Blogi: Timo Vihavainen, ke 13.11.2019 21:41

Saksassako jo heräillään?

Netzwerkdurchsetzungsgesetz ja muuta roskaa

 

Der Spiegelin viime numerossa puhutaan niinkin hullunkurisesta aiheesta kuin puhuttavuuden rajoista, eli siitä, mistä sopii ylipäätään puhua. Siis Grenzen des Sagbaren. Wittgensteinia ei muuten mainita.

Kuten Amerikassa, myös Saksassa ”valveutuneet” would-be nerot ovat yliopistoissa yrittäneet estää sellaisten opettajien toiminnan, joilla on heidän mielestään vääriä mielipiteitä. Näin esimerkiksi Hampurin yliopistossa, jossa yritettiin estää AfD-kytekentöjä omaavan professorin makrotalouteen liittyvä luento…

Myös entisen sisäministerin, Thomas de Maizièren luento esitettiin Göttingenissä.

Tunnettu stalinismin tutkija Jörg Baberowski on puolestaan leimattu äärioikeistolaiseksi, kun hän rohkeni kritisoida Merkelin siirtolaispolitiikkaa. Itse asiassa hänen uusi maineensa perustunee siihen, että hän on rohjennut verrata stalinismia Hitlerin systeemiin.

Tällaisen rikoksen nimi on Saksassa Relativisierung. Sikäläiset nerot ilmeisesti ymmärtävät parhaiten maansa historiaa vertaamatta sitä mihinkään. Joskus tuntuu oudolta ajatella, että tällaiset ihmiset sitten kuluttavat aikaansa yliopistoissa, vaikka osaavat jo opettajilleenkin kertoa totuuden.

Muuten, vielä jokunen vuosi sitten oli ehdottoman muodikasta olla lainkaan lausumatta mitään arvoarvostelmia mistään asiasta.  Nyt moinen relativismi tuntuu haihtuneen jonkinlaisen uuden valaistumisen tieltä.

Erinäisten tutkimusten mukaan saksalaisten suuri enemmistö katsoo, ettei joistakin asioista sovi julkisesti lausua mielipidettään. Yli puolet on myös sitä mieltä, ettei hallitus kerro kansalle totuutta. Ammattikirjoittajista kolme neljäsosaa on huolestunut mielipiteen ilmaisemisen vapaudesta Saksassa.

Tyhmintä neljäsosaa tilanne ei siis huoleta, voisi tästä päätellä ja yleisen elämänkokemuksen mukaan on syytä epäillä, että kyseessä ovat ne ainekset, jotka innokkaimmin ovat ajamassa maahan sensuuria sen eri muodoissa.

 Yksi niistä on juuri otsikossa mainittu nettivihan vastaisia toimia määräävä laki, jonka on katsottu ulkoistavan sensuurin amatööreille. Se tie on äärimmäisen arveluttava ja tuo mieleen ne poikkeustilanteet, joissa valtio on käynyt kykenemättömäksi hoitamaan tehtäviään, aina väkivaltamonopolia myöten ja kansalaiset ovat sitten nousseet tekemään, mitä tahtovat.

Saksan tilannetta vertaa muuan tarkkailija painekattilaan, jossa ei ole varaventtiiliä. Ihmiset eivät enää uskalla julkisesti sanoa mitä ajattelevat, mutta tämä ei tietenkään ole mikään ratkaisu mihinkään. ”Vihapuheen” vainoaminen saattaa lyhytnäköisistä typeryksistä kuulostaa kovin mainiolta asialta, mutta normaalin demokraattisen yhteiskunnan normaalin toiminnan kannalta se on äärimmäisen arveluttava tie.

Tämä on toki suunnilleen yhtä hätkähdyttävä tieto kuin se, että vesi on märkää. Sen sanominen Saksassa julkisesti on kuitenkin kiinnostava asia todeta, sillä meidän ns. laatulehdissämme asia ei näytä olevan kenellekään mikään ongelma.

