Blogi: Timo Vihavainen, pe 06.12.2019 00:09

Lavasteitakin tarvitaan aina joskus

Lavaste ja sen merkitys

 

Kun historiaa harrastava ja vallankin sitä harrastamaton yleisö on niinkin nenästä vedettävää kuin on, kannattaa aina silloin tällöin esittää asioita selkokielellä. Liikkeellä kun on aina yrittäjiä, jotka koettavat hivuttaa tulkintoja omaan suuntaansa ja aina on niitä, jotka menevät mukana.

Askel askeleelta edeten on mahdollista jossakin vaiheessa päästä aivan uudenlaiseen näkemykseen.

Muuan suuresti arvostamani venäläinen historioitsija on jo pitemmän aikaa julkaissut netissä talvisotaan liittyviä dokumentteja ja kommentoinut niitä. (ks. https://www.facebook.com/profile.php?id=100001087260849&epa=SEARCH_BOX )

Hän on yleensä saanut maanmiehiltään hyväksyviä kommentteja, mutta ainahan on myös niitä, jotka kieltäytyvät ymmärtämästä selvääkään tekstiä. Vähän niitä toki sillä sivulla näkyy.

Muuan kommentti, jonka hän on esittänyt, koskee Kuusisen ns. hallitusta. Ei se mikään nukkehallitus ollut, toteaa kirjoittaja, vaan lavastehallitus (butaforskoje pravitelstvo).

Vähänkös niitä on maailmassa nukkehallituksia ollut, jotka ovat näennäisesti hallinneet täysivaltaisina, mutta itse asiassa olleet jonkin ylemmän tahon tahdottomia käskyläisiä.

Mutta ei se Kuusisen hallitus ollut edes sellainen. Ei se hallinnut lainkaan. Mikäli joku muuta epäilee, hänen passaa lukea tämän ”hallituksen” jälkeensä jättämää hyvin suppeaa arkistoa. Sivumennen sanoen huomautan, etteivät asiakirjat ole lukkojen takana. Ne on aikoinaan meillekin kopioitu, eikä niitä kukaan enää voi pois ottaa.

Mitäpä sitten oli virkaa hallituksella, joka ei mitään tehnyt?

Itse asiassa se oli välttämätön lavaste sille teatteriesitykselle, jota neuvostohallitus esitti ylevänä draamana, mutta josta paisui farssi.

Tämä ”hallitus” oli tarpeen yhtä asiaa varten: allekirjoittamaan avunanto- ja ystävyyssopimus neuvostohallituksen kanssa ja sen se myös teki. Sillä sopimuksella luovutettiin Kannakselta suhteellisen pieni alue Neuvostoliitolle ja myytiin sille Suomenlahden saaret ja vuokrattiin Hanko.

Vastineeksi saatiin sitten nuo 70000 neliökilometriä Itä-Karjalaa. Kyseessä ei suinkaan enää ollut se ”kaksi kertaa laajempi alue”, josta syksyllä oli puhuttu. Mutta suottapa tätä taas jauhamaan, olen itsekin myös tänä syksynä kirjoittanut siitä aika monta kertaa.

Ja tämä kyllä oli ihan oikea lahjoitus. Sopimuksen mukaan se astui voimaan heti ja ratifioitaisiin mahdollisimman pian Helsingissä. Hallituksen lavasteluonne ei merkinnyt sitä, että sen oli tarkoituskin jäädä merkityksettömäksi. Jos se olisi päässyt Helsinkiin, siitä olisi tullut ihan oikea marionettihallitus ja sen Suomen puolesta allekirjoitettu sopimus lisäpöytäkirjoineen olisi jäänyt purkautumatta.

Sopimus merkitsi Suur-Suomen toteuttamista sen aidossa ja alkuperäisessä muodossa eli Karjalan ja Suomen kansojen yhdistämistä (”jälleenyhdostämistä”).

Samalla se merkitsi sitä, että Suomi sai huomattavasti uutta väestöä. Kukaan ei ole tainnut laskea sen määrää, mutta lienee selvää, että kyseessä oli vähintään satatuhatta henkeä, joista suurin osa erilaisia karjalaisia eli siis varsinaiskarjalaa, livviä ja lyydiä puhuvia ja lisäksi vielä vepsäläisiä.

