Blogi: Timo Vihavainen, ke 26.06.2019 23:57

Imperiumin rajat

Missä on suširaja? Onko sitä?

 

Suši on Venäjällä ollut jo kauan suosittua. Ei ole liioittelua sanoa, että sušiannoksia on tarjolla lähes jokaisessa esikaupunkikuppilassakin.

Sitä paitsi venäläinen suši on hyvää, ainakin meikäläiseen makuun. Siinä ilmeisesti käytetään majoneesia, mikä tekee siitä ruokaisamman.

Itselläni on jo kauan ollut kanta-asiakaskortti Jevrazija-ravintolaketjuun, jolla näyttää olevan yli kahdeksankymmentä ravintolaa, en tiedä, ovatko kaikki Pietarissa, monta sielläkin on.

Suši taitaa olla levinnyt koko Euraasian alueelle myös maantieteellisesti. Etsin tässä taannoin wikipediasta merkitystä sanayhdistelmälle Imperija Suši (Империя Суши). Näyttääpä olevan sellainenkin ketju olemassa ja sieltä saa myös pizzaa ja mitä lie pikaruokaa. Toimii niin Novosibirskissä kuin Sevastopolissa, Iževskissä ja ties missä. Kotiinkujetus tietysti kuuluu asiaan.

Mutta en ollut tyytyväinen löydöksiini. Kyseessä nimittäin oli termi, jota käyttää muuan tunnettu ns. ajattelija, mahtipontisesta ja sekavasta geopoliittisesta julistuksestaan tunnettu Aleksandr Dugin.(Ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=dugin ).

Hetken pohdiskelu tuon merkillisen termin johdosta selvitti asian. Imperija Suši isoilla kirjaimilla viittaa siihen mannerimperiumiin, jonka ydinalue on Venäjällä (сушь –kuiva maa, kuivuus. Vrt. suhoi –kuiva).

Kuten tunnettua geopolitiikaksi nimetyssä pseudotieteessä oli aikoinaan kaksi koulukuntaa, josta toinen korosti merien hallinnan keskeisyyttä ja toinen taas mantereisen imperiumin etuja sotilaallisessa mielessä (https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=geopolitiikka ).

Itse asiassa kuivan maan imperiumi on yhtä kuin se alue, jota Venäjän kuuluu hallita ja nykyoloissa siis valloittaa, ollakseen Venäjä. Mikäli tässä jo aloitetussa reconquistassa pysähdytään, menetetään ennen pitkää sekin, mikä nyt on saatu, kertoo Dugin, selittämättä kuitenkaan, miksi näin on.

Eipä argumenttien ymmärrettävyys ja vakuuttavuus muutenkaan kuulu Duginin vahvoihin puoliin. Viittaan nyt hänen magnum opukseensa Geopolitika Rossii. Akademitšeski projekt 2014, 521 s.

Neuvostoliiton hajoaminen, tuo geopoliittinen katastrofi merkitsi, että sen raunioista ryömi hajoamistuotteita eikä valtioita, vaan itse asiassa fiktiivisiä kyhäelmiä, jotka siirtyivät Venäjän suuresta veljesliitosta lännen saappaan alle.

Itse asiassa Neuvostoliitto synnytti myös anti-Venäjän Venäjän federaation muodossa.

Putin pysäytti tuon hajoamisen ja aloitti uuden vaiheen, jossa Venäjästä tuli korporaatio. Se toimi kuitenkin yhä liberalismin paradigman puitteissa ja pyrki kehittyneiden länsimaiden klubiin. Eräässä vaiheessa Putin julisti sen jo siellä olevankin.

Korporaatio-Venäjän vaihe päättyi Kiovan Euromaidaniin. Kun Krim liitettiin Venäjään, siitä tuli jälleen Venäjän sivilisaatio. Krimin liittäminen oli alku vuoronmukaiselle Venäjän maiden kokoamiselle, suuren Venäjän rakentamiselle. Venäjä on jälleen joka suhteessa lännen vastainen niin uskonnollisessa ja poliittisessa mielessä kuin arvojen suhteen. Länteen Venäjä, venäläinen sivilisaatio ei kuulu.

