s rich and high;

 

But England is a cruel place for such poor folks as I;

 

And such a port for mariners I ne’er shall see again,

 

As the pleasant Isle of Avès, beside the Spanish main.

 

 

 

 

Paul oli tuota yläkerran väkeä, jolla oli tilaisuus nauttia parhaita herkkuja kaikkialla, mikä toki myönteisenä seikkana todettakoon.

 

 

Timo Vihavainen pe 11.10. 22:34

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Politiikan taituri

ma 10.08. 22:10

Mitä nainen haluaa?

to 06.08. 23:15

Epäkorrekteja kuvauksia

ke 29.07. 23:24

Suuren voiton jälkeen

to 23.07. 00:40

Intersektionalismi valloillaan

ti 21.07. 20:45

Tuskainen tie

to 16.07. 13:21

Hyperkorrektius

su 12.07. 23:46

Patsaiden kohtaloita

ke 08.07. 23:39

Ennen oli paremmin

ke 01.07. 22:49

Anti-intellektualismin ydin

pe 12.06. 23:52

blogit

Vieraskynä

Suomen vaiennettu raiskausepidemia: Miten suomalaiset valjastettiin rakastamaan hyväksikäyttäjiään

la 13.06.2020 00:30

Juha Ahvio

Osoittaako faktantarkistus Trumpin valehtelijaksi?

ma 10.08.2020 22:19

Professorin Ajatuksia

Ville Tavio ja afrikkalainen kulttuuri

ma 10.08.2020 22:09

Marko Hamilo

Kansalaiset vaarassa! Nyt tarvitaan hätätilahallitus!

su 19.04.2020 22:47

Jukka Hankamäki

Budjetti ja koronapaketti: menetetty mahdollisuus kaataa koko EU

ma 10.08.2020 22:12

Petteri Hiienkoski

"Unohdetun" ihmisoikeusjulistuksen ja "vihapuheen" kitkemisen vastakkaisuus

la 11.07.2020 19:59

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Kansanäänestys elvytyspaketista perusteltu

ti 04.08.2020 11:15

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Kaivohuoneen tuore tapaus verrattavissa Turun terrori-iskuun

ti 04.08.2020 23:55

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Yhteisen "koko kansan hallituksen" aika?

ma 10.08.2020 22:13

Mika Niikko

Liittyen Suomen Kuvalehden uutisointiin (20. ja 21.1.2020)

ke 22.01.2020 22:20

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

Tiedolliseen relativismiin perustuva identiteetti-ideologia uhkaa länsimaita

ti 11.08.2020 11:45

Heikki Porkka

Koronaviruspandemia syynä "nuorison" väkivaltaiseen käyttäytymiseen ja uhoon?

pe 31.07.2020 10:55

Tapio Puolimatka

Päivi Räsänen perusteettoman kritiikin kohteena

ke 29.07.2020 23:29

Olli Pusa

Ovatko puolueet vain teatteria?

pe 07.08.2020 11:30

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Suomalainen ajattelutapa hukassa

ma 20.07.2020 11:14

Reijo Tossavainen

Auta avun tarpeessa

to 19.03.2020 07:33

Jessica Vahtera

Kuuden euron kohtuus missä palkkatasa-arvo?

ma 11.05.2020 17:17

Pauli Vahtera

Mistä saadaan 750 miljardia euroa?

to 23.07.2020 00:44

Timo Vihavainen

Politiikan taituri

ma 10.08.2020 22:10

Matti Viren

Velkaannu ja pelasta maailma!

ma 10.08.2020 22:15