Tuhat kertaa

Nyt näyttää blogeja puolen vuosikymmenen aikana kertyneen tuhatkunta. Tarkka tuo luku ei ole, vaikka mittarissa nyt onkin juuri luku 1000. Siinä on mukana myös luonnoksia ja jotakin on tullut tuplana. Toisaalta löytyy myös blogi toisella nimellä ja tosiasiassa niitä on jonkin verran yli tuhat.

Mutta joskushan sitä tekee mieli vähän pysähtyä ja numeromagia tarjoaa sellaiseen aina sopivan syyn. Kävijöitäkin on sivulla ennen pitkää ollut 1,8 miljoonaa, mikä tuntuu aika huikealta.

Paljonkohan lienee lukijoita julkaistuilla kirjoilla, sellaisilla, joiden painos on noin tuhat? Mahtanee usein jäädä korkeintaan pariin tuhanteen.

Tästä hommasta ei makseta mitään eikä tarvitsekaan. Kirjoista saa jonkun orvon tuhatlappusen, josta verottaja haukkaa heti puolet, joten se homma saattaa olla myös turhauttavaa, tämä taas on pelkkää iloa.

Tai sanotaan nyt, että on se mukavaa päästä suoraan kosketuksiin lukijan kanssa. Reaktiot ovat aina tervetulleita ja mikäli itse usein jätän niihin reagoimatta, ei se tarkoita, ettei niitä lukisi. Ei se myöskään tarkoita, että ne allekirjoittaisin.

Minusta jokaisella on oikeus sanoa mielipiteensä enkä ole koskaan ketään blokannut tai kenenkään tekstiä pois pyyhkinyt. Pidän kirjoittajaa aina sanoistaan vastuullisena ja netissä hän on myös oma julkaisijansa. Minä en ainakaan ole mikään sensuuriviranomainen.

Kun ajattelee, miten vaikeaa ihmisen oli vielä parikymmentä vuotta sitten saada ajatuksensa maailman tietoon, voi vain siunailla tekniikan edistymistä. Venäjällä sanan valvonta oli niin tarkkaa, että kirjoituskoneetkin rekisteröitiin ja pidettiin yleensä poissa rahvaan ulottuvilta.

Eipä ihme, että siellä sanottiin, tunnettua sananpartta soveltaen, että vaikka Jumala loi ihmiset, niin vasta internet (eikä Samuel Colt) teki heistä tasa-arvoisia.

Nyt sitten riittää näköjään huolta vihapuheesta, josta yritetään kaiketi tehdä suuren luojan rikosta. Niin vaikea sitä tasa-arvoa on joidenkin kestää.

Kuitenkin sananvapauden ainoa mahdollinen merkitys on oikeus olla julkisesti eri mieltä. Mikäli samalla syyllistytään rikokseen, kuten laittomaan uhkaukseen, on kyseessä poliisiasia. Mikäli syyllistytään vain ajatteluun, on se sallittava, muuten on kyseessä mielipiteenvapauden tukahduttaminen, ei enempää eikä vähempää.

On tyrmistyttävää havaita, miten suopeita monet ihmiset nyt ovat sensuurin eri muodoille. Sananvapaus on asia, jota on myös internetissä vaalittava, muuten se menetetään. Kaiken maailman bännäykset ovat se vaarallinen asia, josta on nyt syytä olla huolissaan. Vihapuheen koodisanaa käyttävä sensuurileimasin on älyllisesti alamittaisten tapa yrittää tukahduttaa sanavapautta.

Kansalliskirjastossa on nyt myynnissä paitoja ja kasseja, joissa on sanavapautta puolustavia tekstejä. Asiasta aikoinaan väitellyt ylikirjastonhoitaja Kaj Ekholm ymmärtää tämänkin asian.

Yhdessä kassissa luki Luen kiellettyjä kirjoja. Ostin sen oitis. Luen niitä hyvin mielelläni. Nythän sen voi tehdä.

Silloin kun kirjoja kielletään tai sananvapautta muuten rajoitetaan, on joku ottanut itselleen jumalallisen vallan, joka ei hänelle kuulu.

Internet on kuitenkin yhä vielä pysynyt enimmäkseen vapauden valtakuntana, vaikka uhkaavia merkkejä on jo enemmän kuin tarpeeksi.

Koetetaanpa vaalia vapauttamme itse kukin! Paljon kiitoksia niille, jotka ovat tätäkin blogia seuranneet ja toivotaan, että se tuntuu sen arvoiselta jatkossakin!