Blogi: Timo Vihavainen, to 24.01.2019 22:15

Meren lahjat

Meren lahjat

 

Mikko Huhtamies ja Juha-Matti Granqvist, Onnettomuus ja onni. Kauppalaivojen haaksirikot ja pelastustoiminta Itämerellä 1600-1800-luvuilla. SKS 2018, 264 s.

 

Nykyään taitaa usein unohtua se tosiasia, että jo 1700-luvulla Suomessa oli varsin huomattavaa laivavarustustoimintaa. Se oli suuren luokan bisnestä köyhässä maassamme, jossa sentään oli silloin varaa rakentaa uljaita fregatteja toisin kuin nykyään.

Koska merkittävä osa bisneksestä oli valtameripurjehdusta Euroopan ja Aasian satamien välillä, eivät monet laivat paljoa Suomessa näkyneetkään, mutta toki rahaa kasaantui joillekin onnekkaille porvareille. Huonolla tuurillahan kaikki saattoi mennä yhtenä yönä, kun laiva haaksirikkoutui.

Venäjän vallan aikana purjehdittiin Suomesta paljonkin myös Amerikkaan, eritoten Venäjän Amerikkaan. Asiasta on hyvin kiinnostava näyttely Loviisan pienessä rantamuseossa, jossa on myös myytävänä asiaa koskevaa julkaisua.

Paljon Suomesta purjehdittiin myös Espanjaan, Ranskaan ja Englantiin. Edellisistä saatiin välttämätöntä suolaa ja viiniä. Englanti, kuten myös Hollanti taas tarvitsivat puuta laivanrakennukseen ja tervaa laivojen kylkiin. Niitähän meillä oli.

 Purjekangasta ja köysiä ja niiden raaka-aineita saatiin etenkin Venäjältä, jonne laivat usein menivät paarlastissa.

 Ostokset Venäjältä maksettiin jalometalleilla, joiden kulkusuunta oli lännestä itään, kuten A. Attman on osoittanut. Venäjällä oli mitä viedä, viljasta, purjekankaasta ja hampusta juhtinahkaan ja vahaan, jotka olivat suuria kauppatavaroita. Myös metallit tulivat kuvaan mukaan, kun suuri metallurginen toiminta alkoi Uralilla.

Lännestä Venäjälle vietiin etenkin ylellisyystavaroita, viineistä ja alkoholijuomista aina hienomekaniikan tuotteisiin ja taide-esineisiin. Lähtösatamat olivat etenkin Alankomaissa.

Suuria venäläisen tavaran vientisatamia olivat Riian lisäksi Narva, Tallinna ja Nyen. Viipuri ja Helsinki olivat selvästi vähäisempiä.

Kauppa oli pitkälti transitokauppaa ja sitä harjoittivat hollantilaiset ja sittemmin englantilaiset, joiden kyydissä kulkivat myös muiden maiden tuottajien tavarat.

 Mutta olimmehan siellä mukana mekin. Sitä paitsi myös muiden Venäjän-kauppaa harjoittavien laivojen oli välttämätöntä ja myös tärkeää purjehtia Suomenlahdella ja Itämerelläkin.

Silloin ne joutuivat menemään Suomen ohi ja suhteellisen usein myös haaksirikkoutuivat meidän rannoillemme, vaikka varsinainen kauppatie kulki avoimella ja selkeällä Viron rannikolla. Usein kysymys oli siitä, että laivat tekivät pitkiä luoveja pohjoiseen ja erehtyivät päätymään saaristomme karikoihin.

 Purjehduksen määrä kasvoi kansainvälisestikin ottaen erittäin suureksi jo 1700-luvun jälkipuoliskolla, Pietarin kaupungin paisuessa parin sadan tuhannen asukkaan metropoliksi, mikä siihen aikaan oli todella paljon.

