Aisankannattaja , sarvikuono ja käki

Aisankannattajaa eli miestä, jonka vaimoa toinen mies saa käyttää seksuaalisesti, kutsutaan englanniksi nimellä cuckold eli käki, mikä on varsin typerää, koska käkihän juuri on se, joka jymäyttää muita lintuja muniessaan niiden pesään.

Onhan sanalla muitakin sivumerkityksiä ja sen synonyymien yhteisenä piirteenä on tietty halveksittavuus ja epämiehekkyys.

Sivumennen sanoen, venäjäksi aisankannattaja on rogonosets eli sarvikuono ja vaimon rakastajan sanotaan panevan sarven aviomiehen otsaan.

Meillä joskus 70-luvulla tunnettu, Moskovalle uskollisista käytetty ilmaus sarvikuono nauratti venäläisiä kovasti. Siitäpä juuri oli kysymys noiden hölmöjen kanssa.

Mutta onko aisankannattajuus eli aisurius epämiehekkyyden merkki? Kyse toki on usein myös eräänlaisesta seksuaalisesta erikoisuudesta (kieroutumia ei ole eikä voikaan olla, niin), josta asianomainen saa nautintoa. Lienee sukua masokismille.

Masokismia pidetään usein feminiinisenä ominaisuutena, mutta tuskinpa asialle on erityisiä todisteita. Herra Sacher-Masoch oli mies, ainakin. Naiselliset dominat tunnetaan, dominus taitaa kuulua lähinnä kirkon terminologiaan. Seksologit lienevät tätäkin asiaa tutkineet.

Ns. alfauroksen käyttäytymiskaavaan aisurius kuitenkaan tuskin kuuluu ainakaan nykyisin. Mutta onko asia aina ollut näin? Aikoinaanhan rakkaudesta riutuvat ritarit tekivät kaiken maailman urotekoja miellyttääkseen nirsoa kaunotarta, jonka käsiin luovutettiin pateettisesti oma henki ja mitä arvokasta nyt oli käytettävissä. Kunniaa tuskin sentään.

Asiaa tietenkin opittiin härskisti käyttämään hyväksi. La belle dame sans merci on satujen klassinen hahmo. Säälimätön kaunotar asuu jollakin vaikeapääsyisellä lasivuorella, kutsuu luokseen kosijoita, joilla teettää mahdottomia tehtäviä. Ellei homma onnistu, seuraa kuolema. Siitä huolimatta onnettomat (vähä-älyiset?) urokset yhä uudelleen ryhtyvät tehtävään ja tuhoutuvat.

Aivan harvinaisena kai täytyy pitää Schillerin runon Der Handschuh palvojahahmoa. Runon kehyksenähän on kuninkaallinen leijonatarha, jota hoviväki, kaunottaret mukaan lukien, on kerääntynyt katsomaan:

Vor seinem Löwengarten,
Das Kampfspiel zu erwarten,
Saß König Franz,
Und um ihn die Großen der Krone,
Und rings auf hohem Balkone
Die Damen in schönem Kranz.

Sitten neiti Kunigunde pudottaa ikään kuin sattumalta hansikkaansa petojen keskelle ja sanoo kosijalleen, että kun tämän lempi nyt on niin kovin kuumaa, niin sen voisi todistaa vaikkapa hakemalla tuo hansikas.

Nuorukainen hyppää kuin hyppääkin aarretta hakemaan ja onnistuu vielä palaamaan takaisinkin. Se herättää suurta kohua ja ihailua ja neiti Kunigunde on hänkin ihastuksissaan. Mutta mitä tekeekään nuori ritari:

Und mit Erstaunen und mit Grauen
Sehen's die Ritter und Edelfrauen,
Und gelassen bringt er den Handschuh zurück.
Da schallt ihm sein Lob aus jedem Munde,
Aber mit zärtlichem Liebesblick -
Er verheißt ihm sein nahes Glück -
Empfängt ihn Fräulein Kunigunde.
Und er wirft ihr den Handschuh ins Gesicht:
"Den Dank, Dame, begehr ich nicht!"
Und verläßt sie zur selben Stunde.

Urospa heittääkin hansikkaan vasten neidon naamaa ja sanoo kylmästi, ettei hän kiitoksia pyydä, lähtien pois.

Minusta juttu kuulostaa omituiselta. Nythän tarjolla oli juuri se ihanuus, mitä nuori herra halusi ja sitä paitsi hän oli kaikkien sankari. Olisipa passannut pasteerata hovissa Kunigunden kanssa, koko neitokatraan huokaillessa ja miesten kadehtiessa!

Itse ajattelin nuorempana, että miehen käytös oli kyllä sopimatonta ja tyhmääkin. Sitä paitsi se oli epäuskottavaa.

Mutta kunnia on katkera juoma, kuten sanotaan. Joka tapauksessa on ymmärrettävää, että neito koettele esulhasehdokkaita, ennen kuin uhraa aarteensa. Eihän niitä ole kuin se yksi. Miksi nyt herra Delorgesin piti niin kovasti loukkaantua siitä, ettei häntä ilman muuta uskottu?

Ottiko koville se, ettei neito uskonut hänen olevan kyllin rohkea? Mutta jos se palkinto ei ollut hengenvaaran arvoinen, olisi asian kai voinut heti sanoa?

No olkoon, olihan tuo nyt sangen merkittävä suoritus sekä fyysisesti että henkisesti. Mennäpä tuota tekemään perästä! Kumartakaamme vain.

Käyttääkseni kunnioitetun kollegan Ruuukinmatroonan (ah, missä hän nyt on?) käsitteistöä, tässä tehtiin niin sanottu shit test.

Nuorukainen on valmis mihin tahansa saadakseen sitä yhtä. En nyt tässä täsmennä tarkemmin. Aarteen haltija taas haluaa varmistaa, minkä arvoisena häntä pidetään. Kun panokset nousevat yhä suuremmiksi, syntyy helposti kiusaus mennä tolkuttomuuksiin ja leikkiä uhrilla kuin kissa hiirellä.

Koko klassinen kirjallisuus pursuaa tätä aihetta eikä kyseessä ole vain romantiikan ajan paisuttelu. Seksuaalivietti saattaa usein voittaa itsesäilytysvietin ja se, jolla resurssit on, tietenkin niitä käyttää, usein häikäilemättä.

Asiaan kuuluu, ettei totuutta missään tapauksessa tunnusteta. Asiahan kärsisi siitä, tämä pelipankin pitäjän asia.

Kun sen sijaan masinoidaan säälittäviä skenaarioita vaikkapa häirinnän kauheuksista, pyritään kylmässä todellisuudessa vallitsevat valtasuhteet kääntämään päälaelleen.

No, yksi ostaa yhden tarinan ja toinen toisen. Hölmöillä on omat markkinansa ja viisaat jäävät aina vähemmistöön, mutta näinhän se maailma pyörii, parin asian ympärillä. Samainen Schiller, niin kuollut eurooppalainen heteromies kuin onkin, sanoi siitä sattuvasti olennaisen:

Einstweilen, bis den Bau der Welt
Philosophie zusammenhält,
Erhält sie das Getriebe
Durch Hunger und durch Liebe.