Blogi: Timo Vihavainen, pe 11.10.2019 22:34

Suomalainen kasakkaupseeri

Kasakkajesauli Nurmijärveltä

 

Paul Linder, Keisarillisen kaartin upseerina. Otava 1938, 367 s.

 

Linderien merkittävä suku tunnetaan. Aikanaan Mannerheimin lanko, kamariherra Hjalmar Linder omisti Kytäjän kartanon, joka oli maamme toiseksi suurin ja lisäksi vielä Mustion kartanon ja paljon muuta, Lohjan selluloosatehdas mukaan lukien. Ylihovijahtimestari Konstantinista onkin tullut jo kirjoitettua (https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=linder ).

Suomen oloissa Hjalmar pystyi pitämään varsin poikkeuksellista elintasoa. Kuvaavaa lienee, että kun hän kutsui vieraakseen hirvijahtiin erään suuriruhtinaan, tämä saapui erikoisjunalla Pietarista ja vietiin sitten asemalta Lohjalle kahdella Rolls-Roycella.

Nautittuaan pari päivää paikallista vieraanvaraisuutta suuriruhtinas totesi, että hän nyt tietää, ”miten on elettävä”. Taisi sekä isännälle että vieraalle sopia epiteetti bon vivant.

Sivumennen sanoen, Hjalmarilla riitti myös empatiaa kansan suuntaan ja hän tunnetusti puuttui vuonna 1918 arkebuseerauksiin ja vankileirikurjuuteen ja sai siitä hyvästä luokkaveljien vihat niskoilleen ja katsoi parhaaksi poistua maasta.

Mutta nyt on kyseessä Paul, joka kirjoitti Helsingissä ylioppilaaksi vuonna 1892 ja aloitteli juridisia opintoja täkäläisessä yliopistossa. Hän suoritti myös asevelvollisuutensa Suomen kaartissa.

Mieli teki kuitenkin suurempiin ympyröihin ja niin hän matkusti vuodeksi Venäjälle Tulan tienoille opiskelemaan kieltä. Sinne hänet järjesti Hugo Standertskjöld, joka toimi Tulan kivääritehtaan ja patruunatehtaan vuokraajana.

Yllättävää kyllä, itse Leo Tolstoi kutsui Hugon vierailulle Jasnaja Poljanaan ja Paul sai tulla seuraksi, vaikka ei vielä venäjää osannutkaan ja joutui pärjäilemään ranskalla. Sivuennen sanoen, Paul kävi myös nuoren kreivi Tolstoin kutsumana tanssiaisissa Tulan aateliskokouksen talossa, jossa viime viikolla pidettiin suomalais-venäläinen kulttuurifoorumi.

Vuoden kieliopintojen ja kaksivuotisen Nikolain (eikä Nikolajevskin) ratsuväkikoulun jälkeen upseerinplanttu saattoi ryhtyä palvelukseen ja pääsi peräti henkikaartin ulaanirykmenttiin.

Henkikaartiin kuului suuri määrä rykmenttejä, mutta Paulille joka tapauksessa tarjoutui siinä yhteydessä tilaisuus päästä varsin lähelle keisarillista perhettä ja hän tutustui myös moniin suuriruhtinaisiin. Ulkomaisista suuruuksista tuttavaksi tuli Ranskan prinssi Louis Napoleon, joka palveli kaartissa kenraalina.

Merkittävistä vieraista kirjoittaja mainitsee muun muassa Saksan keisari Wilhelmin, joka oli Viipurin rykmentin kunniakomentaja. Kaikkien yllätykseksi Wilhelm manöövereillä komensi joukkoaan puhtaalla venäjän kielellä ja osoitti hallitsevansa myös venäläisen ohjesäännön.

Kaartilaisen elämään kuului loputtomasti manöövereitä, mutta myös loisteliaita juhlia, joita erilaiset mesenaatit tarjoilivat. Kirjoittaja kuvaa harvinaisen elävästi ja perusteellisesti muun muassa sitä, miten kymmenien komeasti pukeutuneiden ratsuväen osastojen tuhannet miehet ja hevoset opetettiin Mars-kentällä hurjaan koreografiaan, jota suuret ihmisjoukot ihailivat.

Jopa vuosittaisella Krasnoje selon leirillä oli varattu tilat myös naispuolisille katsojille ja siellä esitettiin jopa balettia.

Noilla leireillähän oli aina myös henkikaartin suomalainen tarkk’ampujapataljoona (jota ei pidä sekoittaa henkikaartin suomenmaalaiseen rykmenttiin, joka ei ollut lainkaan suomalainen). Sen elämästä leirillä voi lukea monista tuon ajan lehdistä.

Monikansallisessa ympäristössään Paul toki tapasi myös suomalaisia upseereita, joita Venäjän armeijassa oli paljonkin (ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=mirko ). Mannerheimin hän kertoo kuitenkin tavanneensa vasta rintamalla.

Myös kaartin ratsuväestä muodostettiin sitten osasto, joka lähetettiin Japanin sotaan ja sinne meni myös kirjoittaja. Tarinat sodasta ovat aika tavanomaisia, alkaen siitä valheellisesta uutisesta, jonka mukaan Venäjän laivasto oli Tsušimassa saanut murskavoiton ja päätyen siihen, upseereille vaaralliseen ”svabodaan”, joka vallitsi joukkojen sitten palatessa Pietariin.

