Antifan tavoite on kommunistisen maailmanjärjestyksen luominen

"Yhdysvalloissa Antifan välitön tavoite on tuhota Trumpin hallinto"

Ulkomaat ke 01.07.2020 22:46
Väkivaltaa kannattavia fasisteja, joiden lipussa lukee antifasisti

USA:ssa on jälleen, presidentinvaalien lähestyessä, polkaistu käyntiin maanlaajuinen väkivaltamellakointiaktivismi, aineellisen omaisuuden tuhoamiset ja poliisienvastaiset väkivallanteot, ja siinä on käytetty hyväksi George Floyd-nimisen tummaihoisen miehen menehtymistä pidätystilanteessa 25. toukokuuta.

Näin havainnoi teologian tohtori ja dosentti Juha Ahvio 5.6.2020 päivätyssä artikkelissaan "Black Lives Matter -rasistinen väkivaltamellakointi", jossa hän valaisee Black Lives Matter -liikkeen ideologista ja organisatorista taustaa.

George Floydin kuoleman jälkeisiä väkivaltaisia mielenosoituksia on ruokkinut tai kuten Ahvio toteaa, "sopivan kipinän" tällaisen aktivismin käynnistämiselle tarjoili laajalti somessa jaettu video, jossa kuvataan poliisin väkivaltaisia otteita George Floyd -nimisen mustan miehen pidätystilanteessa, jonka yhteydessä Floyd kuoli .

"Mellakoinnin takana eivät suinkaan ole – kuten jotkut poliittisesti korrektit lähteet ovat esittäneet – niin sanotut valkoiset nationalistit.

Väkivaltamellakoinnin takana on ensinnäkin kommunisti- ja anarkistitaustainen Antifa", Ahvio alleviivaa ja lataa jälleen kerran tuhdisti pureskeltavaa perinpohjaisen yksityiskohtaisessa ja tyhjentävässä artikkelissaan.

Samaan hengenvetoon kannattaa lukea huolellisesti ja ajatuksella Juha Ahvion Oikeassa Mediassa 13.6.2020 julkaistu asiantunteva, mainio ja kaikenkattava artikkeli "Black Lives Matter ja orjuuden historia".

Ahvion mukaan keskeinen ja monien esiin nostama historiallinen ja samalla poliittisesti erittäin korrekti perustelu on se, että esitetään BLM-liikkeen synnyttämän väkivaltamellakoinnin kumpuavan suoraan orjuuden ja etenkin USA:n orjuuden historiasta. Tämän historian katsotaan syyllistävän etenkin valkoiset ja valkoiset kristityt.

"Jos mittarina pidetään todellisia ja lähimmäistä oikeasti hyödyttäviä konkreettisia yhteiskunnallisia tekoja eikä vain tekovanhurskaita tai harhaanjohdetun tolkuttomia ja historiallisesti virheellisiä poliittisesti korrekteja fraaseja, on presidentti Trump tehnyt huomattavasti enemmän hyvää USA:n mustan yhteisön kannalta kuin historiallisia monumentteja tuhoava ja väkivaltamellakoiva BLM", Ahvio huomauttaa.

Yhdysvaltain oikeusministeri William Barr on pitänyt Antifaa - militanttia "antifasistista" liikettä - vastuussa väkivallasta, joka on puhjennut mielenosoituksissa halki Yhdysvaltojen "protestina George Floydin kuoleman puolesta" poliisiväkivaltaa vastaan.

Barrin mielestä on aika lopettaa väkivallan tarkkailu, esittää faktat ja lopettaa väkivalta.

Barr aivan oikein näkee jatkuvan väkivallan ja omaisuuden tuhoamisen vaarantavan muiden ihmisten hengen ja toimeentulon sekä häiritsevän rauhanomaisten mielenosoittajien ja kaikkien muiden kansalaisten oikeuksia.

"Antifan ja muiden vastaavien ryhmien mellakointien yhteydessä aloittama ja toteuttama väkivalta on kotimaan terrorismia ja sitä käsitellään sen mukaisesti", hän peräänkuulutti julkilausumassaan 31. toukokuuta.

Barr kertoi myös liittovaltion hallituksella olevan todisteita siitä, että Antifa "kaappasi" lailliset mielenosoitukset ympäri maata "harjoittaakseen anarkiaa, väkivaltaista mellakointia, tuhopolttoja, liikeyritysten ryöstämistä ja julkisen omaisuuden tuhoamista lainvalvontaviranomaisia sekä viattomia ihmisiä vastaan ja jopa murhatakseen liittovaltion poliisin".

