Blogi: Timo Vihavainen, pe 21.04.2017 07:11

Pariisi on etulinjan kaupunki

Pariisi kehityksen kärjessä

(kirjoitus julkaistu eilen 21.00, juuri ennen tietoa Pariisin iskusta)

Pariisi on aina yhden messun arvoinen, kuuluu jo Henrik IV sanoneen. Euroopan ainoa todellinen suurkaupunki se olikin vuosisatojen ajan.

Parisataatuhatta oli valtava määrä silloin, kun Olavi Maununpoika rehtoroi Sorbonnessa. Tuo tieteen ahjohan toivotti silloin tämän nykyään niin ylistetyn La Pucellen eli Jeanne d’Arcin roviolla käristettäväksi.

Vuonna 1905 Pariisin kaupunkialueella oli jo neljä miljoonaa asukasta, mikä tuotti ajan kunnallistekniikalle ylivoimaisia ongelmia. Futurologit näkivätkin jo surkean lopun koittavan, kun tuo valtava ihmismassa tukehtuisi hevosenlantaan, joka helteellä nousi pölykerroksena ihmisten hengitysilmaan. Teki siinä mieli mennä vähintään Seinen rannalle tai Bois de Boulogneen happea haukkaamaan.

Nyt Île-de-Francessa eli suur-Pariisissa asuu jo noin kaksitoista miljoonaa ihmistä, joista parikymmentä prosenttia siirtolaisia -ei sentään enempää, vaikka joillakin seuduilla siltä näyttäisi. Varsinaisen cityn asukasmäärä on noin sadassa vuodessa pudonnut noin kolmesta noin kahteen miljoonaan, siis hyvin pyöreästi sanoen.

Kuten jokainen ymmärtää, kehitys ei tarkoita kaupungin pienenemistä, vaan kasvamista. Väki on vain mennyt hieman loitommalle keskustan ahtaista hellahuoneista.

Joka tapauksessa porukkaa riitti taas pääsiäisen tienoona enemmän, kuin olisi kaivannutkaan. Asia koski etenkin Sacré-Coeuria ja Versailles’ta. Koskaan sen puolen vuosisadan mittaan, jolloin olen Pariisissa käynyt, ei ruuhka ole ollut samaa tasoa.

Konepistoolimiehiäkin oli, mutta ei häiritsevän paljon. Sacré-Coeurissa oli sentään neljän tai viiden miehen ryhmä, joka edusti jo melkoista tulivoimaa. Tuli kyllä mieleen, että olisi ehkä ollut parempi sijoittaa konekiväärejä strategisille paikoille. Tämä olisi kaiketi mahdollistanut tarkemman tulituksen ja tarvittaessa myös ristitulen, joka on monin verroin tavallista käsivaralta ruikkimista tehokkaampaa.

Mutta aseet vaikenivat, mikä ei ollut pettymys. Sinänsä valtava ihmismassa olisi kyllä tarjonnut hyvän turvan luoteja vastaan, mutta toisaalta se olisi alkanut talloa itseään ja ainakin Versaille’ssa olisi kuka tahansa voinut tappaa kymmeniä ihmisiä jo pelkällä ”täällä on susi!” –huudolla tai heittämällä papattimaton.

Mutta arvaan, että tällaisten asioiden ajatteleminen on sopimatonta, joten pois se. Samaan aikaan jotkut terroristit olivat suunnitelleet presidenttiehdokkaan murhaamista ja hankkineet konepistoolin ja muuta rekvisiittaa.

Uhrikandidaatti oli tosin muuan väärinajatteleva hyvien ihmisten inhokki, joten eipä siitäkään kannata sen enempää melua nostaa. Tämä nyt vain sattuu kuulumaan suurkaupungin arkeen, kuten Lontoon pormestari äskettäin lausui. Sen sijaan on syytä keskittyä ajattelemaan sitä, miten hienoa on ollut päästä eroon tuosta hevosenlannan painajaisesta. Muuten: jopa Pariisin riesana ollut koiranpaska näyttää vähentyneen. Ja sitten vielä puhutaan kulttuuripessimismistä.

Se valtava turistimassa, joka Pariisin nyt täyttää, on etupäässä itämaista. Monet puhuvat kiinaa, mutta taitaapa joukossa olla myös koreaa ja japania. Toki myös indokiinalaista le monde francophonen väestöä on Pariisissa paljon. He asuvat siellä ja menestyvät. Ja moni afrikkalainen puhuu ranskaa äidinkielenään jo maahan tullessaan.

