Rajojen sulkeminen - EU:n loppu?

"Jokainen valtio katsoo ensin omaa kansallista etua. Tämä on perinteistä valtion käyttäytymistä, eikä se olisi aiheuttanut pöyristymistä ennen EU:n perustamista"

Ulkomaat ma 23.03.2020 23:34
Kun Italia vetosi EU:hun ja pyysi apua ja tarvikkeita, niin se ei saanut yhtään mitään. Kuva: Gatestone Institute

Koronaviruksen puhkeamisen jälkeen italialaiset ovat saaneet kokea, että muut EU:n jäsenvaltiot eivät aina käytä niitä kauniita sanoja, joita he niin mielellään saarnaavat - etenkään solidaarisuutta.

Näin on pannut merkille vanhempi tutkija, asianajaja, kolumnisti ja poliittinen analyytikko Judith Bergman Gatestone -instituutin tuoreessa artikkelissaan "Euroopan unioni: Loppu?".

Solidaarisuuden oletetaan olevan Euroopan unionin perusperiaate. Se on kirjattu EU:n perussopimuksiin ja EU viittaa siihen yhtenä tavoitteenaan. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 222 artiklan mukaan, joka on yksi Euroopan unionin kahdesta tärkeimmästä sopimuksesta:

"Unioni ja sen jäsenvaltiot toimivat yhdessä yhteisvastuun hengessä, jos jäsenvaltio joutuu ... luonnon tai ihmisen aiheuttaman suuronnettomuuden kohteeksi. Unioni ottaa käyttöön kaikki käytettävissään olevat välineet ... antaakseen apua jäsenvaltiolle tämän alueella, poliittisten elinten pyynnöstä luonnon tai ihmisen aiheuttaman suuronnettomuuden tapahtuessa."

Judith Bergman huomauttaa, että EU on vedonnut solidaarisuusperiaatteeseen maahanmuuttajien vastaanottamisessa: Vuoden 2015 siirtolaiskriisin aikana EU käski jokaista EU-maata hyväksymään määrätyn kiintiön maahanmuuttajia ja pakolaisia.

Vuonna 2017 EU vei Unkarin, Puolan ja Tšekin tasavallan Euroopan unionin tuomioistuimeen niiden kieltäydyttyä ottamasta maahanmuuttajia.

Lokakuun lopussa 2019 tuomioistuimen oikeudellinen neuvonantaja, julkisasiamies, totesi, että EU:n lainsäädäntöä on noudatettava ja että EU:n yhteisvastuullisuusperiaate "pakostakin joskus merkitsee taakanjaon hyväksymistä". Tuomioistuin ei ole vielä antanut asiaa koskevaa päätöstä, mutta se noudattaa yleensä julkisasiamiehen ratkaisuehdotusta, Judith Bergman tietää.

EU:lla on jopa erityinen yksikkö, Eurooppalaisen hätäavun koordinointikeskus (Emergency Response Coordination Centre, ERCC), joka toimii EU:n pelastuspalvelumekanismin (EU's Civil Protection Mechanism) mukaisesti ja joka auttaa sekä EU:n että tiettyjä EU:n ulkopuolisia valtioita kriisinhallinnassa solidaarisuusperiaatteen mukaisesti.

Juuri tältä osin Italia pyysi apua koronaviruskriisin alussa - eikä saanut vastineeksi yhtään mitään, Bergman tähdentää.

"Pyysimme lääkinnällisiä laitteita, ja Euroopan komissio toimitti pyynnön jäsenvaltioille", Italian pysyvä EU-edustaja Maurizio Massari kertoi Foreign Policylle. "Mutta se ei onnistunut."

Lisäksi johtavat EU:n jäsenvaltiot Saksa ja Ranska jopa määräsivät toimituskiellosta tai rajoittivat hengityssuojien ja turvalaitteiden vientiä. Tämä sai osakseen arvostelua Euroopan unionin virkamiesten taholta, ​​kuten EU:n terveys- ja elintarviketurvallisuudesta vastaavalta komissaarilta Stella Kyriakidesilta, joka joutui muistuttamaan jäsenvaltioita, että "solidaarisuus on ratkaisu".

Judith Bergman korostaa, että aikaisemmin EU:n jäsenvaltiot ovat osoittaneet solidaarisuutta.

