Blogi: Timo Vihavainen, ma 04.06.2018 17:14

Pikkuveljet valvovat

Pikkuveljet valvovat

 

Viimeistä edellinen Kanava julkaisi kolumnini, jossa nostin esille facebookin sensuurikäytäntöjä. Tämä innosti jonkin valppaan ajattelijan kumoamaan käsityksiäni sensuurin totalitaarisesta luonteesta.

Valitseehan Kanavakin juttunsa, eikä julkaise ihan mitä tahansa, vai kuinka? Ja facebookilla on siis kai myös vapaus päättää siitä, mitä haluaa julkaista. Tämähän on demokratian ja markkinatalouden piirissä loukkaamaton perusoikeus, eikös olekin?

Puuttumatta siihen, miten naiivia on kuvitella, että firma noin vain voisi nykymaailmassa valita asiakkaansa tai siihen, ettei poistetuiksi joutuneiden juttujen kirjoittajia uhkaa mikään rangaistus (mitä siis juttujen poistaminen ei ole…), totean, että vaikeaa se on saada ajatuksiaan läpi, ellei löydy vastaanottajia. 

Sensuroimatonkaan viesti ei mene perille, ellei lukija ymmärrä lukemaansa, eikä tämä ole aina yhteiskunnan vika.

Mutta se siitä. Sanon vielä selvyyden vuoksi, etten väitä nykymaailman toimivan vielä totalitaaristen diktatuurien tavoin. Mikä on huolestuttavaa, on, etteivät totalitaariset menetelmät herätä kritiikkiä, vaan niille löytyy jopa innokkaita puolustajia. Totalitaarinen psykologia on kuin onkin täällä tänään ja voi paremmin kuin miesmuistiin.

Moni näyttää kuvittelevan, että totalitaarinen järjestelmä esti toisinajattelun kaikkialle ulottuvalla, keskusjohtoisella tarkkailu- ja rangaistusmekanismilla. Orwellin Isovelihän se kaukovarjostimesta käsin piti silmällä alamaisia ja esti sekä kielletyt teot, että myös ajatukset.

Tämä on kuitenkin vain osa tarinaa. Totalitarismi ei olisi koskaan voinut toimia ilman lukemattomien pikku apulaisten innokasta ja epäitsekästä työtä. Itse asiassa se perustui juuri siihen.

Autoritaarinen yhteiskunta nojaa tarkkailun ja rangaistuksen koneistoon. Siinä ratkaisevassa roolissa on Isoveli se ja tulee hyvin toimeen ilman ruohonjuuriverkostoakin. Sen tunnuksena on, vihatkoot, kunhan pelkäävät, eikä se vaivaannu ulottamaan herruuttaan ihmisten mieliin. Muutenkin pystytään homma pitämään hallussa aivan riittävässä määrin.

Totalitaarinen yhteiskunta on toista maata. Sen perusmekanismin suunnitteli jo Lenin, joka värväsi puolelleen ns. Lumpenproletariaatin eli ryysyköyhälistön (ks. myös roskaväki) lupaamalla sille oikeuden käyttäytyä häpeällisesti, käyttääkseni Maksim Gorkin ilmausta. Sitä paitsi tuosta käytöksestä palkittiin monin tavoin.

Tuota ryysyköyhälistön taipumusta voi kaikin mokomin puolustella, kuten nykyään onkin muodikasta ja se on toiminut niin hyvin kuin on juuri siitä syystä, että se on inhimillisesti hyvin ymmärrettävää. Pahehan ei ole suinkaan vaikeaa ja ponnisteluja vaativaa, päinvastoin.

Tunnettu filosofi Aleksandr Zinovjev piti ihmisen raadollisuutta koko totalitarismin tärkeimpänä käyttövoimana ja uskoi totalitaarisen järjestelmän kumoamisen sen takia olevan lähes mahdotonta.

Näinhän ei ollut, kuten tiedämme. Kyllä järjestelmä saatiin vaihdettua, mutta sen sijaan se mentaliteetti, johon se perustui, näyttää valtaavan alaa yhä laajemmin, myös sellaisissa maissa, joissa liberaalilla demokratialla on näköjään kaikki mahdollisuudet toimia yhtä puhtaasti kuin oppikirjassa.

