Hankala suhde

Reetta Aalto, Vadim. S&S 2020, 254 s.

Piti ostaa muodikas esikoisromaani, koska se tapahtuu miljöössä, jonka itsekin tunnen tai tunsin. Onhan siitä jo 20 vuotta.

Teoksen varsinaisena aiheena on seksisuhde ja tarkemmin sanoen se tavallinen tarina, kun nainen jää pahan pojan koukkuun eikä pääse irti millään. Tai pääsee lopulta, kun kaikki mahdolliset yritykset on kokeiltu ja saatu tarpeeksi kolhuja puolin ja toisin.

Kukapa näitä tarinoita ei tuntisi, monella niitä on lähipiirissäänkin eikä ihmettelylle ole loppua, kun kysytään, miksei juuri nainen jo lähde nostelemaan, kun suhde tarjoaa hänelle vain hyväksikäyttöä, lyöntejä ja alennusta.

Syynähän on yksinkertaisesti se, ettei se nainen pysty tällaiseen päätökseen tai ainakaan sen pitämiseen eikä toki pysty mieskään. Heitä pitää otteessaan intohimo ja tarkemmin sanoen halu. Tahto ei riitä sellaisen halun taltuttamiseen. Kyseessä on klassinen kahden hulluus –folie à deux.

Monesta asia on käsittämätön ja se johtunee juuri siitä, ettei heillä itsellään ole tällaisia haluja, siis yhtä voimakkaita, tai sitten ainakin tahto riittää sen herraksi pääsemiseen. Eivät he pysty tilannetta itselleen kuvittelemaan.

Isoisäni kommentoi hieman vastaavaa tapausta, erästä miestä, juurevan kansanomaiseen tapaansa: toisilla on vika kulokussa (ryyppääminen), toisilla mulokussa, mutta tällä miehellä ne on molemmissa. No, hän oli ankarasti jumalinen mies, joka huolehti siitä, ettei hänen pojistaan koskaan voitaisi mitään vastaavaa sanoa.

Se tapahtui kuitenkin 1950-luvulla, jolloin elettiin toisenlaisessa kulttuurissa ja jolloin hyveet ja arvot olivat nykyiseen verrattuna vastakkaiset. Hedonismi ei ollut vielä arvoista ylin, nythän se on.

Varmuuden vuoksi totean, ettei minulla ole mitään sitä vastaan, että nainen nauttii seksistä, päinvastoin. Siitä paitsi tiedän, että tietty osuus naisista saa seksistä niin paljon nautintoa, että se helposti heidät addiktoi. Suurin osa ei sen sijaan koko asiaa ymmärrä eikä voikaan ymmärtää ja se siitä. Siitä, mitä ei voi kielellä esittää, on pakko vaieta, opetti jo Wittgenstein.

Romaanissa kuvaus kiertää tiettyä narsistista kehää, jonka keskiössä on omaa haluaan ja sen täyttymystä (kamerallakin) kuvaava nuori nainen. Välikappaleena on nuori mies, jonka ainoa avu on se, että hän kykenee antamaan ylivertaisen nautinnon.

Kyseessä ei ole varsinaisesti paha poika, vaan ressukka. Päähenkilö joutuukin toteamaan, ettei mitenkään voi viettää loppuelämäänsä tällaisen kanssa. Itse asiassa miestä ei edes kehtaa esitellä poikaystävänään, sillä hän on hieman jotenkin jälkeenjäänyt. Yhteen asiaan häntä toki sopii käyttää.

No, kyllä naisenplanttu toki yrittää olla ystävällinen ja helläkin ja hänestä tuntuu, että hän todella rakastaa, mitäpäs se ihana seksi nyt muutakaan olisi?

Kun ylkäehdokas ei kuitenkaan sängyn ja muiden muhinoimispaikkojen ulkopuolella kykene yhtään mihinkään eikä edes sitä yritä, on tilanne masentava. Sitä paitsi hän osoittautuu patologiseksi valehtelijaksi ja varkaaksi.

Mitä erikoista tuossa nuorukaisessa oikeastaan on? Päähenkilöllä on kyllä muitakin seksikokemuksia ja suhteita, eivätkä nekään niin huonoja ole. Eräs ystäväni yritti aikoinaan neuvoa vastaavassa tilanteessa ollutta naista vakuuttamalla, että kyllä se kalu löytyy muiltakin, kuin tuolta lurjukselta. Mutta eihän se auttanut, jotakin muutakin siinä oli.

Kirjoittajan mukaan päähenkilön lumosi miehen kauneus, mutta ei vain se. Itse asiassa Vadim ei ollut edes oikein miehekäskään vaan jopa hieman päinvastoin. Jokin tuossa onnettoman lurjuksen habituksessa siis piti hyväksikäyttäjää otteessaan. Lapsenomaisuus?

Vai käytettiinkö tässä juuri naista hyväksi? Ainakin häneltä säännöllisesti varastettiin rahaa. Se kyllä oli sikäli ymmärrettävää, että jopa harjoittelijan palkoilla siitä riitti tuohon aikaan varastettavaksi. Vuoden 1998 suurdeflaation jälkeen se, joka Venäjällä sai palkkansa markoissa, eli kyllä leveästi. Sehän muistetaan.

Kirja sijoittuu aikaan, jolloin Putin nousi valtaan eli siis vuosituhansien vaihteeseen. Silloin Suomen ja Venäjän välillä vallitsi elintasokuilu, joka kuului maailman syvimpiin. Tämähän ei tilanne ole ollut enää pitkään aikaan, mitä monet eivät ymmärrä. Silloin joka tapauksessa näin oli.

Tällainen tilanne aiheuttaa vääjäämättömästi omat seurauksensa myös seksin markkinoilla. Ne venäläiset tytöt, joilla oli mitä myydä, joutuivat kiusaukseen ja sama koski niitä suomalaisia, joiden teki mieli ostaa.

Voidaan väittää, ettei Vadim kuulunut tähän kategoriaan lainkaan, mutta epäilen kyllä, että hänetkin on syytä ymmärtää myös tässä kontekstissa. Mahdollista toki on, että tarina tapahtuisi myös juuri tänään, vähänkö meillä on nuorisoa, jolla on niin sanoakseni vika sekä kurkussa, että alempana. Eto sudba, sanoisi venäläinen.

Naisena päähenkilö tietenkin herätti venäläisissä oudoksuntaa. Hän oli sikäläisittäin sanoen valkoinen varis, niin boheemipiireissä kuin seurustelikin.

Venäläiset miehet kummastelevat naista, joka ei oikeastaan tunnu lainkaan kuuluvan naissukupuoleen, joka Venäjällä tuolloin korosti ja yhä korostaa naisellisuuttaan. Kyseessä oli ikään kuin jokin kolmas sukupuoli. Vadim taas huomasi olevansa oikeastaan jollakin tavalla naisellinen.

No, tästähän pääsemmekin muodikkaaseen identiteettipolitiikkaan ja naisen oikeuteen olla aktiivinen ja niin edelleen. Vahvaa naista tai edes itsenäistä ei tästä kirjasta kuitenkaan löydy, joten kaikki ei ole pelkkää kliseetä ja hyvä niin.

Vahvasti eletyn tuntuahan romaanissa on, se mahtanee myös olla aivan poikkeuksellisen postmoderni kuvatessaan kokemuksen kuvaamista ja kuvaamisen aiheuttamaa reaktiota.

Onhan siinä kuvaamisen aihetta ollut. Onnittelut vain onnistumisesta!