Blogi: Timo Vihavainen, ma 18.02.2019 22:19

Kollegoja pelastamassa

Suomi ja Venäjän oppineet

 

Vuoden 1920 lokakuussa solmittiin tunnetusti Tarton rauha suomen ja Venäjän välillä, mutta heti alkuun maiden suhteissa ilmeni monenlaisia ongelmia. Ne kärjistyivät vuoden 1921 lopussa ja vuoden 1922 alussa, kun Itä-Karjalan kansannousu, jota suomalaiset aktivistiainekset tukivat, aiheutti näköjään jo sodanuhkatilanteen.

Kesken jännittyneen tilanteen Suomen edustaja Moskovassa, Boris Gyllenbögel, entinen keisarillisen armeijan upseeri, jätti asemapaikkansa hyvästiä sanomatta.

Samaan naapuruussuhteiden hyvin vaikeaan kauteen liittyvät myös ns. Sallan Läskikapina ja sisäministeri Ritavuoren murha, jotka voidaan laskea Karjalan kansannousun seurauksiksi.

Koko Neuvosto-Venäjä oli yhä surkeassa tilassa ja sen kuulumista sivistysmaiden ulkopuolelle kuvasti se, että sieltä tulevilta vaadittiin karanteeni, aluksi myös diplomaattikuntaan kuuluvilta.

Mutta eihän se tarina Suomen ja Neuvosto-Venäjän suhteista kokonaisuudessaan niin surkea ollut tuohonkaan aikaan.

Tarton yliopiston professori S.G. Isakov tutkii aikoinaan muuatta hyvin kiinnostavaa tähän ajanjaksoon liittyvää aihepiiriä ja julkaisi tutkimuksensa aikakauskirjassa Studia Slavica Finlandensia II (1985), jota julkaisi ns. Melangolle nimetty Neuvostoliittoinstituutti, jonka vanhat ihmiset hyvin muistavat.

Seuraava esitys perustuu Isakovin tutkimukselle.

Pietarissa on Palatsirantakadulla muhkea palatsi, joka aikoinaan kuului suuriruhtinas Vladimir Aleksndrovitšille. Siellä on nykyään kiinnostavia konsertteja. Olen joskus sellaisesta blogannut.

Vuoden 1920 alusta pramea palatsi muutettiin akateemikkoja ja muita Venäjän merkittävimpiä tiedemiehiä palvelevaksi taloksi. Sen puuhamiehenä oli Maksim Gorki ja toiminnan tarkoituksena oli mahdollisuuksien mukaan estää tiedemiehiä kuolemasta nälkään.

Jälkimaailman muistoissa tuo ajankohta on jo sen verran haalistunut, että asian vakavuutta ei välttämättä tajua.

Bolševikkien talouskokeilu Leninin johdolla oli johtanut täystuhoon. Yleinen talouden romahdus eli razruha oli halvaannuttanut niin kaiken normaalin liiketoiminnan kuin myös tuotannon. Suurkaupungeista paettiin joukolla ja Moskovan asukasluku puolittui. Pietarissa se putosi kolmannekseen, mikä oli historiassa ainutlaatuista.

Maksim Gorki oli tunnetusti hyvin ristiriitainen ja arvoituksellinen persoona. Vuosina 1917 ja 1918 hän oli kitkerästi arvostellut Leniniä ja bolševikkeja, mutta suostunut sen jälkeen jonkinlaiseen yhteistyöhön.

Katsoessaan sitä hävitystä, jonka kohteeksi kaikenlainen kulttuuri joutui vallankumouksen sekasorrossa, hän vuonna 1919 tuli esittäneeksi myös älymystön kansainvälisen internationaalin perustamista.

Se taisi olla kuolleena syntynyt idea, mutta tiettyä solidaarisuutta saattoi kuitenkin kollegoilleen odottaa niiltä, jotka kuuluivat niin sanottuun oppineeseen tasavaltaan –république des savants. Hehän sitä paitsi usein jopa tunsivat toisensa, ainakin kirjoitusten perusteella.

Oppineiden, kuten muidenkin tilanne vain huononi, eikä ottanut parantuakseen ennen kuin vuonna 1922. Vielä kapitalismin osittaisen palauttamisen jälkeen vuonna 1921 iski Venäjälle suuri luonnononnettomuus: Volganvarren kuivuus, joka vaati miljoonia kuolonuhreja. Sinne riensi auttamaan amerikkalainen avustusjärjestö ARA.

Kurjuutta oli vuonna 1921 joka puolella Venäjää ja suuria tieteellisiä keskuksia oli myös Moskovassa ja monessa muussakin paikassa. Joka tapauksessa vanha pääkaupunki Pietari oli tässä suhteessa luultavasti Venäjän tärkein keskus ja sitä paitsi lähellä Suomea.

