Sosiaalidemokraatit ja niin kutsutut feministit ovat nostaneet äänensä kaikkien kuuluviin. He kerskailevat sukupuolten tasa-arvon puolustamisella sekä yksilön ja naisten oikeuksien edistämisellä. He väittävät, että nämä arvot ovat yleismaailmallisia ja että kaikilla ihmisillä, erityisesti kaikilla naisilla kaikkialla maailmassa on oikeus näihin "luovuttamattomiin" oikeuksiin.

Päättäväisyydellä, jolla asioista pidetään meteliä ja joita televisiohaastatteluissa toistetaan ja lehtien sivuilla levitetään, kaikki seuraajat saadaan innokkaiksi. Mutta mikä on todellisuutta? kysyy Lähi-idän kansainvälisen Amerikan neuvoston puheenjohtaja Majid Rafizadeh Gatestone -instituutin artikkelissaan.

Muiden sosiaalidemokraattien lisäksi nykyinen EU: n ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Federica Mogherini vieraili äskettäin Iranin islamistisessa valtiossa ja osallistui hallinnon presidentin Hassan Rouhanin viralliseen hyväksymiseen ja virkaanastujaisiin.

Muut Iraniin kutsun saaneet olivat pohjoiskorealaiset, Hizbollahin jäsenet ja Hamasin johtajat. Kaikki kolme tunnetaan julmuudesta, etenkin naisia ja ihmisyyttä vastaan ​​tehdyistä rikoksista

Federica Mogherini on italialainen vasemmistopoliitikko ja maan entinen ulkoministeri. Hän oli aiemmin myös kommunistisen puolueen jäsen.

Mogherini nimitettiin Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkeaksi edustajaksi elokuussa 2014. Hän aloitti tehtävässä marraskuun 2014 alussa.

Osallistuminen tällaisiin tapahtumiin kannattaa ja antaa laillisuuden sortaville valtioille panna toimeen islamilaisen sharialain.

Kun Mogherini on tekemisissä miesten kanssa, jotka ovat määränneet tuhansia naisia ​​ja miehiä kuolemaan, hän myöntää näin kaikkien naisten, joita hän väittää edustavan, olevan edelleen sorrettuja ja alistettuja.

Lisäksi Mogherini sen sijaan, että hän olisi yrittänyt edistää ajattelua naisten puolesta näiden väkivaltaisten islamistien johtajien kanssa, hän toimi kuin he olisivat ystäviä. Hän esiintyi ylpeästi ja otti selfieitä hallituksen edustajien kanssa. Tapaus tuli kansainväliseen valokeilaan ja huomion keskipisteeksi. Twitterin käyttäjät kutsuivat tapahtumaa häpäisyksi.

Kansainvälisen Amerikan Lähi-idän neuvoston puheenjohtaja Majid Rafizadeh ihmettelee, kuinka naisten oikeuksista puhuva Mogherini ihastuneesti ja mielihyvin suostui noudattamaan islamistista määräystä pitää pakollista hijabia päässään.

"Tämä myötäsukaisuus ja määräyksiin alistunut käytös lähettää julman ja kiistämättömän viestin. Naisia ​​näissä islamistisissa yhteiskunnissa hallitaan laeilla, jotka julistavat naisten kätkemistä ja heitä kohdellaan miehensä ominaisuutena. Hijabista on tullut tämän symboli."

Kun Iranin johtajat vierailevat Mogherinin maassa, he eivät noudata Italian sääntöjä. Sen sijaan Italia noudattaa islamistisen hallinnon sääntöjä lepyttääkseen ja rauhoitellakseen heitä.

Myöhemmin Mogherini twiittasi, että "se oli tilaisuus keskustella jälleen Rouhanin kanssa, ulkoministeri Javad Zarifin ja ulkopolitiikan neuvonantajan ja ylimmän johtajan Ali Akbar Velayatin kanssa".

Vuosia sitten Mogherini suostui myös kiistanalaiseen kuvaan edesmenneen palestiinalaishallinnon presidentin Yasser Arafatin kanssa.

Onko tämä todella tilaisuus olla ylpeä ja leuhkia sillä ja mitä hän puhui heidän kanssaan? kysyy Majid Rafizadeh.

Vaikka Mogherini iloitsee hyväntuulisesti meiningistä näiden islamilaisten johtajien kanssa ja ilakoi ottamalla kuvia heidän rinnallaan, aikooko hän koskaan ajatella niitä miljoonia naisia, jotka ovat raa'asti sorrettuja näiden islamististen hallintojen alla?

Ajatteleeko hän koskaan satoja ihmisiä - miehiä ja naisia - joita on teloitettu usein huijausoikeudenkäynnin jälkeen vuosittain ja se perustuu nimenomaan islamistisiin lakeihin tässä maassa?

Kun hän lyö kättä päälle näiden miesten kanssa, ajatteleeko hän 9-vuotiaita tyttöjä, jotka "laillisesti" pakotetaan avioliittoon hallituksen hyväksynnällä?

Missä ovat kaikki naisten oikeudet, liberaalit moraaliset arvot, joita hän ja hänen puolueensa edustavat? Heitä ei todellakaan edustettu kyseisissä selfieissä, Rafizadeh huomauttaa useiden kysymystensä lopuksi.

