Taas se Impivaara

Uuden Suomen toimittaja Ossi Kurki-Suonio esitteli 18.9. STTK:n puheenjohtajan Antti Palolan näkemyksiä maahanmuutosta. Palolan mukaan Suomi tarvitsee maahanmuuttajia turvaamaan huoltosuhdetta ja hyvinvointipalveluita. Toisaalta Suomi ei Palolan mukaan modernina kansainvälisenä hyvinvointivaltiona ja EU:n jäsenenä voi vetäytyä vastuustaan. Palola myös toteaa, että ratkaisumme ei myöskään voi olla impivaaralainen eristäytyminen ja rajojen sulkeminen. Ratkaisu on asiallinen politiikka; ääripäissä liikkuvan maahanmuuttokeskustelun sijasta tarvitsemme järkevää ja kokonaisvaltaista maahanmuuttopolitiikkaa,

Palolan kommentit vaikuttavat kovin ristiriitaisilta. Ei saa selvää, onko maahanmuutto Suomen kannalta hyvä bisness vai onko se vain velvollisuus EU:ta ja koko ihmiskuntaa kohtaan. On myös hieman vaikea nähdä, että Palola haluaisi todella asiallista keskustelua maahanmuuttopolitiikasta, kun hän jo toiseen lauseeseensa saa mahtumaan terveiset impivaaralaisille.

Retoriikka sikseen, taas kerran törmää väitteeseen, että Suomi tarvitsee maahanmuuttoa turvaamaan huoltosuhdetta. Sivuutetaan tässä nyt (ei-triviaali) kysymys siitä, onko olemassa jokin välttämätön huoltosuhteen arvo ja toisaalta onko olemassa jokin hyvinvointipalveluiden (julkisten menojen) taso, jota ilman emme millään tule toimeen. Sen sijaan on aiheellista kysyä, miten on ylipäätään mahdollista parantaa huoltosuhdetta, jos maahanmuuttajien huoltosuhde on olennaisesti alhaisempi kuin kantaväestöllä. Ohessa on muutama kuvan Tilastokeskuksen työssäkäyntitilastosta, joista ilmenee, että maahanmuuttajien huoltosuhde (jota kuvaa työllisten osuus koko väestöstä) on ollut koko 2000 luvun huonompi kuin kantaväestöllä, maahanmuuttajien työllisyysaste on samoin ollut olennaisesti alhaisempi, maahanmuuttajien yrittäjyys (yrittäjien osuus väestöstä) on sekin ollut alhaisempi ja maahanmuuttajien heterogeenisuus on valtava, mistä syystä puhuminen ylipäätään vain maahanmuuttajien tarpeesta on tyhmää. Joka tapauksessa on selvää, että keskimäärin maahanmuuttajat eivät ole parantaneet huoltosuhdetta. Toki tulos heijastaa koko maahanmuuton historiaa, mutta ei ole mitään syytä olettaa, että luvut olennaisesti parantuisivat lähiaikoina, koska pakolaisina (”pakolaismaista”) maahan tulleiden työllisyysasteet ja –osuudet ovat katastrofaalisen alhaisia. Toki on niin, että esimerkiksi uzbekit tilapäisesti parantavat työllisyyslukuja, mutta sekin on vain tilapäistä, koska vanhenevat Uzbekistanista tulleet laattamiehetkin. Siirtolaisuus on samanlainen ongelmien ratkaisu kuin velan otto, nyt menee hyvin mutta ongelmat jäävät tulevien sukupolvien murheeksi.

