Blogi: Timo Vihavainen, su 12.07.2020 23:46

Hyperkorrektius

Hyperkorrektius

 

Suomen kieli eroaa äänteellisesti varsin selvästi indoeurooppalaisista. Ainakin minulle vielä muistaakseni opetettiin alakoulussa aakkoset, joista kokonaan puuttuivat esimerkiksi sellaiset pehmeät konsonantit kuten b, ja f. En nyt pääse tarkistamaan.

 Myös c ja z puuttuivat suomen kielen aakkosista, mutta, lapsille yritettiin kyllä opettaa, miten äännetään g ja d. Sellaiset äänteet kun näet olivat suomen kirjakielessä, mutta eivät sen sijaan siinä puhutussa kielessä, joka tuohon aikaan muodosti lingvistisen ympäristömme.

Yritys onnistui puolittain. Jotkut oppivat ja myös suostuivat ääntämään d:n ja g:n, mutta monien mielestä tämä oli selvä hyökkäys heidän synnynnäisiä oikeuksiaan vastaan. D äännettiin meillä Savossa korostetun rohkeasti t:nä ja g k:na. Pohjanmaallahan d lausuttiin r:ksi, puhuttiin rariosta ja remokratiasta.

 Jos asia sitä vaati, voitiin aina puhua vaikkapa herrojen keestä tai hienommasta t:stä. Ei sitä kirjainta saati äännettä tarvittu oikeastaan mihinkään.

Jonkinlainen sekaannuksen vaara oli kai silloin, kun Mauno Koivisto, jolla oli vahva turkulainen aksentti, puhui siitä, että tarttis varmaan revalvoida. Harva saattoi olla ihan varma siitä, tarkoittiko hän devalvointia vai revalvointia. Yllättävää kyllä, hän puhui tiettävästi revalvoinnista, vaikka devalvaatiopaineet taisivatkin silloin useimpien mielestä olla pinnalla.

Ilmiö ei ole ollut täysin puhtaasti suomalainen. Ainakin itse näen sukulaisilmiönä sen, jonka George Orwell kertoo havainneensa Englannissa: työväenluokkainen englantilainen mies ei hänen aikanaan suostunut ääntämään yhtään ranskalaista sanaa oikein, koska se hänestä kuulosti akkamaiselta. Sitä paitsi hänellä oli oma kielensä, joka riitti erinomaisesti.

Mutta suomi on kovin paljon kauempana kaikista indoeurooppalaisista kielistä kuin ne ovat toisistaan. Suomen kielelle vieraita ovat myös hyvin monet sellaiset konsonanttiyhdistelmät, jotka ovat muualla Euroopassa normaaleja. Itse asiassa ne kaikki ovat meille vieraita, niin esimerkiksi sanan alussa sk, st, sh, sn, kl, kt, kn ja niin edelleen. Me pelaamme enemmän vokaaleilla.

Myös etu- ja takavokaalien yhdistäminen samassa sanassa on suomalaiselle niin vaikeaa, että on tänäkin päivänä aivan tavallista kuulla puhuttavan vaikkapa olumpialaisista -sana olympialaiset kun nyt vain on mahdoton äännettäväksi.

Onhan meidän kielemmekin toki ulkomaalaiselle vaikea ääntää. Pistäkääpä saksalainen tai englantilainen tai venäläinen tai ranskalainen ääntämään vaikkapa niin tavallinen sana kuin muikkukukko tai, sanotaan nyt, yökyöpeli. Harjoitusta se vaatii.

On jotenkin luonnollista, että juuri meillä on erityisen korostunut ilmiö nimeltä hyperkorrektius. Sitä toki tavataan muissakin kielissä, mutta käsittääkseni se on juuri suomen kielen natiiveilla puhujilla erityisen selkeästi havaittavissa.

Kyseessä on virheellinen muoto, jota yritetään saada oikeaksi vääntämällä sana mahdollisimman epäsuomalaiseen muotoon, jonka arvellaan siis olevan erityisen ulkomaalainen ja usein myös hieno. Niinpä psykologiasta saattaa tulla bsygologia, mikä tosin nykyään on harvinaista. Sen sijaan esimerkiksi Harvard kirjoitetaan säännöllisesti muotoon Harward, koska w-kirjaimen arvellaan ehdottomasti kuuluvan niin hienoon sanaan.

Gruusian eli georgian kielessä substantiivit usein loppuvat i-kirjaimeen samoin kuin suomessa, mutta tämä näyttää olevan monelle mahdotonta uskoa ja niinpä se jätetään säännöllisesti pois. Ollaan siis hyperkorrekteja karttamalla suomalaiselta haiskahtavia muotoja.

Muuan sinänsä idioottimainen suomalainen sana on biisi, joka ilmeisesti haluaa leikitellä englannin kielen sanan piece kanssa. Sen b-kirjain on tässä tapauksessa se hyperkorrektiuden osoitus.

Täytyy sanoa, että olin aika yllättynyt, kun fecebookin myötä aloin enemmänkin lukea kansamme oikeinkirjoitusta. Hyperkorrekteja muotoja tunkee joka paikasta yhä tänäkin päivänä, huolimatta siitä, että niin suuri osa kansaamme nyt osaa ainakin englantia ja hieman ruotsia, jos nyt ei juuri muita kieliä.