Verkkosivustonsa mukaan perustamisvuodestaan 2001 lähtien EU:n pelastuspalvelumekanismi on vastannut yli 330 avunpyyntöön EU:n sisällä ja sen ulkopuolella. Esimerkiksi heinäkuussa 2018, kun Ruotsi joutui kohtaamaan laajalle levinneet maastopalot, lähinnä metsäpalot, sammutusapua saapui kyllä ulkomailta saakka. EU:n jäsenvaltiot lähettivät palontorjuntaapua.

Bergman täsmentää, että koronavirusaalto eroaa kuitenkin maantieteellisesti eristyneistä kriiseistä, kuten jäsenvaltion metsäpaloista, joita voidaan hallita yhdistämällä palontorjunta tai muut resurssit. Kun koko mantereella on erittäin tarttuva virusepidemia, solidaarisuudesta tulee monimutkaisempi kysymys. Jokainen valtio väistämättä harkitsee sitä, onko sillä varaa lähettää hengityssuojia ja suojavälineitä, joita mahdollisesti tarvitaan omille kansalaisille.

"Toisin sanoen jokainen valtio katsoo ensin omaa kansallista etua. Italian avunpyyntötapauksessa EU:n jäsenvaltiot asettivat etusijalle heille tärkeimmät omat asiansa.

Tämä on perinteistä valtion käyttäytymistä, eikä se olisi aiheuttanut pöyristymistä ennen Euroopan unionin perustamista", Bergman alleviivaa.

Koronaviruskriisi paljastaa Bergmanin mukaan sen, että Euroopan unionin jäsenvaltiot palaavat kansallisiin etuihinsa, kun äärimmäiset olosuhteet sitä vaativat.

"Vaikka tällaiset yllättävät tiedot eivät välttämättä enteile tai merkitse Euroopan unionin välitöntä loppua, ne asettavat varmasti kyseenalaiseksi organisaation, joka lupaa yhteisvastuun perustavana periaatteenaan, mutta luopuu tästä periaatteesta sillä hetkellä, kun sitä eniten vaaditaan", Bergman painottaa.

Koronavirus ei kuitenkaan ole ainoa viimeaikainen ongelma, jossa on aihetta epäillä Euroopan unionin elinkelpoisuutta.

Tämänhetkinen kriisi Kreikan ja Turkin välisellä rajalla - jonka Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan on juonitellut poliittisen hyödyn tavoittelussaan - on osoittanut Bergmanin mielestä EU:n paitsi hyödyttömäksi myös tosiasiallisesti vastuuvelvolliseksi:

EU jätti jo ennestään ylikuormitetun Kreikan yksin käsittelemään siirtolaiskriisiä huolimatta Euroopan komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin korkealentoisista korusanoista hänen kutsuessa Kreikkaa Euroopan "kilveksi":

"Turkki ei ole vihollinen ja ihmiset eivät ole vain välikappale saavuttaa tavoite. Meidän kaikkien olisi hyvä muistaa kumpikin asia tulevina päivinä. Kiitän Kreikkaa sen olemisesta eurooppalainen 'aspidamme'." [kreikan sana aspida ~ kilpi]

Maahanmuutosta vastaava komissaari, Euroopan komission eurooppalaisen elämäntavan edistämisen varapuheenjohtaja Margaritis Schinas puolestaan totesi:

"Kuten olemme osoittaneet, kun Eurooppaa testataan, kykenemme todistamaan, että pystymme noudattamaan tätä linjaa ja että ykseys vallitsee."

Judith Bergman selvittää 14. maaliskuuta päivätyssä artikkelissaan "Euroopan Unioni: Rajojen sulkeminen?", että ensinäkemältä EU:n reagointi näyttää dramaattisesti poikkeavan siitä puhetavasta, jollaista EU:n edustajat yleensä edustavat ja lausuvat maailmalle maahanmuuttokysymyksissä.

Nimittäin vasta niinkin äskettäin kuin vuosittain 18. joulukuuta järjestettävänä YK:n kansainvälisenä maahanmuuttajapäivänä Euroopan komissio julkaisi lausunnon:

"Kansainvälisenä maahanmuuttajapäivänä puolustamme vahvasti yksiselitteistä sitoutumistamme kunnioittaa ja suojella kaikkien siirtolaisten ihmisarvoa, ihmisoikeuksia ja perusvapauksia sekä varmistaa, että maahanmuutto tapahtuu turvallisesti, asianmukaisesti ja hyvin hallitusti ... Avoimuus ja solidaarisuus ovat Euroopan unionin perusarvoja."