On vielä muistettava, että huoltosuhde on perimmiltään taloudellinen eikä demografinen ongelma. Jos ”työllistetty” tekee tunnin viikossa töitä tai tekee töitä valtion subventoimilla palkoilla (vert. Ruotsin malli), ei se ole mikään ratkaisu huoltosuhdeongelmiin. Eivät sairaalat ja hoitokodit pyöri tilastoilla vaan euroilla. Mikään ratkaisu ei ole sekään, että maahanmuuttajat työllistyvät töihin joiden palkkataso on niin sanotusti minimipalkkatasoa. Ohessa on taloukko, josta ilmenee kotitalouksien tulojen rakenne tulokymmenyksittäin (1. kymmenys on pienituloisin). Taulukko kertoo, että julkinen valta ”nettoaa” aidosti vain kotitalouksista, joiden kuukausitulot ovat yli 5000 euroa. Jos tulot ovat luokkaa 1500 euroa kuukaudessa, pelkkien tulonsiirtojen netto on luokkaa -10 000 euroa ja huomioidaan myös julkiset palvelut ja kulutusverot, luku kaksi kerta suurempi. Inhoraadollinen viesti on se, että vain hyvätuloisista (”rikkaista”) maahanmuuttajista on yhteiskunnalle hyötyä. Maahanmuuttajine tulotaso on vaikeasti mitattava suure valtavasta heterogeenisuudesta johtuen. Jonkinlaisena nyrkkisääntönä voidaan ehkä kuitenkin pitää sitä, että tulotaso on vain noin 2/3 kantaväestön tulotasosta. Kun vielä pitää mielessä maahanmuuttajien huonot työllisyysluvut, ei millään voi ymmärtää Antti Palolan esittämiä väitteistä siitä, että maahanmuutto olisi jotenkin suoraviivainen ratkaisu huoltosuhdeongelmiin, ei edes siinä tapauksessa, että maahanmuutto olisi pääsääntöisesti työperäistä. Työperäisyys ja yrittäjyys kuulostavat hienolta, mutta usein karu todellisuus on matalapalkkaisuus, valtion tuet ja harmaa talous. Ajatellaan vaikka aika tyypillistä työllistymisen väylää: ravintoala- ja kahvila-alaa. Verottajan (julkisesta) yritysaineistosta (ks. viite alla) voi laskea esimerkiksi kaikkien pizza- pizzeria ja kebab –nimikkeisten yritysten verotettavat tulot ja maksetut tuloverot. Tulojen keskiarvo (mediaani) vuodelle 2016 on 10700  (0) euroa ja vastaavasti maksettujen verojen keskiarvo (mediaani) on 2200 (0) euroa. On vaikea nähdä, että tämän sektorin kasvu – oli se sitten miten työperäistä tahansa – olisi valtiolle jokin kultakaivos.

Ns. työperäistä maahanmuuttoa perustellaan huoltosuhteen ohella myös sillä, että ”työvoimasta on pulaa”. Tähän argumenttiin on hieman vaikea päästä käsiksi, koska yleensä ei puhuta mitään palkasta. Selvää tietenkin on, että halvasta työvoimasta on (aina) pulaa. Olen hieman skeptinen sen suhteen, että työvoimasta todellakin olisi jokin krooninen pula kaikilla aloilla. Jos katsoo esimerkiksi oheista kuvaa reaalipalkkojen kehityksestä viimeisen 50 vuoden ajalta, ei vaikuta kovin ilmeiseltä, että pula olisi ehtinyt ainakaan palkkoihin asti. Suomessa on varmaan ainakin 200 000 työkuntoista ja ikäistä, joita ei syystä tai toisesta oli saatu työmarkkinoille. Minusta on äärimmäisen tyhmää sanoa esimerkiksi niille, jotka työnteon sijaan käyttävät aikansa nettipeleihin, rakennusten ja junien töhrimiseen ja kaiken sorttisiin huumeisiin, että ”olkaa vain vaan rauhassa, tuomme maahanmuuttaja tekemään työt teidän puolestanne”.  

Joskus ennen AY -liikkeen tavoitteena oli työväen aseman parantaminen – joskus tosin tavalla, joka ei ollut mitenkään työväestön etujen mukaista. Mutta nyt ei oikein tiedä, mikä on koko järjestelmän tarkoitus. Onko se kiinteistöbisness ja muu varain hankinta? Kun jotkut AY -liikkeen edustajat pääomapiirien tapaan vaativat maahanmuuton kasvattamista, eli työvoiman tarjonnan lisäämistä, he tietenkin ajavat takaa palkkojen laskua. Työvoiman tarjonnan kasvu laskee aina palkkoja. Aina. Ihan samalla logiikalla kuin pizzerioiden lukumäärän kasvaa laskee pizzojen hintaa tai mansikkasadon tuhoutuminen nostaa mansikoiden hintaa. Luulisi asian olevan tiedossa Hakaniemessä, mutta ehkä sielläkin kesäkuuma on tehnyt tepposet.

Verotiedot: https://www.vero.fi/__julk_2016/yhteis%C3%B6_tuloverotus_julk_2016_kunnat_005-257.pdf​

Palola: https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/254085-ay-puolelta-avaus-maahanmuutosta...

• 

  Työllisten osuus työvoimasta

• 

  Työllisyysaste 2000-2016

• 

  Yrittäjien väestöosuus

• 

  Työllisyysosuudet ja asteet kansalaisuuksittain 2016

• 

  Kotitalouksien tulot ja tulonsiirrot tulodesiileittäin 2016

• 

  Reaalipalkkojen (ansiotason) kehitys Suomessa 1964-2018