Jyväskylän yliopiston rehtori Keijo Hämäläisen lausunnot, jotka koskevat professori Tapio Puolimatkaa ja tämän kirjoitusta Kampanja pedofilian laillistamiseksi, ovat huolestuttavia sekä tämän oikeusturvan kannalta että yhteiskunnallisesti.

Ne näyttävät asenteellisuudessaan loukkaavan yleisiä oikeusperiaatteita, laillisuusperiaatetta ja hyvän hallinnon periaatteita, kuten yhdenvertaisuus- ja kohtuusperiaatetta. Rehtorin lausunnot eivät uhkaa ainoastaan sanan- ja mielipiteenvapautta vaan myös tieteen autonomista asemaa ja akateemista vapautta.

Kysymys on modernin tieteen kehitykselle sekä länsimaisen demokratian ja oikeusvaltion toimivuudelle perustavista asioista.

Rehtorin kafkamaiset vaatimukset

– Professorin kielenkäytössä tai asenteellisuudessa ei saisi olla opetustilanteessa mitään huomautettavaa. Kukaan ei saisi kokea opetusta jotain ihmisryhmää arvostelevaksi, rehtori Hämäläinen edellytti Helsingin Sanomissa 4.8.2018.

Tuskinpa löytyy sellaista opettajaa, jonka kielenkäytössä tai asenteessa ei missään opetustilanteessa olisi ”mitään huomautettavaa”. Sellaista en muista ainakaan yhteiskuntatieteen enkä elokuvataiteen alalla kohdanneeni. Professoritkin ovat ihmisiä.

Rehtorin vaatimukset vaikuttavat kohtuuttomilta ja epätodellisilta – suorastaan surrealistisilta. Yliopistot, luontosalit, opetusmateriaalit, tutkimus- ja tenttikirjallisuus yms. ovat etenkin humanistisilla ja yhteiskunnallisilla tieteenaloilla ja kuvataiteen aloilla täynnä opetusta, jonka joku kokee "jotain ihmisryhmää arvostelevaksi" tai ei pidä sitä "kunnioittavana".

Mahdotonta, ettei näin olisi. Mieletöntä edes kuvitella, että sellainen kokeminen voitaisiin estää hallintopäätöksillä, sanktioilla tai valvontamenetelmillä. Kommunistisessa Neuvostoliitossa ja natsi-Saksassa tosin päästiin tieteen ja taiteen valtionohjauksessa varsin pitkälle.

Ihmiset ovat erilaisia ja kokevat asioita eri tavoin. Aina löytyy jotain, minkä joku kokee "jotain ihmisryhmää arvostelevaksi" tai ei pidä sitä ”kunnioittavana”.

Ihmiset myös ymmärtävät kunnioittamisen eri tavoin. Sitä, miten esimerkiksi niin sanotut ortodoksikristityt suhtautuvat Neitsyt Mariaan ja muihin edesmenneisiin pyhiin sekä näitä kuvaaviin ikoneihin, he kutsuvat ”kunnioittamiseksi”. Jollekin toiselle ”kunnioittaminen” tarkoittaa jotain ihan muuta.

Kunnioittaminen ei tässä yhteydessä kuitenkaan voi tarkoittaa sitä, ettei asioista saisi olla eri mieltä eikä muista poikkeavia käsityksiä saisi esittää. Muussa tapauksessa ei enää kunnioitettaisi ainakaan niitä, joiden sananvapautta ja oikeutta esittää mielipiteensä rajoitetaan. Se olisi perusoikeuksia polkevaa totalitarismia.

Jäähyväiset moniarvoiselle demokratialle ja tieteen autonomialle

Länsimainen pluralistinen demokratia ja moderni tiede perustuvat moniäänisyydelle ja avoimelle vuorovaikutukselle. Erilaisten, toisistaan poikkeavien käsitysten ja niiden perusteiden annetaan vapaasti kohdata ja kilpailla keskenään demokratian tai tieteen pelisääntöjen mukaisesti.

Totuudellisuus ja pyrkimys todenmukaisuuteen – silloinkin kun se ei kaikkia miellytä vaan jopa loukkaa – kuuluu näihin pelisääntöihin ja ainakin tieteessä sen "kovaan ytimeen". Avoimen tiedonvälityksen ja sananvapauden rajoittaminen sillä perusteella, että joku kokee sen arvostelevan jotain ihmisryhmää, on demokratian ja tieteen halventamista. Se on niiden kannalta tuhoisaa.