Liberaalin ihanteen mukaan ihmiset kunnioittavat kanssaihmisiään ja pitävät näiden oikeuksia muodostaa ja ilmaista mielipiteensä pyhänä, vaikka olisivat jyrkästikin eri mieltä itse asioista.

Sen sijaan esimerkiksi juuri facebook on luonut nimettömän sensuuriverkoston, joka jakaa ”bännejä” syytä ilmoittamatta ja ilmeisen mielivaltaisesti, käyttäen tiettävästi perusteena jopa vuosien takaisia kirjoituksia.

”Bännit” eivät itse asiassa kuulu edes sensuurin piiriin, vaan ovat yleisiä rangaistuksia. Tietty henkilö, jota rangaistus kohtaa, on pannassa eikä voi julkaista edes oodia yhteisölleen ja sen arvoille. Tilanne on tuttu totalitarismin piiristä, jossa ad hominem -argumentti oli voimissaan.

Siellä ihminen, jolla oli vaikkapa väärät sukulaiset tai sukujuuret, asetettiin paitsioon, josta pois pääseminen vaati ponnisteluja. Se saattoi joskus onnistua esimerkiksi ryhtymällä itse agentiksi.

Voidaan tietenkin sanoa, että fb on yhteisö, jolla on omat arvonsa. Lapsikin huomaa tämän argumentin onttouden. Kyseessä on tosiasiallinen monopoli, joka viis veisaa hallintoalamaistensa arvoista. Ajatus siitä, että siinä toimisi ja sitä hallitsisi jonkinlainen kyberneettinen takaisinkytkennän mekanismi, on naiivi.

Tilanne saattaa kyllä muuttua. Jo nyt on havaittu, että nuoret ovat jättäneet fb:n ja monet sen entiset käyttäjät ovat siirtyneet VK:hon, joka paradoksaalisesti paremmin toteuttaa liberaaleja perusarvoja niiden klassisessa merkityksessä.

Parin viime vuosikymmenen aikana uusi totalitaarinen mentaliteetti on joka tapauksessa vallannut alaa yhä enemmän. Asiat, joita olisi pidetty skandaalimaisina vielä hiljattain, esitetään nyt luonnollisina ja väistämättöminä. Näyttää siltä, että etenkin journalistien piirissä ajatus historian lopusta ja vihoviimeisen totuuden löytämisestä on yhä voimissaan, vaikka se intellektuellien piirissä on hiipunut jo kauan sitten.

Lähinnä sääliä herättää esimerkiksi HS:n tapa uutisoida aikamme ideologisista muodeista. Tämän päivän numerossa luemme otsikon #metoo on vallankumous ja nostona haastateltavien lausunnoista vielä ”Miehet ovat nyt varovaisempia”.

Itse asiassa tekstistä käy ilmi, ettei haastateltavilla ole mitään ahdisteluhistoriaa ja että he näköjään suhtautuvat varsin varauksellisesti siihen ”vallankumoukseen”, joka näyttää aiheuttaneen epäterveitä ilmiöitä.

Mutta niinpä vain tämäkin haastattelu on muokattu vahvistamaan lehden missiota, joka ei liene jäänyt kenellekään epäselväksi.

Toisen jutun mukaan amerikkalaiset koomikot ovat tuhonneet uransa murjaisemalla vitsejä, jotka ovat poliittisesti epäkorrekteja. Suuttumuksen myrsky on kuulemma pakottanut suorastaan lopettamaan väärin esiintyneen henkilön esiintymiset.

Sellainen on se maailma, jonka me nyt olemme ottaneet esikuvaksemme, tai niin ovat tehneet ainakin jotkut meikäläiset lehdet. Kyllä siinä on paljon historiasta jo tuttua ja kerran nähtyä. Ikävä kyllä.

Jokainen taitaa vielä muistaa tuon yllä mainitun #metoo-kampanjan, jonka irvokkuudelle ei löydy vastinetta ainakaan viimeisten sadan vuoden aikana, ei ainakaan ns. vapaasta maailmasta.