Naisia alistetaan ja heitä pidetään päivittäin alempiarvoisimpina Iranin islamistisessa valtiossa samoin kuin muissa muslimivaltioissa. Monet kamppailevat joka päivä kaikista vaaroista huolimatta, joita he kohtaavat saavuttaakseen edes muutaman mahdollisen oikeutensa.

Yleensä naisen todistus tuomioistuimessa on puolet miehen todistuksesta. Naiset tarvitsevat miehen suostumuksen, jos he lähtevät maasta ja Saudi-Arabiassa lupa tarvitaan myös kodista poistuttaessa. Naiset eivät voi saada passia ilman huoltajan eli miehen suostumusta. Iranissa mies voi mennä naimisiin minkä tahansa haluamansa naisen kanssa. Miehillä saa olla neljä vaimoa ja rajoittamaton määrä väliaikaisia ​​avioliittoja (mut'a), mutta naiset voivat mennä naimisiin vain muslimien kanssa.

Tottelevaisuuslain (tamkin) mukaan miehet saavat vapaasti ja esteettä käyttää naisia seksuaalisesti ja naisten on tarjottava aviomiehelleen se mahdollisuus täysin.

Iranin islamilaisen siviililain kohdassa 1105 todetaan, että "miehen ja vaimon välisissä suhteissa perheen pään paikka kuuluu yksinoikeudella aviomiehelle". Iranin islamilaisen siviililain kohdassa 1117 todetaan seuraavaa:

"Aviomies voi estää vaimonsa ammatin, joka ei ole yhteensopiva perheen etujen tai hänen tai hänen vaimonsa arvokkuuden kanssa."

Miehet voivat aloittaa yksipuolisen avioeron. Naiset saavat vain puolet siitä, mitä miehet saavat periä. Vaimo saa vain yhden kuudenneksen perinnöstä miehen kuollessa, jos hänellä on poika. Jos hänellä on vain tytär, perintö ei automaattisesti mene heille. Kuolleen aviomiehen perhe - veljet, sisarukset ja vanhemmat - voivat vaatia sitä myös.

Rafizadehin mukaan Mogherinin kaltaiset ihmiset tietävät täysin näistä julmuuksista ja syrjinnästä, joista ihmisoikeusjärjestöt raportoivat toistuvasti eivätkä ketkään eurooppalaisista johtajistakaan voi vedota tietämättömyyteen, joihin nämä miehet syyllistyvät.

"Tosiasia on, että nämä oletetut feministit paitsi sulkevat silmänsä näiltä julmuuksilta, vaan myös heidän läsnäolonsa näissä tapahtumissa hyväksyy aktiivisesti ja oikeuttaa näiden diktaattorien käytäntöjä."

Mogherinin kaltaiset "feministit" saattavat vaatia naisille pääsyä hienoihin klubeihin ja korkeampia palkkoja, koska "tasa-arvo on reilu ja se kuuluu kaikille". Mutta jos he väittävät olevansa naisten esitaistelijoita kaikkialla maailmassa, edesauttavatko ja johtavatko he armottomien diktaattorien hallintoa omaa kansaansa vastaan?

Kun aihe muuttuu miljoonien sorrettujen naisten erityistilanteeseen ympäri maailmaa, he sivuuttavat tällaisten naisten oikeudet väheksyen niitä välinpitämättömästi.

Kuten kristitty äiti Asia Bibi, joka on ollut kuolemanvaarassa Pakistanissa jo seitsemän vuoden ajan tai 19-vuotias, jonka serkku raiskasi tänä vuonna aseella uhaten ja sitten tuomittiin kuolemaan kivittämällä "aviorikoksesta".

Tai ne, jotka pakotetaan naimisiin raiskaajiensa kanssa tai 12 000 lapsiavioliittoa päivässä tai aviomiestensä hakkaamat naiset.

Tai naiset, joiden kasvoille on heitetty happoa tai itsemurhapommittajina käytettävät naiset.

Kaikissa näissä tapauksissa näistä "feministeistä" tulee täysin hiljaisia.

Osoittamalla tukensa tällaisille hallintojärjestelmille, joita miehet valvovat, Mogherinin kaltaiset feministit heikentävät merkittävästi liikkeiden alkuperäistä tehtävää edistää tarkasti ihmisoikeuksia, joita he itsekin väittävät puolustavansa.

Kun Mogherini hymyilee hijabiinsa Iranissa, hän antaa voimakkaan iskun naisten oikeuksien liikkeille, jotka yrittävät poistaa pakollista hijabin käyttöä ja antaa naisille samanarvoisuuden, koulutuksen ja vapauden. Hän sen sijaan tehostaa tukahduttamista.

Rafizadehin mielestä ne, jotka edelleen antavat oikeutuksen sortajille ja islamisteille, ovat vastuussa kaikesta tästä.

Lopuksi Rafizadehilla on viesti Mogherinille ja muille hänen kaltaisilleen:

"Onko sinulla omatuntoa vai onko kyse yksinkertaisesti vallasta, rahasta, narsismista ja manipuloinneista sorrettujen naisten kustannuksella?"