Yhdysvaltain presidentti Donald J. Trump oli määrännyt Yhdysvaltain oikeusministeriön nimeämään Antifan terroristijärjestöksi.

Antifaan myönteisesti suhtautuvat tutkijat ja tiedotusvälineet ovat inttäneet, että ryhmää ei voida luokitella terroristijärjestöksi, koska heidän väitteensä mukaan se on epämääräisesti määritelty protestiliike, jolla ei ole keskusorganisaatiota.

Antifan äänekäs kannattaja Amerikassa ja kirjan "Antifa: antifasistin käsikirja" (Antifa: The Anti-Fascist Handbook) kirjoittaja Mark Bray uskottelee, että Antifa "ei ole kattava komentoketjun omaava organisaatio".

Gatestone -instituutin vanhempi tutkija Soeren Kern luo 12. kesäkuuta 2020 julkaistussa artikkelissaan "A Brief History of Antifa: Part I" lyhyen silmäyksen antifan historiaan ja osoittaa pähkinänkuoressa, että esimerkkitapausten ja todisteiden perusteella Antifa näyttää itse asiassa olevan erittäinkin verkostoitunut, hyvin rahoitettu ja että sillä on maailmanlaajuista toimintaa.

Antifan organisaatiorakenne on selvä kymmenine ja mahdollisesti satoine paikallisryhmineen. Kern ei pidä yllättävänä, että Yhdysvaltain oikeusministeriö tutkii parhaillaan Antifaan liittyviä henkilöitä toimena paljastaa laajempi järjestäytyminen.

Soeren Kern on selvillä siitä, että Yhdysvalloissa Antifan ideologia, taktiikat ja tavoitteet eivät ole suinkaan uusia ja ennennäkemättömiä. Ne omaksutaan lähes täysin Antifa-ryhmiltä Euroopassa, ​​jossa niin kutsutut antifasistiset ryhmät ovat toimineet muodossa tai toisessa aktiivisesti käytännössä keskeytyksettä vuosisadan ajan.

Kern määrittelee Antifan monikansalliseksi kapinallisliikkeeksi, joka pyrkii usein äärimmäisellä väkivallalla horjuttamaan liberaalia demokratiaa tavoitteenaan korvata globaali kapitalismi kommunismilla.

"Antifan ilmoittama pitkän aikavälin päämäärä sekä Amerikassa että ulkomailla on luoda kommunistinen maailmanjärjestys. Yhdysvalloissa Antifan välitön tavoite on tuhota Trumpin hallinto", Kern tietää.

Antifan arkkivihollisiin kuuluu poliisityö, jonka katsotaan valvovan vallitsevaa järjestystä. Antifan yleisesti hyödyntämä taktiikka Yhdysvalloissa ja Euroopassa on käyttää äärimmäistä väkivaltaa sekä julkisen ja yksityisen omaisuuden tuhoamista provosoidakseen poliisi vastatoimiin, mikä sitten "osoittaa todeksi" Antifan valheellisen väitteen siitä, että hallitus olisi "fasistinen", Kern huomauttaa.

Antifa väittää vastustavansa "fasismia" - termiä, jota se käyttää usein ylimalkaisena haukkumasanana saattaakseen huonoon valoon ne, joilla on vastakkaisia ​​poliittisia näkemyksiä. Vakiintuneessa käytössä "fasismin" perinteinen merkitys on luonnehdittu diktaattorin johtamaksi totalitaariseksi hallitusjärjestelmäksi, jossa painotetaan aggressiivista nationalismia, militarismia ja usein rasismia.

Antifan marxilais-leniniläinen fasismin määritelmä on rinnastaa se kapitalismiin.

"Fasismin vastainen taistelu voitetaan vasta, kun kapitalistinen järjestelmä on murskattu ja luokaton yhteiskunta on saavutettu", uhoaa saksalainen Antifa-ryhmä Antifaschistischer Aufbau München.