Oma tarinansa on niin sanottu stadin slangi, jonka sanamuodot perustuvat pitkälti juuri epäsuomalaisuuteen, mikä merkitsee eräänlaista hyperkorrektiutta (ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=stadin+slangi ). Siinähän olennaista on erottautuminen kielellisesti ja aikoinaan siihen päästiin osaamatta mitään vieraita kieliä, kunhan vain opeteltiin hyperkorrekti ääntämys, jota maalaiset eivät kyenneet toistamaan.

Jo pelkkä sana stadin slangi oli maalaiselle mahdoton: hän sanoi tatin lanki, mikä tietenkin koetteli aidon stadin kundin nauruhermoja. Muuan esimerkki on, kun sota-aikana muuan maalainen kuuli stadilaisen pyytävän toiselta tupakannatsaa: stikkaas skyfät! Seuraavan kerran kun hänellä oli tupakannälkä, hän sanoi tikkooppa kypät!

Nyt toki koko stadin slangi on käytännössä vaipunut muistojen joukkoon. Sille oli aikoinaan sosiaalinen tilauksensa maalaiskansasta erottavana tekijänä, joka yhdisti uudet kaupunkilaiset. Legendan mukaan oikeata slangia muuten kykenivätkin puhumaan vain ne, jotka olivat stadilaisia vähintään kolmannessa polvessa. -Eihän sellainen, jonka vanhemmat olivat viäntäneet savoa, vielä kyenneet edes sanomaan sörkka, vaan puhuivat sörkästä.

No, nythän televisio on jo tuonut epäsuomalaisen ääntämyksen taidon meidän kaikkien omaisuudeksi ja harvassa ovat ne, jotka eivät osaa lausua g:tä tai d:tä. Myös sk:t, st:t ja muut mahdolliset äänneyhdistelmät menevät kuin tyhjää vaan ja tässä suhteessa ero parin sukupolven takaiseen tilanteeseen on aivan olennainen.

Tämän kehityksen myötä myös stadin slangi on menettänyt itse asiassa koko sen funktion, joka sillä kerran oli ja harva edes kehtaa sitä käyttää, vaikka osaisikin. Sehän on itsen asiassa pelkkää hyperkorrektiutta, epäsuomalaisuuden tavoittelua toisessa potenssissa alusta loppuun.

Tilalle on tullut yleiskieli, joka ei enää erota ihmisiä. Harva enää edes osaa kotipaikkakuntansa murretta, saati sitä käyttää.

Hyperkorrektius sen sijaan on yhä keskuudessamme ja sen hedelmistä saamme varmaankin nauttia vielä kauan.

 

Timo Vihavainen su 12.07. 23:46

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Tärkeimmästä

to 08.10. 22:47

Paluumatkalla

su 27.09. 22:57

Sitkeä pärjää

ma 21.09. 22:43

Libero

su 13.09. 22:58

Mikä meni pieleen?

ti 01.09. 22:55

Mikä on se konsti?

to 27.08. 18:04

Sukupolvi sitten

ma 24.08. 22:21

Merityöläiset ja huithapelit

la 22.08. 23:50

Uuden aikakauden sarastusta

ma 17.08. 23:52

Politiikan taituri

ma 10.08. 22:10

blogit

Vieraskynä

Euroopan islamisaatio ei ole näennäistieteellinen salaliittoteoria

ma 21.09.2020 22:51

Juha Ahvio

Maailmaa pyöritetään velkariippuvuuden avulla

to 08.10.2020 22:48

Professorin Ajatuksia

Sananvapaus ja fasistinen ideologia

su 18.10.2020 22:06

Marko Hamilo

Kansalaiset vaarassa! Nyt tarvitaan hätätilahallitus!

su 19.04.2020 22:47

Jukka Hankamäki

Soteen ja saveen

su 18.10.2020 22:08

Petteri Hiienkoski

"Unohdetun" ihmisoikeusjulistuksen ja "vihapuheen" kitkemisen vastakkaisuus

la 11.07.2020 19:59

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

MEP Huhtasaari: EU:n ilmastolaki pahentaa ilmastoa

pe 11.09.2020 14:33

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Kirja Jussi Halla-ahosta ja konservatismin moninaisuus

pe 16.10.2020 01:14

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Marinin hallitus petti omat sanansa ja lopulta hallituskumppaninsa

su 27.09.2020 22:58

Mika Niikko

Suvaitsevaisuuden kirjavat käsitteet

su 13.09.2020 23:07

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

Rudy Giulianin paljastukset vasta raapaisseet pintaa - Kaikkien aikojen poliittinen skandaali

su 18.10.2020 22:05

Heikki Porkka

"Oikeusvaltio" Suomi - valehtelevien ja vastuuttomien poliitikkojen maa

pe 09.10.2020 13:52

Tapio Puolimatka

Uusi tasa-arvoajattelu murentaa oikeusjärjestelmän perustaa

to 08.10.2020 22:52

Olli Pusa

Maskigate

su 11.10.2020 13:54

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Rikkaat rikastuvat ja köyhät kituuttavat

ti 18.08.2020 10:15

Reijo Tossavainen

Auta avun tarpeessa

to 19.03.2020 07:33

Jessica Vahtera

Kuuden euron kohtuus missä palkkatasa-arvo?

ma 11.05.2020 17:17

Pauli Vahtera

Miljoonien eurojen polkupyörät

ke 09.09.2020 22:18

Timo Vihavainen

Tärkeimmästä

to 08.10.2020 22:47

Matti Viren

Paluu menneeseen

su 27.09.2020 22:59