Juoskaa suolle!

Herostraattiseen kuuluisuuteen noussut valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen on nyt pyytänyt eduskunnalta suostumusta saada asettaa kansanedustaja Juha Mäenpään syytteeseen eduskunnassa käytetyn puheenvuoron johdosta.

On pakko todeta, että kyseessä on kansainvälisestikin sen verran ainutlaatuinen asia, ettei sitä voi kevyesti sivuuttaa. Se on yksinkertaisesti sensaatio.

Sananvapaus on avoimessa yhteiskunnassa luultavasti kaikkein keskeisin vapaus ja siihen kajoaminen on sen mukaisesti äärimmäisen vakava asia myös aivan tavallisten kansalaisten arkielämän tasolla.

Kansanedustajien sananvapaus on kuitenkin vielä jotakin muuta. Heillä on toimessaan syytesuoja ja, kuten tunnettua, he ovat siitä vastuullisia vain äänestäjilleen. Heidän on saatava toimia oman järkensä ja omantuntonsa mukaan kenenkään heitä uhkaamatta tai painostamatta.

Tämän periaatteen pyhyyttä voi verrata tasavallan presidentin immuniteettiin. Hänet voidaan asettaa syytteeseen virkatoimiensa johdosta vain valtio- tai maanpetoksesta. Näin asianlaita ainakin ennen oli ja luulen, että on yhä.

On toki löytynyt pölkkypäitä, jotka ovat joskus julkisuudessakin esittäneet, että kansanedustajan -lainsäätäjän- olisi aivan erityisesti sijoitettava puheensa poliittisen korrektiuden rajoihin, mitä ne nyt sitten milloinkin ovat.

Tällaiset mielenilmaukset on voinut sivuuttaa pelkällä säälillä, mutta kun valtakunnan korkein syyttäjäviranomainen ilmeisen tosissaan yrittää asettaa kansanedustajan syytteeseen puheistaan, on asia jo vakava.

Tämä kyseinen Mäenpää käytti puheenvuoron, jossa hän ensin selosti erinäisten turvapaikanhakijoiden motiiveja maahan tuloon, viittaamalla joidenkin omiin lausuntoihin.

Sen jälkeen hän siteerasi hallitusohjelmaa, jossa mainittiin hallituksen tehtäviin kuuluvan vieraslajien torjunta sekä lainsäädännöllä että rahoitusta lisäämällä.

Se oli puhujan kommentin mukaan hyvä pykälä, mutta valitettavasti väärässä kohdassa.

Ihminen, joka ei ole tottunut vaativaan, abstraktiin ajatteluun, jollaista tarvitaan esimerkiksi huumorin monien lajien -erityisesti juuri henkevyyksien- ymmärtämisessä, saattaa ilmeisesti tästä yksinkertaisesti vain päätellä, että siinä ihmisten väitetään olevan kasvien tai eläimien kaltaisia. Niiden maahantuloahan pyritään yhäkin torjumaan lainsäädännöllä ja rahoitusinstrumenteilla.

Mutta todellinen totinen torvensoittaja voi vielä ihan omilla aivoillaan vetää tästä senkin johtopäätöksen, että jos ihmisiä rinnastetaan kasveihin ja eläimiin, on sitten kai niitäkin torjuttava muun muassa torjunta-aineilla eli hävitettävä.

Mutta se nyt kyllä on kokonaan vastaanottajan päässä syntynyt ajatus. Sitähän ei Mäenpään tekstissä ole edes implikoitu. Siellähän puhutaan lainsäädännöstä ja rahoituksesta.

Analogiana tulee mieleen muuan tarina sota-ajan Moskovasta. Siellä marsalkka Žukov tuli Stalinin työhuoneesta ulos kiukusta puhisten ja manaili: se helvetin viiksiniekka pitäisi tappaa!

Berija, joka istui eteisessä, kuuli tämän ja kysyi: ketäs te oikein tuolla tarkoititte? -Minä tarkoitin Hitleriä, vastasi Žukov. Ketäs TE oikein tarkoititte?

Henkevyys ei ole yleisen syyttäjän alainen rikos eikä varsinkaan eduskunnassa esitettynä. Sillä nimikkeellähän syytettä ei kai halutakaan nostaa. Rikoksen Mäenpää kuitenkin kuuluu tehneen, mutta millaisen?

Rikokseen tarvitaan yleensä rikollinen mieli, mutta saattaahan siihen syyllistyä myös esimerkiksi pikaistuksissa. Joka tapauksessa rikoksen tunnusmerkkeihin kuuluu syntynyt vaurio, esimerkiksi hengen meno tai omaisuuden tuhoutuminen. Niin sanottuja uhrittomia rikoksia on nykyään alettu pitää rikoslakiin kuulumattomina asioina.

 Rikoksen tunnusmerkkeihin kuuluu lisäksi myös tarkoitus saada aikaan tuo syntynyt vahinko tai tuho. Syyllisen syyllisyys voi olla luokkaa culpa, jolloin esimerkiksi laiminlyönti riittää tai sitten dolus, joka on vakaamman harkinnan seurausta.

Minkälaisen vahingon Mäenpään puheenvuoro sitten aiheutti ja kenelle ja mihin hän oikein pyrki? Syntyikö maassamme sen johdosta aseellista tai aseetonta liikehdintää Mäenpää esille ottamien lainsäädännöllisten tai rahoituksellisten toimien aikaansaamiseksi? Jos syntyi, oliko tämä tarkoituksena ja mitä seurauksia asialla oli?

Vai oliko tarkoitus nostattaa ulkoparlamentaarista, järjestäytymätöntä massaliikettä, joka lakeja uhmaten olisi toiminut jonkinlaisena varisparvena hyväksi näkemiensä asioiden puolesta hyväksi näkemillään keinoilla?

Vai yrittikö Mäenpää kiihottaa kuulijakuntaansa eli eduskuntaa suorastaan hävittämään maastamme jonkin kansanryhmän? Oliko tarkoituksena ehkä saada aikaan kansanmurha? Ehkäpä tarkoituksena oli käyttää myrkkyjä, kuten vieraslajien kohdalla joskus tehdään tai ainakin ennen tehtiin? Mielikuvitus ei tässä kai tunne rajoja, mutta sen todistusvoimalla ne kyllä sen sijaan on.

Syntyikö siis tämän puheenvuoron takia tässä maailmassa yhtään mitään ja minkäänlaista seurausta, edes pienenen pientä kiihotusta jonkin poliittisen eläimen takaraivossa ja halua toimia joidenkin rajoittavien säädösten aikaan saamiseksi? Oliko joku ehkä suorastaan loukkaantunut? Miksi?

Vastaus on aivan selvä ja yksiselitteinen: mitään vahinkoa kenellekään ei syntynyt, kukaan ei kiihottunut yhtään mistään eikä sellainen ollut edes tarkoituksena.

Kun kaikkein tärkeimpään demokraattiseen perusoikeuteen, vieläpä kansanvallan pyhällä paikalla eli eduskunnassa, halutaan kajota moisen asian takia eli siis aivan asiattomasti, ei asiaa voi enää kuitata huumorilla.

Itseäni vaivaa kysymys siitä, onko kyseinen syyttäjä mieleltään täysin tasapainoinen ja onko hänellä tehtävänsä edellyttävää suhteellisuudentajua.

En sano tätä herjatakseni tai solvatakseni. Asia on nyt niin vakava ja historiallisestikin ainutlaatuinen, että se on syytä selvittää juuriaan myöten.