Tästä täytyy tietenkin erottaa esimerkiksi yllyttäminen rikokseen, kuten murhaan, tappamiseen tai muuhun väkivaltaan, kohdistuipa se mihin ihmiseen tai ihmisryhmään tahansa. Jos sen sijaan ryhdytään arvioimaan, mikä on ”yliopiston periaatteiden mukaista jokaista yksilöä ja ryhmää kunnioittavaa kielenkäyttöä”, mihin rehtori Hämäläinen lausunnossaan viittaa, joudutaan epävarmalle ja tulkinnanvaraiselle pohjalle. Se, että hän edes epäilee kielenkäytön sopivuutta professori Puolimatkan kirjoituksen kohdalla, on hälyttävää.

’Sallitun’ ja ’kielletyn’ kielenkäytön arvioiminen kuuluu totalitarismiin. Siitä seuraa henkisesti ja älyllisesti ahdasmielinen ja vainoharhainen ilmapiiri. Sellainen tuskin on eduksi millekään oppilaitokselle – saati luovuudelle, jota yleensä pidetään tieteen ja taiteen kehitykselle tärkeänä.

Jokainen kuuluu johonkin ihmisryhmään – yleensä useampaan. Lähinnä matemaattisia ja luonnontieteellisiä sekä teknisiä aloja lukuun ottamatta lähes kaikilla muilla tieteenaloilla opetuksessa on sellaista, mikä on jotain poliittista, aatteellista, uskonnollista, ideologista, etnistä, rodullista, kansallista, kulttuurista tms. ihmisryhmää arvostelevaa. Tai ainakin jotain, minkä joku voi sellaiseksi kokea.

Eikö Jyväskylän yliopiston rehtori tunne oman tieteenalansa, fysiikan lisäksi muita tieteen- ja taiteenaloja?

Sukupuolentutkimuksessa – joka aiemmin tunnettiin naistutkimuksena – on opetusta, minkä voi kokea miehiä arvostelevaksi. Monikulttuurisuustutkimuksessa on opetusta, minkä joku kokee kansallismielisiä arvostelevaksi. Ympäristötutkimuksessa on opetusta, minkä voi kokea jollain teollisuuden- tai tuotannonalalla työskenteleviä arvostelevaksi. Oikeustieteessä on opetusta, minkä joku kokee rikollisia arvostelevaksi. Lääketieteessä on paljonkin opetusta minkä voi kokea epäterveellisiä elintapoja harjoittavia arvostelevaksi. Jne. jne.

Jos tällaisen kokemuksen aiheuttajaa lähdetään rehtorin esittämin perustein syynäämään ja eliminoimaan, on se väistämättä valikoivaa. Jos yhtä ihmisryhmää ei saa mitenkään arvostella, saati että kukaan saisi edes kokea sellaista tapahtuvan, mutta toisia saa, johtaa se jälkimmäisten syrjintään. Ihmisryhmien kohtelu ei silloin ole tasapuolista. Joku tai jotkut on silloin nostettu arvostelun yläpuolelle.

Totalitarismissa tabuja salataan uhkauksilla ja sanktioilla

Valikoiva ja epätasapuolinen kohtelu ei kuulu avoimeen länsimaiseen demokratiaan ja oikeusvaltioon. Se on ominaista totalitaarisille yhteiskunnille, joissa määrättyjä asioita ja ihmisiä on kielletty arvostelemasta. Ne ovat tabuja eli niin sanottuja pyhiä lehmiä. Niiden merkitystä ei ole lupa kyseenalaistaa, riippumatta siitä, kuinka absurdeja tai tuhoisia ne ovatkin.

Epämääräisten kieltojen ja niiden noudattamisen taustalla ovat yleensä valtapoliittiset syyt: pelko hallitsevan aseman ja vaikutusvallan menettämisestä. Säännön noudattamista kytätään liipasinsormi herkkänä. Seuraukset sen rikkomisesta ovat yleensä vakavia. Pelkkä julkinen uhkauskin on tehokas pelote monille muille.

Jyväskylän yliopiston rehtori tuomitsi twiitissään 1.8.2018 Puolimatkan kirjoituksen suoralta kädeltä edes kuulematta tätä (ja kenties edes perehtymättä tekstin sisältöön) sekä esitti uhkauksen.

– Ryhdymme konkreettisiin toimenpiteisiin.

Rehtori konkretisoi uhkausta Helsingin Sanomissa 4.8.2018.

– Suomessa työsuhteen purkamisen kynnys on erittäin korkea, eikä Puolimatkalla ole yhtään kirjallista varoitusta taustalla. Keskustelemme yhdessä asiasta, minkä jälkeen meillä on normaalit työnantajan kurinpidolliset toimenpiteet käytössä.

Kurinpitotoimilla rehtori tarkoitti Helsingin Sanomien mukaan ”huomautusta, varoitusta tai työsuhteen päättämistä”. Lisäksi yliopistolla on rehtorin mukaan ”mahdollisuus puuttua Puolimatkan opetukseen”.