Bergman ei pidä todennäköisenä tai mahdollisena, että Euroopan unionin korkeimmalla tasolla hääräävät byrokraatit olisivat hoksanneet Euroopan - tai edes Kreikan - saavuttaneen rajansa:

"Kuten kaoottinen tilanne Turkin ja Kreikan välisellä rajalla osoittaa, EU:lla ei ole mitään johdonmukaista maahanmuuttopolitiikkaa muistuttavaa käytössään.

Tilanne pysyy tällaisena siitä huolimatta, että Euroopan kokemasta pahimmasta maahanmuuttoskenaariosta on kulunut jo viisi vuotta, ja vaikka Erdoğan on uhannut Eurooppaa rajojensa avaamisella vuosien ajan."

Bergmanin mukaan EU:n johtajien ilmaisema "solidaarisuus" Kreikalle näyttää pikemminkin johtuvan siitä, että sillä ei ole muita vaihtoehtoja kuin luottaa Kreikkaan taistelutilanteessa.

"Niin kauan kuin maahanmuuttajat uskovat paremman tulevaisuuden odottavan heitä Euroopassa, hyvinvointivaltiot, jotka ovat osoittautuneet olevansa erittäin hyväntahtoisia vastaanottaessaan maahanmuuttajia ja myöntäessään heille kaikenlaisia ​​sosiaalisia oikeuksia, voivat edelleen odottaa siirtolaisten ​​yrittävän rikkoa Euroopan rajat."

Bergman viittaa kansainvälisiin aloitteisiin, kuten juuri edellä mainittuun YK:n kansainväliseen maahanmuuttajapäivään ja kehottaa niin ikään palauttamaan mieleen YK:n GCM-sopimuksen (Global Compact for Migration).

"(Ne) ylistävät maahanmuuttoa välttämättömänä ja hyödyllisenä, eivätkä taatusti anna mitään aihetta maahanmuuttajille luopua yrittämästä.

Odotettavissa on, että tämänhetkinen siirtolaiskriisi toistuu monta kertaa tulevina vuosina", Bergman ennustaa.

Sen lisäksi, että Eurooppa yrittää selviytyä koronaviruksen valloilleen pääsystä, EU:n sisäisistä asioista vastaava komissaari Ylva Johansson määräsi, että Kreikan on annettava Erdoğanin rajalle toimittamille maahanmuuttajille lupa hakea turvapaikkaa.

Kuten Oikea Media kertoi maaliskuun alussa "Kreikan siirtolaiskriisi: 'Räjähdysaltis ruutitynnyri'" -artikkelissaan, Kreikan pääministeri Kyriakos Mitsotakis oli aiemmin ilmoittanut Kreikan keskeyttävän kaikki turvapaikkahakemukset vedoten Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 78 artiklan 3 kohtaan, jonka mukaan:

"Jos yksi tai useampi jäsenvaltio joutuu hätätilanteeseen, jolle on ominaista kolmansien maiden kansalaisten äkillinen joukottainen maahantulo, neuvosto voi komission ehdotuksesta hyväksyä väliaikaisia ​​toimenpiteitä kyseisen yhden jäsenvaltion tai useamman jäsenvaltion hyväksi."

Ylva Johansson kuitenkin oli sitä mieltä, että komissio ei ehdota turvapaikkaoikeuden keskeyttämistä:

"Euroopan unionin kansalaisilla on oikeus hakea turvapaikkaa. Tämä on perussopimuksessa, tämä on kansainvälisen oikeuden mukaista. Tätä emme voi keskeyttää."

Bergman selkeyttääkin:

"Kaiken järjen juoksun keskeyttämiseen EU:lla on ilmeisesti täydet valmiudet."

Kun Johansson oli esittänyt järjenvastaisia vaatimuksiaan Kreikalle yht'aikaa, jolloin Eurooppa oli katkeamispisteessä painiskellessaan koronavirusepidemian kanssa, Saksan liittokansleri Angela Merkel näytti osoittavan merkkejä siitä, että hän saattaa alistua Erdoğanin siirtolaisia koskevaan kiristykseen, Bergman arvioi.