Itä-Euroopan murroksen maineikas kronikoitsija ja historioitsija Timothy Garton Ash on esittänyt oman näkemyksensä tästä uudesta ilmiöstä, jota ei vielä hiljattain olisi voinut todeksi uskoa.

Maailmasta ei olekaan tullut kylä, toteaa Asha, kuten jokunen aika sitten ajateltiin, vaan sen sijaan suurkaupunki, kosmopolis.

Kylät ovat pieniä ja homogeenisiä, mutta suurkaupungeissa on monia, keskenään aivan erilaisia ryhmiä, jotka jäävät toisilleen vieraiksi ja saavat jäädäkin. Muun vaatiminen olisi hullua.

Tämä pysyvä erilaisuus edellyttää toimiakseen suvaitsevaisuutta, mutta se ei tosiaankaan tarkoita sitä patenttisuvaitsevaisuutta, jota nyt oikeaoppisena saarnataan.

Uudessa tilanteessa ihmisten on nimenomaan opittava sietämään erilaisia näkemyksiä ja mielipiteitä eikä yritettävä tunkea kaikkia jonkin tietyn poliittisen korrektiuden kaavaan.

Kuten Der Spiegel kertoo, Ash haluaa jopa poistaa niin sanotun vihapuheen rangaistavuuden. Ihmiset ja ihmisryhmät saattavat aina joskus loukkaantua monista muiden ihmisten mielipiteistä, mutta entäs sitten? Sen sijaan, että yritettäisiin ryhtyä yhä sensitiivisemmiksi ja etsittäisiin toinen toistaan hullumpia loukkaantumisen syitä, meidän ja kaikkien muiden on syytä kasvattaa yhä paksumpi nahka.

Kaikkia loukkaantumisen aiheita ei sitä paitsi kukaan pakota läpi lukemaan, saati sana sanalta nuuskimaan, sanoo jo terve järki. En käytä tässä Ashin enkä Spiegelinkään sanoja verbatim, mutta tällainen on mielestäni asian kova ydin.

Mieleen tulee myös, että siihen aikaan, kun kyläyhteisö vielä oli voimissaan, olivat kunnianloukkausjutut yleisin käräjöimisen aihe. Täysin mitättömästä -ainakin meidän urbaanin näkemyksemme mukaan- syystä istuttiin päiväkausia käräjillä ja kulutettiin hyvää työaikaa ja rahaa jonninjoutavaan.

On todellista historian ironiaa, mikäli ”maailmankylässä” palataan taas samaan mielettömyyteen, jota jo aikalaiset syystä moittivat.

Samassa numerossa Spiegel haastattelee Springer-kustantamon johtajaa Mathias Döpfneriä. Tämän mielestä ”poliittinen korrektius” on pelkkää pelkuruutta ja sille alistuminen tuottaa tilanteen, jossa sanat ja teot alkavat erota toisistaan. Juuri tämä falskius viime kädessä ruokkii ksenofobiaa, rasismia ja vastaavaa.

Ei ole tervettä, mikäli median mielipide poikkeaa liiaksi kansan mielipiteistä. Sitä kuitenkin edesauttaa myös toimittajien poikkeava poliittinen tausta: se on yleensä punavihreä.

Döpfner toteaa, että medialla on nykyään taipumus ymmärtää muiden puheita väärin ja tulkita niitä ilkeämielisesti. Herkkyyttä pitäisi kasvattaa nimenomaan siihen suuntaan, että ymmärrettäisiin vastapuolen tarkoitukset oikein.

Tähän voisin vielä kommentoida, että yritykset tulkita väärin ihmisten sanomisia ovat yleensä aina enemmän tai vähemmän läpinäkyviä. Mikäli laadullaan briljeeraavat mediat alentuvat moiseen, menettävät ne pian koko olemassaolon oikeutensa asiakkaiden silmissä.

