Blogi: Timo Vihavainen, to 24.01.2019 22:15

Meren lahjat

Meren lahjat

 

Mikko Huhtamies ja Juha-Matti Granqvist, Onnettomuus ja onni. Kauppalaivojen haaksirikot ja pelastustoiminta Itämerellä 1600-1800-luvuilla. SKS 2018, 264 s.

 

Nykyään taitaa usein unohtua se tosiasia, että jo 1700-luvulla Suomessa oli varsin huomattavaa laivavarustustoimintaa. Se oli suuren luokan bisnestä köyhässä maassamme, jossa sentään oli silloin varaa rakentaa uljaita fregatteja toisin kuin nykyään.

Koska merkittävä osa bisneksestä oli valtameripurjehdusta Euroopan ja Aasian satamien välillä, eivät monet laivat paljoa Suomessa näkyneetkään, mutta toki rahaa kasaantui joillekin onnekkaille porvareille. Huonolla tuurillahan kaikki saattoi mennä yhtenä yönä, kun laiva haaksirikkoutui.

Venäjän vallan aikana purjehdittiin Suomesta paljonkin myös Amerikkaan, eritoten Venäjän Amerikkaan. Asiasta on hyvin kiinnostava näyttely Loviisan pienessä rantamuseossa, jossa on myös myytävänä asiaa koskevaa julkaisua.

Paljon Suomesta purjehdittiin myös Espanjaan, Ranskaan ja Englantiin. Edellisistä saatiin välttämätöntä suolaa ja viiniä. Englanti, kuten myös Hollanti taas tarvitsivat puuta laivanrakennukseen ja tervaa laivojen kylkiin. Niitähän meillä oli.

 Purjekangasta ja köysiä ja niiden raaka-aineita saatiin etenkin Venäjältä, jonne laivat usein menivät paarlastissa.

 Ostokset Venäjältä maksettiin jalometalleilla, joiden kulkusuunta oli lännestä itään, kuten A. Attman on osoittanut. Venäjällä oli mitä viedä, viljasta, purjekankaasta ja hampusta juhtinahkaan ja vahaan, jotka olivat suuria kauppatavaroita. Myös metallit tulivat kuvaan mukaan, kun suuri metallurginen toiminta alkoi Uralilla.

Lännestä Venäjälle vietiin etenkin ylellisyystavaroita, viineistä ja alkoholijuomista aina hienomekaniikan tuotteisiin ja taide-esineisiin. Lähtösatamat olivat etenkin Alankomaissa.

Suuria venäläisen tavaran vientisatamia olivat Riian lisäksi Narva, Tallinna ja Nyen. Viipuri ja Helsinki olivat selvästi vähäisempiä.

Kauppa oli pitkälti transitokauppaa ja sitä harjoittivat hollantilaiset ja sittemmin englantilaiset, joiden kyydissä kulkivat myös muiden maiden tuottajien tavarat.

 Mutta olimmehan siellä mukana mekin. Sitä paitsi myös muiden Venäjän-kauppaa harjoittavien laivojen oli välttämätöntä ja myös tärkeää purjehtia Suomenlahdella ja Itämerelläkin.

Silloin ne joutuivat menemään Suomen ohi ja suhteellisen usein myös haaksirikkoutuivat meidän rannoillemme, vaikka varsinainen kauppatie kulki avoimella ja selkeällä Viron rannikolla. Usein kysymys oli siitä, että laivat tekivät pitkiä luoveja pohjoiseen ja erehtyivät päätymään saaristomme karikoihin.

 Purjehduksen määrä kasvoi kansainvälisestikin ottaen erittäin suureksi jo 1700-luvun jälkipuoliskolla, Pietarin kaupungin paisuessa parin sadan tuhannen asukkaan metropoliksi, mikä siihen aikaan oli todella paljon.

Sitä paitsi kyse oli eurooppalaisen suurvallan pääkaupungista, jossa hallitsijan ja valtion asemaa korostava loisto ja ylimystön mahtailu olivat keskeisiä tavoitteita. Se näkyi kaupan sortimentissa.

Vuosittain purjehti Juutinrauman läpi Pietariin 400-600 alusta, joista vajaat kymmenen haaksirikkoutui. Yleensä matkaan lähdettiin jo toukokuussa, jotta vältettäisiin syksy ja pimeys.

Itämeri on muistini mukaan maailman toiseksi vaarallisin meri, en kyllä tiedä, kuka sen on laskenut ja millä metodeilla.

Asian ymmärtämiseen riittää joka tapauksessa jopa kesäinen purjehdus silloin kun pariakymmentä sekuntimetriä lähenevä tuuli nostaa aallot viisimetrisiksi ja näkyvyys heikkenee tai häviää sateen ja pimeyden takia.

Silloin tekee mieli päästä saarien suojaan, mutta siellä taas vaanivat karikot. Suo siellä, vetelä täällä.

Entisaikojen navigointivälineistöllä oltiin hyvin pitkälti luonnon armoilla. Kovan myrskyn tullessa monet laivat saattoivat haaksirikkoutua samaan aikaan. Merimerkkejä oli äärimmäisen niukasti eikä niistä näytä olleen suurtakaan hyötyä, ainakaan tilastojen perusteella.

Tämä on itse asiassa hämmästyttävää, sillä kyllä tunnusmajakan eli valaisemattoman pookin havaitseminen nykyäänkin saattaa oleellisesti auttaa orientoitumista.

Ongelmana saattoi olla, että laivat huonon näkyvyyden vallitessa tulivat liian lähelle karikkoja saadakseen pookin näköpiiriinsä.

Bermudassa kuuluu olevan vaarallinen kolmionsa, Suomenlahdella taas on neliö, jonka kulmapisteinä ovat Hiidenmaa ja Hanko lännessä ja joka jatkuu itään Narvan tienoille saakka.

