Blogi: Timo Vihavainen, ke 28.03.2018 22:11

Parviälyn johdolla

Parviäly ja tiikerin metsästys

 

Laumassa ihmisten älykkyystaso laskee aina ja usein suorastaan romahtaa. Vastuu ajattelusta ja käytöksestä siirretään silloin jollekin, tavallaan kuvitellulle ulkopuoliselle. Käytännössä sitä ei ota kukaan ja lauma poukkoilee tosiasiassa täysin älyttömästi ja vastuuttomasti.

Euroopan unionistahan tunnemme tämän käyttäytymismallin. Vaikka sielläkään eivät kaikki ole tasa-arvoisia edes periaatteessa, ei niin sanottu korkea edustaja ole oikeasti korkea missään mielessä. Se on se yhteisö, joka tekee päätöksiä, jos on tehdäkseen ja niiden syntymekanismi on aivan arvaamaton ja ilmeisesti riippuvainen eri maiden edustajien ulko- tai sisäpoliittisista intresseistä.

Lähinnä kyse kai on jälkimmäisistä, sillä eihän unionia ulkopoliittisena suureena kukaan viitsi ottaa vakavasti. Se on ennen muuta talousalue, jossa suurten maiden intressit pääsevät oikeuksiinsa. Asia on ymmärrettävä. Suuret katsovat, että heillä on luonnollinen oikeus määrätä pienempiensäkin asioista eivätkä ne ihan väärässä tässä olekaan.

Toki pienemmät aikoinaan, silloin kun hetken verran elettiin ns. pienvaltioiden aikaa, pystyivät tekemään itsenäisiäkin päätöksiä, jotka toki sisälsivät yleensä riskin. Siitä huolimatta niiden oma päätösvalta ei ollut pelkästään fiktiivistä ja ne myös ansaitsivat tiettyä kunnioitusta. Shakkilaudalla moukallakin on tappava voima, vaikka sen ulottuvuus on rajoitettu.

No, nykyään ei viitsitä edes teeskennellä, että päätöksiä tehtäisiin itsenäisesti.

¨Tästä tuleekin mieleen, miten kävi, kun jokin taho, jota on syytä epäillä Venäjän ns. erikoispalveluksi, teki murhayrityksen Englannissa. Silloin nosti kyseinen maa asiasta haloon, kuten kuuluukin ja lupasi sanktioita.

Asiassa oli kuitenkin se ikävä puoli, ettei tässä prosessissa edetty normaalin oikeuskäsittelyn mukaisesti. Julkinen sana ei ole ainakaan vielä kertonut, kuka ja millä tavalla on juridisesti todettu, että joku oli syyllistynyt rikokseen, eihän koko rikosta ollut vielä edes viety oikeuteen. Rikos sentään oli varmasti tapahtunut.

Englannissa tapahtui aikoinaan myös tunnettu polonium-murha, jonka selvittämisen kanssa kävi vähän samoin. Tuon aineen käyttöä saattoi kuitenkin pitää mahdollisena vain valtiovallan korkeiden edustajien suostumuksella. Sitä paitsi se henkilö, joka suurella todennäköisyydellä toteutti iskun, kieltäytyi kuulusteluista ja hänet vieläpä suojattiin rikostutkinnalta valitsemalla duumaan, jossa hän rehenteli koskemattomuudellaan.

Tällainen rikoksen suosinta ei tietenkään kuulu normaaleihin kansainvälisiin tapoihin, eikä sitä voi hyväksyä. Asia ei kuitenkaan ole ihan uusi laatuaan. Napoleon ryöstätti d’Enghienin herttuan vieraan maan alueelta ja ammutti hänet. Samoin kävi saksalaiselle kirjakauppias Palmille. Myös Fredrik Suuri pieksätti häntä arvostelleen kynäilijän vieraan valtion alueella.

Yksinvaltiaille näyttää oma asema säännöllisesti nousevan päähän ja yleiset oikeusperiaatteet saavat silloin väistyä. Kuitenkin myös heidän kannattaisi ottaa huomioon eri maiden yleinen mielipide ja sen reagointi. Napoleon, joka monelle oli ollut sankari, menetti sädekehänsä kansainvälistä oikeutta törkeästi rikkomalla. Se saattoi olla hänelle suurempi vahinko kuin olisi ollut kaartinjoukkojen tuho taistelukentällä.

