Blogi: Timo Vihavainen, ma 19.11.2018 21:31

Miestenpäivä

Miestenpäivän juhlat

 

Kun katsoin, ei kalenterissa ei puhuttu mitään miestenpäivästä, mutta kyllä sellainen on nyt 19. marraskuuta, wikipedian mukaan. Voitte tarkistaa asian.

Onhan tuo sekä oikein että kohtuullista, lupaavaakin.

Venäjällä on aina molemmilla sukupuolilla hauskaa naistenpäivänä. Silloin naiset leikkivät kuningatarta ja miehet lahjoittelevat heille kaikenlaista, kohteliaisuuksista suklaarasioihin ja kukkakimppuihin. Tätä tehdään kouluissakin, jopa ala-asteella, soveltuvin osin.

Naiset taas, sankarin osassaan elävät tuon yhden päivän niin sanoakseni leveästi. Pieni hiprakka vaikka jo aamupäivästä tai työpaikalla on ihan okei. Olisi äärimmäisen noloa ja tyylitöntä mennä sellaista paheksumaan, saati siitä marisemaan.

Venäjällä arjen ja juhlan ero onkin säilynyt kirkkaana. Meillä näyttää uusille sukupolville käyvän yhä vaikeammaksi ymmärtää, miksi jotkut päivät yleensä ovat juhlapäiviä ja mikä ero siinä on arkeen verrattuna. Se, että vaikkapa rock-konsertti tekee päivästä juhlan, on asia erikseen.

Tavallisia juhlia ei enää juhlisteta suursiivouksella, erityisten ruokalajien laittamisella ja tiettyjen ruokien säästämisellä juhlaa varten. Mikäli kaupasta käydään jotakin sesonkiin sopivaa näyttää sekin urbaanista, nuoresta henkilöstä tuntuvan tarpeettomalta ja tyhjänpäiväiseltä. Samaa vegaanimoskaahan sitä syö kuitenkin ja vatsansa kyllä saa täyteen muutakin kuin puuroa.

Mutta miestenpäivän juhlistamisen tavat taitavatkin olla vielä syntymättä. Ehkäpä siitä voisi tulla jotakin uutta!

Isänpäivähän meillä jo on, kuten myös äitien päivä ja silloin huomioidaan vanhempien roolia perheessä. Mutta eihän koko elämä ole perhe-elämää. Lisäksi on muistettava sukupuolten roolit ja tehtävät myös aviopuolisoiden välillä sekä yhteiskunnallisella tasolla. Asiaan tietenkin kuuluu muiden kuin miesten elin siis naisten osoittaa kunnioitustaan päivän sankareille.

Venäjällä juhlitaan kevättalvella Isänmaan puolustajan päivää, joka koetaan nimenomaan miesten päiväksi, vaikka naisiakin on asevoimissa ollut iät ja ajat. Silloin miehiä hellitään, ainakin puheissa.

Syy on ilmeinen, naisetkin voivat halutessaan ja tarvittaessa osallistua, mutta vastuu maan puolustuksesta on nimenomaan miesten harteilla. Asian sukupuolittuneisuus on yhtä selvä kuin se demografinen kuoppa, joka viime sodan aikana syntyi Venäjän väestöpyramidiin.

Sen jälkeen tarvittiin naisia kaikkiin mahdollisiin töihin, mutta ei tämä sitä merkinnyt, että ne haluttiin pysyvästi antaa heidän vastuulleen. Naisille piti jättää oikeus olla naisia. jos he kerran halusivat. Ja mikseivät olisi halunneet.

Normaalit miehet haluavat myös olla miehiä ja on oikeus ja kohtuus, että he voivat sen johdosta tuntea iloa ja ylpeyttä, aivan kuin naiset omasta naisellisuudestaan. Marginaalit ovat sitten oma lukunsa, ja heistä voidaan kaikin mokomin puhua alaviitteissä tai jonakin toisena päivänä.

Mutta miten miestenpäivää sitten oikein pitäisi juhlistaa? Kenelle asia kuuluu ja millä tavalla se olisi syytä toteuttaa?

En tiedä, miten naistenpäivän juhlinta käytännössä kehittyi Venäjällä. Sen virallinen aihe ja alku ovat tässä yhteydessä epäkiinnostavia. Luulen joka tapauksessa, ettei keskusjohtoinen puolue ole ollut osaton asian kehittymiseen. Sillähän oli tapana antaa yleisiä julistuksia, joiden toteuttamisesta paikallisesti sitten kaikenkarvaiset puoluekomiteat ja solut huolehtivat joka tasolla.

Siitä huolimatta tulos on ollut yhtä hauska kuin viehättävä. Naiset saavat kerrankin olla naisia oikein viimeisen päälle ja tekeytyä hieman lapsiksikin. Sehän vain kaunistaa.

Entä miehet miesten päivänä? Vähintä, mitä naiset voivat tehdä, on tietenkin pidättäytyä kaikesta motkotuksesta saati nalkutuksesta. Mutta tämähän heidän pitäisi tehdä muutenkin.

Juhlapäivä joka tapauksessa edellyttää, että sankarien mielitekoja hellitään ja heitä ylistetään edellyttämättä mitään todellisia suorituksia. Ylistys saa mielellään olla kohtuutonta ja suorastaan naurettavaakin, sillä tämä on tietenkin leikkiä. Ja leikkiähän kaikki aito kulttuuri muutenkin on.