Luulenpa, että Döpfnerillä olisi yhtä ja toista opetettavaa myös meidän mediallemme: asiat on syytä esittää mahdollisimman mehukkaasti ja aidosti, poliittisesta korrektiudesta välittämättä. Kirjoituksista on kuitenkin tietysti myös vastattava ja se tarkoittaa omalla nimellä kirjoittamista.

Näinä aikoina, kun media on kovilla internetin tutua sen kilpailijaksi, se tarvitsee pelastuakseen entistä tasokkaampaa journalismia, joka toki voi ilmestyä netissäkin. Sitä paitsi ihan jokainen ei pysty nettiä käyttämään.

Vai miten kääntäisitte arvoisa lukija, tuon hupaisan lauseen:  Nicht jeder kann ins Internet hineinpinkeln

 

Timo Vihavainen ke 13.11. 21:41

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Epäkorrekteja kuvauksia

ke 29.07. 23:24

Suuren voiton jälkeen

to 23.07. 00:40

Intersektionalismi valloillaan

ti 21.07. 20:45

Tuskainen tie

to 16.07. 13:21

Hyperkorrektius

su 12.07. 23:46

Patsaiden kohtaloita

ke 08.07. 23:39

Ennen oli paremmin

ke 01.07. 22:49

Anti-intellektualismin ydin

pe 12.06. 23:52

Aikansa innovaatio

su 07.06. 23:25

Nähdä Kuola ja kuolla.

ti 02.06. 23:47

blogit

Vieraskynä

Suomen vaiennettu raiskausepidemia: Miten suomalaiset valjastettiin rakastamaan hyväksikäyttäjiään

la 13.06.2020 00:30

Juha Ahvio

Vaatiiko evankeliumi tukemaan marxilaista vallankumousta?

ke 01.07.2020 23:05

Professorin Ajatuksia

Suomalaisten tahdon mukaista politiikkaa

ke 29.07.2020 23:23

Marko Hamilo

Kansalaiset vaarassa! Nyt tarvitaan hätätilahallitus!

su 19.04.2020 22:47

Jukka Hankamäki

Valtamedia todisti kirjani väitteet oikeiksi reaktioillaan

ke 01.07.2020 22:51

Petteri Hiienkoski

"Unohdetun" ihmisoikeusjulistuksen ja "vihapuheen" kitkemisen vastakkaisuus

la 11.07.2020 19:59

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Kansanäänestys elvytyspaketista perusteltu

ti 04.08.2020 11:15

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Kaivohuoneen tuore tapaus verrattavissa Turun terrori-iskuun

ti 04.08.2020 23:55

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Vuorovedet vaihtuvat - SDP:n alamäki alkaa

ke 29.07.2020 23:26

Mika Niikko

Liittyen Suomen Kuvalehden uutisointiin (20. ja 21.1.2020)

ke 22.01.2020 22:20

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

Mikä ihmeen Woke?

pe 21.02.2020 00:16

Heikki Porkka

Koronaviruspandemia syynä "nuorison" väkivaltaiseen käyttäytymiseen ja uhoon?

pe 31.07.2020 10:55

Tapio Puolimatka

Päivi Räsänen perusteettoman kritiikin kohteena

ke 29.07.2020 23:29

Olli Pusa

EU-tukipaketin todelliset taustat?

ke 15.07.2020 12:29

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Suomalainen ajattelutapa hukassa

ma 20.07.2020 11:14

Reijo Tossavainen

Auta avun tarpeessa

to 19.03.2020 07:33

Jessica Vahtera

Kuuden euron kohtuus missä palkkatasa-arvo?

ma 11.05.2020 17:17

Pauli Vahtera

Mistä saadaan 750 miljardia euroa?

to 23.07.2020 00:44

Timo Vihavainen

Epäkorrekteja kuvauksia

ke 29.07.2020 23:24

Matti Viren

Suomen tavoitteena on, vai onko sittenkään mitään?

ti 21.07.2020 20:52