Maljapuheet ja kulttuuri
Suomalaisen ryyppykulttuurin taso on surkea, mikä juontanee juurensa siitä, että koko asiaa on meillä pidetty hieman salailtavana ja häpeällisenä ellei suorastaan puolirikollisena. Onhan siitä joskus voitu ihan tuomiokin rätkäyttää ja sukupolvien ajan on koko asia ollut suuren viranomaiskyttäyksen ja nuhdesaarnojen alaista toimintaa.
Toista se on siellä, missä elämän vesi (aqua vitae, eau de vie) on ollut kunniassa ja jopa suorastaan pyhässäkin asemassa.
Älkäämme toki suotta idealisoiko itse ryyppäämistä, joka on kaikkialla matkaan saattanut valtavasti onnettomuutta. Piruhan se viina on tai vähintäänkin käärme siihen kätkeytyy, mutta, kuten tiedetään, ei pirukaan niin musta ole kuin sanotaan.
Sitä paitsi se käyttää uhreihinsa erilaisia metodeja: viehättämisestä euforiaan ja uhon nostattamisesta raivohulluuden sallimiseen. Yleisöstä se riippuu, mitä se tuntee kaipaavansa.
Kaikkialla sitä viinapirua on myös koetettu rajoittaa ja hillitä, vaihtelevalla menestyksellä. Mutta nyt puhun ryyppäämisen kulttuurista, sen jalostamisesta taiteeksi omassa ympäristössään.
Tätä aihetta käsittelevissä teksteissä törmää alinomaa siihen, että Venäjällä kuningas alkoholilla on ollut tapana tehdä palvelijansa helläsydämisiksi ja runollisiksi. Toki tunnetaan myös räyhääminen (дебош -ranskasta) ja riehuminen (буйство). Mutta ne ovat lieveilmiöitä.
Sivistyneessä ympäristössä myös alkoholin nauttiminen on kehitetty taiteeksi, joka huipentuu maljapuheissa (tost).
Suuren saavutuksen kunniaksi voidaan Venäjällä viettää joko фуршет (ransk. fourchette, haarukka, lat. furca, hanko), eli ns. cocktail-tilaisuus, jossa nautitaan pöydän antimia seisten tai seiniin nojaten ja kilistellään viinilaseja satunnaisten naapurien kanssa. Se tunnetaan nyky-Venäjällä myös nimellä tusovka (tаpaaminen, sanasta тусоваться. Itse kuvittelen, että siihen liittyy tungeksimisen sivumerkitys).
Oikeassa kunnon banketissa sen sijaan istutaan pitkän pöydän ääressä. Sen päässä on poikittain toinen pöytä, eli ns. presidium, jossa kunniapaikalla on pöydän vanhin, tamada.
Tamada näyttää olevan gruusialaisperäinen sana, mutta on venäjään tullessaan hieman vääntynyt. Sen merkityksen tuntevat ja tunnustavat ehdottomasti kaikki.
Tamadan vallassa on määrätä kuka tahansa pitämään maljapuhe, joten sellaiseen on syytä ehdottomasti valmistautua silloin, kun banketti on tiedossa.
Avuksi voi ottaa jonkin sellaisen teoksen, joita kirjakaupoissa on runsaasti ja joiden nimeä on Tosty -maljapuheita.
Itse asiassa nuo kirjat sisältävät anekdootteja eli siis venäläisittäin vitsejä. Maljapuheeseen sisältyy aina jokin henkevyys eli suomalaittain vaikkapa vitsi. Maljapuheen pitäjän velvollisuus on rakentaa aasinsilta vitsistä siihen tilanteeseen, jossa nyt ollaan ja siihen asiaan, jota juhlistetaan.
Kannattaa hieman miettiä, kenelle ja mille osoittaa maljapuheensa. Asiasta on olemassa jopa vakiintunut järjestys (ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=tolkku+pois ). Sellaiset eivät tietenään koskaan sido venäläisiä, maailman ehkä anarkistisinta kansaa. Vaikka kyllähän sinne on nyt neuvostokaudenjälkeen alkanut tulla yhä enemmän tätä tylsää järjestystä.
Itse joka tapauksessa muistan joskus saaneeni nuhteita siitä, että osoitin kerran maljapuheeni isännille, vaikka ilta oli vasta alussa. Siinähän kuuluu kiittää illasta, eikä sen sujumisesta vielä alkuvaiheessa voi edes olla mitään tietoa.
Gruusialaiset (ქართველები — картвелеби ) ovat tunnetusti maljapuheiden virtuooseja. Ikävä puoli on se, että taiteellisesti kiitettävät puheet saattavat kestää pienen ikuisuuden, mikä ei oikein sovi suomalaisen alan miehen temperamenttiin.
Joka tapauksessa tässä yksi sikäläiseksi väitetty tost:
-Minä toivon, että sinä kuolisit!
-???