Jo vuoden 1920 marraskuussa Akseli Gallen-Gallela kiinnitti huomiota Venäjän oppineiden tilanteeseen. Vuoden 1921 alussa asiaan tarttui Helsingin yliopiston slaavilaisen kirjaston kirjatonhoitaja A. Igelström ja jo maaliskuussa aloitettiin keräys Venäjän nälkäänäkevien oppineiden hyväksi.

Kuultuaan asiasta, Maksim Gorki otti yhteyttä suomalaisiin ja niin puuha sai vauhtia. Mukana yliopistollisessa komiteassa oli, paitsi johtavia slavisteja, kuten J.J. Mikkola ja eräät muut, muun muassa professori Robert Tigerstedt, kuuluisa fysiologi sekä professorit V. Ruin ja R. Faltin.

Asialle osoittautuivat suosiollisiksi myös Suomen valtiovalta ja Helsingin yliopiston konsistori ja kuljetusreitti Pietariin saatiin organisoitua ja suomalaiset pääsivät myös valvomaan, että apu meni sinne, minne pitikin.

Suomalaisten rooli toiminnan organisoimisessa oli ratkaisevan tärkeä. Suomalaisen komitean kautta koottiin varoja ja muita lahjoituksia myös muista maista, joista etenkin Tšekkoslovakia osoittautui hyvin anteliaaksi.

Suomi, mukaan lukien virallinen Suomi osoittautui myös kykyjensä rajoissa varsin suopeaksi ajatukselle. Heti keväällä luovutettiin valtion varastoista komitealle 12 tonnia kuivattua perunaa ja 3 tonnia kuivattuja kasviksia.

Ensimmäisessä erässä, joka lähti Pietariin keväällä 1921 oli kolme vaunulastillista tavaraa, muun muassa margariinia, turskaa, lihaa, tulitikkuja suolaa ja niin edelleen. Kaikki tämä oli nälkää näkevässä kaupungissa kullanarvoista.

Pian määrät ja sortimentti laajenivat ja kun tavaraa alkoi olla mahdollista saada myös Venäjältä, ostettiin niitä sieltä ja ruvettiin avustettavilta perimään pientä maksuakin.

Tiedemiesten ohella Tutkijoiden talon asiakkaiksi alkoi tulla myös kirjailijoita, joiden  joukossa olivat muun muassa Aleksandr Blok, Anna Ahmatova, Andrei Belyi, V. Nemirovitš-Dantšenko, F Sologub, V. Hodasevitš, K. Tšukovski ja monet muut, siis aikakauden huiput.

Gorki piti kauhistuttavana ajatusta, että kansakunta menettäisi aivonsa eli älymystönsä huipun. Samalla myös tieteelliset laitokset jäisivät tuuliajolle.

Monia kulttuurin edustajia myös otettiin Suomeen parantoloihin. Aleksandr Blok valitettavasti oli juuri ehtinyt kuolla ennen kuin sai lähtöluvan. Suomessa kävivät hoitoa saamassa joka tapauksessa muun muassa aikanaan hyvin kuuluisa psykologi Behterev sekä nobelisti Pavlov ja monet muut.

Käyttämästäni artikkelista ei käy ilmi, miten paljon ruokaa ja muita tarvikkeita kaiken kaikkiaan hankittiin puutteenalaisille oppineen tasavallan jäsenille suomalaisen komitean kautta. Joka tapauksessa määrä on paljon suurempi kuin se apu, mitä toimitettiin suoraan, rautateitse.

Yhtä kaikki, ruokatarvikkeita toimitettiin 284 tonnia, mikä on jo kunnioitettava määrä, mutta lisäksi tuli vielä se apu, joka hankittiin rahalla, jota oli vuoden 1922 toukokuuhun mennessä kerätty yli 1,1 miljoonaa markkaa.

Kyse ei siis ollut mistään pikku näpertelystä. Pietarin ohella myös Moskovaan lähetettiin 11 vaunulastia ruokaa, muun muassa sardiineja, tiivistemaitoa ja ruisjauhoa.

Avun saajat olivat kiitollisia. Gorki totesi, että tuo apu ”suuntasi humaanisuuden ja sivistyksen virran meidän venäläiseen sekasortoomme”.

Hänen mukaansa oppineet ”kertoivat suomalaisten oppineiden antaman avun valtavasta moraalisesta merkityksestä heille ja korostivat, että kun Venäjä nousee jaloilleen, sen ensimmäisenä tehtävänä on kiittää Suomen edustajia, silloin se vasta todella pääsee osoittamaan kiitollisuutensa”.

Asia on tietenkin ymmärrettävä niin, että he, kuten älymystön valtaosa, kuvitteli Venäjän ennen pitkää pääsevän eroon siitä bolševikkien hallinnosta, joka oli jo vakuuttavasti osoittanut kyvyttömyytensä.