Dugin johtaa Venäjän lännenvastaisuuden jo Bysantista ja siitä, miten Itä- ja Länsi-Rooma kasvoivat erilleen. Venäjä on läntisen sivilisaation täysiarvoinen vastustaja, yhtä suuressa määrin ja samalla oikeudella siitä erillinen sivilisaatio, selittää kirjoittaja.

Nyt Venäjä on löytänyt tiensä. Se kieltäytyy pitämästä demokratiaa vähemmistöjen valtana ja palaa konservatiivisiin arvoihin. Uusi sivilisaatio ei enää ole kapitalismia, kertoo kirjoittaja, mutta ei selitä mitä se on ja kuinka se tapahtuu.

Joka tapauksessa kapitalismi on hänen mielestään läntisen ja erityisesti protestanttisen uskon luomus, eikä kuulu Venäjälle. Markkinat voivat kyllä olla olemassa, mutta markkinayhteiskunta on jo patologiaa.

Mammonan uskonto ei sovi Venäjälle, joka kannattaa Kristuksen oppia.

Dugin hehkuttaa, että Krimin liittämisen jälkeen Venäjä vasta täysin palasi historiaan. Ratkaistavana on kuitenkin yhä kysymys, ”ollako vai eikö olla”? Mikäli valitaan edellinen vaihtoehto, se edellyttää –jostakin syystä- Kaakkois-Ukrainan liittämistä Venäjään.

Neuvostoliiton –joka itse asiassa oli suuri Venäjä, kuivan maan imperiumi-  hajoaminen oli geopoliittisen syklin yksi vaihe. Nyt on alkanut liike toiseen suuntaan ja sen on jatkuttava.

Duginin mielestä osa eliittiä (viides kolonna) vastustaa kehitystä ja toinen osa (kuudes kolonna) on mukana niin kauan, kuin riskit eivät nouse liian suuriksi. Silloin he vaihtavat puolta. Maailmansodan riski kauhistuttaa sellaista väkeä.

Mutta geopolitiikan lait ovat ankarat, tietää Dugin. Se, joka ei vastaa haasteeseen, ei menetä vain sitä, mikä on kiistan kohteena, vaan lisäksi vielä muutkin omistuksensa. Jos Venäjä luovuttaa Novorossijan, on se niin Venäjän suvereniteetin kuin itse Putininkin loppu.

Keskiajalla (ja myöhemminkin) oli olemassa teoria hallitsijan kahdesta ruumiista. Putinin toinen, poliittinen ruumis on venäläinen, vakuuttaa Dugin. Siinä asuu venäläinen sielu ja nyt sille on arpa heitetty.

Kuudes kolonna haluaa nyt puhdistaa patriootit ja palata 1990-luvulla, mutta toinen vaihtoehto on, että kaikki menee päinvastoin ja alkaa venäläinen renessanssi…

Mitäpä sanoakaan, ne mahtipontiset johtopäätökset, joita Dugin tekee Venäjän geopoliittisesta historiasta, eivät perustu mihinkään normaalia tieteellistä metodia muistuttavaan ajatuksenjuoksuun.

Yhteistä Hitlerin Mein Kampfin kanssa niissä ovat täysin hihasta vedetyt kuvitelmat niin syy- ja seuraussuhteista kuin tulevaisuudesta ja menneisyydestäkin. Viimemainitusta toki vyörytetään suurta määrää tosiasiaväitteitä, joiden paikkansapitävyys on hyvin heiveröinen. Suurimpana auktoriteettina on Lev Gumiljov, joka kyhäsi teorioitaan varsin vapaalla kädellä.

Jo pelkästään tuhannen vuoden takaisen lähdeaineiston niukkuuden pitäisi pidätellä kovin reippaista tulkinnoista, mutta useinhan tällaisessa tilanteessa käy päinvastoin: tyhjät tilat täytetään spekulaatioilla.

Spekulaatiot toki aina sallittaneen. Vakavampaa on, että Dugin todella näkee sodan toivottavana asiana ja parhaansa mukaan yllyttää siihen myös valtiojohtoa, joka onneksi näyttää yleisesti ottaen paljon raittiimmalta.