-Ei tietenkään nyt eikä kohta, vaan viidenkymmenen vuoden kuluttua.
-Ja toivon, ettei se olisi mikään luonnollinen kuolema, vaan tulkoon se mustasukkaisen aviomiehen kädestä.
-Eikä sen tule tapahtua minkään tyhjän epäilyksen takia, vaan itse teossa tavattuna!
Loistavat maljapuheen pitäjät eivät useinkaan erotu massasta harmaassa ja raittiissa arkipäivässä. Itse asiassa olen tavannut muutamia hyvin kuivan tuntuisia tyyppejä, jotka sitten maljapuhetta pitäessään ovat puhjenneet kukkaansa ja osoittaneet uskomatonta runoilijan, oraattorin ja näyttelijän lahjakkuutta.
Työympäristössä sellaiset yleensä kuitenkin tunnetaan ja heidän esityksiinsä osataan varautua jännityksellä ja iloisella odotuksella. En tiedä, mitä työelämäkonsultti Psykovuo tästä ilmiöstä sanoisi, meillä koko asiaa tuskin voi sanoa edes olevan ja se on sääli. Kulttuurin köyhyydestähän siinä on kysymys.
Maljapuheen pitäjältä vaaditaan yleensä rohkeutta ja sitähän noista maljoista voi ammentaa. Joskus sitä voi tulla liikaakin.
Muistan kun kerran olin Kiinassa, Urumqin merkittävässä kaupungissa ja kiinalaiset isäntämme järjestivät meille mainion fursetin.
Muutaman kammottavan makuisen mou-tain jälkeen huomasin äkkiä osaavani itsekin varsin kohtuullisesti kiinaa ja pyysin puheenvuoroa.
Kun kaikki jähmettyivät moista innovaatiota kuulemaan, skandeerasin juhlallisesti: Zhong-guo you-men wan sui! Sehän tarkoittaa kirjaimellisesti sitä, että kiinalaisille ystäville toivotettiin kymmenentuhatta vuotta elinikää. Toivoessahan ei kannata suotta nuukailla.
Isännät kuitenkin alkoivat sen johdosta kiihtyneesti supatella keskenään ja varsin pian rupesivat hyvästelemään vieraita.
Kiitoksethan pitää esittää lopussa ja sellaisiksi he tämän oudon esiintymisen kai sitten ymmärsivät.
Olen vieläkin pahoillani siitä, että jotkut kollegat mahdollisesti saivat tämän johdosta pöydän antimia vähemmän, kuin olisivat halunneet. Toisaalta näin tulin varmistaneeksi sen, ettei kukaan missään tapauksessa saanut ilolientä liikaa, mikä olisi voinut johtaa ties mihin kauheuksiin.
We have this thing called berserk, you know…
Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.
Teemu Keskisarja: Miksi ajan Halla-ahoa presidentiksi?
ke 20.12.2023 22:32Onko historialla merkitystä?
su 18.02.2024 17:41Yle teki diasarjan, mutta miksi niin moni seikka unohtui?
to 13.05.2021 20:23Ydinvoimaa, talouskasvua ja teollisia työpaikkoja
ti 28.03.2023 20:22Sähköistävä klikinvastainen uutinen
su 07.01.2024 18:08Puhkeaako globalismin kupla Ukrainaan?
pe 15.03.2024 23:04Mistä on pienet getot tehty?
ma 27.08.2018 23:18Jolla on korvat, se kuulkoon
ke 23.08.2023 20:50Vallankaappaus
ke 14.06.2017 09:13Valtuustoaloitteeni mamujen 43 äidinkielen opetuksen lopettamiseksi verovaroilla Espoossa
su 15.01.2023 14:49Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa
ke 17.01.2018 08:44Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan
ke 29.05.2019 09:00Punavihreä hallitus komentaa! Maakuoppaan mars!
la 25.02.2023 13:58Suvaitsevaisuuden kirjavat käsitteet
su 13.09.2020 23:07Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä
pe 08.02.2019 13:23USA:sta johdettu sensuuriteollinen kompleksi ulotettiin Suomeen vuonna 2015 - Tucker Carlson haastatteli USA:n ulkoministeriön entistä kyberjohtajaa Mike Benziä
la 24.02.2024 12:33Putinin puolueet eduskunnassa
ma 18.03.2024 12:06Pedoseksuaalisten fantasioiden varaan rakentuva seksuaalikasvatus
ke 20.03.2024 08:51YLEN häveliästä
pe 02.02.2024 14:01Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin
ti 12.06.2018 11:53Rikkaat rikastuvat ja köyhät kituuttavat
ti 18.08.2020 10:15Auta avun tarpeessa
to 19.03.2020 07:33Olisinko yrittäjä, enkä palkansaaja
su 25.10.2020 22:57Häpeänsä kullakin
ke 19.07.2023 21:26Odotellaan vuotta 2023
la 14.08.2021 23:44