Vajaa kaksi viikkoa sen jälkeen, kun Erdoğan oli kärrännyt tuhansia siirtolaisia Kreikan rajalle, Merkel sanoi Die Weltin raportin mukaan työskentelevänsä "kaikella tarmollaan viedäkseen EU:n ja Turkin välisen sopimuksen uudelle tasolle".

Merkelin tarkoittama sopimus on tietysti vuoden 2016 sopimus EU:n ja Turkin välillä siirtolaisten pitämisestä Turkissa vastineeksi kuudesta miljardista eurosta. Tähän mennessä EU on keskittynyt vähemmän Turkin muihin vaatimuksiin, jotka on myös kirjoitettu vuoden 2016 sopimukseen, mutta Merkelin äskettäin antamassa lausunnossa asiat nostettiin jälleen etualalle:

- Turkkilaisten viisumivapaa matkustaminen EU:ssa

- Turkkilaisten tavaroiden verovapaa liikkuvuus EU:n sisällä

- "Turvallisen alueen" perustaminen Pohjois-Syyriaan

- Turkin ja EU:n välisten säännöllisten kokousten jatkaminen

Jos EU hyväksyisi turkkilaisten viisumivapaan matkustamisen - tai kellä tahansa olisikaan konstit hankkia Turkin passi - miljoonat turkkilaiset voisivat Bergmanin mukaan tulla EU:hun laillisesti ja mahdollisesti "kadota sinne".

Jo hajoamispisteessä olevasta EU:sta tulisi kiistatta hyvin erilainen "eurooppalainen" unioni Turkin kanssa, joka on 80 miljoonan ihmisen maa ja jota kirjaimellisesti kutsuttiin saapumaan Eurooppaan, Bergman luonnehtii.

Saksa lupasi myös enemmän rahaa Turkille. Deutsche Wellen mukaan Merkel kertoi Erdoğanille olevansa halukas lisäämään EU:n rahoitusta "Turkin pakolaisten hoitamisesta korvaukseksi Ankaralle, joka pysäyttää tuhannet Turkin ja Kreikan välisen rajan yli yrittävät pakolaiset".

Turkin maahanmuuttajia koskeva kiristys toimi yllättävän hyvin ja nopeasti.

"Emme saa antaa pakolaisten muuttua pelinappuloiksi geopoliittisten etujen vuoksi", ilmoitti Saksan ulkoministeri Heiko Maas Kreikan rajat ylittävän kriisin alussa.

"Vaikka kuka yrittäisi, heidän on varauduttava vastarintaamme."

Saksa ja EU on paljastunut huteraksi korttitaloksi. Kun talo taitettiin kokoon, maailmalle kävi Bergmanin näkemyksen mukaan melko selväksi, että Erdoğan johti operaatiota.

Näin ollen Erdoğan ilmoitti 18. maaliskuuta, että hänen järjestämänsä siirtolaiskriisi oli virallisesti ohi: Turkki sulki rajansa Kreikan ja Bulgarian kanssa, muka koronaviruksen vuoksi.

Telegraph uutisoi turkkilaisen Medyascope -uutissivuston raporteista, joiden mukaan arviolta 150 linja-autoa oli laitettu valmiiksi keräämään siirtolaisia ​​rajalta ja kuskaamaan ne takaisin Istanbuliin ja pakolaisleireille.

"Erdoğan sai mitä halusi.

Kaikki mitä Erdoğanin nyt tarvitsee tehdä, on vain odottaa, että EU suostuu hänen vaatimuksiinsa Merkelin johdolla", Bergman kiteyttää.

 

Tytti Salenius ma 23.03. 23:34

Pääuutiset

blogit

Laura Huhtasaari

Nyt vain kiltisti maksatte, sanoo herrat EU:n

to 28.05. 14:06

Olli Pusa

EU-huijaus ja laittomuus etenee

ti 26.05. 23:21

Pauli Vahtera

Monikulttuurisuus tuhoaa luottamuksen yhteiskunnassa

to 21.05. 23:28

Juha Ahvio

Se on salaliittoteoria!

to 21.05. 23:17

Matti Viren

Kuka pelastaa kunnat?

to 21.05. 23:15

videot