Hyvä, perin hyvä on siis Pariisi sellaiseksi kaupungiksi, joka avautuu maailmalle ja toivottaa avosylin vastaan uudet asukkaat ja kansalaiset. Onpa siinä impivaaroille opiksi otettavaa. Jostakin syytä 1. arrondissementin ravintoloista näyttää myös absoluuttinen enemmistö olevan japanilaisia. Pohdittavaa kotimaisen cuisinen jämähtäneille ihailijoille?

Mutta olisi väärin sulkea silmiä niiltä ongelmilta, jotka keskittyvät esikaupunkeihin. Jo matkalla Roissy’stä keskustaan tapaa radan varrella tutun maiseman. Niin sanotut graffitit eli tolkuttomat ja taitamattomat kuvan tapaiset tuherrukset peittävät seiniä kilometrin toisensa perästä.

 Jos viitsii vilkaista maahan, huomaa, että se on täynnä lasinsirpaleita, muovipusseja ja kaikkea mahdollista saastaa, jota kukaan ei ole viitsinyt korjata pois eikä tule sitä koskaan tekemäänkään. Kuva muistuttaa joitakin Washingtonin esikaupunkeja. Tämä on nimenomaan nykyaikaa.

Mutta miksipä kiinnittää huomiota asioihin, jotka lopultakin ovat epäolennaisia. Pariisin vesijohtovesi on juotavaa. Ei nyt herkkua, mutta verrattuna siihen moskaan, joka joskus levitti hirveitä epidemioita, on tässä edistytty jo aivan toiselle tasolle. Kiitoksia toki kaikille asianosaisille!

Muistan hyvin, miten aikoinaan Neuvostoliitossa virallinen oikeinajattelu paheksui syvän tekohurskaasti sellaista turistia, joka puhui vaikkapa Leningradin tai Moskova harmaudesta. Olisiko muka sitten haikailtu takaisin niitä Puškinin aikoja? Ja eikö ymmärretä, miten kansan silloin kärsi? Sellaistako haluatte, kunnottomat?

Bulat Okudžava teki aiheesta salapirullisen laulunkin, jossa ihailtiin Moskovan uusia ihmeitä, mutta uskallettiin silti toivoa, että olisi päässyt Puškinin kanssa guljailemaanravintola Jariin vaikkapa nyt varttitunniksi…

Mutta ei se Puškin palaa Venäjälle eikä Runeberg Suomeen. Ja miksi sitä paitsi pitäisi ängetä Sacré-Coeuriin aurinkoisena kevätpäivänä tai yleensäkään Versailles’hin koskaan? Ellei halua joutua tungokseen, voi aina mennä kirkkoon.

Toki Nôtre Damessa aina kansaa riittää, mutta mahtuu sinne hyvin, kun aamulla menee. Kerettiläinen ajatus kyllä kiiruhtaa heti kysymään, miksi käytetään sanaa Dame eikä esimerkiksi Demoiselle (Mademoiselle)? Sama ilmiö on myös espanjassa: Nuestra Señora. Olisko tuo senjoriitta sitten muka tytöttelyä? Eikö asia ole päinvastoin: juuri kohottamalla teinitytön jumalanäidiksi, nostettiin arvoon arvaamattomaan (arvata= arvioida, ark.) juuri ihminen nuoressa hahmossaan tyttönä?

Mutta teologi en ole, joten kysyn vaan. Joka tapauksessa kirkot, joita katsastin kymmenkunta, olivat perinnäiseen tapaan kutakuinkin tyhjiä. Saint-Germain-des-Prés oli toisena pääsiäispäivänä pienoinen poikkeus. Siellä muuten saarnasi nainen ja sitä paitsi englanniksi. En jäänyt kuuntelemaan.

Muuten, tässä kevään korvalla tuli käytyä myös Pietarin Petrikirchessä, jossa saarna myös oli englanniksi.  Lieneekö oppikaan ollut tohtori Lutherin peruja, vai olivatko nuo käänynnäisiä? Riiassa saarna oli sentään saksaksi, mutta yleisöä oli kovin vähän.

Marais’n Paavalinkirkossa oli lavastettu tyhjä hauta, mutta asia tuntui jotenkin falskilta. Ei se nyt samaa luokkaa ollut kuin nuo Loretan eri puolille Eurooppaa kuulemma lentäneet Santa Casat, Jeesuksen kodit, mutta rippikoulun 1960-luvun alussa käyneestä se tuntuu jotenkin halpahintaiselta ja muistuttaa nykyisiä Helsingissä äskettäin vietettyjä naisten ristiinnaulitsemispeijaisia.