Saksan liittotasavallan sisäministeriön kotimaan tiedustelun virasto BfV korosti äärivasemmistoa koskevassa erityisraportissaan:

"Antifan taistelu äärioikeistolaisia vastaan ​​on hämäystä. Todellinen tavoite on edelleen 'porvarillinen demokraattinen valtio', joka äärivasemmistolaisten tulkitsemana hyväksyy ja edistää fasismia mahdollisena hallintomuotona eikä siksi taistele sitä vastaan riittävästi. Ennen kaikkea on väitetty, että 'fasismin' juuret ovat 'kapitalismin' sosiaalisissa ja poliittisissa rakenteissa. Siksi äärivasemmistolaiset keskittyvät 'antifasistisessa' toiminnassaan ensi sijassa 'kapitalistisen järjestelmän' hävittämiseen."

Matthew Knouff, "Ulkopuolisen opas Antifaan: Osa 2" (Outsider's Guide to Antifa: Volume II) -kirjan kirjoittaja, selitti Antifan ideologiaa tällä tavalla:

"Antifan perusajatus keskittyy taisteluun kolmen perusvoiman välillä: fasismi, rasismi ja kapitalismi - jotka kaikki kolme Antifan mukaan kytkeytyvät toisiinsa .... fasismia pidetään kapitalismin lopullisena ilmentymänä tai etappina, kapitalismi on keino sortaa ja rasismi on fasismiin liittyvä sortomekanismi."

Esseessä "Mitä yhteistä on Antifalla ja alkuperäisillä fasisteilla", tällä hetkellä Brasiliassa opettava saksalainen taloustieteen professori Antony Mueller kuvasi, kuinka Antifa-aktivistit julistavat itsensä "antikapitalisteiksi" ja kutsuvat itseään "antifasisteiksi" paljastaen kuitenkin oman fasisminsa:

"Oikeastaan enemmän kuin mikään muu ideologia, fasismi on luonteenomaista heidän omalle liikkeelleen."

Antony Muellerin mukaan sen jälkeen, kun vasemmisto on kähveltänyt liberalismin käsitteen ja muuttanut sanan alkuperäisen merkityksen vastakkaiseksi, Antifa-liike käyttää valheellista termistöä piilottaakseen todellisen agendansa. Kutsuessaan itseään 'antifasisteiksi' ja vakuutellessaan fasismin olevan heidän vihollisensa, "Antifa itsessään on mitä suurin fasistinen liike", Mueller kiteyttää.

"Antifan jäsenet eivät ole fasismin vastustajia, vaan itse sen ilmettyjä edustajia. Kommunismia, sosialismia ja fasismia yhdistävät yhteinen side anti-kapitalismiin ja anti-liberalismiin.

Antifa on fasistinen liike. Tämän liikkeen vihollinen ei ole fasismi, vaan vapaus, rauha ja hyvinvointi."

Soeren Kern muistuttaa, että Antifan ideologiset juuret voidaan jäljittää Neuvostoliittoon likimain sadan vuoden taakse. Kommunistinen internationaali (Komintern) kehitti vuosina 1921 ja 1922 niin sanotun yhtenäisen rintamataktiikan "yhdistääkseen työtätekevät joukot agitaatiolla ja organisoimalla" ... "kansainvälisellä tasolla ja kussakin yksittäisessä maassa", "kapitalismia" ja "fasismia" vastaan - kaksi sanaa, joita käytettiin usein samassa merkityksessä, synonyymeinä.

Maailman ensimmäinen fasismin vastainen ryhmä Arditi del Popolo perustettiin Italiassa kesäkuussa 1921 vastustamaan Benito Mussolinin Kansallisen fasistipuolueen nousua, joka puolestaan perustettiin estämään bolševikkivallankumouksen mahdollisuutta Italian niemimaalla. Monet ryhmän kommunistisista ja anarkistisista 20 000 jäsenestä liittyivät myöhemmin Kansainvälisiin prikaateihin Espanjan sisällissodan (1936–39) aikana.

Saksassa Saksan kommunistinen puolue (Kommunistische Partei Deutschlands, KPD) - joka oli perustamassa Kommunistista internationaalia Venäjällä 1919 - perusti heinäkuussa 1924 puolisotilaallisen järjestön nimeltä Roter Frontkämpferbund, RFB, myös Rotfront. Tämä "Punainen rintamataistelijaliitto" kiellettiin sen äärimmäisen väkivallan vuoksi. Monet sen 130 000 jäsenestä jatkoivat toimintaansa maan alla tai paikallisissa seuraajajärjestöissä, kuten fasismin vastaisessa taisteluliittoumassa Kampfbund gegen den Faschismus -organisaatiossa.