Mutta kenet Juppiter haluaa tuhota, hän ensin lyö sokeudella. Kerrotaan, että Lontoon poloniumiskussa käytetty aine oli niin sanotusti puhdasta, minkä vuoksi on mahdotonta jäljittää sitä reaktoria, josta se oli peräisin. Salisburyn hermomyrkky taas kuuluu olevan useasta komponentista koostuva ja vasta ne yhdistettäessä aktivoituva, joten myös sen alkuperää on mahdoton selvittää.

Yleisen oikeusperiaatteen mukaan kukaan ei ole syyllinen, ennen kuin toisin todistetaan. Venäjän johdon ja nimenomaan Putinin osoittaminen sitovasti syylliseksi lienee mahdotonta, ainakin mikäli todistajat kieltäytyvät yhteistyöstä. Aihetodisteet toki juuri siinä tapauksessa riittävät siihen, että Kremlin vastuuta voidaan pitää selvänä.

Räikeät oikeudenrikkomukset toisen valtion alueella ja kieltäytyminen niiden selvittämisestä vaativat tietenkin reagointia. Perinteisen käsityksen mukaan rikokset selvitetään ja rangaistukset määrätään oikeudessa. Tässä tapauksessa kyseessä kai voisi luontevasti olla Haagin kansainvälinen tuomioistuin, jossa myös sotarikoksia on käsitelty.

En ole mikään juristi, mutta mieleen tulee ajatus, että mikäli asianomaisia ei saada vastaamaan, voitaisiin heille määrätä vaikkapa uhkasakko ja rangaista poissaolevina. Jos valtio on rikoksen takana, ei sakon määrä liene oleellinen asia, vaikka senkin täytyisi olla suuri, vaan niin sanoakseni ”kansainvälisen luottamuksen” menettäminen, joka seuraa sekä langettavasta tuomiosta että kieltäytymisestä yhteistyöstä.

Voidaan sanoa, että se tapahtuu joka tapauksessa, olipa oikeudenkäyntiä tai ei, mutta toki jälkimmäisellä on selkeämpi moraalinen merkitys. Eihän se ainakaan periaatteessa perustu mielivaltaan.

Diplomaattien karkotus on toimi, johon jokainen maa on oikeutettu. Se on kuitenkin mielivaltainen demonstraatio, poliittinen toimi, jolla epäilemättä voidaan toivoa olevan kommunikatiivista arvoa, mutta joka luultavasti omassa maassa vain kirkastaa presidentin sädekehää vihamielisen ulkomaailman torjujana.

Karkotukset ovat sitä paitsi asia, joka varmasti johtaa vastavuoroisuuteen ja siis vain vahingoittaa kaikkia osapuolia. Olisi ymmärrettävää, mikäli Britannia ryhtyisi sellaiseen nimenomaan niiden henkilöiden suhteen, joiden voidaan epäillä jotenkin liittyneen niihin ilkitöihin, joista halutaan rangaista. Ainoa todella toimiva sanktio on kuitenkin moraalinen.

Ilmeisiä syyllisiä voidaan kansainvälisissä yhteyksissä yhä uudelleen muistuttaa tekosistaan, mikä syö niiden nauttimaa arvovaltaa ja luottamusta juuri sen verran kuin ne ovat ansainneet.

Mutta miten toimiikaan tämän aikakauden kansainvälinen yhteisö? On kuin katselisi kalaparven tai varislauman käytöstä. Kun yksi kääntyy, kääntyvät muutkin, kun yksi kaakattaa, kaakattavat kaikki.

Ennen vanhaan tätä olisi pidetty vapaaehtoisena luopumisena järjen käytöstä, mutta nykyään on keksitty uusi käsite, joka ilmeisesti pyrkii rehabilitoimaan primitiivireaktiot. Kyseessä on ns. parviäly.

Tämä ominaisuus toimii, kuten lauman käytöksestä nähdään. Lehdestä olemme saaneet lukea, miten Suomella ei enää ollut monta mahdollisuutta, kun Saksa oli päättänyt ryhtyä karkotuksiin. Tämä on kiinnostava tieto. Itsenäisellä maallahan mahdollisuuksia olisi ollut vähintäänkin kaksi.

Jottei politiikkamme joutuisi aivan naurettavaan valoon, selitettiin toki, että osallistuminen aktioon oli tarkoin mitoitettu. Me karkotamme tasan yhden henkilön, ei enempää eikä myöskään vähempää.

