DocPoint-elokuvatapahtumat ry on julkaissut sarjan "dokumentteja", joita on tarkoitus näyttää ympäri Suomea peruskoulun neljäsluokkalaisille, eli noin 10-11 vuotiaille pienille lapsille.

"Dokumentit" sisältävät omaa poliittista ideologiaansa levittävän SETA:n tyypillistä homo- ja transpropagandaa, jota on tarkoitus tuoda pienille lapsille elokuvan muodossa peruskoulun kautta ja opettajien auktoriteetilla.

"Onko sinulla ollut joskus salaisuus, jota et ole uskaltanut jakaa muille, vaikka olisit halunnut todella palavasti? Mitä ajattelit tapahtuvan, kun paljastaisit salaisuuden? 11-vuotias Melvin painii juuri saman ongelman kanssa, sillä hänellä on salaisuus – hän ei nimittäin pidä tytöistä.", kertoo erään DocPoint "dokumentin" esittelyteksti.

Elokuvaa on tarkoitus näyttää pienille 10-11-vuotiaille lapsille.

Toisen elokuvan esittelyteksti kertoo:

"12-vuotias Ky on hieman erilainen kuin kaverinsa, sillä hän kokee olevansa enemmän poika kuin tyttö. Jo ollessaan pieni, Ky ei tuntenut itseään kotoisaksi omassa kehossaan ja poikien leikit tuntuivat paljon tyttöjen leikkejä kiehtovammilta. Pian Ky alkoikin kammata tukkaansa eri tavoin ja halusi pitää poikien vaatteita mekkojen sijasta. Ky kertoi ajatuksistaan vanhemmilleen kirjoittamalla kirjeen, jonka jälkeen hän vihdoin uskaltautui olemaan avoimesti oma itsensä.

Kyn tukena on Sterre, 11-vuotias tyttö, joka on syntynyt pojan kehoon. Elokuvassa seurataan, kuinka Ky ja Sterre käsittelevät sukupuoli-identiteettiään sekä päättävät kertoa koulukavereilleen transsukupuolisuudestaan. Tämä on alku Kyn uuteen elämään Nielsinä."

Pienille lapsille halutaan Opetushallituksen tuella tuputtaa ideaa seksuaalista häiriötilasta normaalina. Pienten lasten ajatusmaailmaa hämmennetään seksuaalisesti häiriintyneiden aikuisten ihmisten ideologioilla. 

DocPoint-elokuvatapahtumat ry on pääasiassa julkisilla varoilla ylläpidetty yhdistys. Tukijoita ovat Taiteen edistämiskeskus, Opetus- ja kulttuuriministeriö, Yeesi, SETA, Metka mediakasvatuskeskus, suurimmat kaupungit ja niiden kulttuuripalvelut. Mukana on myös Kone-säätiö, Seppo opetuspelialustan tuottaja ja Finnkino.

Tämä on esimerkki siitä, miten yhteiskunnan varoja ja resursseja ohjataan yhden ideologisen ja poliittisen toimijan sanelemaan suuntaan useiden eri yhdistysten ja toimijoiden kautta, joilla päällisin puolin näyttäisi olevan neutraali tarkoitus, kuten mediakasvatus. Veronmaksajille on helppoa perustella, että verovaroista tuetaan nuorten mediakasvatusta tai työtä nuorten mielenterveyden hyväksi tai muodikasta opetuspelialustaa.

Veronmaksajille ei kerrota, että nämä yhdistykset ja toimijat edustavat pienen ideologisen ryhmän, SETA:n arvoja ja uskomuksia ja ovat mukana tukemassa näiden poliittisten ja ideologisten uskomusten tuputusta pienille lapsille hyvin voimakkain elokuvallisin keinoin.

Erityisen huolestuttavaa on, että Opetus- ja kulttuuriministeriö näyttää olevan hankkeen vahvoja promoottoreja. Kuinka vahvat kytkökset SETA:n ja Opetus- ja kulttuuriministeriön välillä nykyään on? Miten taataan muiden ideologioiden ja suomalaisten normaalin enemmistön tasapuolinen kohtelu Opetus- ja kulttuuriministeriön päätöksenteossa?

Kannattaisiko tällaista homo- ja transpropagandan rahoitusta vähentää ja siirtää suomalaisten vanhusten hoitoon, jonka järkyttävää tasoa perustellaan toistuvasti varojen puutteella?