Nykyajan noitavainoissa mielikuvakampanjat polkevat läntisiä oikeusperiaatteita

Epämääräisten kieltojen – kuinka absurdeja tai tuhoisia ovatkin – noudattaminen perustuu pelkoon tulla ilmiannetuksi ja nolatuksi. Sen kaltaisessa ilmapiirissä syyllisyyttä tai syyttömyyttä osoittavat tosiasiat ovat toisarvoisia, jopa merkityksettömiä.

Rehtori perusteli Helsingin Sanomissa sitä, ettei ollut yhteydessä professoriin ennen tämän kirjoituksen tuomitsemista, sillä ”että selittäminen ei auta”.

– Kun katsoo kirjoituksen sisältöä ja sen aiheuttamaa mielipahaa laajassa osassa väestöä, ei se ehkä enää selittämällä parane, että mitä on oikeasti tarkoittanut.

Kun länsimaisista oikeusperiaatteista on luovuttu, syyllisyyteen riittää mielikuva. Tässä tapauksessa se on mielikuva siitä, että on aiheutunut ”mielipahaa laajassa osassa väestöä”.

Ilmiö on perusteiltaan sama kuin muinoin noitavainoissa. Länsimaisessa demokratiassa sille kuuluvasta tehtävästään luopuneella valtamedialla – joka ei ole kiinnostunut niinkään todenmukaisesta ja tasapuolisesta uutisoinnista kuin poliittisesta vaikuttamisesta ja yleisön manipuloimisesta – on keskeinen merkitys. Se osallistuu nykyajan noitavainoihin luomalla ja vahvistamalla sen mukaisia mielikuvia sekä vaikenemalla niihin sopimattomista faktoista.

Länsimaisessa demokratiassa, jossa valtiovalta kuuluu kansalle, äänestäjillä on oikeus tietää totuus – koko totuus eikä vain toista puolta siitä. Valtamedialla puolestaan on velvollisuus kertoa tuo totuus eikä vain puolitotuuksia. Piilototalitaristisessa näennäisdemokratiassa sillä on kuitenkin samankaltainen rooli kuin salaisella poliisilla avoimen totalitaarisissa valtioissa. Kytätä ja tuomita.

Valtamedian luomaa mielikuvaa professori Puolimatkasta ja hänen kirjoituksistaan on sosiaalisessa mediassa edelleen vahvistettu. Queer-aktivistien Facebook-ryhmästä ilmeisesti sai alkunsa myös nyt käynnissä oleva kampanja hänen vaientamisekseen.

Länsimaisen kulttuurin perusteita puolustettava

Jyväskylän yliopiston rehtorin lausunnot ovat osa länsimaisen kulttuurin murrosta. Perustuslaillista kansanvaltaa ja yliopistolaitosta haastetaan poliittisideologisin motiivein entistä rajummin ja niiden perusteita horjutetaan yhä vakavammin. Se ei ole ainutkertaista historiassa.

Demokratian ja oikeusvaltion muodolliset rakenteet ovat kuitenkin edelleen olemassa. Niin kauan kuin nämä puitteet toimivat olennaiselta osin, niitä kannattaa käyttää länsimaisen demokratian ja tieteen perusteiden puolustamiseen ja turvaamiseen myös tuleville sukupolville. Esimerkit ulkomailta osoittavat ettei se ole helppoa; se on kuitenkin mahdollista.

Petteri Hiienkoski

Lähteitä ja lisätietoja:

Onko tieteellinen tutkimus- opetus ja näitä koskeva sananvapaus vaarassa Yliopistoissamme? Vieraina kohuartikkelin kirjoittanut professori Tapio Puolimatka, sekä dosentti Arto Luukkanen ja valtiotieteiden maisteri Petteri Hiienkoski. Lisäksi kommentit kansanedustaja Päivi Räsäseltä. Alfastudio. AlfaTV 08.10.2018.

Jyväskylän yliopiston rehtori kommentoi professorin homovastaiseksi tulkittua tekstiä: ”Kukaan ei saisi kokea opetusta jotain ihmisryhmää arvostelevaksi”. Anni Hakama HS, Pihla Loula HS. Julkaistu: 4.8. 20:11 .

Professori Tapio Puolimatka: Kampanja pedofilian laillistamiseksi. OM Blogi: Vieraskynä , pe 27.07.2018 21:42.

Aiemmat kirjoitukset samasta aihepiiristä:

Kampanja poliittisesti epäkorrektin professorin vaientamiseksi. OM Blogi: Petteri Hiienkoski, to 09.08.2018 06:12.

Noitavaino Puolimatkaa vastaan. OM Blogi: Petteri Hiienkoski, ma 06.08.2018 00:08.