Sloveniassa perustettiin vuonna 1927 militantti antifasistinen liike TIGR vastustamaan Slovenian etnisten ryhmien asuttamien alueiden muuttamista italialaiseksi Itävalta-Unkarin valtakunnan romahtamisen jälkeen. Vuonna 1941 toimintansa lopettanut ryhmä oli erikoistunut italialaisen poliisin ja armeijan salamurhaamiseen.

Espanjassa kommunistinen puolue perusti Milicias Antifascistas Obreras y Campesinasin (MAOC), jossa toimittiin taisteluvalmiina 1930-luvulla.

Nykyaikainen Antifa-liikkeen nimi juontaa juurensa ryhmästä Antifaschistische Aktion, jonka ideoivat toukokuussa 1932 Saksan kommunistisen puolueen stalinistiset johtajat.

Vuonna 2012 ilmestyneessä saksankielisessä julkaisussa nimeltä "80 vuotta antifasistista toimintaa" (80 Jahre Antifaschistische Aktion) kuvataan pienintä yksityiskohtaa myöten Antifa-liikkeen jatkuva historiallinen johtoajatus ja punainen lanka sen ideologisista lähteistä 1920-luvulta nykypäivään.

Dokumentissa todetaan:

"Antifasismilla on aina ollut pohjimmiltaan antikapitalistinen strategia. Siksi Antifaschistische Aktionin tunnus ei ole koskaan menettänyt inspiroivaa voimaansa. Antifasismi on enemmänkin strategiaa kuin ideologiaa."

Sodanjälkeisenä aikana Saksan Antifa-liike heräsi uudelleen henkiin eri ilmenemismuodoissa, mukaan lukien 1960-luvun radikaali opiskelijaprotestiliike ja vasemmiston kapinallisryhmät, jotka olivat aktiivisia koko 1970-, 1980- ja 1990-luvun.

Punainen armeijakunta (Rote Armee Fraktion, RAF), joka tunnetaan myös nimellä Baader–Meinhof-ryhmä, oli Saksan liittotasavallassa eli Länsi-Saksassa vaikuttanut äärivasemmistolainen terroristiryhmä. Tämä marxilainen kaupunkisissiryhmä toteutti murhia, pommituksia ja sieppauksia tavoitteenaan aikaansaada vallankumous Länsi-Saksaan, jota ryhmä luonnehti fasistiseksi natsihallinnon jäljiltä. Kolmen vuosikymmenen aikana RAF murhasi yli 30 ja haavoitti yli 200 ihmistä.

Itä-Saksan kommunistisen hallituksen romahtamisen jälkeen vuosina 1989–1990 saatiin vihiä siitä , että entisen kommunistisen hallinnon salainen poliisi Stasi oli järjestänyt RAF:lle koulutusta, suojaa ja varusteita.

Baylorin yliopiston arvostettu historian professori John Philip Jenkins kuvasi RAF-ryhmän strategiaa, joka on samankaltainen ​​kuin mitä Antifa käyttää tänään:

"Heidän terroristikampanjansa tavoitteena oli saada hallitus vastaamaan aggressiivisesti, jonka ryhmän jäsenet uskoivat herättävän laajempaa vallankumouksellista liikehdintää."

RAF:n perustaja Ulrike Meinhof itse valaisi väkivaltaisen äärivasemmiston ja poliisin välistä suhdetta:

"Mies univormussa on sika, ei ihminen. Tämä tarkoittaa, että meidän ei tarvitse puhua hänen kanssaan ja on väärin puhua näille ihmisille ollenkaan. Ja tietysti voit ampua."

Saksalainen toimittaja ja Meinhofin tytär Bettina Röhl katsoo, että nykyinen Antifa-liike on jatkoa Punaiselle armeijakunnalle (RAF).

Röhl kiinnitti huomiota sveitsiläisen Neue Zürcher Zeitung -lehden kesäkuussa 2020 julkaisemassa esseessä myös siihen, että Antifaa ei ainoastaan virallisesti hyväksytä, vaan myös Saksan hallitus maksaa sille taistelusta äärioikeistoa vastaan:

"RAF jumaloi Kiinan, Pohjois-Korean, Pohjois-Vietnamin ja Kuuban kommunistista diktatuuria, joita uusvasemmisto ylisti paremmiksi maiksi, oikeaksi tieksi parhaaseen kommunismiin."

Bettina Röhl havainnollistaa "lännen vireää vasemmistoradikalismia" nostamalla esille väkivaltaiset hyökkäykset Euroopan keskuspankin pääkonttorin avaamisessa Frankfurtissa, jokaisessa G20-maiden huippukokouksessa ja joka vuosi 1. toukokuuta Berliinissä.