Sitä paitsi kyse oli eurooppalaisen suurvallan pääkaupungista, jossa hallitsijan ja valtion asemaa korostava loisto ja ylimystön mahtailu olivat keskeisiä tavoitteita. Se näkyi kaupan sortimentissa.

Vuosittain purjehti Juutinrauman läpi Pietariin 400-600 alusta, joista vajaat kymmenen haaksirikkoutui. Yleensä matkaan lähdettiin jo toukokuussa, jotta vältettäisiin syksy ja pimeys.

Itämeri on muistini mukaan maailman toiseksi vaarallisin meri, en kyllä tiedä, kuka sen on laskenut ja millä metodeilla.

Asian ymmärtämiseen riittää joka tapauksessa jopa kesäinen purjehdus silloin kun pariakymmentä sekuntimetriä lähenevä tuuli nostaa aallot viisimetrisiksi ja näkyvyys heikkenee tai häviää sateen ja pimeyden takia.

Silloin tekee mieli päästä saarien suojaan, mutta siellä taas vaanivat karikot. Suo siellä, vetelä täällä.

Entisaikojen navigointivälineistöllä oltiin hyvin pitkälti luonnon armoilla. Kovan myrskyn tullessa monet laivat saattoivat haaksirikkoutua samaan aikaan. Merimerkkejä oli äärimmäisen niukasti eikä niistä näytä olleen suurtakaan hyötyä, ainakaan tilastojen perusteella.

Tämä on itse asiassa hämmästyttävää, sillä kyllä tunnusmajakan eli valaisemattoman pookin havaitseminen nykyäänkin saattaa oleellisesti auttaa orientoitumista.

Ongelmana saattoi olla, että laivat huonon näkyvyyden vallitessa tulivat liian lähelle karikkoja saadakseen pookin näköpiiriinsä.

Bermudassa kuuluu olevan vaarallinen kolmionsa, Suomenlahdella taas on neliö, jonka kulmapisteinä ovat Hiidenmaa ja Hanko lännessä ja joka jatkuu itään Narvan tienoille saakka.

Hangon, Porkkalan ja Jussarön tienoot ovat tänäkin päivänä huomiokykyä vaativia seutuja purjehtia. Parisataa vuotta sitten ”Jussarön hampaat” söivät laivoja tasaiseen tahtiin. Kenties seudun magneettisella häiriöalueellakin voi olla tietty osuutensa asioihin.

Rantarosvous oli instituutio, josta ei päästy eroon. Omaisuudet, jotka haaksirikossa jäivät luonnonvoimien armoille olivat joskus huikeita. Niinpä rosvousta, joka muuten oli kuolemantuomion uhalla kiellettyä, harjoitettiin juristien siunaaman pelastustoimen nimellä. Toki tuon alan miehet tekivät ihan oikeatakin hyödyllistä työtä, mutta palkkio siitä saattoi joka tapauksessa olla valtava.

Viron puolella, etenkin kavalan ja karikkoisen Hiidenmaan rannikoilla myös kartanonherrat, kuten kuuluisa Ungern-Sternberg harjoittivat selvää rantarosvousta, jolle myös sikäläinen laki antoi aika lailla tilaa.

Tarinat esimerkiksi Jurmon ja Pranglin talonpoikien käyttämistä eksytystulista lienevät sen sijaan perää vailla. Ainakaan ne eivät ole saaneet vahvistusta dokumenteista, vaikka pelastustoimi näyttää olleen harvinaisen hyvin dokumentoitua toimintaa.

Tämä kirja on usean tutkijan artikkeleista koostuva kokonaisuus, jossa käsitellään eri teemoja, muun muassa pelastustoimen teknisiä laitteita, kuten sukelluskelloja. Muuan metodi näyttää olleen hylyn räjäyttäminen pinnalta käsin, jotta lastiin päästäisiin käsiksi.

Muistelen C.S. Foresterin kuvanneen sitä kirjassaan Hornblower Turkin vesillä. Nuo kirjat ovat tietenkin fiktiota, mutta kirjoittaja on kyllä hyvin aikakauteen perehtynyt.