Journalistit jakelivat tuon vallankumouksen aikana rangaistuksia kaikista oikeus normeista piittaamatta, kaikki kelpasi, kun pikkusiskot kaivelivat muistinsa lokeroita ja nostivat itseään näkyville. Sensaatio myi, kuten aina.

Huolestuttavaa on, että vaikka normaalia tervejärkistä kritiikkiäkin esitettiin, se hukkui yleiseen mölinään, jossa vallankumouksellisen ryysyköyhälistön henkiset perilliset toteuttivat itseään. Siinä sitten, vanhan tavan mukaan sekoitettiin saman tein keskenään henkilöt ja heidän tekonsa ja saavutuksensa.

Aidossa totalitaarisessa hengessä ne, joiden arveltiin syyllistyneen ideologisesti sallimattomaan toimintaan, pyrittiin myös leimaamaan epähenkilöiksi, joiden mestariteokset menettivät saman tein arvonsa. Tämä uskomaton noitavaino ulottui jopa historiaan ja museoiden kokoelmiin.

Niin, että sellaista se liberaali demokratia nykyään on. Onnitelkaamme siis itseämme. Isoa veljeä ei tarvita, kun pikkuveljet ovat valppaina.

Timo Vihavainen ma 04.06. 17:14

(Kaikki OM:n osoitteet vaihdettiin turvallisiksi https- osoitteiksi 28.10.2018. Muutos nollasi osan vanhoista FB peukutus- ja jakolaskureista)

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Tatuoitu nainen

la 08.12. 23:22

Siivottomuuden psykologiaa

pe 07.12. 23:08

Satuja lapsille

to 06.12. 12:56

Kansallispäivä

ti 04.12. 22:31

Suuri johtaja

ma 03.12. 22:50

Euroopan konsertti I

la 01.12. 23:34

Ukraina on eri maata

la 01.12. 11:27

Pankin ja kilpailun merkityksestä

pe 30.11. 00:03

Nationalismi saa haastajan?

ke 28.11. 23:27

Tarpeettoman tasavallan roolit

ti 27.11. 22:53

blogit

Vieraskynä

Kirja-arvio: Kiinalainen juttu

su 18.11.2018 00:00

Juha Ahvio

Sananvapaus on uhattuna Suomessa

to 06.12.2018 13:01

Professorin Ajatuksia

Kirjailijan helvettiin-toivotukset päätyivät lehden sivuille

la 08.12.2018 23:21

Jukka Hankamäki

Avoin kirje Uuden Suomen Markku Huuskolle ja Alma Medialle

la 08.12.2018 23:24

Petteri Hiienkoski

Ylen sokeat politrukit "natsijahdissa"

pe 07.12.2018 05:29

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Afrikan tulevaisuus huumeiden varjossa

su 09.12.2018 15:21

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Mitä termi "vihervasemmisto" tarkoittaa?

pe 24.08.2018 09:42

Arto Luukkanen

Hyvää itsenäisyyspäivän aattoa!

to 06.12.2018 12:57

Mika Niikko

Itsekkyyden naamiaiset

ma 02.07.2018 00:54

Musta Orkidea

Viimeisen muurin takana on totuus

ke 14.02.2018 10:55

Mikko Paunio

Jani Toivola, vammaiset ja vihreä identiteettilässytys

to 20.09.2018 16:44

Heikki Porkka

Yle, YK, islam, Viro ja GCM

ma 10.12.2018 10:56

Olli Pusa

Länsimaiden perikato?

su 02.12.2018 22:56

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Yle asennekasvatuksen asialla

to 23.08.2018 14:57

Reijo Tossavainen

Agendatoimittajat turvautuvat jo natsien propagandajohtaja Göbbelsin oppeihin

la 08.12.2018 18:28

Jessica Vahtera

Työpaikkoja ei synny tilastotempuilla

pe 27.04.2018 12:59

Pauli Vahtera

Kokonaisuuden hahmottaminen

ti 17.10.2017 12:43

Timo Vihavainen

Tatuoitu nainen

la 08.12.2018 23:22

Matti Viren

Taas se Impivaara

ma 06.08.2018 22:40