Esimerkiksi heinäkuussa 2017 yli 100 000 globalisaation vastaista ja Antifa-mielenosoittajaa kokoontui Saksan Hampurin kaupunkiin protestoimaan G20-maiden huippukokousta. Vasemmistolaiset väkijoukot kylvivät tuhoa kaupungin keskustaan. Antifa-ryhmä nimeltään "G20 Welcome to Hell" kehuskeli, kuinka se pystyi saamaan liikkeelle Antifa-ryhmiä ympäri maailmaa:

"Huippukokouksen mobilisaatiot ovat olleet erinomaisia hetkiä äärivasemmistolaisille, antikapitalistisille ryhmille ja verkostoille kohdata ja tehdä yhteistyötä kaikkialta Euroopasta tulevien kanssa ja maailmanlaajuisesti. Olemme jakaneet kokemuksia ja taistelleet yhdessä, osallistuneet kansainvälisiin kokouksiin, joutuneet armeijan tukemien poliisien hyökkäyksen kohteeksi, uudelleen organisoineet joukkomme ja nousseet vastarintaan.

Globalisaation vastainen liike on muuttunut, mutta meidän verkostomme kestävät. Olemme aktiivisia paikallisesti alueillamme, kaupungeissa, kylissä ja metsissä, mutta taistelemme myös kansainvälisesti."

Saksan kotimaan turvallisuuspalvelu totesi vuosikertomuksessaan:

"Äärivasemmisto yritti kääntää julkisen keskustelun väkivaltaisista G20-huippukokouksen mielenosoituksista omaksi edukseen. Levittämällä valokuvia ja raportteja väitetyistä kohtuuttomista poliisin toimenpiteistä huippukokouksen mielenosoitusten aikana he edistivät sellaista käsitystä valtiosta, joka tuomitsisi lailliset mielenosoitukset ja alistaisi heitä poliisin väkivallalla. Heidän mukaansa 'militantti vastarinta' ei ole vain oikeutettua, vaan myös välttämätöntä tällaista valtiota vastaan."

Saksalainen toimittaja ja RAF:n perustaja Ulrike Meinhofin tytär Bettina Röhl paneekin merkille, että äärivasemmisto on päässyt päämääräänsä ja tavoittanut korkeimman tason vallanpitäjien huomion.

"Mistä on kiittäminen etenkin useita poliittisten puolueiden parlamentin jäseniä, toimittajia ja asianomaisia asiantuntijoita", Röhl vihjaa.

Röhl vertaa Antifaa RAF:iin ja pitää suurimpana eroavaisuutena sitä, että toisin kuin RAF, Antifan jäsenet pelkäävät paljastaa henkilöllisyytensä.

"Antifasta puuttuu vain näkyvät keulakuvat. Pelkuruuden vuoksi sen jäsenet peittävät kasvonsa ja pitävät nimensä salaisina. Antifa uhkailee jatkuvasti väkivallalla ja hyökkää poliitikkoja ja poliiseja vastaan.

Se suosii järjettömiä omaisuusvahinkoja, jotka ovat suuruudeltaan suunnattomia summia. Siitä huolimatta kansanedustaja Renate Künast (vihreät) valitti äskettäin liittopäivillä siitä, että valtio ei ollut viime vuosikymmeninä rahoittanut Antifa-ryhmiä riittävässä määrin.

Hän oli huolissaan siitä, että 'kansalaisjärjestöjen ja Antifa-ryhmien ei tarvitsisi aina taistella kerätäkseen rahaa ja että he voivat tehdä vain lyhytaikaisia ​​työsopimuksia vuodesta toiseen'.”

Tämä Antifaa tukenut ulostulo kirvoitti Liittouma 90/Vihreät, vasemmiston ja SPD:n edustajat raikuviin suosionosoituksiin.

"Voidaankin kysyä, onko Antifa jonkinlainen virallisen RAF:n kaltainen terroristiryhmä, joka valtiolta saaduilla rahoilla käyttää verukkeena 'oikeiston vastaista taistelua'", Röhl pohtii.