Näitä kieliä oli Rovion ja Gyllingin aikana tulkittu suomen murteiksi ja ”karjalaistettu” seutua opettamalla väestölle suomea.

Vuoden 1937 lopusta saakka suomen kieli oli luettu niiden kielten kategoriaan, jotka eivät kuuluneet Neuvostoliittoon ja niinpä sen käyttö oli kaikkialla kielletty. Kielen puhujat leimattiin ulkomaisiksi agenteiksi ja saivat luodin takaraivoonsa.

Sen sijaan oli otettu käyttöön yhtenäinen karjalan kieli, joka yritti sovittaa toisiinsa vienan eli varsinaiskarjalan, joka oli ja on lähes selvää suomea ja livvin ja lyydin.

Käytännössä hallitsevaksi elementiksi tuohon kyrillisellä aakkostolla kirjoitettuun kieleen tuli venäjä.

Tämä on aika kiinnostava kehityskulku ja koska trendi sitten niin äkkiä ja totaalisesti muutettiin parin vuoden kuluttua, saattaa asiasta herätä erinäisiä kysymyksiä, joista ei tässä sen enempää.

Mitäpä piti tehdä nyt, kun veri- ja rotusukulaiset oli yhdistetty samaan valtioon, kuten sanottiin?

Suomen kieltä ei tässä Suur-Suomessa tietenkään voitu kieltää, mutta entäpä karjala? Oliko yksinkertaisesti vain tulkittava, että kyllä se sittenkin oli suomen kielen murre ja lopetettava taas tykkänään karjalankielen käyttö, kouluissa, lehdistössä ja hallinnossa?

Se olisi ollut aika raju päätös ja ehkä tarpeetonkin. Niinpä ainakin yhdessä sodan aikana julkaistussa uutisessa kerrottiin, että myös Suomen puoleisella karjalaisalueella oli päätetty aloittaa nyt koulunkäynti karjalaksi.

Oliko Suomesta nyt itse asiassa tullut kolmikielinen: suomi, ruotsi ja karjala?

 Mielipidetarkkailu kertoi, että Itä-Karjalassa suhtauduttiin hyvin sekavin tuntein siihen tosiasiaan, että alueet oli nyt yhdistetty Suomeen -siis tuohon porvarilliseen Suomeen eli valkosuomalaiseen helvettiin, kuten sitä myös oli nimitetty.

Vielä vuoden 1939 keväällä Karjalan kansankomissaarien neuvoston puheenjohtaja Soljakov oli juhlallisesti ilmoittanut, etteivät karjalaiset milloinkaan halua erota Neuvostoliitosta. Ja Suomihan oli itsenäinen valtio, mitä suuresti korostettiin.

Kun neuvostohallitus sitten solmi Moskovan rauhan Suomen todellisen hallituksen kanssa, oli Kuusisen kulissihallituksen pakko lakkauttaa itsensä ja käytännössä siirtyä Itä-Karjalaan, jossa sitä ja valloitettuja alueita varten perustettiin aivan uusi valtio, Karjalais-Suomalainen Sosialistinen Neuvostotasavalta. Se oli statukseltaan aivan muuta kuin entinen Karjalan Autonominen Sosialistinen Neuvostotasavalta.

Siellä tosiaan karjalankielen käyttö lopetettiin keväällä 1940 kuin veitsellä leikaten ja alettiin sen sijaan käyttää jälleen kahta virallista kieltä: venäjää ja suomea. Uuteen tasavaltaan myös liitettiin Suomelta saadut uudet alueet, jotka olivat luonteeltaan suomalaisia… Sen takiahan uusi tasavalta muka tarvittiinkin.

Talvisodan suoranaisiin seurauksiin kuului siis suomen kielen ylösnousemus Itä-Karjalassa (mutta ei Inkerissä) ja samalla karjalan kielen työntäminen taas unhoon.