Koska moskeijoissa tuskin saa nähdä kuvaelmia, joissa naiset esittävät Mohammedia, ajattelin pistäytyä Pariisin suurmoskeijassa, mutta puhti loppui kesken. Sen sijaan kävin viimeinkin Arabimaailman instituutissa, joka olikin vain pieni talo keskellä suurta yliopistokorttelia. Luulin joskus, että siihen kuului koko kortteli ja torni päälle päätteeksi.

Instituutin näyttely oli pieni ja pröystäilemätön, mikä hyvin sopiikin instituutin asemaan yliopiston keskellä. Ainakin näytti siltä, että siinä oli ikään kuin yksi tutkimuskohde muiden muassa. Niin kauan kuin asetelma säilyy tällaisena (onhan se?), eli islamin normatiiviset pyyteet torjutaan ehdottomasti, ovat asiat kohdallaan ja Houellebecqin dystopiat pysyvät mielikuvituksen tasolla.

Mutta eipä olla hyväuskoisia. Monet eivät ole tyytyväisiä tähän tilanteeseen ja jotkut heistä eivät kaihda mitään keinoja. Pariisi on kautta historiansa ollut Euroopan kehityksen kärjessä. Jos se pettää, on muuallakin syytä huoleen.

Toivotaan vain, että esivallan miekka pysyy terävänä, eikä hengen miekkakaan Ranskassa tylsy samalle tasolle, jolla se Suomessa on.

Timo Vihavainen pe 21.04. 07:11

(Kaikki OM:n osoitteet vaihdettiin turvallisiksi https- osoitteiksi 28.10.2018. Muutos nollasi osan vanhoista FB peukutus- ja jakolaskureista)

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Hirmuisia asioita

Klo 00:04.

Vanhoja kirjoja

to 13.12. 23:43

Kieliparkamme on vaarassa

ke 12.12. 23:33

Joutavan paperin johdosta

ti 11.12. 23:49

Symbolit ja historia

ma 10.12. 23:29

Tatuoitu nainen

la 08.12. 23:22

Siivottomuuden psykologiaa

pe 07.12. 23:08

Satuja lapsille

to 06.12. 12:56

Kansallispäivä

ti 04.12. 22:31

Suuri johtaja

ma 03.12. 22:50

blogit

Vieraskynä

Kirja-arvio: Pilvikädet, M.A. Meretvuo

to 13.12.2018 23:30

Juha Ahvio

Sananvapaus on uhattuna Suomessa

to 06.12.2018 13:01

Professorin Ajatuksia

Ovatko kantaväestön tekemät raiskaukset hyväksyttäviä?

la 15.12.2018 00:00

Jukka Hankamäki

Euroopan valtioiden itsenäistyminen etenee

la 15.12.2018 00:06

Petteri Hiienkoski

Ylen sokeat politrukit "natsijahdissa"

pe 07.12.2018 05:29

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Afrikan tulevaisuus huumeiden varjossa

su 09.12.2018 15:21

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Mitä termi "vihervasemmisto" tarkoittaa?

pe 24.08.2018 09:42

Arto Luukkanen

Viimeinen blogi vapaan sanan hautajaiset USARISSA?

to 13.12.2018 23:46

Mika Niikko

Itsekkyyden naamiaiset

ma 02.07.2018 00:54

Musta Orkidea

Viimeisen muurin takana on totuus

ke 14.02.2018 10:55

Mikko Paunio

Jani Toivola, vammaiset ja vihreä identiteettilässytys

to 20.09.2018 16:44

Heikki Porkka

Facebook ja sananvapaus - mahdoton yhtälö?

to 13.12.2018 19:52

Olli Pusa

Ilmastokiima

pe 14.12.2018 12:26

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Yle asennekasvatuksen asialla

to 23.08.2018 14:57

Reijo Tossavainen

Agendatoimittajat turvautuvat jo natsien propagandajohtaja Göbbelsin oppeihin

la 08.12.2018 18:28

Jessica Vahtera

Työpaikkoja ei synny tilastotempuilla

pe 27.04.2018 12:59

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Hirmuisia asioita

la 15.12.2018 00:04

Matti Viren

Taas se Impivaara

ma 06.08.2018 22:40