Mitäpä tuohon lisäämään. Olkoon siunaus aina politiikallamme, joka osoittaa koko maailmalle, että me teemme päätöksemme rohkeasti, itsenäisesti ja omalla riskillämme.

Toki tämä olisi voitu osoittaa myös toisin ja paljon vakuuttavammin, mutta näkeehän jokainen joka tapauksessa jo kaukaa, kuka tässä päättää ja mitä. Parvessa on hyvä olla, siinä ei tarvitse pelätä eikä miettiä. Suurta arvostusta tosin on myöskään turha odottaa. Tämäkään ei liene vaikea ymmärtää.

Tässäpä tuleekin mieleen vanha anekdootti 1950-luvulta:

Mao ja Hruštšov olivat metsästämässä tiikeriä. Mao ampui, mutta ohi. Hänet pelasti viime hetkellä Nikitan laukaus, joka kaatoi pedon ihan puhemiehen jalkojen juureen.

Tästä Mao tietenkin ylitsevuotavasti kiitteli Nikitaa ja sen jälkeen pidettiin kunnon peijaiset, joissa ei kurkkua kuivannut.

Seuraavana päivänä Nikita muisti, että tiikerin kaatajallehan kuuluu talja. Hän meni Maon luo ja kysyi,

-Missä se tiikeri nyt on.
-Mikä tiikeri? kysyi suuri ruorimies.
-No, muistatko, miten olimme metsällä ja tiikeri hyökkäsi sinua päin?
-No tottakai.
-Muistatko, miten minä ammuin sen, ja sinä pelastuit sen ansiosta.
-No tottahan toki!
-No, missä se tiikeri nyt sitten on?
-Mikä tiikeri?

Timo Vihavainen ke 28.03. 22:11

(Kaikki OM:n osoitteet vaihdettiin turvallisiksi https- osoitteiksi 28.10.2018. Muutos nollasi osan vanhoista FB peukutus- ja jakolaskureista)

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Joutavan paperin johdosta

ti 11.12. 23:49

Symbolit ja historia

ma 10.12. 23:29

Tatuoitu nainen

la 08.12. 23:22

Siivottomuuden psykologiaa

pe 07.12. 23:08

Satuja lapsille

to 06.12. 12:56

Kansallispäivä

ti 04.12. 22:31

Suuri johtaja

ma 03.12. 22:50

Euroopan konsertti I

la 01.12. 23:34

Ukraina on eri maata

la 01.12. 11:27

Pankin ja kilpailun merkityksestä

pe 30.11. 00:03

blogit

Vieraskynä

Kirja-arvio: Kiinalainen juttu

su 18.11.2018 00:00

Juha Ahvio

Sananvapaus on uhattuna Suomessa

to 06.12.2018 13:01

Professorin Ajatuksia

Kuinka taipuu briteiltä EU:n iltalypsy

ti 11.12.2018 23:48

Jukka Hankamäki

Tapahtuneiden tosiasioiden edessä

ma 10.12.2018 23:34

Petteri Hiienkoski

Ylen sokeat politrukit "natsijahdissa"

pe 07.12.2018 05:29

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Afrikan tulevaisuus huumeiden varjossa

su 09.12.2018 15:21

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Mitä termi "vihervasemmisto" tarkoittaa?

pe 24.08.2018 09:42

Arto Luukkanen

Petteri vaatii Suomeen hissunkissun vaaleja?

ma 10.12.2018 23:32

Mika Niikko

Itsekkyyden naamiaiset

ma 02.07.2018 00:54

Musta Orkidea

Viimeisen muurin takana on totuus

ke 14.02.2018 10:55

Mikko Paunio

Jani Toivola, vammaiset ja vihreä identiteettilässytys

to 20.09.2018 16:44

Heikki Porkka

Strasbourgilla ratsastaen

ke 12.12.2018 11:16

Olli Pusa

Länsimaiden perikato?

su 02.12.2018 22:56

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Yle asennekasvatuksen asialla

to 23.08.2018 14:57

Reijo Tossavainen

Agendatoimittajat turvautuvat jo natsien propagandajohtaja Göbbelsin oppeihin

la 08.12.2018 18:28

Jessica Vahtera

Työpaikkoja ei synny tilastotempuilla

pe 27.04.2018 12:59

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Joutavan paperin johdosta

ti 11.12.2018 23:49

Matti Viren

Taas se Impivaara

ma 06.08.2018 22:40