Hangon, Porkkalan ja Jussarön tienoot ovat tänäkin päivänä huomiokykyä vaativia seutuja purjehtia. Parisataa vuotta sitten ”Jussarön hampaat” söivät laivoja tasaiseen tahtiin. Kenties seudun magneettisella häiriöalueellakin voi olla tietty osuutensa asioihin.

Rantarosvous oli instituutio, josta ei päästy eroon. Omaisuudet, jotka haaksirikossa jäivät luonnonvoimien armoille olivat joskus huikeita. Niinpä rosvousta, joka muuten oli kuolemantuomion uhalla kiellettyä, harjoitettiin juristien siunaaman pelastustoimen nimellä. Toki tuon alan miehet tekivät ihan oikeatakin hyödyllistä työtä, mutta palkkio siitä saattoi joka tapauksessa olla valtava.

Viron puolella, etenkin kavalan ja karikkoisen Hiidenmaan rannikoilla myös kartanonherrat, kuten kuuluisa Ungern-Sternberg harjoittivat selvää rantarosvousta, jolle myös sikäläinen laki antoi aika lailla tilaa.

Tarinat esimerkiksi Jurmon ja Pranglin talonpoikien käyttämistä eksytystulista lienevät sen sijaan perää vailla. Ainakaan ne eivät ole saaneet vahvistusta dokumenteista, vaikka pelastustoimi näyttää olleen harvinaisen hyvin dokumentoitua toimintaa.

Tämä kirja on usean tutkijan artikkeleista koostuva kokonaisuus, jossa käsitellään eri teemoja, muun muassa pelastustoimen teknisiä laitteita, kuten sukelluskelloja. Muuan metodi näyttää olleen hylyn räjäyttäminen pinnalta käsin, jotta lastiin päästäisiin käsiksi.

Muistelen C.S. Foresterin kuvanneen sitä kirjassaan Hornblower Turkin vesillä. Nuo kirjat ovat tietenkin fiktiota, mutta kirjoittaja on kyllä hyvin aikakauteen perehtynyt.

Kirja on täynnä toinen toistaan kiinnostavampia tietoja asioista, joista tähän asti lienee ollut vain hyvin epämääräistä tietoa. Muuan esimerkki on Kasper Kepsun artikkeli Nyenin eli Nevanlinnan merenkulusta, jossa hän kuvaa muutenkin melko laajasti tuon useimmille tuntemattomaksi jääneen kaupungin ja alueen elämää ennen venäläisvalloitusta.

Paikallisiin mahtimiehiin kuului Henrik Luhr, joka lienee ollut sama mies kuin se kirkkoväärti, joka toi Tukholman Suomalaiseen kirkkoon kattokruunun Nyenistä, tuosta kaupungista, joka on hävinnyt maanpinnalta kuin tarunomainen Vineta, joka painui veden alle.

Kiehtova kirja!

 

Timo Vihavainen to 24.01. 22:15

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Sotilaan muona

ti 16.07. 23:08

Onko kulttuuri kielessä?

ma 15.07. 23:11

Gourmandise

su 14.07. 21:40

Papit ja pellet

la 13.07. 23:49

Aikansa sankaritar

pe 12.07. 23:42

Kriisiajan näkökulmia

ma 08.07. 21:53

Merenkulkijan seikkailuja

ma 01.07. 23:07

Missä mennään?

la 29.06. 22:43

Woikoski

la 29.06. 00:00

Imperiumin rajat

ke 26.06. 23:57

blogit

Vieraskynä

Kansallismielisten liittouma ry/188 -kukkavirta - terrori-iskun uhrien muistokulkue Turussa

ma 08.07.2019 22:05

Juha Ahvio

Pride-sateenkaarilippu julistaa vallankumousta ja kapinaa

la 29.06.2019 00:01

Professorin Ajatuksia

Kissauutinen

ti 16.07.2019 23:07

Marko Hamilo

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

pe 05.07.2019 00:00

Jukka Hankamäki

Älä koskaan luovu käteisen rahan käyttämisestä

la 06.07.2019 10:43

Petteri Hiienkoski

Käsitys ihmisoikeuksista hämärtynyt

la 29.06.2019 22:22

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

EU:n huippuvirat

ke 03.07.2019 14:39

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Metrot - Suomen kehitysmaalaistumisen näyteikkunat

su 14.07.2019 14:34

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Pitäisikö puoluejohtajien tenteissä olla sarjat?

ti 16.07.2019 23:09

Mika Niikko

Väärinajattelijoiden oikeudet

ma 08.07.2019 21:55

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

Maailma valitsee lopulta edistyksen vihreän dystopian sijaan

to 04.07.2019 15:38

Heikki Porkka

Ohjaaja Aku Louhimies vastaan päätoimittaja Jouko Jokinen (yle)

pe 05.07.2019 13:39

Tapio Puolimatka

Nuorison parissa leviävä vaarallinen muoti-ilmiö

ti 09.07.2019 22:18

Olli Pusa

Ilaskivi vastaan Rinne

ke 03.07.2019 11:12

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Ev.-lut kirkosta vasemmiston kivakerho

ti 18.06.2019 13:42

Reijo Tossavainen

Punavihreys on politiikan muotiväri, josta myös persut hyötyvät

su 14.07.2019 08:50

Jessica Vahtera

Sananvapauden puolesta on taisteltava

ma 24.06.2019 10:45

Pauli Vahtera

Mansikanpoimintaa ja sokerijuurikkaan harvennusta

su 14.07.2019 21:43

Timo Vihavainen

Sotilaan muona

ti 16.07.2019 23:08

Matti Viren

Mitä on köyhyystutkimus, osa 2

to 27.06.2019 22:39