Kuusisen myötäjäisinä lahjoitettu Suur-Suomi meni nyt sen siliän tien, yhdessä kulissihallituksen kanssa. Kuusisen hallituksen lehdessä moitittiin katkerasti Suomen kansaa siitä, ettei se ollut noussut vallankumoukseen, kuten oli kehotettu. Se, että suurin osa Viipurin lääniä nyt oli vapautettu, oli kokonaan puna-armeijan ansiota…

Mitäpä sanoakaan. Aina silloin tällöin ja erityisesti sosialismissa saadaan havaita, ettei kansa ole hallituksensa arvoista.

Mutta kyllä tuon hallituksen ja neuvostohallituksen välisessä sopimuksessa ilmoitetut periaatteet suomalaisia jäivät kiinnostamaan. Niihin suomalaiset viittasivat vielä syksyllä 1944, itärajan mahdollisia muutoksia neuvostohallituksen 2.12.1939 julistamien periaatteiden mukaisesti haikaillen. Ei se enää kelvannut lainkaan, mikä saattoi olla kansallemme vain onneksi, mutta pantakoon asia joka tapauksessa merkille.

 

 

Timo Vihavainen pe 06.12. 00:09

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Mitä nainen haluaa?

to 06.08. 23:15

Epäkorrekteja kuvauksia

ke 29.07. 23:24

Suuren voiton jälkeen

to 23.07. 00:40

Intersektionalismi valloillaan

ti 21.07. 20:45

Tuskainen tie

to 16.07. 13:21

Hyperkorrektius

su 12.07. 23:46

Patsaiden kohtaloita

ke 08.07. 23:39

Ennen oli paremmin

ke 01.07. 22:49

Anti-intellektualismin ydin

pe 12.06. 23:52

Aikansa innovaatio

su 07.06. 23:25

blogit

Vieraskynä

Suomen vaiennettu raiskausepidemia: Miten suomalaiset valjastettiin rakastamaan hyväksikäyttäjiään

la 13.06.2020 00:30

Juha Ahvio

Vaatiiko evankeliumi tukemaan marxilaista vallankumousta?

ke 01.07.2020 23:05

Professorin Ajatuksia

Ville Tavio ja afrikkalainen kulttuuri

to 06.08.2020 23:14

Marko Hamilo

Kansalaiset vaarassa! Nyt tarvitaan hätätilahallitus!

su 19.04.2020 22:47

Jukka Hankamäki

Valtamedia todisti kirjani väitteet oikeiksi reaktioillaan

ke 01.07.2020 22:51

Petteri Hiienkoski

"Unohdetun" ihmisoikeusjulistuksen ja "vihapuheen" kitkemisen vastakkaisuus

la 11.07.2020 19:59

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Kansanäänestys elvytyspaketista perusteltu

ti 04.08.2020 11:15

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Kaivohuoneen tuore tapaus verrattavissa Turun terrori-iskuun

ti 04.08.2020 23:55

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Vuorovedet vaihtuvat - SDP:n alamäki alkaa

ke 29.07.2020 23:26

Mika Niikko

Liittyen Suomen Kuvalehden uutisointiin (20. ja 21.1.2020)

ke 22.01.2020 22:20

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

Mikä ihmeen Woke?

pe 21.02.2020 00:16

Heikki Porkka

Koronaviruspandemia syynä "nuorison" väkivaltaiseen käyttäytymiseen ja uhoon?

pe 31.07.2020 10:55

Tapio Puolimatka

Päivi Räsänen perusteettoman kritiikin kohteena

ke 29.07.2020 23:29

Olli Pusa

Ovatko puolueet vain teatteria?

pe 07.08.2020 11:30

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Suomalainen ajattelutapa hukassa

ma 20.07.2020 11:14

Reijo Tossavainen

Auta avun tarpeessa

to 19.03.2020 07:33

Jessica Vahtera

Kuuden euron kohtuus missä palkkatasa-arvo?

ma 11.05.2020 17:17

Pauli Vahtera

Mistä saadaan 750 miljardia euroa?

to 23.07.2020 00:44

Timo Vihavainen

Mitä nainen haluaa?

to 06.08.2020 23:15

Matti Viren

Suomen tavoitteena on, vai onko sittenkään mitään?

ti 21.07.2020 20:52