En näe Duginin geopoliittisissa argumenteissa mitään kestävää tai vakuuttavaa. Jo ajatus Venäjästä sivilisaationa ja Kristuksen opin seuraajana herättää loputtomasti kysymyksiä.

Mikäli hän olisi edes kiinnostunut siitä, mitä venäläiset oikeasti ajattelevat, hänen kannattaisi tutustua vaikkapa Levadan tai VTsIOM:in tutkimuksiin. Eivät he sotaa halua, sus siunatkoonkin!

Ja mitäpä tulee tuohon eristymiseen lännestä? Luulen, että kansa haluaa säilyttää ne suširavintolansa ja loputtomat muut itäisen ja läntiset uutuutensa, jotka Neuvostoliiton romahdettua tulivat maahan.

Ainakin Neuvostoliiton paluuta toivovien määrä on hyvin vaatimaton, mitä ei muuta se, että Stalinin merkitys historiassa nähdään yleensä myönteisenä.

Kyllä se taitaa olla niin, että näiden läntisen sivilisaation lihapatojen äärestä ei monenkaan tee mieli korpivaellukselle, halusipa joku risupartainen profeetta sitä tai ei.

 

Timo Vihavainen ke 26.06. 23:57

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Konnien parista

ma 21.10. 23:44

Alas lehmät?

pe 18.10. 00:26

Venäläinen historian oppikirja

ti 15.10. 23:04

Dosenttitason kirjallisuutta

ma 14.10. 22:42

Oikeus tyhmyyteen

su 13.10. 11:30

Suomalainen kasakkaupseeri

pe 11.10. 22:34

Diletant

to 10.10. 23:42

Rankkoja puheita

ke 09.10. 00:24

Vailla omininaisuuksia

ma 07.10. 23:27

Muuan aikamme dilemma

su 06.10. 21:24

blogit

Vieraskynä

Mitä vikaa koulushoppailussa?

pe 18.10.2019 00:31

Juha Ahvio

Ristiretkihistoriallisia mietteitä Portugalin Coimbrassa ja Lissabonissa

ma 21.10.2019 23:47

Professorin Ajatuksia

Onko tämä sattumaa vai Yle-tutkimuksen aihe?

ma 21.10.2019 23:43

Marko Hamilo

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

pe 05.07.2019 00:00

Jukka Hankamäki

Lähi-idästä uhkaava pakolaisaalto torjuttava päättäväisesti

pe 11.10.2019 22:36

Petteri Hiienkoski

Sananvapaus on jakamaton

ti 17.09.2019 01:15

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Haluan provosoida ihmisiä tutkimaan asioita itse

la 12.10.2019 11:17

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Espoon nuorisotiloissa jatkuvia etnisiä konflikteja

la 05.10.2019 23:55

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Saksan mallia koohotetaan Suomeen! Ajojahdit alkavat?

su 06.10.2019 21:34

Mika Niikko

Väärinajattelijoiden oikeudet

ma 08.07.2019 21:55

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

YK:n ilmastopaneeli IPCC tukeutuu pseudotieteeseen

la 07.09.2019 07:11

Heikki Porkka

"Oululainen mies" raiskasi - kertoo Yleisradio ja johtaa kansalaisia harhaan

to 17.10.2019 13:09

Tapio Puolimatka

Voiko mies synnyttää?

ma 07.10.2019 23:31

Olli Pusa

Käräjäoikeuden virkavirhe?

pe 11.10.2019 20:00

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Mikä on muuttunut 30-vuodessa.

pe 11.10.2019 00:57

Reijo Tossavainen

Vihreät nuoret haukkuvat väärää puuta

pe 23.08.2019 09:24

Jessica Vahtera

Työhyvinvointia yhteiskunnan piikkiin

to 22.08.2019 16:17

Pauli Vahtera

Mansikanpoimintaa ja sokerijuurikkaan harvennusta

su 14.07.2019 21:43

Timo Vihavainen

Konnien parista

ma 21.10.2019 23:44

Matti Viren

Onneksi meillä on hyvinvointivaltio

su 06.10.2019 21:39