Helsinkiin Gorki tuli joksikin aikaa vuoden 1921 syksyllä ja asui Munkkiniemessä, jossa lehdet innokkaasti yrittivät haastatella häntä. Suomeen hän pääsi poikkeuksellisesti ilman karanteenia. Olihan hän kuulunut suuriin Suomen ystäviin jo sortokausien aikana.

Nyt hän muun muassa sai Eino Leinolta tämän uuden runovalikoiman Vapauden kirja. Omistuskirjoituksessaan Leino kertoi olevansa Gorkin innokas ihailija.

Gorki puolestaan oli ihastunut Suomeen, kuten ennenkin. Kirjeessään vaimolleen hän toteaa: ”Eurooppa on sentään voimanpesä… Se alkaa Suomesta, tästä ihmeellisestä maasta, jota kunniolittaa ja ihailee sitä enemmän, mitä enemmän sitä näkee. Mitä nämä rauhalliset, itsepintaiset suomalaiset tekevätkään…!

Sen jälkeen kirjailija viittaa minulle tuntemattomaksi jääneeseen Saarisen suunnitelmaan 150 000 asukkaan kaupungista, jota oli jo alettu rakentaa.

Mitäpä syntiä salaamaan, hyvältähän se tunnustus aina tuntuu, ansaitsipa sitä tai ei. Minusta on joka tapauksessa lohdullista ajatella, että myös tuohon aikaan, joka nyt oli todellista russofobian nousun aikaa maassamme, oli meillä sentään varsin paljon myös myönteistä harrastusta ja myötätuntoa niitäkin kohtaan, jotka asuivat niin sanoakseni väärässä maassa.

 

Timo Vihavainen ma 18.02. 22:19

Timo Vihavainen

Timo Juhani Vihavainen on toiminut Helsingin yliopiston Venäjän tutkimuksen professorina vuodesta 2002. Hän on tutkinut myös Suomen historiaa, jossa hän on keskittynyt erityisesti niin sanotun suomettumisen aikaan 1960-luvulta 1980-luvulle.

tuoreimmat

Helsinki on muutoksen kärjessä

Klo 11:27.

Käppäukolle kyytiä

ma 18.03. 23:33

Törkeä tapaus

su 17.03. 10:07

Suomenmielisyys

pe 15.03. 20:45

Kauheat puhdistukset

to 14.03. 23:15

Nyt saa jo lukea

ke 13.03. 17:42

Seremonioilla ja ilman

ti 12.03. 15:47

Ohranan arkistoista

ma 11.03. 16:14

Työn kirous

la 09.03. 16:03

Menneisyyden varjo

pe 08.03. 00:58

blogit

Vieraskynä

Ps-nuorten naiset: Nykyfeminismi tai sukupuolikiintiöt eivät edusta tasa-arvoa

ti 19.03.2019 20:01

Juha Ahvio

Vuosi 2019 totuuden valossa: Miksi kristityn tulee olla kansallismielisen isänmaallinen?

su 17.03.2019 10:23

Professorin Ajatuksia

Utrechtin turkkilaisampujalla on ihmisoikeudet

ke 20.03.2019 11:26

Jukka Hankamäki

Annatko jymäyttää itseäsi "pääministerivaalilla"?

ke 20.03.2019 11:28

Petteri Hiienkoski

The Telegraphin uutiset liikaa Suomen Facebookille: yhteisöpalvelu bannasi tietojenvälittäjän taas vaalien alla

ke 20.03.2019 19:18

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Riittää, että kansa on sitä mieltä

ti 05.03.2019 14:48

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Työvoiman tarveharkinnan poiston tuhoisat seuraukset

la 16.03.2019 16:17

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Mitä termi "vihervasemmisto" tarkoittaa?

pe 24.08.2018 09:42

Arto Luukkanen

Lapset marssilla - kuten suomettumisen aikana

pe 15.03.2019 20:46

Mika Niikko

Kuka opettaa sinun lapsellesi seksuaalisuudesta?

ma 28.01.2019 22:12

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

Otsikko

su 10.03.2019 10:50

Heikki Porkka

Yleisradio ohjaa suomalaisten ajattelua

ti 19.03.2019 11:04

Tapio Puolimatka

Kirjablogi: Vaarallinen vihreä valhe

su 17.03.2019 10:11

Olli Pusa

Berner kävelevänä skandaalina

pe 22.02.2019 00:16

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

ISIS-morsiamet - tätä dokumenttiä ei Yle esitä

ke 13.03.2019 20:09

Reijo Tossavainen

Journalistin päätoim. M. Pettersson: "Me vaikutamme äänestystulokseen"

to 14.03.2019 18:27

Jessica Vahtera

Työpaikkoja ei synny tilastotempuilla

pe 27.04.2018 12:59

Pauli Vahtera

Tyhjästä on paha nyhjästä

la 16.03.2019 11:29

Timo Vihavainen

Helsinki on muutoksen kärjessä

ke 20.03.2019 11:27

Matti Viren

Populismia

ti 19.02.2019 23:20