Kirja on täynnä toinen toistaan kiinnostavampia tietoja asioista, joista tähän asti lienee ollut vain hyvin epämääräistä tietoa. Muuan esimerkki on Kasper Kepsun artikkeli Nyenin eli Nevanlinnan merenkulusta, jossa hän kuvaa muutenkin melko laajasti tuon useimmille tuntemattomaksi jääneen kaupungin ja alueen elämää ennen venäläisvalloitusta.

Paikallisiin mahtimiehiin kuului Henrik Luhr, joka lienee ollut sama mies kuin se kirkkoväärti, joka toi Tukholman Suomalaiseen kirkkoon kattokruunun Nyenistä, tuosta kaupungista, joka on hävinnyt maanpinnalta kuin tarunomainen Vineta, joka painui veden alle.

Kiehtova kirja!

 

Timo Vihavainen to 24.01. 22:15

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Vastenmielisten ruokien maailmasta

la 25.01. 23:41

Muuan rikos.

pe 24.01. 13:56

Kunne kuljetettanehen?

to 23.01. 23:42

Kulttuurimme kärkipaikat

ke 22.01. 21:07

Neron mietteitä

la 18.01. 22:53

Tunnuksia ja vaalilauseita

ke 15.01. 22:48

Vihaisuuden kauhistuksesta

su 12.01. 21:41

Korruptiota marokkolaisittain

la 11.01. 00:09

Sydänmaiden syvyyksistä

to 09.01. 21:47

Kanaljan ihannointia?

ti 07.01. 22:04

blogit

Vieraskynä

"Ei koskaan enää"

pe 24.01.2020 14:32

Juha Ahvio

Apostolinen uskontunnustus määrittelee klassisen kristinuskon

la 25.01.2020 23:43

Professorin Ajatuksia

Miksi ruotsalaiset muuttavat Ahvenanmaalle?

la 25.01.2020 23:39

Marko Hamilo

Kaksi kirjaa humanismin hulluudesta

su 22.12.2019 00:08

Jukka Hankamäki

Taas uutta luksuslinnaa ulkomaalaisille tutkijoille

ke 22.01.2020 21:11

Petteri Hiienkoski

Hallituskriisi on myös laillisuuskriisi

pe 13.12.2019 14:45

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Apua, valta vaihtuu

la 04.01.2020 00:01

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

ISIS:in vangin tositarina - Nadia Murad

la 25.01.2020 04:43

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Vihreät pyrkivät totaaliseen hallintaan - kuten kommunistit aikoinaan

to 23.01.2020 23:43

Mika Niikko

Liittyen Suomen Kuvalehden uutisointiin (20. ja 21.1.2020)

ke 22.01.2020 22:20

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

Nyt HS megavalehtelee Delhin ilmansaasteiden syistä

to 23.01.2020 23:46

Heikki Porkka

Hämeenlinnan murha herätti jälleen keskustelun kielteisen päätöksen saaneiden asemasta Suomessa

la 25.01.2020 13:53

Tapio Puolimatka

Voiko mies synnyttää?

ma 07.10.2019 23:31

Olli Pusa

Tutkija Ohisalon logiikka?

pe 24.01.2020 00:04

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Silakat - vasemmistofasismin valeviitta ?

ma 13.01.2020 20:49

Reijo Tossavainen

Vihreät nuoret haukkuvat väärää puuta

pe 23.08.2019 09:24

Jessica Vahtera

Työhyvinvointia yhteiskunnan piikkiin

to 22.08.2019 16:17

Pauli Vahtera

Mansikanpoimintaa ja sokerijuurikkaan harvennusta

su 14.07.2019 21:43

Timo Vihavainen

Vastenmielisten ruokien maailmasta

la 25.01.2020 23:41

Matti Viren

Rahaa Suomen Akatemiasta

la 18.01.2020 23:39