Saksan liittotasavallan sisäministeriön kotimaan tiedustelun virasto BfV avaa laajemmin Antifan väkivallan ihannointia:

"Äärivasemmistolaiset ovat ymmärtäneet 'kapitalismin' sotien, rasismin, ekologisten katastrofien, yhteiskunnallisen eriarvoisuuden ja keskiluokkaistumisen käynnistäjäksi. 'Kapitalismi' on siis muutakin kuin pelkkä talousjärjestelmä. Äärivasemmiston keskustelu määrittelee yhteiskunnallisen ja poliittisen mallin sekä vision radikaalista yhteiskunnallisesta että poliittisesta uudistamisesta. Olipa sitten anarkisti tai kommunisti: parlamentaarinen demokratia niin kutsuttuna porvarillisena hallintomuotona tulisi joka tapauksessa 'voittaa'.

Tästä syystä äärivasemmisto yleensä sivuuttaa tai oikeuttaa ihmisoikeusrikkomukset sosialistisessa tai kommunistisessa diktatuurissa tai valtioissa, joita he muka katsovat 'lännen' uhkaavan. Nykyäänkin sekä puhdasoppiset kommunistit että itsenäiset aktivistit puolustavat, palvovat ja juhlivat äärivasemmistoterroristi Punaista armeijakuntaa tai ulkomaisia ​​äärivasemmistolais​​terroristeja 'vapautusliikkeinä' tai jopa 'vastarintataistelijoina'."

Ei pidä myöskään unohtaa Israel-vihaa. Ranskassa Antifa-ryhmä L'Action antifasciste tunnetaan Israelin valtioon kohdistuneesta raivokkaasta vastustuksestaan.

Britanniassa puolestaan Anti-Fascist Action (AFA), vuonna 1985 perustettu militantti antifasistinen ryhmä, pani alulle Antifa-liikkeen Yhdysvalloissa. Saksassa Antifaschistische Aktion-Bundesweite -järjestö (AABO) perustettiin vuonna 1992 pyrkimyksenä koota yhteen hajallaan ympäri maata olevat pienemmät Antifa-ryhmät.

Ruotsissa vuonna 1993 perustetulla militantilla Antifa-ryhmä Antifascistisk Aktionilla (AFA) on kolmen vuosikymmenen mittainen vankka kokemus äärimmäisen väkivallan käytöstä sen vastustajia vastaan. Jo perustamistavoitteena oli anarkismin parempi organisointi.

Kirjan "Ääriliikkeiden kannattajat" (Extremister) kirjoittanut Magnus Sandelin on analysoinut poliittisia ääriryhmiä ja kirjoittaa, että AFA-verkoston sisällä vallitsee ajatus siitä, että järjestön harjoittama väkivalta on oikeutettua. Sandelin sanoo, että AFA hyödyntää itse luomaansa "väkivaltapääomaa" uhkaillakseen ja harjoittaakseen väkivaltaa toisin ajattelevia kohtaan.

Äärivasemmiston häikäilemätöntä toimintatapaa ilmentää hävyttömimmillään esimerkiksi se, että AFA ylläpitää rekisteriä yksityishenkilöistä, jotka ovat järjestön vastustamien puolueiden ja järjestöjen jäseniä tai toimivat niissä aktiivisesti. AFA tiedottaa yhdistyksiä ja työpaikkoja kyseisten henkilöiden mielipiteistä, mikä saattaa johtaa siihen, että henkilöt suljetaan ulkopuolelle tai syrjäytetään työstään ja yhdistystoiminnasta. Rekisteri sisältää muun muassa henkilöiden nimiä, osoitteita, henkilötietoja ja tietoa heidän suhteistaan muihin.

AFA:lla on myös tiedusteluyksikkö, AFA dokumentation, joka ylläpitää tietoja "äärioikeistosta". Yksikön materiaaleja käyttävät luonnollisesti ja kernaasti myös valtamedian toimittajat ja lehdet.


 

Tytti Salenius ke 01.07. 22:46

Pääuutiset

blogit

Vieraskynä

50 000 kotimaista murhaajaa

su 25.10. 23:23

Arto Luukkanen

Miljardien Sanna! Miljardien Matti!

su 25.10. 23:07

Juha Ahvio

Suomalaistenkin kristittyjen on syytä liittyä esirukousrintamaan presidentti Trumpin puolesta

su 25.10. 22:59

Pauli Vahtera

Olisinko yrittäjä, enkä palkansaaja

su 25.10. 22:57

Timo Vihavainen

Puolivirallinen toisinajattelija

su 25.10. 22:56

Professorin Ajatuksia

Frontex velvoittaa toimintaan, ministeri Ohisalo!

su 25.10. 22:55

videot