Ensimmäiseen maailmansotaan Paul ei lähtenyt enää kaartinjoukoissa, vaan Kubanin kasakoiden jesaulina (kapteeni). Linjajoukkoihin siirtyvät kaartilaiset saivat automaattisesti yhden arvoluokan korotuksen. Kirjan kannessa hän esiintyy tämän virkansa mukaisessa tšerkessiläistakissa patruunataskuineen.

Venäjän sota meni sitten kuten meni ja vuoden 1917 lopulla kirjoittaja siirtyi Suomeen. Hän oli jo eversti ja olisi ollut oikeutettu eron jälkeen saamaan kenraalin arvon, mutta noissa oloissa se ei onnistunut, hänen ilmeiseksi harmikseen.

Mannerheimin kohdallahan asiat olivat paremmin ja hänelle myönnettiin vuoden 1918 alussa eläke, jota hän ei tainnut koskaan nostaa.

Paul ei kuitenkaan viihtynyt Suomessa, vaan matkusti oitis Brasiliaan, jossa harrasti bisnestä vaihtelevalla menestyksellä. Välillä hän asui Pariisissakin.

Suomeen hän kuitenkin palasi eikä ole vailla mielenkiintoa lukea, mitä suuri kosmopoliitti kirjoittaa loppusanoissa. Hän nimittäin katsoo voivansa ilman pienintäkään epäilystä sanoa, että nykyinen Suomi on maailman miellyttävin ja rauhallisin kolkka sille, joka kykenee käsittämään, kuinka paljon viehätystään tämä maa alkuperäisessä kauneudessaan on säilyttänyt kyettyään vielä selviytymään kansainvälisyyden syleilystä, joka tuhoaa kaiken sulon.

Eläköön ja kukoistakoon maa ikuisesti niin kuin nyt, ilman sisäisiä ristiriitoja, hiljaisessa rauhassaan.

Tämä on kiitettävää isänmaallisuutta ja tuntuisi olevan aika tyypillistä muidenkin Venäjällä palvelleiden maanmiesten tunnelmille sen jälkeen, kun he olivat ulkomaiselta uraltaan palanneet ( Ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=gerich ).

Toki tänä sanoma kannattaa nauttia suolahiukkasen kera, cum grano salis. Mieleen tulee myös Charles Kingsleyn runo The Last Buccaneer:

 

OH, England is a pleasant place for them that ’s rich and high;

 

But England is a cruel place for such poor folks as I;

 

And such a port for mariners I ne’er shall see again,

 

As the pleasant Isle of Avès, beside the Spanish main.

 

 

 

 

Paul oli tuota yläkerran väkeä, jolla oli tilaisuus nauttia parhaita herkkuja kaikkialla, mikä toki myönteisenä seikkana todettakoon.

 

 

Timo Vihavainen pe 11.10. 22:34

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Neron mietteitä

la 18.01. 22:53

Tunnuksia ja vaalilauseita

ke 15.01. 22:48

Vihaisuuden kauhistuksesta

su 12.01. 21:41

Korruptiota marokkolaisittain

la 11.01. 00:09

Sydänmaiden syvyyksistä

to 09.01. 21:47

Kanaljan ihannointia?

ti 07.01. 22:04

Maurin roolit

la 04.01. 22:22

Järeiden putkien äärellä

pe 03.01. 23:43

Onnea ny sitten vaan!

ke 01.01. 22:35

Yläluokkainen lapsuus

ti 31.12. 17:24

blogit

Vieraskynä

Australiassa asuva suomalainen kertoo mitä maastopalojen takana todella on

la 11.01.2020 12:45

Juha Ahvio

Leukofobinen "rasisminvastaisuus" kiristää otettaan suomalaisessa yliopistomaailmassa

la 18.01.2020 22:58

Professorin Ajatuksia

Ahdistunut kansallissosialisti

la 18.01.2020 22:52

Marko Hamilo

Kaksi kirjaa humanismin hulluudesta

su 22.12.2019 00:08

Jukka Hankamäki

Pysäköinnin kallistaminen seis! Ja polttoaineen hinnankorotuksille pakki päälle

la 18.01.2020 22:56

Petteri Hiienkoski

Hallituskriisi on myös laillisuuskriisi

pe 13.12.2019 14:45

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Apua, valta vaihtuu

la 04.01.2020 00:01

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

EU tuomitsee possut vankikoppeihin

su 19.01.2020 02:35

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Venäjän vallanperimyskisan uusi tilanne - Putin järjestelee tulevaisuuttaan

la 18.01.2020 22:54

Mika Niikko

Mielipide tai vihainen puhe ei ole rikos!

ma 11.11.2019 22:02

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

Hourulan väen ilmastovallankumous julkistettiin

su 17.11.2019 09:51

Heikki Porkka

Luottamus hyvä, kontrolli parempi -vakavamielinen poliittinen katsaus

pe 17.01.2020 10:42

Tapio Puolimatka

Voiko mies synnyttää?

ma 07.10.2019 23:31

Olli Pusa

Ilmastofarssin käännekohta?

pe 10.01.2020 21:29

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Silakat - vasemmistofasismin valeviitta ?

ma 13.01.2020 20:49

Reijo Tossavainen

Vihreät nuoret haukkuvat väärää puuta

pe 23.08.2019 09:24

Jessica Vahtera

Työhyvinvointia yhteiskunnan piikkiin

to 22.08.2019 16:17

Pauli Vahtera

Mansikanpoimintaa ja sokerijuurikkaan harvennusta

su 14.07.2019 21:43

Timo Vihavainen

Neron mietteitä

la 18.01.2020 22:53

Matti Viren

Rahaa Suomen Akatemiasta

la 18.01.2020 23:39