Koska sankari on nyt jokainen mies eikä vain isät, on naisjärjestöjen roolina hemmotella jokaista kadulla kulkevaa tai työpaikallaan ahertavaa miestä. Se tapahtuu halaamalla ja iloisesti onnittelemalla. Asiaan kuuluvat myös pienet lahjat, jotka mielellään ovat erityisen miehekkäitä: pieniä alkoholipulloja, maistuvia zakuskoita ryypyn kera, hyvää tynnyriolutta, läskisoosipäivä kotona ja ravintoloissa, ilmaisia lippuja potkupallokisoihin…

Miestenpäivänä myös vaimot sanovat miehilleen, että he ovat ihan vapaita lähtemään lähikapakkaan kavereiden kanssa tai muutenkin. Valta ja kunnia ovat tänään vain miehillä ja piste.

Illalla palatessa kotona tietenkin odottaa kauniisti katettu iltapala snapsin ja kylmän oluen kanssa. Zakuskojen joukossa on mieltymyksistä riippuen myös ruokia, joita ei normaalisti ole huushollissa näkynyt: maustettua silavaa, aurinkokuivattua kalaa, rasvasilliä ja suolamuikkuja sipulin kera…

Pihtaaminen tällaisena päivänä olisi törkein kuviteltavissa oleva teko, joka romahduttaisi koko kulttuurisen innovaation uskottavuuden. Todellisen päänsäryn yllättäessä siitä hankitaan lääkärintodistus ja ollaan aidosti pahoillaan.

Paluu arkeen juhlan jälkeen on tietenkin aina jonkinlainen antikliimaksi. Silti onnistunut juhla ei mene ohi jälkiä jättämättä. Se kohottaa ihmisen pois siitä arkisesta pienuudesta, jossa hänen elämänsä pakkaa latistumaan yhdentekeväksi tylsyydeksi. Juhla on aina hetkellinen askel kohti korkeutta.

Nietzsche ei suotta sanonut, kuvitellessaan tulevaa korkeampaa ihmistä, jonka oli määrä olla suuren Yli-ihmisen esiaste, että hän eläisi jatkuvasti sellaisessa ylevässä mielentilassa, johon nykyiset yahoot (KVG, hän ei käyttänyt tätä Swiftin termiä) pystyvät nousemaan vain harvinaisina juhlahetkinä.

Mutta roolithan palautuvat taas juhlan jälkeen ennalleen. Onko kyseessä vain muunnos siitä vanhasta niin sanotusta väärän kuninkaan päivästä, jolloin pahnanpohjimmaiset nostettiin huvin vuoksi mukamas vallan käyttäjiksi yhden päivän ajaksi?

Entäpä sitten? Samanlainen funktiohan se on myös naisten päivällä, siis siellä, missä sellaista todella osataan viettää. Ei sellainen juhla asioita sinänsä muuta eikä ratkaise, mutta se auttaa ihmispoloisia ymmärtämään, että maailma voi myös olla parempi ja kauniimpi. Se luultavasti lisää intoa siihen myös pyrkiä.

 

Timo Vihavainen ma 19.11. 21:31

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Eurooppa on aina oikeassa

ma 20.05. 21:22

Leikin uudet säännöt

la 18.05. 09:47

Militarismin voittokulku

to 16.05. 22:21

Aave nousi kummittelemaan

ti 14.05. 23:43

Jokapäiväinen leipämme

ma 13.05. 22:10

Kolme kovaa anarkistia

su 12.05. 21:16

Suurten rosvojoukkojen aikaa

to 09.05. 22:07

Koti, uskonto ja isänmaa

ke 08.05. 22:58

Rooma ja me

ti 07.05. 22:57

Maailman toiseksi suurin merikatastrofi?

ma 06.05. 23:33

blogit

Vieraskynä

Suomalaisille jatkossakin maitoa ja bensaa!

to 16.05.2019 22:33

Juha Ahvio

Mistä vuoden 2019 europarlamenttivaaleissa on kyse?

ma 06.05.2019 23:38

Professorin Ajatuksia

Nyt olen hämmästynyt

ma 20.05.2019 21:21

Marko Hamilo

Kuinka muutosta äänestetään - miksi oikeistolaisen kannattaa äänestää perussuomalaisia

su 14.04.2019 09:35

Jukka Hankamäki

Suomelle tärkeät europarlamenttivaalit

to 09.05.2019 22:08

Petteri Hiienkoski

Arkkipiispan tuella sananvapautta vastaan

la 18.05.2019 16:09

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Euvostoliiton purkaminen alkaa vihdoinkin!

ke 01.05.2019 16:15

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Kansallismielisten vietävä ympäristöagenda vihreiltä

ti 14.05.2019 23:15

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Mitä termi "vihervasemmisto" tarkoittaa?

pe 24.08.2018 09:42

Arto Luukkanen

Mistähän löytyvät ne todelliset "Putinin kätyrit"?

ma 20.05.2019 21:24

Mika Niikko

Somekampanja käänsi tuhansien turvapaikkavaeltajien suunnan

su 07.04.2019 23:11

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

Maailman muovin kierrätys totaalikaaoksessa Uusi raporttini julki Lontoossa

ke 15.05.2019 20:55

Heikki Porkka

Yle, Trump, Orban, Salvini, "islamismi" ja Tynkkynen

ti 14.05.2019 12:56

Tapio Puolimatka

Itsemäärittelyyn perustuva sukupuolikäsitys luo turvattomuutta

to 16.05.2019 22:24

Olli Pusa

Islaminuskoiset eivät sopeudu

su 19.05.2019 21:43

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Chile ja media

to 04.04.2019 21:30

Reijo Tossavainen

Mitä sinä haluat?

pe 17.05.2019 21:13

Jessica Vahtera

Säästöjä ammattiylpeyden hinnalla

to 04.04.2019 19:27

Pauli Vahtera

SDP valehtelijoiden klubi

pe 03.05.2019 21:34

Timo Vihavainen

Eurooppa on aina oikeassa

ma 20.05.2019 21:22

Matti Viren

Anekauppa

la 18.05.2019 10:00